Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
kaverit sai esikoisensa toukokuussa ja ovat jo ihan loppu.
15.08.2012 |
Se lapsi on hurmaava herra. Nukkuu suurimman osan ajasta, syö ja seurustelee. Olen ollut muutamia kertoja auttamassa (pari kertaa yönkin yli), kun omat muksut ovat koululaisia ja tuoreilla vanhemmilla on kriisi.
Äiti ei kerkee syödä (saati tehdä ruokaa), äiti ei kerkee nukkua, äiti ei kerkee käydä suihkussa... mies yrittää käydä töissä ja kestää naisensa puhelut ja valitukset ja itkut.
Tää lapsi pärjää vallan mainiosti matolla/sängyssä/sitterissäkin itekseen. Sain kummosesti tehtyä ruokaa heille ja lapsi köllötteli tyytyväisenä vieressä. Yölläkin heräsi kerran rinnalle. Heille kuulemma tuli yllätyksenä, että vauva saattaa yölläkin vaatia ruokaa...
Siihen olen kiinnittänyt huomioita, että miksi se lapsi pitää koko ajan olla sylissä, kun tämä ei erityisesti vaadi. Heti kun tää äiti tuli paikalle, nappas pojan sitteristä ja alkoi sen sylissä hytkyttämisen ja vatkaamisen. Sitä se sitten oli loppu ilta. Poika vähän inahti sylissä, niin samantien vaihtoi isälle ja kun siellä inahti, niin siirtyi äidille.. Poskilihakset kireenä vaihtoivat lasta vanhemmalta toiselle. Sellaista sähähtelyä ja sihahtamistahan oli se keskustelu.
Ihme kopittelua ja vatkaamista. Tuntuu, että se lapsen ääntelykin oli sitä, että lopettakaa!
Tarjosin omaa ergoa lainaksi, olivat hyvillään, että se saattaisikin olla ratkaisu, ettei tarvitse koko ajan sylissä pitää. Vien ensi kerralla.
Kommentit (6)
Ja vaikka ei olisikaan, niin kannattaa olla kieli keskellä suuta jos aiot jotain sanoa. Kysyitkö mitä äidille kuuluu ja mitä mietteitä tuoreella äidillä on äitiydestä. Kuuntele mitä vastaan äläkä tuomitse jos toinen valittaa väsymystään ja turhautumistaan.
Mulla oli synnytyksenjälkeinen masennus ja muistan juuru tuon, että jos vauva inahtikin, niin siirsin sen isälleen. Pikkasen oli tunteet ja hermot silloin pinnassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensimmäisensä kanssa. Ei se vaarallista ole. Toisen kanssa useimmat ottavat jo rauhallisemmin.
koko ajan sylissä tai muuten vaan lähellä. Nyt tää kuopus parhaillaan äheltää leikkimatolla ja hyvin viihtyy välillä itsekseenkin. saan mm. laittaa ruuan ihan rauhassa, siinä se seurailee joko lattialta tai sitteristä mun touhuja.
ja todellakin munankuorilla tuolla kuljen, etten puutu asioihin. Äidin ja isänkin kanssa erikseen keskustellaan paljon sen kupposen ääressä. Tai kuuntelen heitä. Mun korviini kuulostavat ihan normaaleilta, sanoin kyllä, että kannattaa neuvolassa kertoa kanssa, siellä osaavat kiinnittää paremmin huomiota.
Kun tekis mieli sanoa, että laitetaanpa se vauveli vähäksi aikaa "leikkimään".. ehkä sitten, kun alkaa enemmän ottamaan kontaktia käsillään yms.
Tekis mieli niin YRITTÄÄ helpottaa sitä arkea ihan vaan kertomalla pari juttua, mutta siitä ei varmasti hyvä heilu.
Käyn hoitamassa pientä ja saan siinä haistella vauvaakin samalla.
Lapsi oli ja on edelleen ns. helppo, ei valita turhasta ja viihtyy mainiosti myös itsekseen hetken.
Silti piti kokoajan olla sylittämässä ja paasaamassa ja hoitamassa.
En ehtinyt syömään, tekemään ruokaa, käymään suihkussa. Itkin jos vauvalla oli "huono olla" (nälkää kitisi, eli en ollut syöttänyt tarpeeksi ajoissa. Ehti tulla nälkä)
Olin ihan loppu.
Nyt jälkeenpäin mietittynä olisihan sitä voinut vähän rennommin ottaa, mutta ekan lapsen kanssa ei vaan osannut. Helpotti ajan kanssa. :)
Alue: Aihe vapaa
No tuommosta se muistaakseni oli ensimmäisen kanssa. Sitä nyt on niin tohkeissaan siitä, eikä ole sitä varmuutta mikä myöhemmin, että tietää ettei se lapsi siihen sitteriin kuukahda jos siinä varttitunnin on itsekseen. Eiköhän se siitä lutviudu kun ensimmäinen puoli vuotta on takana. Älä nyt ole kovin tuomitseva.