Sinä joka olet tehnyt abortin! Minkälaiset kivut sinulla oli?

Kipua oli oikeastaan n. tunnin verran, sen ajan makasin lähinnä lattialla. Vastasi kovia menkkakipuja, joita ei oo ollut sitten teini-iän. Sitten alkoi kunnon vuoto eli istuin vain pöntöllä seuraavat pari tuntia mutta kivut loppui siihen. Kotona itse lääkkeellisesti tehty, kipulääkkeeksi sain Buranaa 600mg, joilla pärjäsin ihan hyvin.

Mulla meni kyseinen operaatio kotona lääkkeillä ilman suurempaa kärsimystä. Ei erityisen pahoja kipuja, normaalia rajummalta menkkapäivältä tuo tuntui. Lepäilin vaan ja vuoto oli melkosen runsasta. Huonommin voin sinä aikana kun olin raskaana. Keskeytyksen jälkeen oli kuukauden verran menkat enemmän tai vähemmän päällä.

Ekaan pariin tuntiin ei mtn, sitten tuli pakottava tarve mennä vessaan ja lujaa. Kesken juoksun holahti verta aivan jumalattomasti. Koko lattia ja jalat veressä, mulla oli yöpaita vaan päällä. Kovassa kivussa ja krampissa siivosin lattian ja menin suihkuun. Alaselkä oli tajuttoman kipeä, valutin kuumaa vettä ala selälle ja samalla oksensin ämpäriin. Tätä kesti toista tuntia, sen jälkeen sänkyyn, krampit ja selkäkipu jatkui mutta oksentaminen loppui. Illalla oli jo ihan ok olo.

Se oli kuin pienimuotoinen synnytys yksin kotona, kivut olivat yhdessä vaiheessa yhtä kovat kuin normaalissa synnytyksessä, muta toki ne eivät kestäneet kuin pari tuntia. Minäkin oksensin niin, ettei kipulääkkeet pysyneet sisällä.  Minulle nousi myös kuume. Ei enää koskaan sllaista, siitä jäi tosi paha olo henkisesti ja fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="11.03.2015 klo 16:44"]

Tein kotona lääkkeillä. Otin ohjeiden mukaan tujun annoksen kipulääkkeitä heti alkuun jo, eikä ne kivut olleet sietämättömiä missään vaiheessa. Ankaria menkkakramppeja lähinnä, joiden myötä sitä vuotoa tuli ulos myös.

Oon monesti lukenut kertomuksia että monella on ollut kivut kuin vain ankaria menkkakramppeja ja siinä se. Mä sain sairaalassa 2 panacodia ja jonkun toisenkin kipulääkkeen, mutta en meinannut silti kestää vaikka mulla todella korkea kipukynnys. Eikä raskaus ollut edes mahdottoman pitkälläkään vielä, viikkoja 6+jotain. -ApOksensitkin ehkä noiden panacodien vuoksi, ne ei todellakaan sovi kaikille. 

Haluan jakaa vanhaan ketjuun oman kokemukseni, koska itsekin sain näistä vertaistukea.

Tein tänään lääkkeellisen abortin kotona, toissapäivänä kävin polilla syömässä sen ensimmäisen lääkkeen ja samalla hain kipulääkkeet reseptillä apteekista. Omat tietoni siis olivat (lähipiirin kokemuksia), että kivut ovat niin sietämättömät että toivoisi kuolevansa ja siihen varauduin.

Ennakkovalmisteluina ostin kotiin lempijuomiani ja syötäviäni, söin helposti oksennettavaa ruokaa (paahtoleipää, mustikkakeittoa), vuorasin sängyn pyyhkeillä ja raivasin kylpyhuoneen niin, että kaikki tarvittava oli käsillä (oksennussankko, yösiteitä, peitto, mehua, mandariineja, puhelin, tyynyjä, vaihtoalushousuja). Minulla ei siis ollut kotona vahtijaa, vaan puhelimen päässä.

Klo 8 aamulla otin 1600mg kipulääkkeitä (annetun ohjeen mukaisesti) ja klo 9 laitoin Cytotecit sisälle. Klo 10 aikaan aloin syödä paahtista ja otin (vastoin ohjeita) vielä 1 mg panadolia. Siinä n. 11.30 alkoivat ensimmäiset menkkamaiset tuntemukset, mutta pärjäsin sohvalla, tsättäilin kavereiden kanssa ja ns. pidin ajatukset muualla. Side minulla oli jo valmiiksi laitettuna. Noin 12.30 olo alkoi huonontua ja siirryin kylpyhuoneeseen makaamaan, matkalla tunsin, että runsaasti verta hulahti läpi.

Olin pitkällään ja kyljellään, kivut eivät (kunnon kipulääkeannoksen vuoksi?) vieläkään vastanneet edes pahimpia kokemiani menkkakipuja, mutta olo alkoi olla oksettava. Söin ja join pikkuisen, koska se auttoi raskauspahoinvointiinkin. N. klo 13 alkoi vatsassa kiertää vessahätämäisesti, ja yskäistessäni tunsin kuinka isohko pallo lirahti siteeseen. Riisuin housut ja iso verinen paukku (istukka + alkio, en tosin erottanut sitä onneksi seasta) jäi lattialle pyyhkeen päälle, itse nousin pöntölle. Hetken pelkäsin oksentavani, mutta pönttöön valui paineella paljon verta ja samalla tunsin, kuinka olo helpotti. Muutamassa minuutissa koko homma oli ohi.

Siivosin kylppärin ja itseni verestä ja menin sänkyyn nukkumaan. Nyt herättyäni verta tulee edelleen paljon, mutta kivut ja pahoinvointi ovat poissa. Olen kiitollinen siitä, että kaikki sujui niin hienosti!

Jaksamista kaikille samassa tilanteessa oleville ja toivotaan, että muutkin selviäisivät tästä kokemuksesta yhtä helpolla.

Tein lääkkeellisen keskeytyksen rv 8+3 kotona. Ensimmäisen pillerin sain 2pvä ennen varsinaista tyhjennystä lääkärissä. Määräsi myös Panacodia ja Buranaa. Panacodia otin 2kpl klo 9.00 ja laitoin 4 Cytotecia emättimeen. Makasin tunnin verran ja verenvuoto alkoi heti kun nousin ylös. Klo 10.30-11 tulivat aaltomaiset kivut, joiden pahin vaihe kesti 45minuuttia. Yökkäilin edessä olevaan vatiin samalla kun istuin pöntöllä, mutta mitään ei tullut. Tuntuu kuin tuo koko aika olisi hämärän peitossa. Sattui niin paljon että luulin menettäväni tajuntani. Yhtäkkiä kaksi isoa klimppiä valahti ja kipu rupesi pikkuhiljaa hellittämään. Tämän jälkeen otin vielä 2 Cytotecia klo 13.00, eikä mitään vastaavanlaisia voimakkaita supistuksia enää tullut. Mutta toki supistuksia tuli iltaan saakka. Otin myös tuolloin Burana 600mg ja yhden Panacodin lisää. En tuntenut toimenpiteen jälkeen syyllisyyttä. Olin vain huojentunut. Raskauspahoinvointi hellitti samana päivänä.

Lääkkeellinen kotona. Helposti meni. Oli kuin kovat menkkakivut. Itse asiassa olin vasta ottanut sen valmistavan lääkkeen kun meni kesken, seuraavana päivänä vasta oli tarkoitus ottaa se tyhjentävä lääke.

Oikein hyvä, että sentään jossain tuntunut.Toivottavasti olette ottaneet opiksi

Oma vvika, sano sika.

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvä, että sentään jossain tuntunut.Toivottavasti olette ottaneet opiksi

Huvittaa, että vielä 2020-luvulla löytyy tällaisia urpoja. Taidat olla oikea pyhimys ;)

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvä, että sentään jossain tuntunut.Toivottavasti olette ottaneet opiksi

Juu, opin, että sterilisaatiotakin varmemmaksi mainittu ehkäisykierukka voi pettää ja siitä seurauksena naisena joudun kokemaan kipuja ja nöyryytystä, kun taas kumppanini voi touhottaa menemään kuten ennenkin, kun ongelma on hoidettu pois.

Kannattaa huolehtia ehkäisystä, ettei joudu moista kauheutta kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvä, että sentään jossain tuntunut.Toivottavasti olette ottaneet opiksi

Fyysisen kivun kestää. Abortti vahvisti ainoastaan kokemusta omista voimavaroistani ja lisäsi uskoa itseeni. Kestin kivun, eivätkä jälkikivut tuntuneet miltään suhteessa kokemaani helpotukseen tästä kaikesta. Sitä voi olla vaikea uskoa, mutta joku voi oikeasti olla ratkaisuunsa täysin tyytyväinen. Tunnen voivani vaikuttaa omaan elämääni ja minulla on oikeus siihen. Pystyn tekemään myös vaikeita valintoja -en tarvitse raamattua sitä varten.

Henkinen kipu vääristä valinnoista, joita ei voi peruuttaa onkin eri juttu. Ikuinen katumus, katkeroituminen ja oman lapsen itse aiheutettu tuska onkin asia erikseen. Itsensä katsominen peiliin.

Pahimmissa kivuissa eilen lääkkeellistä aborttia tehdessä tää ketju toi hiukan helpotusta. Ainakin tiesin että kipu helpottaa jossain kohtaa. Näin jälkikäteen olisin ehdottomasti vaatinut kaavintaa kuin kokenut tuota kotona.

Viesteistä päätellen yksilöllinen vaihtelu on suurta, itsellä voimakkaat kuukautiskivut ja vatsakivut raskauden alkuvaiheessa ehkä ennakoivat kivuliasta aborttiakin.

Oma kokemus: tyhjennyslääkkeen ottamisen jälkeen reilun tunnin päästä alkoi ihan jäätävä vatsakipu. Aiemmin otettu panacod ja burana tulivat samantien ulos. Myöhemmin otetut särkylääkkeet sain pidettyä sisällä oksennusta pidättelemällä. Makasin noin kolme tuntia suihkun lattialla, lämmin vesi teki olon jotakuinkin siedettäväksi, hetkittäin. Ei paljoa burana ja panadol auttaneet. Kolmen tunnin jälkeen alkoi kipu hiukan helpottaa, mutta loppuilta tuntui kramppeja ja vaati kuumavesipullon ja ajoittaiset suihkumakoilut särkkäreiden lisäksi. Näin toisena päivänä sain tehtyä etätöitä särkylääkkeiden ja kuumavesipullon kanssa, välillä lepäillen.

Tuntuu että naisten kokemaa kipua vähätellään: vaikka kerroin lääkärissä kivuliaista kuukautisista, sain yhden panacodin aborttia varten, mikä ei auttanut mitään. Keskustelin lääkärin kanssa myös kierukan asettamisesta ja kysellessäni toimenpiteen aiheuttamasta kivusta, vastaus oli ei se tunnu missään. Kavereiden viikkojen kivut kierukan asettamisen jälkeen kertovat vähän eri tarinaa.

Reilu kymmenen vuotta sitten tehtiin pillerillä, viikkoja tais olla 7. En muista, että olisin mitenkään tuskissani ollut. Semmoinen menkkakramppeja muistuttava olotila, otin särkylääkettä ja nukuin lähinnä sen päivän. Olikohan kolmen päivän saikku siinä, niin sai rauhassa lepäillä. Minulla on kyllä huono kipuaisti, murtunut raajakin lähinnä vähän jomotteli.

Abortin aiheuttamat tuntemukset olivat lähinnä lieviä menkkakipuja. Spontaanien keskenmenojen taas... no, sanotaanko, etten muista, että olisi koskaan menkat olleet noin järkyt, mutta ei noi mitään synnytyskipujakaan olleet. 800mg ibuprofeenia ja 500mg panadolia neljä x vrk päivän, olen ollut ihan töissä normaalisti (kaavintaa lukuunottamatta), keskenmenojen takia oli pidempiä 2-4 vrk poissaoloja.

(ja itseasiassa takana yksi kaavinta ja kaksi lääketieteellistä keskeytystä, kun 90-luvulla tuulimunaraskaus abortoitiin kaavinnalla, mutta 2000-luvulla lääkkeellisesti, itsekseen kesken menneet oli sitten sellaisia, että alkion kehitys oli päättynyt rv 5-7)

Ketju on vanha mutta haluan kertoa oman kokemukseni, koska netti tuntuu olevan täynnä vain kauhukertomuksia. Oma keskeytykseni oli aivan muuta. Olisin peloissani ja surullisena kaivannut myös toisenlaisia kokemuksia. Raskauteni keskeytettiin hyperemeesin ja voimakkaan laihtumisen (lähes 10 % lähtopainosta, painoindeksi 19) takia. Olin ennen keskeytystä todella heikossa kunnossa ja kuivunutkin.

Keskeytys aloitettiin viikolla 6+5. Kävin yksityisellä gynekologilla ja sain suun kautta otettavan lääkkeen. Seuraavana aamuna (6+6) alkoi lievä verinen vuoto. Olo oli surkea. Otin pahoinvointilääkettä pitkin päivää. Tämä oli keskeytyksen ankeinta aikaa. Nukuin koko päivän.

Kolmantena päivänä (7+0) heräsin hyvävointisempana. Laitoin varsinaiset keskeytystabletit emättimeen aamulla ja aloin odotella kipua ja tuskaa. Neljän tunnin kuluttua tuli nopea ripulikohtaus ja vuoto alkoi lisääntyä. Kuulin jälkikäteen, että Cytotecin tunnettu sivuvaikutus on ripuli. Minulla tuo onneksi kesti vain kaksi minuuttia, koska en ollut syönyt viikkoon. Tämä kannattaa ehkä huomioida, jos joutuu ottamaan misoprostolia.

Tästä eteen päin vuoto lisääntyi hiljalleen. Kipua ei juuri ollut. Yhtään särkylääkettä ei ollut tarpeen ottaa enkä ollut pahoinvoiva. Kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvin samanlainen kuin aiempi keskenmenoni, eli vuotoa tuli kyllä reilusti mutta kipu oli koko ajan siedettävää ja normaalin kuukautiskivun tuntuista. Minulla ei ole normaalisti kuukautiskipuja, mutta nuorena kivut olivat samanlaisia kuin nyt. Pidin kuumavesipulloa vatsalla.

Illalla olo oli jo niin normaali, että pystyin hyvin syömään iltapalan, ekaa kertaa pariin viikkoon. Olo oli helpottunut mutta luonnollisesti myös surullinen ja hämmentynyt, koska lapsi olisi ollut toivottu.

Voimakkain kipu minulla alkoi vasta seuraavana eli neljäntenä päivänä. Kipu tuli supistuksina parin minuutin välein ja kesti joitakin tunteja. Oltiin autoreissussa ja yritin löytää mukavan asennon ja hieroin särkeviä jalkojani. Tämänkin kyllä kesti hyvin ilman särkylääkettä.

Keskeytyksestä on nyt pari viikkoa, ja vuoto alkaa olla loppumassa. Alavatsalla on vielä lievää jomotusta. Jos se ei asetu parissa päivässä, käyn varalta näytillä lääkärissä.

Esikoiseni synnytys oli aikoinaan tosi hidas. Latenssivaihe kesti muistaakseni kolme päivää, jonka jälkeen synnytyssalissa vierähti vielä vuorokausi. Ponnistusvaihekin kesti tunteja. Voi olla, että minun kehoni ei siis "synnytä" rajusti vaan hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävät kivut. Tein viime kesänä. Olin ensin kotona äitini kanssa, ja aluksi otin ne pari panacodia+panadol fortea mitä annettiin. Sitten kun alko kivut niin rupesin kans oksentelemaan (mitään ei kyllä paljon ollut sisällä, olin oksennellut kaks edellistäkin päivää sen ekan lääkkeen takia).. Mulla on aina ollut TODELLA kovat menkka kivut (oksennellut ja pyörtyillyt useampaan otteeseen jne) mutta tää ei ollut MITÄÄN siihen verrattuna. Ihan siis kaks vuotiaan tasolle menin kun en pystynyt kävelemään jne. Oli pakko lähtee kättärille.. siellä ne ekaks yritti mua auttaa panacodeilla, tramalilla ja litalgiinilla suun kautta (odotettiin aina toki lääkkeen ottamisen jälkeen semmoset mukavat puoli tuntia...) ja sitten kun tosiaan ei helpottanut millään niin ekaks litalgiinia lihakseen ja sit vielä tramalia kun ei se aiempikaan auttanut. Tramalin jälkeen pahin rupes helpottamaan, ja tässäkin vaiheessa kivut oli semmosta ERITTÄIN_PAHAT_MENKAT luokkaa

 Ei todellakaan pitäis tuon jälkeen kuukautta käyttää vahvoja lääkkeitä. Ja ihan tiedoksi että raskaus ja synnytys sattuu myös, eikä raskauden aikana voi edes lääkitä.

Mulla ei ollut mitään kipuja... En edes tiennyt että aborttiin voi liittyä kipuja. Olin silloin 21-vuotias ja abortti tehtiin kaapimalla. Fyysisesti tuntui heti niinkuin mitään ei olisi tapahtunut ja ihmettelin miksen voinut mennä kävellen kotiin vaan vaadittiin saattaja. Kaveri tuli autolla hakemaan. Tuntui tyhmältä mennä autolla, kun matkaa oli alle 5km. Seuraavana päivänä normaalisti kouluun.