Ostolakossa muuttunut

Muistatteko vielä Virven "1000:n tavaran karsimishaastetta"? Ihan hauska, mutta jo silloin pidin outona, miten laski kuluneiden meikkien yms roskat, pahvipakkaukset (eli se muovinen tuote vielä talossa? Vai lasketaanko yksi tavara tuplana?) ja vastaavat myös poistoiksi. Tuolla meiningillä meiltäkin poistuisi tuhansia tavaroita vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Hakukoneoptimoinnista tälleen ohimennen.... Blogien säännölliset lukijat on vähentyneet viime vuosina todella paljon, kun porukka on siirtynyt instagramiin ja muualle eli blogeihin eksyy iso osa kävijöistä googlen kautta tietoa hakiessaan. Siksi en siis ihmettele, että optimointi on huomioitu, mutta tietenkin sen voi toteuttaa joko paremmin tai huonommin.

Aivan, ei optimointi tarkoita sitä, että teksti saa olla huonoa ja kiduttavan uuvuttavaa. Eikä optimointi mahdollisesti selitä kuin pienen osan Virven tekstien huonosta tyylistä, rakenteista - kuten lauseenvastikkeet -, jankkaamisesta ja uuvuttavan perusteellisesta selittämisestä.

Ei uupuminenkaan mielestäni ole syy tekstien tyyliin. Lukea voi esimerkiksi vuoden 2014 konservatiivisten korealaisvaatteiden seikkaperäisen ylistyksen. Silloin ei ollut uupumusta eikä optimointikaan varmasti kuulunut repertuaariin.

Muistan itse lukeneeni blogia muutaman vuoden silloin alussa, mutta en enää jaksanut, kun asia jo oikeastaan oli selvä, mutta taas aloitettiin alusta.

Virve saa nyt kovin paljon kritiikkiä minulta, mutta kelvollisia kirjoittajia ei vaikuttajissa ole kovinkaan paljon, vaikka koulutustasokin olisi korkea. Tyylihän saa toki olla somessa rennompi mutta täydellinen (ajattelun) hämäryys karkottaa lukijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikomuksenani oli käydä lukemassa uusimmat blogipostaukset, mutta en kovin pitkälle jaksanut, sillä

jokainen

lause

oli

kirjoitettu

omalle

rivilleen.

Ei tuollainen ole hyvää hakukoneoptimointia, kun luettavuus kärsii.

Ihan järkyttävää! Virve on kuitenkin ihan vastikään tehnyt korkeakouluopintojakin. Luulisi ainakin sieltä olevan tiedossa, että yhden virkkeen mittaiset kappaleet eivät ole hyvää kieltä!

Yhden virkkeen mittainen kappale voi olla (pysäyttävä) tehokeino, mutta ei koko teksti voi koostua niistä. Tulee vain kuva, että kirjoittaja on laiska ja välinpitämätön, kun ei jaksa sidostaa tekstiään kokonaisuudeksi, joka palvelee Lukijaa parhaiten. Tätä tosin esiintyy myös lukivaikeuden omaavilla, mutta siinä kyse ei ole tietenkään laiskuudesta.

Just todella raskasta tekstiä lukea kun jokainen lause on kilometrin mittainen ja lauserakenteeltaan monimutkainen. Paljon on Virvellä vielä opittavaa kuinka kiinnostava ja soljuva teksti luodaan niin että sitä HALUAA lukea.

Kertoo bloggaajasta aika paljon, että kirjoittaa mieluummin hakukoneita kuin lukijoitaan varten. Onko kukaan lukenut sitä hänen ihonhoitokirjaansa? Onko yhtä raskasta tekstiä? Kustannustoimittaja tuskin tuollaista kuraa päästää painoon asti, vaikka näiden bloggaaja"kirjailijoiden" kohdalla rima taitaakin olla vähän matalammalla.

Olen lukenut Virven kirjan ja se oli tyyliltään paljon parempi kuin blogitekstit ovat. Ei siis niin rikkonainen ja toisteinen. Muistaakseni sisältökin oli hyvä ja monipuolinen. Kustannustoimittaja oli tehnyt hyvää työtä.

Minusta Virve oli ennen paljon parempi kirjoittamaan. Uupumisen ja/tai masennuksen myötä monella kognitio heikkenee, kuuluu ihan taudin oireisiin.

Alkoi sen verran kiinnostamaan tämä erikoinen kirjoitustyyli, että kävin blogin arkistoissa tutkimassa koska hän on siirtynyt tähän lause=kappale–tyyliin. Olipa iso ero vaikkapa vain parinkin vuoden takaisissa postauksissa ja nykymenossa. Paljon paremmin kirjoitettuja postauksia, kunnolliset kappaleet, vähemmän toistoa ja jaarittelua, kuvia iloisen näköisestä ja kauniista naisesta. (Ei taida nykyään juurikaan julkaista kuvia itsestään?) Ja sitten vuoden 2019 jälkeen jotain tapahtuu. Postaustahti tippuu vähitellen 20–30 postauksesta kuukaudessa 3–5 kuukausittaiseen postaukseen, postausten rakenne muuttuu tähän raivostuttavaan yhden lauseen kappaletyyliin, sisältö vähenee, jaarittelu ja toisto lisääntyy, kaikki ilo häviää. Joko bloggaaminen on vaan alkanut kyllästyttämään pahasti ja tekee sitä enää vaan siitä saatavan rahan takia, tai sitten hän ei vaan ole voinut kovin hyvin pitkään aikaan. Surullinen muutos joka tapauksessa. Noita vanhoja postauksia lukiessa muistin taas miksi tästä blogista joskus pidin, nykyään siitä ei ole enää oikein mitään jäljellä.

Mä oon ajatellut, että Virven selittelevä postaustyyli johtuu osaksi siitä, että hän yrittää taklata jo etukäteen kaikki satunnaiselle lukijalle mieleen nousevat kysymykset. Mä oon sitä mieltä, että Virve kärsii perfektionismista ja postaustyylin tarkoituksena on olla niin selväsanainen, ettei lukijalle voi jäädä mitään vääriä käsityksiä tai epäselvyyksiä. Muuten Virve kokisi epäonnistuneensa postaajana.

Olikohan viime viikolla, kun Virve instastoorissa teilasi perfektionismiepäilyt sillä varjolla, että ei muussa elämässään pyri täydellisyyteen. Samalla hän pohti, että tuntuisi väärältä olla pyrkimättä parhaaseen mahdolliseen työsuoritukseen, kun se häntä kuitenkin kiinnostaa. Mä luulen, että Virve ei hahmota, että jos parhaaseen pyrkiminen aiheuttaa tän tason uupumisen,  niin tavoite on epäterve.

Toinen asia, mitä oon miettinyt, on ihan ikääntyminen. Virvekin taitaa olla jo kolmikymppinen ja mun kokemuksen mukaan nuoruuden innostus ja tehokkuus karisee ajan myötä useimmilla. Se ei tarkoita samaa kuin tyhmentyminen, mutta se saattaa näkyä hitaampana ja pohdiskelevampana työnteko tyylinä, mikä ehkä tuntuu Virvelle vieraalta?

Miten Virvelle osuukin aina kohdalle nuo työnantajat, jotka ovat valmiita muuttamaan vaikka mustan valkoiseksi saadakseen pitää Virvestä kiinni? Nyt uusi työnantaja on valmis muutaman kuukauden työnteon perusteella räätälöimään Virvelle sopivan työtehtävän ja Virve saa luonnollisesti parannella itseään niin pitkään kun haluaa. Onko tämä joku ero Suomen ja Ruotsin työkulttuurien välillä, koska Suomessa Virven työsuhde olisi jo purettu koeajan puitteissa enkä ole kuullut täällä missään, että yksittäisen rivityöntekijän terveysasiat asetettaisiin työnteon sujuvuuden edelle.

Vierailija kirjoitti:

Pois se Virvestä, että hän muka sortuisi shoppailuun. Eihän hän ole enää aikoihin sortunut moiseen turhailuun kun piti männä kuukausina vallan instastooriesitelmän siitä, että miksi hän muka haluaisi maksaa enää mistään mitään kun sijoittaminen on tärkeämpää. Nythän hän hankkii välttämättömyystarvikkeita, kuten lattelaseja ja ruukkuja. Ehkä blogiinkin tulee viiden sivun mittainen kirjoitus siitä, miksi kaiken viime aikoina hommatun räippeen ostaminen on ollut suorastaan pakollista järkitoimintaa. Virvehän on aina tilanteen tasalla eikä tee koskaan kaikkien asioiden asiantuntijana mitään sellaista, mitä ei voisi perustella järkitoiminnaksi selvästi vähemmän loogisille seuraajilleen. Ehkä pian kuulemme siitä, miten nuukaileva minimalisti voi käydä joka päivä shoppailemassa niin että se on vain omasta hyvinvoinnista huolehtimista.

Tämä minimalistin jatkuva ostelu tuntuu olevan yleistä someminimalisteilla, Omakotivalkoinen Miia tästä klassinen esimerkki. Jatkuvasti karsitaan tavaroita ja jeesustellaan miten ei tarvita sitä ja tätä ja samaa tavaraa voi käyttää moneen tarkoitukseen ja vaatteita ei tarvita kuin muutama kappale joka kategoriassa. Silti uutta tavaraa ja vaatetta ostellaan jatkuvasti ja niiden tarve perustellaan juurta jaksain.

Paljon myös puhuvat siitä miten minimalistilla aikaa vapautuu kaikkeen tärkeämpään, kun ei tarvitse omistaa ja huoltaa tavaroita, mutta somen perusteella he käyttävät tavaroihinsa, niiden olemassaolon pohdiskeluun ja karsimiseen ja uusien välttämättömyystavaroiden hankintaan huomattavan paljon aikaa.

Ja itsekin ajattelen melko minimalistisesti ja ekologisesti enkä osta turhaa tavaraa ja nykyään pohdin vaatehankinnat tarkoin. Ruokahävikkiä olen torjunut koko aikuisikäni ja kaupasta ostan mieluusti aleruokaa, mutta en koosta ruokalistaa sen mukaan. Tavaraa ja vaatetta on sen verran, ettei niitä tarvitse miettiä eikä niiden huoltamiseen mene mielestäni erikoisen paljon aikaa, vaikka asun omakotitalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikomuksenani oli käydä lukemassa uusimmat blogipostaukset, mutta en kovin pitkälle jaksanut, sillä

jokainen

lause

oli

kirjoitettu

omalle

rivilleen.

Ei tuollainen ole hyvää hakukoneoptimointia, kun luettavuus kärsii.

Ihan järkyttävää! Virve on kuitenkin ihan vastikään tehnyt korkeakouluopintojakin. Luulisi ainakin sieltä olevan tiedossa, että yhden virkkeen mittaiset kappaleet eivät ole hyvää kieltä!

Yhden virkkeen mittainen kappale voi olla (pysäyttävä) tehokeino, mutta ei koko teksti voi koostua niistä. Tulee vain kuva, että kirjoittaja on laiska ja välinpitämätön, kun ei jaksa sidostaa tekstiään kokonaisuudeksi, joka palvelee Lukijaa parhaiten. Tätä tosin esiintyy myös lukivaikeuden omaavilla, mutta siinä kyse ei ole tietenkään laiskuudesta.

Just todella raskasta tekstiä lukea kun jokainen lause on kilometrin mittainen ja lauserakenteeltaan monimutkainen. Paljon on Virvellä vielä opittavaa kuinka kiinnostava ja soljuva teksti luodaan niin että sitä HALUAA lukea.

Kertoo bloggaajasta aika paljon, että kirjoittaa mieluummin hakukoneita kuin lukijoitaan varten. Onko kukaan lukenut sitä hänen ihonhoitokirjaansa? Onko yhtä raskasta tekstiä? Kustannustoimittaja tuskin tuollaista kuraa päästää painoon asti, vaikka näiden bloggaaja"kirjailijoiden" kohdalla rima taitaakin olla vähän matalammalla.

Olen lukenut Virven kirjan ja se oli tyyliltään paljon parempi kuin blogitekstit ovat. Ei siis niin rikkonainen ja toisteinen. Muistaakseni sisältökin oli hyvä ja monipuolinen. Kustannustoimittaja oli tehnyt hyvää työtä.

Minusta Virve oli ennen paljon parempi kirjoittamaan. Uupumisen ja/tai masennuksen myötä monella kognitio heikkenee, kuuluu ihan taudin oireisiin.

Alkoi sen verran kiinnostamaan tämä erikoinen kirjoitustyyli, että kävin blogin arkistoissa tutkimassa koska hän on siirtynyt tähän lause=kappale–tyyliin. Olipa iso ero vaikkapa vain parinkin vuoden takaisissa postauksissa ja nykymenossa. Paljon paremmin kirjoitettuja postauksia, kunnolliset kappaleet, vähemmän toistoa ja jaarittelua, kuvia iloisen näköisestä ja kauniista naisesta. (Ei taida nykyään juurikaan julkaista kuvia itsestään?) Ja sitten vuoden 2019 jälkeen jotain tapahtuu. Postaustahti tippuu vähitellen 20–30 postauksesta kuukaudessa 3–5 kuukausittaiseen postaukseen, postausten rakenne muuttuu tähän raivostuttavaan yhden lauseen kappaletyyliin, sisältö vähenee, jaarittelu ja toisto lisääntyy, kaikki ilo häviää. Joko bloggaaminen on vaan alkanut kyllästyttämään pahasti ja tekee sitä enää vaan siitä saatavan rahan takia, tai sitten hän ei vaan ole voinut kovin hyvin pitkään aikaan. Surullinen muutos joka tapauksessa. Noita vanhoja postauksia lukiessa muistin taas miksi tästä blogista joskus pidin, nykyään siitä ei ole enää oikein mitään jäljellä.

Mä oon ajatellut, että Virven selittelevä postaustyyli johtuu osaksi siitä, että hän yrittää taklata jo etukäteen kaikki satunnaiselle lukijalle mieleen nousevat kysymykset. Mä oon sitä mieltä, että Virve kärsii perfektionismista ja postaustyylin tarkoituksena on olla niin selväsanainen, ettei lukijalle voi jäädä mitään vääriä käsityksiä tai epäselvyyksiä. Muuten Virve kokisi epäonnistuneensa postaajana.

Olikohan viime viikolla, kun Virve instastoorissa teilasi perfektionismiepäilyt sillä varjolla, että ei muussa elämässään pyri täydellisyyteen. Samalla hän pohti, että tuntuisi väärältä olla pyrkimättä parhaaseen mahdolliseen työsuoritukseen, kun se häntä kuitenkin kiinnostaa. Mä luulen, että Virve ei hahmota, että jos parhaaseen pyrkiminen aiheuttaa tän tason uupumisen,  niin tavoite on epäterve.

Toinen asia, mitä oon miettinyt, on ihan ikääntyminen. Virvekin taitaa olla jo kolmikymppinen ja mun kokemuksen mukaan nuoruuden innostus ja tehokkuus karisee ajan myötä useimmilla. Se ei tarkoita samaa kuin tyhmentyminen, mutta se saattaa näkyä hitaampana ja pohdiskelevampana työnteko tyylinä, mikä ehkä tuntuu Virvelle vieraalta?

Yleensä työelämässä, jossa on töille tavoitepäivämäärä, riittää se, että lopputulos on riittävän hyvä, koska työntekijä ei voi keskittyä yksittäiseen tehtävään loputtomasti. Iän myötä oppii priorisoimaan ja hahmottamaan milloin lopputulos on kelvollinen ja usein jopa erittäin hyvä, vaikka itse tietäisikin, että vielä jäi paljon puutteita tai asioita, joita vielä hioisi, jos olisi aikaa.

Somevaikuttajilla oma persoona liittyy vahvasti työhön, joten heillä on usein riski, että uupuvat, kun eivät halua kritiikkiä ja kysymyksiä jne eivätkä osaa erottaa someminää omasta minästä. Ja onko ihme jos Virvenkin stoorit käsittelevät näin henkilökohtaisia asioita. En ole seurannut enää kuin tätä keskustelua, mutta mielestäni osa jutuista on kyllä sellaisia, joita pitäisi käsitellä läheisten kanssa eikä jakaa somessa. Tämäkin on yleinen vaikuttajien ongelma, että kaikki tuutataan someen ja yksityisyyden rajat hämärtyvät. Ja kun kaikki kerrotaan niin seuraajatkin saattavat ajatella kaikenlaisten kysymysten olevan ok ja se taas ei tunnu vaikuttajasta kivalta.

Minimalismi-piireissä monilla ihan tavallisillakin ihmisillä vaivaa tuo ostelun tarve. Porukka luopuu kaikesta vanhasta tavaran vähennyksen nimissä, mutta sitten kuitenkin ostetaan uutta tilalle, kun vaatteiden, astioiden tai minkä tahansa pitää olla just niitä täydellisiä mitä katsellaan loppuelämä, mutta sitten kuitenkin keksitään joku uusi juttu. Sama homma muuten zero wastea kannattavissa ja muissa ekologisissa piireissä. Ei se ihan kaikilla mun mielestä johdu pihiydestä, kontrollifriikkeydestä tai jostain vastaavasta, vaan ne ihan oikeasti uskoo homman toimivan hyvin noin, vaikka osalla varmaan onkin jotain muuta siellä takana.

Mä oon ajatellut, että Virven selittelevä postaustyyli johtuu osaksi siitä, että hän yrittää taklata jo etukäteen kaikki satunnaiselle lukijalle mieleen nousevat kysymykset. Mä oon sitä mieltä, että Virve kärsii perfektionismista ja postaustyylin tarkoituksena on olla niin selväsanainen, ettei lukijalle voi jäädä mitään vääriä käsityksiä tai epäselvyyksiä. Muuten Virve kokisi epäonnistuneensa postaajana.

Olikohan viime viikolla, kun Virve instastoorissa teilasi perfektionismiepäilyt sillä varjolla, että ei muussa elämässään pyri täydellisyyteen. Samalla hän pohti, että tuntuisi väärältä olla pyrkimättä parhaaseen mahdolliseen työsuoritukseen, kun se häntä kuitenkin kiinnostaa. Mä luulen, että Virve ei hahmota, että jos parhaaseen pyrkiminen aiheuttaa tän tason uupumisen,  niin tavoite on epäterve.

Toinen asia, mitä oon miettinyt, on ihan ikääntyminen. Virvekin taitaa olla jo kolmikymppinen ja mun kokemuksen mukaan nuoruuden innostus ja tehokkuus karisee ajan myötä useimmilla. Se ei tarkoita samaa kuin tyhmentyminen, mutta se saattaa näkyä hitaampana ja pohdiskelevampana työnteko tyylinä, mikä ehkä tuntuu Virvelle vieraalta?[/quote]

Tämä voi olla hyvinkin yksi ja jopa merkittävä syy. Tekstien pitäisi olla kokonaisuuksia, joissa nimenomaan kokonaisuus luo viestin - jokaisen yksittäisen lauseen ei tarvitse olla täydellinen siten, että koko ajatusketju selitetään jälleen kerran alusta alkaen. Eli kirjoitajankin pitäisi voida luottaa siihen, että lukija on jo ymmäränyt perusspeksit aiemman ja kokonaisuuden perusteella.

Kirjoittajalle on kyllä todella uuvuttavaa, kun saatetaan takertua esimerkiksi vain yhteen sanaan laajassa tekstissä. Perinpohjainen selittely voi todellakin olla yritystä taklata tällainen etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Minimalismi-piireissä monilla ihan tavallisillakin ihmisillä vaivaa tuo ostelun tarve. Porukka luopuu kaikesta vanhasta tavaran vähennyksen nimissä, mutta sitten kuitenkin ostetaan uutta tilalle, kun vaatteiden, astioiden tai minkä tahansa pitää olla just niitä täydellisiä mitä katsellaan loppuelämä, mutta sitten kuitenkin keksitään joku uusi juttu. Sama homma muuten zero wastea kannattavissa ja muissa ekologisissa piireissä. Ei se ihan kaikilla mun mielestä johdu pihiydestä, kontrollifriikkeydestä tai jostain vastaavasta, vaan ne ihan oikeasti uskoo homman toimivan hyvin noin, vaikka osalla varmaan onkin jotain muuta siellä takana.

Pyörittelin joskus silmiäni sille tyypille, jonka youtube-tiliä Virve suositteli. Tämä "kaikki mitä omistan mahtuu reppuuni"-henkilö, joka toki tarvitsi töihinsä sitä sun tätä vermettä, mutta koska ne virallisesti eivät olleet hänen omistuksessaan (vaan jossain pysyväislainassa) niin tietenkään niitä ei laskettu mukaan. Ja juurikin tämä "mitä teet sitten jos tarvitset lämpimämpiä vaatteita?"

"No, ostan siksi aikaa kun tarvitsen ja sitten hankkiudun niistä taas eroon."

Tyypillä oli lisäksi repussaan mm. matkakokoiset shampoo yms pullot, joista ei koskaan selvinnyt, että missäköhän se mahtoi niitä käydä täyttelemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minimalismi-piireissä monilla ihan tavallisillakin ihmisillä vaivaa tuo ostelun tarve. Porukka luopuu kaikesta vanhasta tavaran vähennyksen nimissä, mutta sitten kuitenkin ostetaan uutta tilalle, kun vaatteiden, astioiden tai minkä tahansa pitää olla just niitä täydellisiä mitä katsellaan loppuelämä, mutta sitten kuitenkin keksitään joku uusi juttu. Sama homma muuten zero wastea kannattavissa ja muissa ekologisissa piireissä. Ei se ihan kaikilla mun mielestä johdu pihiydestä, kontrollifriikkeydestä tai jostain vastaavasta, vaan ne ihan oikeasti uskoo homman toimivan hyvin noin, vaikka osalla varmaan onkin jotain muuta siellä takana.

Pyörittelin joskus silmiäni sille tyypille, jonka youtube-tiliä Virve suositteli. Tämä "kaikki mitä omistan mahtuu reppuuni"-henkilö, joka toki tarvitsi töihinsä sitä sun tätä vermettä, mutta koska ne virallisesti eivät olleet hänen omistuksessaan (vaan jossain pysyväislainassa) niin tietenkään niitä ei laskettu mukaan. Ja juurikin tämä "mitä teet sitten jos tarvitset lämpimämpiä vaatteita?"

"No, ostan siksi aikaa kun tarvitsen ja sitten hankkiudun niistä taas eroon."

Tyypillä oli lisäksi repussaan mm. matkakokoiset shampoo yms pullot, joista ei koskaan selvinnyt, että missäköhän se mahtoi niitä käydä täyttelemässä.

No olishan se pitänyt arvata että tämäkin idea”omaisuuteni mahtuu reppuun” on myös jostain muualta otettu. Oon aina jostain syystä ajatellut että on hänen ikioma ajatuksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minimalismi-piireissä monilla ihan tavallisillakin ihmisillä vaivaa tuo ostelun tarve. Porukka luopuu kaikesta vanhasta tavaran vähennyksen nimissä, mutta sitten kuitenkin ostetaan uutta tilalle, kun vaatteiden, astioiden tai minkä tahansa pitää olla just niitä täydellisiä mitä katsellaan loppuelämä, mutta sitten kuitenkin keksitään joku uusi juttu. Sama homma muuten zero wastea kannattavissa ja muissa ekologisissa piireissä. Ei se ihan kaikilla mun mielestä johdu pihiydestä, kontrollifriikkeydestä tai jostain vastaavasta, vaan ne ihan oikeasti uskoo homman toimivan hyvin noin, vaikka osalla varmaan onkin jotain muuta siellä takana.

Pyörittelin joskus silmiäni sille tyypille, jonka youtube-tiliä Virve suositteli. Tämä "kaikki mitä omistan mahtuu reppuuni"-henkilö, joka toki tarvitsi töihinsä sitä sun tätä vermettä, mutta koska ne virallisesti eivät olleet hänen omistuksessaan (vaan jossain pysyväislainassa) niin tietenkään niitä ei laskettu mukaan. Ja juurikin tämä "mitä teet sitten jos tarvitset lämpimämpiä vaatteita?"

"No, ostan siksi aikaa kun tarvitsen ja sitten hankkiudun niistä taas eroon."

Tyypillä oli lisäksi repussaan mm. matkakokoiset shampoo yms pullot, joista ei koskaan selvinnyt, että missäköhän se mahtoi niitä käydä täyttelemässä.

No olishan se pitänyt arvata että tämäkin idea”omaisuuteni mahtuu reppuun” on myös jostain muualta otettu. Oon aina jostain syystä ajatellut että on hänen ikioma ajatuksensa.

Kyllähän se on oma alakulttuurinsa, löytyy jopa oma keskustelupalstansa ”one bag” -ihmisille. Aina kai sellaisia ihmisiä on ollut. Ennen heitä kutsuttiin vaan kulkureiksi, nykyään hard core -minimalisteiksi 😃

Ostelusta saa myös helppoa sisältöä, jos ei jaksa paneutua miettimään muita aiheita. Varmaan kuitenkin paineita vähintään mainostajien takia tuottaa jotain sisältöä. Ei varmaan ainoa syy, mutta vaikuttaisiko taustalla?

Mutta kaiken kaikkiaan toivoisi hänelle nyt parempaa vointia. Ja ammattiavun mahdollisuutta.

Ja taas Virve on palannut syyttämään uupumuksestaan matalaa ferritiiniä. Onhan se helpompaa ja kätevämpää kuin tunnustaa, että on uupunut omaan täydellisyydentavoitteluunsa ja tempovaan elämäntapaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minimalismi-piireissä monilla ihan tavallisillakin ihmisillä vaivaa tuo ostelun tarve. Porukka luopuu kaikesta vanhasta tavaran vähennyksen nimissä, mutta sitten kuitenkin ostetaan uutta tilalle, kun vaatteiden, astioiden tai minkä tahansa pitää olla just niitä täydellisiä mitä katsellaan loppuelämä, mutta sitten kuitenkin keksitään joku uusi juttu. Sama homma muuten zero wastea kannattavissa ja muissa ekologisissa piireissä. Ei se ihan kaikilla mun mielestä johdu pihiydestä, kontrollifriikkeydestä tai jostain vastaavasta, vaan ne ihan oikeasti uskoo homman toimivan hyvin noin, vaikka osalla varmaan onkin jotain muuta siellä takana.

Pyörittelin joskus silmiäni sille tyypille, jonka youtube-tiliä Virve suositteli. Tämä "kaikki mitä omistan mahtuu reppuuni"-henkilö, joka toki tarvitsi töihinsä sitä sun tätä vermettä, mutta koska ne virallisesti eivät olleet hänen omistuksessaan (vaan jossain pysyväislainassa) niin tietenkään niitä ei laskettu mukaan. Ja juurikin tämä "mitä teet sitten jos tarvitset lämpimämpiä vaatteita?"

"No, ostan siksi aikaa kun tarvitsen ja sitten hankkiudun niistä taas eroon."

Tyypillä oli lisäksi repussaan mm. matkakokoiset shampoo yms pullot, joista ei koskaan selvinnyt, että missäköhän se mahtoi niitä käydä täyttelemässä.

No olishan se pitänyt arvata että tämäkin idea”omaisuuteni mahtuu reppuun” on myös jostain muualta otettu. Oon aina jostain syystä ajatellut että on hänen ikioma ajatuksensa.

Kyllähän se on oma alakulttuurinsa, löytyy jopa oma keskustelupalstansa ”one bag” -ihmisille. Aina kai sellaisia ihmisiä on ollut. Ennen heitä kutsuttiin vaan kulkureiksi, nykyään hard core -minimalisteiksi 😃

Joo, ja sitten on paljon eri alalajeja. Yhdessä vaiheessa seurasin redditissä keskustelupalstoja missä "yhden repun matkustajat" keskustelivat. Mikä reppu paras reppu, miten saada 3 kk reissun tavarat siihen yhteen reppuun jne.

Aloin itsekin tehdä vajaan viikon työmatkoja yhden repun kanssa. Se oli aika hienoa, kun rullasin sinne varamekon ja minimaaliset kamat sekä letitin hiukset. Samalla katselin kun kollegat raahasivat matkalaukkuja, joissa mm. kaikenlaiset suoristusraudat ja muut tarvikkeet.

Sitten on ne hardcore-tyypit, joilla ei ole edes sitä YHTÄ reppua reissuilla. Heillä on esim sellainen kalastajanliivin tyylinen vaatekappale, jonka taskuissa on kaikki. Muistan jonkun kaupan, jossa myytiin takkeja paitoja jne, mitkä oli täynnä "salalokeroita". Läppäriä myöten kaikki sopi sinne. Tämä houkutti kovasti, valitettavasti/onneksi työt ja matkustelu loppuivat enkä päässyt testaamaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörittelin joskus silmiäni sille tyypille, jonka youtube-tiliä Virve suositteli. Tämä "kaikki mitä omistan mahtuu reppuuni"-henkilö, joka toki tarvitsi töihinsä sitä sun tätä vermettä, mutta koska ne virallisesti eivät olleet hänen omistuksessaan (vaan jossain pysyväislainassa) niin tietenkään niitä ei laskettu mukaan. Ja juurikin tämä "mitä teet sitten jos tarvitset lämpimämpiä vaatteita?"

"No, ostan siksi aikaa kun tarvitsen ja sitten hankkiudun niistä taas eroon."

Muistatko että mikä tili oli kyseessä? Haluaisin minäkin kuulla tällaisen travel size -henkilön viisauksia...

Mä olen tehnyt parin viikon kesäreissuja niin että mukana on ollut lentolaukun kokoinen reppu ja kameralaukkujoka toimii samalla käsilaukkuna. Toki tämä on tarkoittanut että vaatetta on pitänyt pestä, mutta koska tyylini on rento ja simppeli sekä vaatteissa että ihon- ja hiustenhoidossa ei tämä ole ollut vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en juurikaan hikoile, mutta kyllä mun vaatteet silti alkavat haista päivän tai kahden jälkeen, kun ne ovat kosketuksessa ihoon. Ja siis peseydyn ihan säännöllisesti.

Jep ihostahan irtoaa hilsettä/kuollutta ihosolukkoa ja talia.. ja sitäpaitsi Virvehän on postannut aiheesta dödöt, koska hänen runsaasti hikoilevat kainalot ei pysy kuivina/hajuttomina kuin yhdellä dödöllä (olikohan Löwengrip).

Ah! Siis hän ei hikoile, joten yksi mekko ok. Ja hän hikoilee, joten tässäpä hyvä dödö. Basic Virve!

Vai voisiko kyse olla nyt ihan vain siitä, että koska Virvellä on niin tehokas ja hyvä dödö käytössään, hän ei (sen kanssa) hikoile? Itse ainakin ajattelen, etten hikoile paljoa, mutta jos mietin asiaa tarkemmin tajuan, että olen aiemmin hikoillut runsaasti, mutta alettuani käyttää kristallideodoranttia, en enää ole hikoillut ja koska dödöä ilman ei tule oltua, ei tajua, että hikoilemattomuus ei ole mitenkään luontaista minulle, vaan kiitos siitä kuuluu kristallideodorantille. Vähän sekavasti selitetty, toivottavasti joku tajusi jotain :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en juurikaan hikoile, mutta kyllä mun vaatteet silti alkavat haista päivän tai kahden jälkeen, kun ne ovat kosketuksessa ihoon. Ja siis peseydyn ihan säännöllisesti.

Jep ihostahan irtoaa hilsettä/kuollutta ihosolukkoa ja talia.. ja sitäpaitsi Virvehän on postannut aiheesta dödöt, koska hänen runsaasti hikoilevat kainalot ei pysy kuivina/hajuttomina kuin yhdellä dödöllä (olikohan Löwengrip).

Ah! Siis hän ei hikoile, joten yksi mekko ok. Ja hän hikoilee, joten tässäpä hyvä dödö. Basic Virve!

Vai voisiko kyse olla nyt ihan vain siitä, että koska Virvellä on niin tehokas ja hyvä dödö käytössään, hän ei (sen kanssa) hikoile? Itse ainakin ajattelen, etten hikoile paljoa, mutta jos mietin asiaa tarkemmin tajuan, että olen aiemmin hikoillut runsaasti, mutta alettuani käyttää kristallideodoranttia, en enää ole hikoillut ja koska dödöä ilman ei tule oltua, ei tajua, että hikoilemattomuus ei ole mitenkään luontaista minulle, vaan kiitos siitä kuuluu kristallideodorantille. Vähän sekavasti selitetty, toivottavasti joku tajusi jotain :D

Juu mutta kun Virve on raportoinut kävelevänsä reissuillaan jopa yli 25000 askelta päivässä noin luulisi siinä hikoilevan jo vähän muualtakin kuin kainaloista.

Siis ei ollut monta päivää sitten kun Virve kertoi siitä puutteellisesta ruotsin kielen taidostaan, ja miten käyttää vain englantia kun ei ole oppinut ruotsia ollenkaan kaikkina vuosina mitä on maassa asunut… vai mitenkäs ne yksityiskohdat tarkalleen menivätkään…

Tänään esittelee kahta alkuviikosta lukemaansa ruotsinkielistä kirjaa. 🙄 Ei huonompi olematon kielitaito ollenkaan jos toistasataa sivua suhteellisen haastavaa tekstiä menee per päivä ihan harrasteena.

Badabum badabum - tämänpäiväinen blogipostaus on aiheesta dödöt! Sattumaako, enpä usko. Kaksi kuukautta testannut Nuudia, ja juuri tänään kun täällä on eilisestä alkaen puhuttu aiheesta, päätti julkaista.