Sinä joka olet tehnyt abortin! Minkälaiset kivut sinulla oli?
Itse tein kerran abortin pillereillä, olin sairaalassa muutaman tunnin. Aluksi ei tuntunut mitään, pientä kuukautiskivun kaltaista kipua. Sitten 1,5-2h kuluessa alkoi aivan mieletön kipu ja oksensin 2-3 tuntia melkein nonstoppina kun vatsaa särki niin vietävästi. Ensimmäisenä tuli aamupalat pihalle, sitten kun vatsalaukusta loppui sisältö niin se oli vain epämääräistä kyökkimistä. Oli pakko juoda vettä että se helpottaisi oloa edes puoli minuuttia, kunnes se vesi tuli melkein samantien ylös. Pakko oli kuitenkin juoda, oli huomattavasti miellyttävämpää oksentaa vettä kuin vatsanesteiden viimeisiä pisaroita, kun oksennus tuli joka tapauksessa.
Joka kerta yökkäämisen jälkeen täytyi taas juoda vettä että saa sen paskanmaun pois suusta ja taas sai mennä yrjöämään, sama toistui, monta, monta kertaa. Jossain vaiheessa kipu alkoi sitten helpottamaan mutta oksettava olo jäi. Aina kun hengitti ulos niin tuntui että olisi oksennus tulossa, vaikkei oikeasti ollut siinä vaiheessa enää lähelläkään. Ulkona ollessa raikkassa ilmassa sitä tunnetta ei ollut, mutta sisätiloissa olo oli ihan hirveä. Kotiin päästyäni menin nukkumaan ja herättyäni joskus myöhään illalla se oksettava olo oli mennyt ohi.
Siitä on tänään pari vuotta aikaa niin siksi tuli mieleen ja aloitin keskustelun. Jälkeenpäin mietin että miten oikeasti selvisin siitä kivusta joka oli ihan järkyttävää.
Kommentit (41)
Kutonen vielä lisää et tosiaankin olin siis oikeesti pelkästään omassa kodissa ekat 2 viikkoa (en kauppaankaan pystynyt lähtemään), kun ne jälkikivut oli niin pahat.
Tyttöystäväni teki abortin pillereillä ja toinen kaapimalla sairaalassa.
Voin suositella molempia tapoja, minuun ei sattunut kummallakaan kerralla.
Huhhuh mitä kertomuksia. Toivottavasti ei tarvitse ikinä joutua tuohon tilanteeseen. En tiennyt yhtään, että se tosiaan sattuu noin paljon!
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 17:26"]Tyttöystäväni teki abortin pillereillä ja toinen kaapimalla sairaalassa.
Voin suositella molempia tapoja, minuun ei sattunut kummallakaan kerralla.
[/quote]
Apina ilmoittautui! Opettele käyttämään koettuja.
Ensimmäiset kolme päivää makoilin kipulääketokkurassa tulikuumassa suihkussa, koska kivut olivat todella sietämättömät. Jälkivuoto ja kivut kestivät useita viikkoja, mutta ensimmäisten kolmen päivän jälkeen pystyin kipulääkkeitä syömällä elämään suhteellisen normaalia elämää, vaikka välillä krampit iskiki niin pahasti, että piti mennä sinne kuumaan suihkuun makoilemaan.
Olen aina kärsinyt todella kovista menkkakivuista, joihin on liittynyt oksentamista ja pyörtyilyä ihan pelkän kivun vuoksi. Silti abortti oli noin sata kertaa pahempi kokemus kuin kaikki menkat yhteensä.
Mä ainakin sain opiaattejakin kipuun, kun oksensin niin pistettiin suoraan pakaraan. Lisäksi sain pahoinvointilääkkeen peräsuoleen, kun ei pysynyt mikään vatsassa yrjöämisen takia.
Hyvän hoidon ansiosta kipuja ei tarvinnut kestää:)
Mulla ei ollut kovin pahoja kipuja, menkkakivut on ollut joskus pahempia. Sairaalassa oksensin kerran ja sain heti pahoinvointilääkkeen, joka auttoi eikä oksettanut enää myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 17:34"]Mä ainakin sain opiaattejakin kipuun, kun oksensin niin pistettiin suoraan pakaraan. Lisäksi sain pahoinvointilääkkeen peräsuoleen, kun ei pysynyt mikään vatsassa yrjöämisen takia.
Hyvän hoidon ansiosta kipuja ei tarvinnut kestää:)
[/quote]
Itse sain vain aborttilääkkeet ja panacodeja kotiin... Olisinpa tehnyt abortin sairaalassa...
Otin Panacodia ja Buranaa aamulla, sitten emättimeen ne pillerit.
Tiskasin ja touhusin, sitten tuli kamala kakkahätäolo ja vatsaa väänsi. Ravasin sit muutaman kerran vessassa mutta ei vatsa toiminut, verta kyllä tuli.
Kävin suihkussa, sattui kuin menkat. Otin vielä kaksi Panacodia ja nukahdin sitten sohvallr, kaveri katsoi
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 17:53"]Otin Panacodia ja Buranaa aamulla, sitten emättimeen ne pillerit.
Tiskasin ja touhusin, sitten tuli kamala kakkahätäolo ja vatsaa väänsi. Ravasin sit muutaman kerran vessassa mutta ei vatsa toiminut, verta kyllä tuli.
Kävin suihkussa, sattui kuin menkat. Otin vielä kaksi Panacodia ja nukahdin sitten sohvallr, kaveri katsoi
[/quote] leffaa. Kun heräsin minulla oli jo ihan hyvä olo, käytiin hakemassa pizzat ja illalla heitin kaverin kotiin, seuraavana päivänä menin töihin.
Viikkoja oli koku 6+.
Mä lähinnä nukuin sen päivän. Ei erityisemmin kipuja.
Tein kotona lääkkeillä. Otin ohjeiden mukaan tujun annoksen kipulääkkeitä heti alkuun jo, eikä ne kivut olleet sietämättömiä missään vaiheessa. Ankaria menkkakramppeja lähinnä, joiden myötä sitä vuotoa tuli ulos myös.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 16:44"]
Tein kotona lääkkeillä. Otin ohjeiden mukaan tujun annoksen kipulääkkeitä heti alkuun jo, eikä ne kivut olleet sietämättömiä missään vaiheessa. Ankaria menkkakramppeja lähinnä, joiden myötä sitä vuotoa tuli ulos myös.
[/quote]
Oon monesti lukenut kertomuksia että monella on ollut kivut kuin vain ankaria menkkakramppeja ja siinä se. Mä sain sairaalassa 2 panacodia ja jonkun toisenkin kipulääkkeen, mutta en meinannut silti kestää vaikka mulla todella korkea kipukynnys. Eikä raskaus ollut edes mahdottoman pitkälläkään vielä, viikkoja 6+jotain. -Ap
Ankarat, menkkamaiset kivut, joiden aikana oli pakko liikkua. Kesti parisen tuntia että kivut alkoivat, sitten niitä piti sietää vajaa tunti ja sitten meninkin jo vessaan istumaan...kivut aika samanlaiset kuin kokemassani spontaanissa keskenmenossa. En pyörtyillyt tai oksennellut, mutta näinkin tapahtui osastolla, jossa silloin olin.
Todella kovat kivut. Silmissä sumeni ja sain kipupiikin, joka ei auttanut. Myöhemmin kun synnytin, kivut olivat vähäisemmät avautumisvaiheessa!!
Kipuja oli, alotin kotilääkken klo 9 ja 3 h päästä alkoi tosi kovat menkkakivut (kuten aina menkoissa mulla). Maha meni sekaisin, isoimmat hyytymät tuli heti sen jälkeen ja kivut jatkuivat vielä n. ilta kasiin asti. Söin päivän aikana litalgin x 2, ibusal 800mg x3 ja paratabs 1 mg x 3.
Erona menkkakipuihin tosiaan vaan et pahimmat kivut kestää normisti sen max parin tuntia, tää kesti nyt "työpäivän verran". Eikä tosiaan ollut jatkuvaa kipua vaan meni vähän aaltoillessa.
Pointtini lienee että kyllä niiden kipujen kans pärjää eikä kaikki pyörtyile ja oksentele. Mulla on tosi niukat menkat yleensä ja nytkään ei mitään överiä ollut verenvuoto, kaikki meni tyyliin pönttöön eikä siteeseen.
Kaavinnalla tehtiin vuosia sitten ja sain kevyen humauksen joten mitään kipua en tuntenut.
Jälkeenpäin hieman heikotti, mitään sanottavaa kipua ei ollut missään vaiheessa.
Järkyttävät kivut. Tein viime kesänä. Olin ensin kotona äitini kanssa, ja aluksi otin ne pari panacodia+panadol fortea mitä annettiin. Sitten kun alko kivut niin rupesin kans oksentelemaan (mitään ei kyllä paljon ollut sisällä, olin oksennellut kaks edellistäkin päivää sen ekan lääkkeen takia).. Mulla on aina ollut TODELLA kovat menkka kivut (oksennellut ja pyörtyillyt useampaan otteeseen jne) mutta tää ei ollut MITÄÄN siihen verrattuna. Ihan siis kaks vuotiaan tasolle menin kun en pystynyt kävelemään jne. Oli pakko lähtee kättärille.. siellä ne ekaks yritti mua auttaa panacodeilla, tramalilla ja litalgiinilla suun kautta (odotettiin aina toki lääkkeen ottamisen jälkeen semmoset mukavat puoli tuntia...) ja sitten kun tosiaan ei helpottanut millään niin ekaks litalgiinia lihakseen ja sit vielä tramalia kun ei se aiempikaan auttanut. Tramalin jälkeen pahin rupes helpottamaan, ja tässäkin vaiheessa kivut oli semmosta ERITTÄIN_PAHAT_MENKAT luokkaa... Tosiaan menin kättärille siinä 11 maissa ja kivut helpotti ehkä ilta seitsemältä hieman. Jäin kuitenkin sinne vielä yöksi kun olin niin paskana. Oksentelin sit illasta ja seuraavana päivänäkään ei mikään pysynyt sit sisällä... Sit mulle jatku nää jälkikivut semmoset ehkä.. ööh 3 viikkoa? suurinpiirtein. Päivän ohjelma tosiaan perustu siihen että millon otin särkylääkkeen, ja se oli se kohokohta aina.. Söin siis tramalia, panacodeja ja panadol fortea ehkä kuukauden sen jälkeen.
Kaikin puolin suoraansanottuna VITUN kivulias kokemus. Ei sitä veren ja kivun määrää voi selittää edes sanoin. Puhumattakaan siitä ettei henkisestikkään helppo kokemus 18-vuotiaalle ole.