Onko poikalapsi pettymys?

Enemmän olen petttynyt tällaisten kyselijöiden syntymään kuin yhteenkään pojistani.

Isäkin on hyvin ylpeä lapsistaan ja koko suku.



Eipä ole kukaan uskaltanut tulla valittelemaan.

kummankaan sukupuolen takia...



Maiju

pettynyt. Poika tuli ja olin maailman onnellisin äiti. Onneksi tuli poika, niin ei tarvitse enempää hankkia lapsia.

En muista koskaan törmänneeni negatiiviseen asenteeseen poikalapsen takia...tyttölapsen takia kyllä valitettavasti. Kyllä me elämme edelleen aika sovinistisessa yhteiskunnassa ja apn kuvailea reaktio poikalapsia kohtaan on kyllä täyttä puppua ja kuvitelmaa!

SAIRASTA!

ja silti sanon että olisi kamalaa jos ei olisi myös tyttäriä. Mulla on 2 ihanaa tytärtäkin!

Meidänkin lähipiirissä odotellaan tyttöjä mutta se nyt johtuu ymmärrettävästi siitä että suku on täynnä poikia ja tyttöjä vain 1.



Toisaalta ymmärrän tuon mutta on minustakin aika tylyä kun minulle sanotaan (rv 34) "Toivotaan nyt että se olisi tyttö!" Kun minullakin ennestään vain poikia. Joka puolelta tulee tällaisia kommentteja!



Itse tykkään kovasti olla poikien äiti enkä osaa itse edes toivoa kumpaa haluaisin, ja onneksi sitä ei tarvitsekaan itse päättää.

kuuluvat taas niihin täysin tyhjänpäivisiin keskusteluihin, kumpaa toivoo ja pettyykö jne. Olisi kuinka klisee tahansa, mutta minä olisin toivonut vain että lapseni olisi saanut elää lapsuutensa terveenä. Esikoinen sairasti leukemian. Ja ei, ei ole mitään merkitystä onko esikoiseni tyttö vai poika.

Sen sijaan olen huomannut OMASSA kaveripiireissäni, et mies toivoo poikaa jos on alemmin koulutettu. Paremmin koulutetutuilla miehillä sukupuolella taas ei ole väliä.



Nämä alemmin koulutetut tuttava miehet usein itse pitävät esim. auton rassaamisesta, moottoriurheilusta ja ilmeisesti sitä kautta pitävät poikaa jotenkin suotuisampana sukupuolena. Näkevät pojan itsensä jatkumona.

minua ihmetyttää, kun aina puhutaan "tyttöjen maailmasta" :D Olen äiti, pidän itsestäni huolta, pidän shoppailusta jne. kyllä.. mutta helpompaa minun on ollut sukeltaa poikien maailmaa. Saa vähän "irrotella" ja hullutella ja kaikenlisäksi miljoona kertaa ennemmin olen jalkapallo kenttien laidalla, kun ikinä esim. käsityökerhossa, baletissa, barbien tukkaa harjaamassa. ei, ei, ei. Se maailma tuntuu taas minusta vieraammalta. Enkä tarkoita, että en sitä voisi tehdä, mutta vähemmän se tuntuu tutulta, kun "poikien maailma". Lisäksi nykyisessä maailmassa on vaikempaa ja vaikeampaa olla ja kasvaa vahvaksti ja hyvän itsetunnon omaavaksi tytöksi tai naiseksi. Yhä aikaisemmin tytöille syötetään paineita ulkonäöstä, pukeutumisesta jne. Tyttöjen maailma on julmempi.. ainakin henkisellä tasolla.

On aivan merkityksetön asia saako tytön vai pojan. minulla on molemmat.. en todellakaan ole tehnyt lapsia sukupuolen takia. Molemmat aivan yhtä rakkaita. Uskomattomia kusipäitä täällä :))

Tajuan kyllä, että on luonnollista pohtia, kumpaa sukupuolta se vauva on ja mielessään toivoa lapsellsista syistä, että se olisi tiettyä sukupuolta. Mutta en ymmärrä pettymystä enkä sitä, miten jaksetaan selittää, että on luonnollista tuntea pettymystä ja nämä tunteet ovat niin tabuja eikä niistä muka saisi keskustella.

Kaikki tunteet ovat aina jonkun mielestä tabuja. Erityisesti tällaisiksi luonnehditaan tunteita, joita halutaan normalisoida. Minusta ei ole millään tasolla normaalia tai tavoiteltavaa ladata vauvaan nukkeleikkimäisiä odotuksia (halutaan pukea vauvaa tietynlaisiin vaatteisiin, laittaa osallistumaan tiettyihin harrastuksiin ja ylipäätään ämpätä pientä persoonaa muotteihin, jotka on tasan tarkkaan itse luonut omalle lapselleen vankilaksi!). Jokaisen äidin ja naisen pitäisi tajuta, että lapsi voi olla kumpaa sukupuolta tahansa ja että muun odottaminen on epäkypsää, lapsellista ja naurettavaa. Nainen, joka pettyy rajusti vauvansa sukupuoleen, ei ansaitse olla äiti. Nainen, joka ylistää vain oman lapsensa sukupuolta, ei ansaitse olla äiti hänkään. Erityisesti inhottaa naiset, jotka ovat ryhtyneet hankkimaan toista lasta asettaen tiettyjä odotuksia tällekin (esikoisen kanssa tunteet voivat myllertää eikä kaikkea voi ennakoida, joten ymmärrystä riittää vähän esikoisen odottajille) ja sitten selittävät, miten se tietty sukupuoli on läheisempi kuin toinen.

Kuvottavaa! Niin keskenkasvuista ja omanapaista. Kuvitellaan, että ollaan jotain luomakunnan kuningattaria, jotka voivat hallita kaikkea, ja jsitten kun ei hallitakaan, niin saa vapaasti pettyä, rakastaa yksipuolisesti tiettyä lasta sukupuolen perusteella ja vääntää asiasta jotain normaalia. Ei ole normaalia! Ei kannata vääntää asiaa sellaiseksi. Apua kannattaa hakea, ehdottomasti! Eikä ainakaan hankkia lisää lapsia, jos on kokenut tietyn sukupuolen tavoiteltavammaksi kuin toisen.

Kummallista muuten, että jopa av-mamman mies pettyy poikaan. Pelottavaa tämä poikaviha..

Normaalistihan ympäri maailman odotetaan innolla poikalasta syntyväksi, että saadaan suvulle jatkaja ja uusi isäntä :)

johtuu siitä, että pojat ovat Suomessa usein paljon huonommin kasvatettuja kuin tytöt, pojilta ei vaadita mitään ja siksi he käyttäytyvät huonosti. Tämä saa aikaan ärsyyntymistä ihmisissä, ei häiriköintiä ja mölinää jakseta kuunnella. Kasvattakaa poikanne hyvään käytökseen ja huomioimaan muutkin kuin itsensä.

johtuu siitä, että pojat ovat Suomessa usein paljon huonommin kasvatettuja kuin tytöt, pojilta ei vaadita mitään ja siksi he käyttäytyvät huonosti. Tämä saa aikaan ärsyyntymistä ihmisissä, ei häiriköintiä ja mölinää jakseta kuunnella. Kasvattakaa poikanne hyvään käytökseen ja huomioimaan muutkin kuin itsensä.

Täysi komppi tälle!

Ainoa paikka missä olen edes kuullut tuollaista on tää av :D



Muuten kyllä olen kuullut jos jollakin perheellä on vaikka 2 poikaa ja tulossa kolmaskin poika, niin on ihmiset voivotelleet kun ei se tyttö sieltä tulekaan.

Ja päinvastoin pelkkien tyttöjen äidit ovat saaneet voivottelua kun ei sitä poikaa ole :)

Poika on yhtä rakas ja toivottu kuin tyttökin

Sitten vaihdoin miestä joka toivoi esikoisekseen tyttöä ja minä poikaa. Isänsä (isoisä siis) toivoi myös tyttöä.



Itse olen aina haaveillut kolmesta pojasta.

Isin tyttö tai mamman poika (siis ei yhteen kirjoitettuna) juontuvat?

kuin tytön. Niin hullulta ja vanhanaikaiselta kuin se kuulostaakin. Itse ehkä salaa hieman toivoin tyttöä, mutta tietysti oma poikani on minulle nyt kaikki kaikessa. Isä toivoi tietysti poikaa ja isovanhemmat ovat polleita Pojasta. Ainoa pettymys tässä poikaelämässä on ollut vaatteiden hankkimisen vaikeus: tytöille löytyy kaikenlaista ihanuutta, poikien vaatetuksessa saa kayttää vaivaa että löytää ne kivat lastenvaattet.