Apua, mitä teen! Mieheni haluaa eron, minä en.

Mies itse tarjoaa sinulle ulospääsyä huonosta liitosta ja sinä et aio tarttua siihen? Tuttu helvetti on parempi kuin vieras taivas?



Mene sosiaalitoimistoon juttelemaan, homma alkaa varmaan purkautua sieltä parhaiten.

Ei voi pelottaa noin paljon köyhänä eläminen. Suomessa sentään kustannetaan kaikille elämiseen sopiva asunto, ruoka, vaatteet sun muut pakolliset. Onko täällä niin kermaperseporukkaa, että ei voi elää ilman luksusta?

Mietin ensimmäisenä, että onko sinulla läheisriippuvuus ja sen vuoksi vaikea erota noin vaikeasta liitosta. Vaikka sinulla ei läheisriippuvuutta olisikaan, on tuollainen liitto väistämättä jättänyt sinuun jälkensä ja ehkä vienyt itsetuntosi pohjiin. Sen vuoksi kannattaa käydä juttelemassa mielenterveysneuvolassa ammatti-ihmisen kanssa.



http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/415-laheisriippuvuus



Voimia!

Minun onnekseni exä päätti lähteä. Olin aluksi aivan shokissa, mutta kun oli pakko alkaa järjestää asioita, ne alkoivatkin järjestyä.



Vuokrasin asunnon, hoidin raha-asiat kuntoon Kelan ja sosiaalitoimiston avulla (olin ollut lapsen kanssa kotona), kävimme tekemässä sopimukset lastenvalvojalla, laitoimme eropaperit jne. Meillä oli avioehto, joten en saanut erossa just mitään, mutta ei se haitannut.



Vähitellen oma elämä alkoi maistua, lapsi meni päiväkotiin ja minä aloin etsiä työtä. Kaikki järjestyi pikkuhiljaa ja samalla tajusin, että olin ollut hullu, kun en ollut lähtenyt aikaisemmin. Nyt mulla on hyvä elämä.



Onko paikkakunnallasi naisten turvakotia tai kriisikeskusta josta voisit saada nopeasti apua?



Älä missään tapauksessa jää tuttuun helvettiin vaikka se tuntuisi kuinka paljon pelottavammalta kuin tuntematon tulevaisuus.

En ole kermaperse. Mies ei ole mitenkään rikas, keskituloinen tavallinen ihminen.

Ap