Onko poikalapsi pettymys?

kasvanut todella tyttövaltaisessa perheessä, joten mulle tyttöjen keskellä eläminen on luontevaa. Me saimme esikoiseksi pojan. Mulla oli aluksi vähän hyväksymistä asian kanssa, mutta nykyään en vaihtaisi poikaani (nyt 5-vuotias) kehenkään muuhun! Nyt toinen tulossa. Toisaalta toivon tyttöä, mutta motiivini on aika pinnallinen: lähinnä niiden kauniiden vaatteiden takia. Poika on kyllä myös erittäin tervetullut!



Meillä ainakin pitää paikkansa tuo, että olen saanut pojalta uskomattoman määrän rakkautta ja jopa ihailua osakseni. Minä olen selvästi se rakkain ja tärkein pojalle ja usein hän halailee ja sanoo miten rakas olen. En tarkoita, etteikö tytönkin kohdalla näin voisi olla.



Minulle ainakin on auennut aika uusi maailma pojan myötä: Aikaisemmin en tiennyt esim. työmaakoneista, kuorma-autoista jne. mitään, mutta nykyään tiedän. Meidän poika ei ole kiinnostunut sotaleluista, joten siitä puolesta en tiedä.



Mulla pojan äitinä olo on vaikuttanut positiivisesti myös luonteeseen: mulla on jäänyt oikuttelukiukuttelut kokonaan pois, olen reippaampi ja suoraviivaisempi kuin ennen enkä jaksa jankata turhanpäiväisistä asioista.



Muuten, ei meidän poika ole mitenkään villi. Touhukas kylläkin, mutta esimerkiksi julkisilla paikoilla ja kylässä käyttäyytyy paremmin kuin juuri kukaan tytöistäkään.

On pettymys. Sain tänään tietää, että odotetaan poikaa ja pahalle tuntuu. Lasta toivottiin ja en ennen edes tajunnut, miten kovaa tyttöä toivoin, mutta kun sain kuulla, että lapsi on poika, maailmani romahti. Ainut "kunnollinen" mies elämässäni on lapsen isä. Oma isäni oli minua kohtaan täysin välinpitämätön, isoveljeni on piinannut minua koko elämäni ja teininä olin seksuaalisen väkivallan kohteena pitkään. Suoraan sanottuna pelkään miehiä kovasti ja nyt olen tuomassa yhtä sellaista taas maailmaan. En tiedä, miten selviän.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 13:43"]On pettymys. Sain tänään tietää, että odotetaan poikaa ja pahalle tuntuu. Lasta toivottiin ja en ennen edes tajunnut, miten kovaa tyttöä toivoin, mutta kun sain kuulla, että lapsi on poika, maailmani romahti. Ainut "kunnollinen" mies elämässäni on lapsen isä. Oma isäni oli minua kohtaan täysin välinpitämätön, isoveljeni on piinannut minua koko elämäni ja teininä olin seksuaalisen väkivallan kohteena pitkään. Suoraan sanottuna pelkään miehiä kovasti ja nyt olen tuomassa yhtä sellaista taas maailmaan. En tiedä, miten selviän.

[/quote]

Oisko sulla nyt itsellä mahdollisuus luoda maailmaa yksi parempi mies?

T. 4 pojan onnellinen äiti

Ei ainakaan minulle, mutta kaksi lähipiirin äitiä ollut hyvin pettyneitä. Toinen koki itsensä jotenkin ansioituneeksi kun sai toisena lapsena diapam-rauhallisen KILTIN tytön. Kuvottavaa. Pojastaan puhuu aina jotenkin alempaan sävyyn :(

Mä mietin raskauden alkuvaiheessa, että ihan sama kumpi tulee. Sitten ympärillä olevat ihmiset alkoivat jotenkin buustaamaan , että tyttö olisi parempi. Tässä kommentteja joita sain sen jälkeen paljastui pojaksi. 

-" olen pahoillani" sanoi lääkäri, toki pilke silmäkulmassa, mutta hormoonihirviönä ei kuule naurattanut.

- " voi ei, poika.. Kyllähän nyt isä ja tytär on kauniimpi yhdistelmä" 

-" toivoin kyllä sydämeni pohjalla, että olisi ollut tyttö" anoppi kertoi.

Ei todellakaan poika ole pettymys :( Tuntuu oikein pahalta kaikkien pienten poikien puolesta, miten heistä kasvaa kunnollisia miehiä jos äitikin on sukupuoleen pettynyt?

Minulla on tyttö sekä poika, molemmat aivan yhtä rakkaita. Ei siihen sukupuoli vaikuta mitenkään. 

Olen kyllä tuttavapiirissä huomannut, että monissa perheissä joissa on sekä tyttö että poika niin äiti höösää tytön ympärillä ja poika sitten touhuilee isänsä kanssa, joten kai se poika sitten voi jäädä äidille etäisemmäksi tällaisessa tilanteessa :(

Rakastakaa ja hellikää niitä poikianne niin hekin osaavat tulevaisuudessa antaa rakkautta eteenpäin!

Mitäh?:D

Meidän ainokainen on tyttö ja olisimme varmasti olleet yhtä ilahtuneita pojastakin.

Toisaalta, jos toinen lapsi joskus tulee, niin toivon ehkä tyttöä, mutta ei silti haittaa yhtään vaikka tulisi poika. :)

[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 14:09"]Mitäh?:D

Meidän ainokainen on tyttö ja olisimme varmasti olleet yhtä ilahtuneita pojastakin.

Toisaalta, jos toinen lapsi joskus tulee, niin toivon ehkä tyttöä, mutta ei silti haittaa yhtään vaikka tulisi poika. :)

[/quote]

Niin ja jatkan että anoppini itki ja pomppi onnestaan kuullessaan että lapsemme on tyttö (odotusaikana siis) koska hänellä on vain poikia. Mutta silti, mitä väliä. Pääasia että on jompikumpi ja terve.

Mies kun sai lääkäriltä ultrassa kuulla, että poika tulee, pompsahti tuolilla ja tarttui mua kädestä kysyen samalla hölmö virne kasvoillaan, ai että poikako. :D <3 Ultran jälkeen myönsi, et oli toivonut poikaa mut ei ollut uskaltanut sanoa tätä toivomusta ääneen. :)

Mulle oli aivan sama kumpi tulee, nyt kun poika on vuoden niin oon tosi iloinen et meidän esikoinen on poika. <3 Toisen lapsen kohdallakaan mulle ei sukupuolella ole mitään väliä, toisaalta olis hauska saada kokea olla sekä pojan et tytön äiti. Mut toisaalta olis kyllä ihan huikeaa olla kahden pojan äiti! :)

Mua aina huvittaa nää kirjottelut, että joku toivoo tyttöä, koska se tuntuu tutummalta eikä sotaleikit tms. riehuminen kiinnosta tai että tytöt on helpompia. Meillä yksi kappale molempia. Poika on niiiiiin paljon helpompi luonteeltaan. Tykkää rakennella ja askarrella ym. rauhallisia touhuja. Tyttö on todella temperamentikas riehuja, joka kiipeilee puihin ja rikkoo vaatteensa ekana. Molemmat tykkää my little poneista ym. Tytön kanssa on ollut monin verroin enemmän tekemistä kasvatuksellisesti, pojan kanssa ollut helpompi viettää "kivaa" aikaa. Ei se sukupuolesta ole kiinni vaan luonteesta.

On pettymys. Tosin vasta nyt kun on muutama vuosi eletty. Ajattelin aluksi että jospa pojat eivät sittenkään ole niin vaikeita kuin joskus puhutaan. Mutta ovat ne.

Ei ole. Toivoin enemmän poikaa. Itselläni on veli ja kadehdin pienenä kaveria, jolla oli sisko, joten toivon toista poikaa. Samaa sukupuolta olevilla on taatusti enemmän yhteistä myös vanhempana.

Minulla on kaksi ihanaa poikaa. Kuopusta odottaessani olin aivan järkyttynyt, kun tosi monet sanoivat, että toivottavasti tulee tyttö, kai toivot tyttöä, kyllähän kaikki naiset haluaa tytön jne.Vastasin näille, että kunhan kaikki menee hyvin ja saan vauvan syliini, niin sukupuolella ei ole väliä.

Minä aikoinani en halunnut tietää etukäteen lapsen sukupuolta, eikä sitä ultrassa eikä lapsivesitutkimuksessakaan (kuopusta odottaessani kävin ikäni takia) tyrkytetty tiedoksi. Luulen, että näitä pettymyksen tunteita tulee, kun aika moni kuitenkin  ainakin vähän toivoo jompaa kumpaa, ja sitten pettyy kun kuulee odottavansa toista sorttia. Ja sitä ehtii mielessään sitten jauhaa kuukausien kuluessa, enemmän tai vähemmän. 

Kun  lapsi syntyy, niin se on siinä ja se on se ihminen mikä on, eikä mitään muuta voisi olla. Kun ei ole etukäteen tiennyt, ei ehdi mitään pettymyksen tunnetta tulla, tai vain lyhyt häivähdys.  Siis useimmiten. 

Odottaako nykyään kukaan synnyrykseen asti tietämättä lapsen sukupuolta?

Mulla oli jo tyttö entuudestaan. Toivoin tavallaan poikaa enemmän ja toisaalta hirvitti kun en tiennyt miten poikien kanssa ollaan. Mutta näin 9kk kokemuksella voin sanoa, että on tosi hienoa olla pojan äiti! Äiti-poika suhteessa on jotain erityistä. Olen ylpeä pojastani. Itseasiassa poikani on luonteeltaan jopa rauhallisempi kuin tyttäreni. Molemmat yhtä rakkaita, mutta omia persooniaan.

Meillä on kolme poikaa ja se on aivan MAHTAVAA!

Vaikka itsellänikin on kaksi veljeä, en ole koskaan ennen ymmärtänyt miten ihania pienet ja isommatkin pojat on. Hellyyttäviä, tunteikkaita, oikeita mamman poikia. 

Kuopuksen raskaus- ja vauva-aikana sain osakseni sääliä. Nyt sen sijaan olen usein saanut ulkopuolisilta ihastelua ja kehuja kun liikun jossain poikieni kanssa.

No ei mulle ainakaan kukaan päin naamaa pahoitellut meidän kolmatta poikaa.. ja olisikin ollut vika kerta kun ko. henkilö näkee mun naaman. Tyhmä saa olla, mutta ei idiootti.

Mulla kaksi poikaa ja ne on mun elämäni rakkaus niin kuin muutkin pojat äideilleen. 

Yleensä äidit rakastaa omia lapsiaan ja viis sukupuolesta.

Poikani iät ovat 10 ja 12v.

Niin sais nää jutut loppua.

Mä olen aina toivonut tyttöä. Sain kolme poikaa ja yhden tytön. Yllättäen yksi pojista on mulle läheisin. Olen silti ikionnellinen tyttärestä, olisi surullista jos ei olisi edes tuota yhtä!

Joskus nostaa kateus päätään kun näkee äidin prinsessalauman kanssa, itse saa mennä kotiin pesemään haisevia kalsareita ja urheilusukkia :(

Onneksi ensimmäinen lapseni oli poika, ei tarvinnut toista lasta enää tehdä.