Onko poikalapsi pettymys?

mutta kun sainkin tietää odottavani tyttöä, niin oli helpotus suuri.



Eli poika ei olisi ollut pettymys, mutta tyttö oli kivempi :)

isokin pettymys. Mut ei sitä julkisesti koskaan tunnusteta kuin lähimmille ystäville.

Minä toivoin poikaa esikoisesta ja toive toteutui.



Omituisinta mitä ikinä olen kuullut on, että ystävä toivoi tyttöä kun pojat ovat niin vaikeita ja kun itsellään on 3 siskoa :D?

ja olisin ollut pettynyt poikaan. Tytön maailma tuntuu tutulta. En ole kiinnostunut ötököistä, sotaleikeistä, painimisesta jne. Tyttö tuli.

Seuraava, tyttölapsi, sen sijaan oli aluksi kova pettymys, koska olisin toivonut toista pientä ihanaa poikaa. Pääsin asiasta kuitenkin yli.

ja jos poika tulossa niin olleet pettyneitä. Toki ovat sitten rakastuneet myös siihen poikaan, mutta seuraavasta toivottu kahta kauheammin tyttöä.

ja sain sellaisen. Olen hänestä äärimmäisen onnellinen.

Pitkään, ja yhä edelleen monessa maassa, tyttö on ollut pettymys. Mielestäni lapsen saantiin ladataan paljon omia toiveita j, ennakkoluuloja a myös omaa historiaa, joten ihan ymmärrän naisia, jotka toivovat tyttöä. Silti olen melko varma, että Suomessa suurin osa "pettyneistä" rakastaa ihan yhtä paljon lastaan eikä voisi toivoa muuta oli lapsi tyttö tai poika.



Ymmärrän hyvin jos nainen haluaa tytön. Onhan paljon helpompaa uskoa tuntevansa samankaltaisuutta ja yhteenkuuluvuutta samaa sukupuolta olevan kanssa kuin vastakkaisen. Pojasta voi tuntea hieman pettymystä (tai tytöstäkin), mutta valtaosa pääsee tunteestaan nopeasti yli.

Kuten tyttökin.



Noilla osanotoilla varmaankin viitataan ns. humoristisesti siihen, että poikia pidetään tyttöjä villimpinä ja vauhdikkaampina, ja heidän hoitamistaan vanhemmille raskaampana. Mikä on tietysti soopaa.

Itselläni 2 poikaa. Ja kyllä vaadin heiltä ihan samoja asioita kuin vaatisin tytöltäkin. Viimeksi tänään vaadin esikoistani(4v) siivoamaan!! Lapset on olleet mukana viikkamassa pyykkejä, laittamssa ruokaa, imuroimassa.



Ja mitä tulee toiveisiin. Olisiko monen kohdalla kuitenkin syynä "ihasteluun" kun on esikoinen eikä suinkaan se onko tyttö ja poika. Usein se valitettavasti noi onnittelut vähän laantuu toisien lasten kohdalla, esikoinen on monelle isovanhemmalle se ensimmäinen lapsenlapsi..tyttö tai poika. Tokihan molemmat yhtä rakkaita, mutta esikoisen kohdalla jaksetaan vielä hössöttää.



Ja mitä itseeni tulee, ekaa lasta arvuuteltiin mieheni kanssa kumpi tulee, itselleni ei ollut missään vaiheessa oikeestaan väliä kunhan on terve. Anoppi toivoi poikaa, joten ehkä vähän anopin kiusaksi oisin tytön halunnut ;)



Toista lasta odottaessa kaikki toisti kuinka on selkee tyttömaha ja itsekin aloin uskoa että tyttö tulee. Valmistauduin siihen ja petyin ensin kun tulikin poika. Muutaman päivän ihasteltuani olin onnellinen että sain toisen pojan. Nyt on veljeksistä seuraa toisilleen. ja pojissa on omaa veikeyttä ja vitsikkyttä mistä tykkään (toki tytöissäkin en sitä sano)



Kun kuopus oli vauva haaveilin kolmannesta joka olisi tyttö. Sitten hetkeen en enää haaveillut koko kolmannesta lapsesta, olin tyytyväinen kahteen poikaan. Nyt kun vauvakuumetta taas on, olen miettinyt että olisi ihana yllätys jos saisimme tytön, mutta toisaalta kolmas poika tähän jatkoksi olisi kans kiva ja käytännöllinenkin asia.

Tytön maailma tuntuu tutummalta ja koin olevani ns tyttöjen äiti. En ole kiinnostunut urheilusta tai muista poikien jutuista. Pojat tuntuvat villimmiltä ja vähemmän empaattisilta, vaikka poikkeuksiakin varmaanon.. Tytöille on ihania vaatteita saatavilla. Olen itse oman äitini paras kaveri ja haluaisin samantyyppisen suhteen tyttären kanssa. Tyttären raskaus ja lapset ovat myös yleensä lähempänä äitiä kuin anoppia. Ja en halua miniää. :)

johtuu siitä, että pojat ovat Suomessa usein paljon huonommin kasvatettuja kuin tytöt, pojilta ei vaadita mitään ja siksi he käyttäytyvät huonosti. Tämä saa aikaan ärsyyntymistä ihmisissä, ei häiriköintiä ja mölinää jakseta kuunnella. Kasvattakaa poikanne hyvään käytökseen ja huomioimaan muutkin kuin itsensä.

Täysi komppi tälle!

peesi. Kurittomuus ja itsekkyys ja röyhkeys ja ylimielisyys ei ihastuta kummassakaan sukupuolessa tai minkään ikäisessa ja pojissa näitä on paljon.

miehistä se karisee monilta ehkä perheeellisenä.

ei se rakettitiedettä ole vaatia olemaan hiljaa ja siivoamaan jälkensä ja ottamaan muut ihmiset huomioon,

Mäkin ennen luulin, että poikien vaatteet tylsiä, mutta nyt oon aivan toista mieltä ja on jo melkeimpä harrastus tuo ihanien vaatteiden hamstraaminen.



Niin ja siis ei todellakaan ollut pettymys. Eikä tule toinenkaan olemaan edustaa sitten mitä sukupuolta tahansa. Meillä tämän esikoisen kohdalla oli niin raju loppuraskaus kun epäiltiin, että vauvalla ei olekaan kaikki hyvin, että olis ollu kyllä yks hailee vaikka olis syntyny sukupuolettomana, kunhan muuten terveenä :)

ja poika tuli. :)



ihana on

ja sain sellaisen. Olen hänestä äärimmäisen onnellinen.

sain kaksi lasta ja olen maailman onnellisin

Mulla on tyttö ja kaksi poikaa. Aina olen poikia halunnut. Tytön saaminen oli hämmentävää, mutta ihanaa kun on tytärkin, esikoinen ja spesiaali senkin takia. Mutta poikia mä olen jostain syystä aina halunnut enemmän tai toivonut.



Aina mua on vaan onniteltu, niin raskaudesta ja lasten syntymästä, ikinä ei ole kukaan pahoitellut lasten sukupuolta.

Toivovatko äidit tyttöä ja pettyvät poikaan? Entä isät? Lähipiirissä jaellaan osanottoja poikaa odottaville.. Ihmetyttää onko yleistäkin?

Vieläkin raivostuttaa se, kuinka joku kehtaa!! Huumori oli siitä kaukana.

Kuten tyttökin.

Noilla osanotoilla varmaankin viitataan ns. humoristisesti siihen, että poikia pidetään tyttöjä villimpinä ja vauhdikkaampina, ja heidän hoitamistaan vanhemmille raskaampana. Mikä on tietysti soopaa.

Itse en ole osannut koskaan toivoa erityisemmin kumpaakaan sukupuolta. Meillä on kaikki poikia, tyttö olisi varmasti ollut tasan yhtä rakas kuin pojatkin. Tuntuisi kyllä omituiselta olla pettynyt, kun on saanut viisi tervettä lasta :O

Ultraan mennessä luulin, ettei sukupuolella ole tämän toisen kohdalla merkitystä, mutta kyllä sitten tajusinkin pettyneeni pahasti, kun kuulin, että on poika tulossa. Itse pääsin siitä kyllä aika nopeasti yli - purin pettymystäni parille ystävälle, jonka jälkeen asia alkoi näyttää erilaiselta ja näin jopa hyviä puolia siinä, että tämä toinen on poika. Tosin vähän etäisempi olo minulla silti on tähän poikaan kuin mitä oli tyttöön - esikoista odottaessa vauva tuntui läheisemmältä, nyt tämä toinen tuntuu vieraammalta. Toivottavasti tunne menee ohi vauvan synnyttyä.



Mies sen sijaan menetti aika lailla kiinnostuksensa vauvaan kuultuaan sukupuolen, eikä ole yhtään samalla lailla halunnut miettiä nimiä tms pojalle kuin aikanaan tytölle, ei tunnustele vauvan liikkeitä, ei ole tullut neuvolaan kuuntelemaan sydänääniä... Eli mies pettyi myös eikä ole vieläKÄÄN päässyt pettymyksestään yli. Hän toivoi toista tyttöä todella paljon, mutta toivottavasti vauvan synnyttyä asia ei enää harmita.



Mitään osanottoja ei tietenkään ole korrektia jaella. Tosin olen kyllä huomannut, että poikauutinen otetaan vastaan vaisummin, tai oikeastaan sitä ei oikein kommentoida. Tyttöuutisesta aikanaan oltiin paljon innostuneempia.



Itse haluaisin ajatella vauvaa vain vauvana ja siksi nämä pettymyksen tunteet aika lailla häiritsevät. Mutta toivottavasti, TOIVOTTAVASTI menevät ohi vauvan synnyttyä!