Lue keskustelun säännöt.
Mistä erottaa AD/HD- lapsen ja normaalin, vilkkaan ja temperamenttisen lapsen?
14.08.2012 |
Onko jotain selkeitä eroja?
Meillä 3 v. 3 kk ikäinen poika, joka on erittäin vilkas,omapäinen ja uhmakas, kehotukset ja käskyt menee perille ehkä sadannella kerralla (jos sittenkään) ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Pystyy keskittymään ainoastaan jos on jotain mielenkiintoista. Esim.kirkossa tms. ei todellakaan jaksaisi istua paikallaan kuin 5 min., tai tulee raivari...saa uhmaraivareita pari krt päivässä syystä tai toisesta, niiden yhteydessä on myös alkanut lyömään tai heittelemään tavaroita.
Kasvatus on meillä kärsivällistä mutta erittäin johdonmukaista, huutamalla ei saa mitään periksi.Päiväkodin kanssa on keskusteltu yhteneväisistä linjoista,jotka pidetään.
Päiväkodistakaan ei ole tullut suoraa palautetta että lapsi olisi ylivilkas, mutta ovat sanoneet että on vilkas, voimakastahtoinen ja levoton.
Ei kai tuon ikäisistä vielä saa edes selvää, mutta silti olisin kysellyt jos joku osaisi kertoa voiko tuon ikäisessä nähdä jotain selkeitä merkkejä AD/HD:stä? Tutkimuksia olen ajatellut pyytää jossain vaiheessa.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nuo jutut menevät vielä normaalia rankemman uhman piikkiin ja voivat helpottaa iän myötä. Noita raivareita voi myös selittää tuo puheen viivästymä. Tosi usein lapset joilla on viivästymää puheessa, raivostuvat kun eivät osaa sanoittaa tunteitaan.
Minusta nuo jutut menevät vielä normaalia rankemman uhman piikkiin ja voivat helpottaa iän myötä. Noita raivareita voi myös selittää tuo puheen viivästymä. Tosi usein lapset joilla on viivästymää puheessa, raivostuvat kun eivät osaa sanoittaa tunteitaan.
Minusta nuo jutut menevät vielä normaalia rankemman uhman piikkiin ja voivat helpottaa iän myötä. Noita raivareita voi myös selittää tuo puheen viivästymä. Tosi usein lapset joilla on viivästymää puheessa, raivostuvat kun eivät osaa sanoittaa tunteitaan.
Ei jaksa keskittyä mihinkään muuhun kuin katsomaan piirrettyjä, kaikki menee pikkukakkosesta lähtien. Niitä pitää ihan rajoittaa, koska helposti katsoisi vaikka koko illan paikallaan, rävähtämättä katsoen. Mihinkään muuhun ei tosiaan keskity.
Nykyään jo osaa sanoittaa jonkin verran tunteitaan, aika usein raivoamisen yhteydessä saattaa vaikka huutaa että ei haluu nukkumaan, ei haluu nukkumaan tms.
Lapsi oppi puhumaan sanoja 2 v. 6 kk iässä, kaksisanaisia lauseita 2 v.9 kk iässä, kolmesanaisia 2 v. 11 kk iässä, ja nyt 3 v. 3 kk iässä puhuu 4-5-sanaisia lauseita. Eli rimaa hipoen juuri "vaadittu" määrä puhetta. Kirjaimista tulee muut paitsi R.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"normaalilta" kuulostaa. Oma poika oli kans vilkas eikä jaksanut keskittyä tuossa iässä.Uhmakin oli kova kausittain. Kaveri meinas heti adhd-diagnoosia langettaa mihin en itse jaksanut uskoa ja menihän se ohi aikanaan. Päiväkodissahan ne yleensä huomaa jos jotain "vialla" kun aletaan tekemään tehtäviä yms ja testit vasta myöhemmässä iässä.
tv:n ääressä???
Eiköhän se sieltä se syy löydy levottomuuteen! Lapsi voi olla tottunut jatkuvaan impulssien ja tapahtumien virtaan, mikä ohjelmissa on. Silloin normaali tempoinen "tavallinen elämä" (askartelu, lukeminen, sadun kuuntelu,..) ja oman aivotoiminnan aktivoiminen herättää lapsessa levottomuutta ja ahdistusta.
Tuon ikäisen ei tarvisi katsella 30min -MAX 60 minuuttia vuorokaudessa tv:tä (huom. erilaiset video tai kännykkäpelit lasketaan mukaan.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaankin just siksi koska normaali lapsikin voi olla siinä iässä tosi vilkas, uhmakas ja lyhytjänteinen. Viisivuotiaille kai jo annetaan diagnooseja. Ja yleensä eskarissa ellei jo päivähoidossa lapsen käyttäytymiseen kiinnitetään huomiota, jos se on ikään sopimatonta. Ja teillähän on jo tullut viestiä lapsen levottomuudesta.
Minulla on 10-vuotias joka on ollut aiheen tiimoilta pari vuotta seurannassa ja tutkimuksissa. Kirkkokäynnit ei häneltäkään onnistu ja lapsena oli vähän samanlainen kuin ap:n lapsi. Koulussa ei kykene olemaan paikallaan ja hiljaa. On impulsiivinen ja lyhytjänteinen ja unohtelee ja kadottaa tavaroita. Silti adhd-diagnoosia ei ole, lääkitys tosin on jo päällä.
Jos ap sinulla on huoli lapsesta ja päiväkodissakin lapsen käytös on huomattu levottomaksi, kannattaa mennä lapsen kanssa ensin terveyskeskuslääkärille, joka ohjaa eteenpäin. Lapsen voi tutkia lastenpsykiatri tai -neurologi. Adhd on neuropsykiatrinen ongelma. Onko jommallakummalla vanhemmalla ollut ylivilkkautta? Häiriö on ilmeisesti perinnöllinen.
Vaikka lapsi ei "saisi" diagnoosiakaan, kannattaa soveltaa hänen kanssaan adhd-lapsen kasvatuksen periaatteita.
http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/vanhemmat/lapsen-ongelmallinen-ka…
tv:n ääressä??? Eiköhän se sieltä se syy löydy levottomuuteen! Lapsi voi olla tottunut jatkuvaan impulssien ja tapahtumien virtaan, mikä ohjelmissa on. Silloin normaali tempoinen "tavallinen elämä" (askartelu, lukeminen, sadun kuuntelu,..) ja oman aivotoiminnan aktivoiminen herättää lapsessa levottomuutta ja ahdistusta. Tuon ikäisen ei tarvisi katsella 30min -MAX 60 minuuttia vuorokaudessa tv:tä (huom. erilaiset video tai kännykkäpelit lasketaan mukaan.)
Siis minähän kirjoitin että tv:n katselua nimenomaan RAJOITAMME, koska muuten katselisi vaikka koko illan. Eli tarkoittaa että korkeintaan pikkukakkosen verran saa katsoa illassa, harvoin alusta loppuun sitäkään. Yleisin varmaankin on 20-45 min./pv, parissa eri jaksossa.
Ihan höpönlöpöä että tuon takia lapsemme olisi vilkas ja levoton. :-D On ollut sitä jo ennen kuin oli edes telkkua katsellut, ja ekat piirretyt näki vasta noin 1,5-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmaankin just siksi koska normaali lapsikin voi olla siinä iässä tosi vilkas, uhmakas ja lyhytjänteinen. Viisivuotiaille kai jo annetaan diagnooseja. Ja yleensä eskarissa ellei jo päivähoidossa lapsen käyttäytymiseen kiinnitetään huomiota, jos se on ikään sopimatonta. Ja teillähän on jo tullut viestiä lapsen levottomuudesta. Minulla on 10-vuotias joka on ollut aiheen tiimoilta pari vuotta seurannassa ja tutkimuksissa. Kirkkokäynnit ei häneltäkään onnistu ja lapsena oli vähän samanlainen kuin ap:n lapsi. Koulussa ei kykene olemaan paikallaan ja hiljaa. On impulsiivinen ja lyhytjänteinen ja unohtelee ja kadottaa tavaroita. Silti adhd-diagnoosia ei ole, lääkitys tosin on jo päällä. Jos ap sinulla on huoli lapsesta ja päiväkodissakin lapsen käytös on huomattu levottomaksi, kannattaa mennä lapsen kanssa ensin terveyskeskuslääkärille, joka ohjaa eteenpäin. Lapsen voi tutkia lastenpsykiatri tai -neurologi. Adhd on neuropsykiatrinen ongelma. Onko jommallakummalla vanhemmalla ollut ylivilkkautta? Häiriö on ilmeisesti perinnöllinen. Vaikka lapsi ei "saisi" diagnoosiakaan, kannattaa soveltaa hänen kanssaan adhd-lapsen kasvatuksen periaatteita. <a href="http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/vanhemmat/lapsen-ongelmallinen-ka…" alt="http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/vanhemmat/lapsen-ongelmallinen-ka…">http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/vanhemmat/lapsen-ongelmallinen-ka…;
Kiitos linkistä, laitoin suosikeihin!! Juuri tuollaisia selkeitä kasvatusohjeita olen etsiskellytkin, ja huomasin ilokseni että aika pitkälti juuri noin olemme toimineetkin. Esim.täksi iltapäiväksi on uusi pikkuauto jo varattu, saa sen jos istuu nätisti parturin tuolissa.Viimeksi istui,kun tiesi saavansa palkkion. :-)
Miehelläni on ADHD- oireita ja myös Asperger-piirteitä, tosin ei ole diagnosoitu. Pojalla on ylivilkkauden lisäksi myös samoja aistiyliherkkyyksiä kuin isällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa. En tiedä onko apua, mutta vertailun vuoksi: Meillä on suunnilleen samanikäinen, vilkas ja voimakastahtoinen, josta en kuitenkaan ole huolissaan. Lapsi on aina ollut selvästi keskivertoa vilkkaampi, sellainen josta toisten pienten lasten vanhemmatkin sanovat, että onpa vilkas. Pitkään meni, että uskalsi selkänsä kääntää, nykyään uskaltaa. Ja omaa tahtoa on vaikka muille jakaa, kunnon raivareita on saanut pienistäkin asioista. Mutta, eroa siinä, että lapsi osaa myös keskittyä, leikkeihin, lukemiseen ym, hyvin ja pitkiksikin ajoiksi . Lapsi myös on aina puhunut hyvin ikäisekseen. Pahin uhma on jo hellittänyt, lapsi osaa jo itse muistaa ja itse sanallistaa sääntöjä ja ohjeita, on myös ylpeä kun on iso poika, joka tietää, miten toimitaan. Pystyy usein käyttäytymään tilanteen vaatimalla tavalla, vaikka istumaan hiljaa jonkin aikaa. Ei aina, mutta esim jos pitäisi olla vaikka kirkossa, tod näk onnistuisi, voisi olla, että pitäisi kertaalleen viedä rauhoittumaan ja puhutteluun, mutta todennäköisesti sitten uskoisi.
Olisin sinun lapsestasi ehkä vähän huolissaan, koska ei jaksa keskittyä mihinkään omaehtoiseen toimintaankaan. Miettisin myös, kauanko uhmaa on jatkunut, alkaako yhtään hellittää?
Miettisin myös tuota puhetta, miten puheen ymmärrys? Auttaisiko asioiden konkretisoiminen esim kuvilla? Vaatisin kyllä lapselle tutkimuksia, apu on sitä tehokkaampaa, mitä pienempänä sitä saa, ja ennalta ehkäisee ongelmien pahenemista. Minusta ei kannata liian kauan pohtia ja seurailla. Toki voi olla, että jo puolen vuoden päästä näyttää eriltä, lapsi on kuitenkin vielä pieni ja keskittymiskykyä ja ymmärrystä voi tulla lisää piankin :)
Tuon kuvauksesi olisin voinut itse kirjoittaa pojastamme joka tosin on nyt jo ehtinyt 4v ikään. Hiukan on meno nyt rauhoittunut meillä. Päiväkodissa olivat huolissaan pojasta jo 3v ikäisenä ja tutkimusrumba lähti käyntiin. Ensin puheterapeutti (ei pystynyt testaamaan kunnolla vilkkauden takia).4 vuotiaana oli laajemmissa tutkimuksissa (neurologi, puheterap., ergoterapeutti) ja tulos oli että selkeästi jotain ongelmaa on, mutta vielä ei osaa sanoa tarkkaan diagnoosia iän takia...oli joissain asioissa todella etevä ja joissain oli vuotta nuoremman tasolla. Uudet tutkimukset + psykologin testit 5vuotiaana. Sai ohjauskäyntejä päiväkotiin ja kuvakortteja arkea helpottamaan. Mutta kyllä minä ainakin olen huolissani miten pärjää esim eskarissa/koulussa kun vieläkään ei voi elää "normaalia" kotielämää. Onneksi olemme jo apua saamassa. Nykyään kouluissa on niin pienet resurssit että paljon pienemmilläkin ongelmilla joutuu vanhemmat tekemään hurjasti töitä kotona lapsen kanssa (kokemusta siitäkin isompien lasten kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä monellekin lapselle saa sen diagnoosin kun menee sitä hakemaan, ainakin jos vanhempi itse kokee lapsen käytöksen kovasti hankalana ja kuvaa sitä dramaattisesti lääkärille.
Toisaalta toisissa kodeissa ei haeta diagnooseja tapauksille jotka useimpien mielestä on silminnähden ADHD ja paha tapaus. Osa näistä onnistuu iän myötä ihan hyvin pärjäämään elämässään ilman diagnooseja ja hoitojakin, osa valitettavasti ei.
Itse en lähtisi omalle lapselle helposti hakemaan ADHD-diagnoosia, koska minusta se usein annetaan lapsille jotka vain ovat temperamentiltaan vilkkaita eivätkä vielä siinä nuoressa iässä jaksa keskittyä, vaikka kyky jossain siellä piilossa olisikin. Mulla itselläni oli lapsena tuo diagnoosi (alkuun nimellä MBD, joksi sitä silloin kutsuttiin) mutta en usko sen olevan ollenkaan oikea. Nimittäin heti kun itse motivoiduin koulusta (lukiossa) niin keskittymisongelmat ja häiriköinti katosivat sen siliän tien eikä niitä ole sen jälkeen näkynyt.
Meillä taas lapsesta löytyy ADD piirteitä. Ja jotkut noista kuvaamistasi asioista kuulostaa tutuilta oman lapsen kohdalla ja meillä kyse on tällä hetkellä kouluikäisestä lapsesta.
keskittymiskyvyssä, oman toiminnan ohjaamisessa ja tavaroiden kadottamisessa.
3 v on vielä tosi pieni, vaihtaa tekemisestä toiseen, etsii rajoja, opettelee, miten ollaan kavereita ja rakennettan leikkiä. Vasta 5 v pitää eskassa enemmän keskittyä ja kummasti kouluun mennessä lapsi kehittyy , että jaksaaa istua 45 min. vuodessa voi lapsi muuttua. Minulla vilkas poika, mutta kun keskittyy , leikkii vaikka 2 h saman kamun kanssa sama leikkiä, muuten saattaa jusota ympäriinsä miten sattuu. Taas kun eskaritehtäviä, keskittyy hyyvin, tekee oikein ja taas pistää kovaan juoksuun, kun ei pakko isutua. Lapsi on vaan niin liikunnallinen. Nukkuu hyvin, puhuu kahta kieltä. Mutta suomea alkoi puhumaan vasta 2,5 v. Ei huolta kaikesta.
Vaikka lapsi oliskin adhd, siltihän vanhemman tulee toimia samoin eli olla johjdonmukainen, leikkkiä itse mallina lapsen kanssa, olla läsnä, kuunnella, jutella, ohjata , auttaa. ei se siitä muutu,e ttä kun ssadaan adhd-diagnoosi, sitten voi päivitellä ja todeta, että se nyt ei keskity s kun on adhd. Lapsihan itsekin kohta aatetlee, että kun hällä adhsd, siksi voikin juosta aina milloin itse haluaa...
Koska normaalin haarukka on niin leveä, että tuollaista voidaan pikkulapselta sietää.
Pidä tämä kirjoituksesi tallessa, niin on sitten, jos parin vuoden päästä tarvitsee alkaa asiaa miettiä uudestaan.
Kyllä minusta kuulostaa siltä, että jotakin tuossa on. Kun on sitä geneettistä rasitettakin.
Lisään vielä että puheen viivästymää on, tällä hetkellä puhuu samoin kuin suunnilleen vuotta nuoremmat. 3 krt ollaan käyty puheterapeutin kontrollissa, mutta nyt viime kerralla 3kk sitten päätti että 4 v. iässä katsotaan seuraavaksi miten puhe on kehittynyt.
Kaupassa ja muissa julkisissa paikoissa asiointi on erittäin hankalaa, koska poika ei suostu istumaan ostoskärreissä eikä häntä todellakaansaa niihin vastoin tahtoaan. Ilman niitä hän säntäilee sinne tänne kielloista ja keskutelusta huolimatta, eikä kuuntele. Pikkukärryillä sama juttu.
Ei osaa piirtää kuin suttua eikä ole siitä kiinnostunut,eikä myöskään kirjoista tai palapeleistä. Vähän aikaa jaksaa leikkiä autoilla, ehkä 10 min., sitten leikki menee aina sähläämiseksi ja riehumiseksi.
Saa raivarin aina jos joku ei mene hänen mielensä mukaan. Eilen illalla esim. raivosi sängyssään puoli tuntia, kun ei halunnut mennä nukkumaan vaikka oli rättiväsynyt, ja nukahti kesken itkunsa.
Miltä kuulostaa?