Lue keskustelun säännöt.
Ostolakossa muuttunut
02.03.2015 |
En voi olla ainoa, jota ärysttää. Virve hehkuttaa jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan ja ahkeruuttaan sekä jaksaa muistuttaa opintojensa vaikeudesta ja Lontoossaa saamaansa opetuksen korkeasta tasosta. Kehujen aiheeksi kelpaavat myös (videon perusteella hyvin keskinkertainen) kielitaito, ruotsalainen poikaystävä, Tukholman-asunto... Postauksista paistaa läpi se, että Virve pitää itseään huippuälykkäänä ja kuvittelee olevansa jo asiantuntija niin kosmetiikan kemiassa, lainsäädännössä ja markkinoinnissakin. Mitäs ne opinnot ovat kestäneet, reilun vuodenko? Varsinaista kemian asiantuntijuutta, kun lukion ykköskurssin asioitakin piti tankata kuukausikaupalla. Eivät ne banaanidieettikoulutehtävätkään varsinaisesti saa vakuuttuneeksi.
Ikävä sitä Virveä, jonka blogin pääpaino oli oman ylivertaisuuden korostamisen sijaan kosmetiikkatuotteiden arvioinnissa.
Kommentit (7413)
Tuskinpa tuo jatkuva vatvominen ja ylianalysointi auttaa uupumuksesta toipumista. Ehkä Virven kannattaisi mielummin jutella sille kalliille terapeutille, kun tuntemattomille instassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa tuo jatkuva vatvominen ja ylianalysointi auttaa uupumuksesta toipumista. Ehkä Virven kannattaisi mielummin jutella sille kalliille terapeutille, kun tuntemattomille instassa
Juuri virve kommentoi, että hänen on käsketty lopettaa ylenmääräinen ajattelu. Ja on tuossa oikeasti perää. Kun yleensä sitä uupuneena/ahdistuneena sortuu sellaiseen ajatteluun, joka ei oikeasti johda mihinkään eikä helpota oloa. Vaikka virve kuinka puolustelee innokkuuttaan analysoida, on se nähty, että ei siitä ylianalysoinnista ole hyötyä. Hän on tällä hetkellä työkyvyttömänä kotona.
Ei taida olla penaalin terävin kynä.
Instan perusteella saa kyllä kuvan, että virve on kova vatvomaan asioita. Omasta mielestään hän pohtii monipuolisesti asioita, mutta on hän loppujen lopuksi todella fakkiutunut tiettyihin mielipiteisiin ja hänellä on aika jäykkiä ajattelumalleja.
Ja nyt viimeisin Virven ostos on tuoksukynttilä! Nyt kyllä Virven minimalismi murenee vauhdilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt viimeisin Virven ostos on tuoksukynttilä! Nyt kyllä Virven minimalismi murenee vauhdilla.
Hyvä vaan, että on raaskinut nyt panostaa sisustukseen. Tosi kolkkoa heillä muuten olisikin.
No nyt on luettu elämää mullistava self help -opas! Mistäpä muustakaan kuin elämän tarkoituksesta ja sen löytämisestä. Ja ilmeisesti elämän tarkoitus löytyi nyt. Siitä sitten jauhetaan seuraavat puoli vuotta :D
Joskus (aina) tuntuu, että Virvellä on vaan liikaa aikaa miettiä itseään. Siis koko ajan vaan sen oman napanöyhdän kaivelua ja tutkimista. Virvelle tekisi niin hyvää lähteä vaikka hyväntekeväisyystyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko ihan vaan keski-iän kriisiä tuo Virven oireilu? Kun elää vaan itselleen eikä ole esimerkiksi lapsia kasvatettavana, saattaahan sitä miettiä, mikä tekee elämästä merkityksellisen. Pelkkä työ se ei ainakaan voi olla - eikä rahan kerääminen.
Ymmärrän hyvin, jos Virve ei koe työtään kosmetiikka- ja kaupanalalla antoisaksi. Itsekään en "voisi" tehdä tuollaista työtä, jonka tavoitteena on kuitenkin loppujen lopuksi saada ihmiset kuluttamaan rahaa. Olen niin iloinen, että olen suunnannut työhön, jossa yhdistyvät mielenkiinnonkohteeni, arvoni ja tunne työn merkittävyydestä yhteiskunnallisesti (palkka tosin liian pieni).
Toki ymmärrän, että joillekin työ on vain työtä eikä sen tarvitse edustaa omia arvoja, mutta minusta Virve ei vaikuta sellaiselta ihmiseltä. Tosin mitkä ovat ne Virven arvot? Ja ennen kaikkea ns. epäitsekkäät arvot. Ei vaan Virveä itseä hyödyttävät, esimerkiksi "mahdollisimman paljon rahaa helpolla", joten päivätyön vaihtaminen passiivisiin tuloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt on luettu elämää mullistava self help -opas! Mistäpä muustakaan kuin elämän tarkoituksesta ja sen löytämisestä. Ja ilmeisesti elämän tarkoitus löytyi nyt. Siitä sitten jauhetaan seuraavat puoli vuotta :D
Joskus (aina) tuntuu, että Virvellä on vaan liikaa aikaa miettiä itseään. Siis koko ajan vaan sen oman napanöyhdän kaivelua ja tutkimista. Virvelle tekisi niin hyvää lähteä vaikka hyväntekeväisyystyöhön.
Ai että, tämä muuten on niin virvemäistä. Ensin vellotaan tuskassa ja sorkitaan sitä napanöyhtää. Sitten lueaan self help -kirja ja koetaan valaistuminen. Sitten alkaa maaninen kausi. Kirjoitetaan sormet sauhuten siitä, mitä on tajuttu: tulossa on takuuvarmasti ainakin instastooreja, yksi tai kaksi blogitekstiä sekä tiivistelmä tuosta luetusta self help -kirjasta. Hehkutetaan ja hekumoidaan. Sitten menee taas jonkin aikaa hyvin, kunnes pyörä pyörähtää uudelleen käyntiin...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, jos Virve ei koe työtään kosmetiikka- ja kaupanalalla antoisaksi. Itsekään en "voisi" tehdä tuollaista työtä, jonka tavoitteena on kuitenkin loppujen lopuksi saada ihmiset kuluttamaan rahaa. Olen niin iloinen, että olen suunnannut työhön, jossa yhdistyvät mielenkiinnonkohteeni, arvoni ja tunne työn merkittävyydestä yhteiskunnallisesti (palkka tosin liian pieni).
Toki ymmärrän, että joillekin työ on vain työtä eikä sen tarvitse edustaa omia arvoja, mutta minusta Virve ei vaikuta sellaiselta ihmiseltä. Tosin mitkä ovat ne Virven arvot? Ja ennen kaikkea ns. epäitsekkäät arvot. Ei vaan Virveä itseä hyödyttävät, esimerkiksi "mahdollisimman paljon rahaa helpolla", joten päivätyön vaihtaminen passiivisiin tuloihin.
Virven arvot ja niin, kuka se Virve on? Onko se kosmetiikkahöpsö hupakko, vai sitten tullut kosmetiikkaälykkö, joka tiesi kaiken tieteestä kun oli vaihdossa Lontoossakin? Onko se kosmetiikan kerääjä vai minimalisti? Onko hän ihminen jolle ulkonäkö on tosi tärkeää vai olisiko sittenkin meikitön luomu, jonka vaatteet mahtuu yhteen laukkuun? Myisikö työkseen vai olisiko sittenkin tuotekehittelijä, bisnesguru, konsultoija, vai makaisiko sittenkin vain kotona? Olisiko ahkera suorittaja vai olisiko downshiftaaminen sittenkin oma juttu? Asuisiko cityssä vai ennemmin luonnon keskellä? Viihtyisikö sitä Helsingissä vai Tampereella vai Vantaalla, vai Ruotsissa tai Lontoossa vai oliko niissä kaikissa vikaa? Kerrostalossa vai omakotitalossa? Olisiko parasta viettää aikaa bestisten kanssa vai olisiko sittenkin eristäytyvä introvertti?
Minusta aika klassinen koulukirjaesimerkki ihmisestä, jolla on oman identiteetin muodostuminen viivästynyt ja sen oman itsen sijaan koetetaan kokeilla valmiiksi omaksuttuja elämisen malleja. Nuorilla parikymppisillä aikuisilla suhteellisen tavallistakin, ja osa heistä löytää oman identiteettinsä vähän myöhemmin. Tällaiset ihmiset ovat myös alttiita kaikille ääriliikkeille uskonnosta uusn*tsismiin, koska sieltä löytyy annettu rooli elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä lukuisista instastooreista haluttaisiin päästä kokeilemaan Soulissa asumista, koska on sellainen tunne että se voisi olla se oikea juttu Virvelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, jos Virve ei koe työtään kosmetiikka- ja kaupanalalla antoisaksi. Itsekään en "voisi" tehdä tuollaista työtä, jonka tavoitteena on kuitenkin loppujen lopuksi saada ihmiset kuluttamaan rahaa. Olen niin iloinen, että olen suunnannut työhön, jossa yhdistyvät mielenkiinnonkohteeni, arvoni ja tunne työn merkittävyydestä yhteiskunnallisesti (palkka tosin liian pieni).
Toki ymmärrän, että joillekin työ on vain työtä eikä sen tarvitse edustaa omia arvoja, mutta minusta Virve ei vaikuta sellaiselta ihmiseltä. Tosin mitkä ovat ne Virven arvot? Ja ennen kaikkea ns. epäitsekkäät arvot. Ei vaan Virveä itseä hyödyttävät, esimerkiksi "mahdollisimman paljon rahaa helpolla", joten päivätyön vaihtaminen passiivisiin tuloihin.
Virven arvot ja niin, kuka se Virve on? Onko se kosmetiikkahöpsö hupakko, vai sitten tullut kosmetiikkaälykkö, joka tiesi kaiken tieteestä kun oli vaihdossa Lontoossakin? Onko se kosmetiikan kerääjä vai minimalisti? Onko hän ihminen jolle ulkonäkö on tosi tärkeää vai olisiko sittenkin meikitön luomu, jonka vaatteet mahtuu yhteen laukkuun? Myisikö työkseen vai olisiko sittenkin tuotekehittelijä, bisnesguru, konsultoija, vai makaisiko sittenkin vain kotona? Olisiko ahkera suorittaja vai olisiko downshiftaaminen sittenkin oma juttu? Asuisiko cityssä vai ennemmin luonnon keskellä? Viihtyisikö sitä Helsingissä vai Tampereella vai Vantaalla, vai Ruotsissa tai Lontoossa vai oliko niissä kaikissa vikaa? Kerrostalossa vai omakotitalossa? Olisiko parasta viettää aikaa bestisten kanssa vai olisiko sittenkin eristäytyvä introvertti?
Minusta aika klassinen koulukirjaesimerkki ihmisestä, jolla on oman identiteetin muodostuminen viivästynyt ja sen oman itsen sijaan koetetaan kokeilla valmiiksi omaksuttuja elämisen malleja. Nuorilla parikymppisillä aikuisilla suhteellisen tavallistakin, ja osa heistä löytää oman identiteettinsä vähän myöhemmin. Tällaiset ihmiset ovat myös alttiita kaikille ääriliikkeille uskonnosta uusn*tsismiin, koska sieltä löytyy annettu rooli elämälle.
Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, jos Virve ei koe työtään kosmetiikka- ja kaupanalalla antoisaksi. Itsekään en "voisi" tehdä tuollaista työtä, jonka tavoitteena on kuitenkin loppujen lopuksi saada ihmiset kuluttamaan rahaa. Olen niin iloinen, että olen suunnannut työhön, jossa yhdistyvät mielenkiinnonkohteeni, arvoni ja tunne työn merkittävyydestä yhteiskunnallisesti (palkka tosin liian pieni).
Toki ymmärrän, että joillekin työ on vain työtä eikä sen tarvitse edustaa omia arvoja, mutta minusta Virve ei vaikuta sellaiselta ihmiseltä. Tosin mitkä ovat ne Virven arvot? Ja ennen kaikkea ns. epäitsekkäät arvot. Ei vaan Virveä itseä hyödyttävät, esimerkiksi "mahdollisimman paljon rahaa helpolla", joten päivätyön vaihtaminen passiivisiin tuloihin.
Virven arvot ja niin, kuka se Virve on? Onko se kosmetiikkahöpsö hupakko, vai sitten tullut kosmetiikkaälykkö, joka tiesi kaiken tieteestä kun oli vaihdossa Lontoossakin? Onko se kosmetiikan kerääjä vai minimalisti? Onko hän ihminen jolle ulkonäkö on tosi tärkeää vai olisiko sittenkin meikitön luomu, jonka vaatteet mahtuu yhteen laukkuun? Myisikö työkseen vai olisiko sittenkin tuotekehittelijä, bisnesguru, konsultoija, vai makaisiko sittenkin vain kotona? Olisiko ahkera suorittaja vai olisiko downshiftaaminen sittenkin oma juttu? Asuisiko cityssä vai ennemmin luonnon keskellä? Viihtyisikö sitä Helsingissä vai Tampereella vai Vantaalla, vai Ruotsissa tai Lontoossa vai oliko niissä kaikissa vikaa? Kerrostalossa vai omakotitalossa? Olisiko parasta viettää aikaa bestisten kanssa vai olisiko sittenkin eristäytyvä introvertti?
Minusta aika klassinen koulukirjaesimerkki ihmisestä, jolla on oman identiteetin muodostuminen viivästynyt ja sen oman itsen sijaan koetetaan kokeilla valmiiksi omaksuttuja elämisen malleja. Nuorilla parikymppisillä aikuisilla suhteellisen tavallistakin, ja osa heistä löytää oman identiteettinsä vähän myöhemmin. Tällaiset ihmiset ovat myös alttiita kaikille ääriliikkeille uskonnosta uusn*tsismiin, koska sieltä löytyy annettu rooli elämälle.
👍😂 Toivotaan, että virve ei hurahda mihinkään vaaralliseen.
Virve aikoo alkaa kirjoittajaksi! Instastooreissa nyt maaninen vuodatus asiasta 🙈
Vierailija kirjoitti:
Virve aikoo alkaa kirjoittajaksi! Instastooreissa nyt maaninen vuodatus asiasta 🙈
Huh hurmiota...
Valitettavasti yleensä kontrolloimisen ja pakkomielteiden tarve juontaa juurensa jostain muusta psyykkisestä traumasta. Aina kyse ei ole vain pakko-oireisesta häiriöstä. Ja välillä voi olla että trauma pahentaa häiriötä.
Usein tarve kaiken tai jonkin tietyn asian kontrolloimiseen tulee, kun ihmisen elämässä on tapahtunut asioita joihin hän ei itse ole pystynyt vaikuttamaan.
On yritettävä pitää langat käsissä edes joissain asioissa. Oli se sitten kodin tavaramäärä, siivoaminen tai mitä tahansa.
Tuntuu myös, että Virvelle tekisi kuitenkin todella hyvää hankkia harrastuksia, tehdä edes jonkin verran säännöllistä työtä jossa tapaa edes joitain ihmisiä ja ylipäätään integroitua takaisin yhteiskuntaan. Liikaa aika ajatuksille yksinäisyydessä ei valitettavasti tee kovin hyvää kenellekään. Itsensä tutkiskelu sopivissa määrin on ok, mutta kyllä tekeminen ja arkirutiinit auttavat paljon. Tuo on nyt vähän enemmänkin länsimaisen ihmisen ongelma, että on oikein aikaa pohtia "mikä minua vaivaa". No yleensä vaivaa se, että on aikaa analysoida asioita ja omia tuntemuksiaan ihan liikaa.
Joo on hyvä pohtia omaa oloaan ja tunnustella kehoaan ja tulla tietoiseksi oman kehon tarpeista, mutta liian syvälle ei kannata mennä.
Väsyneenä ei jaksa paljoa, mutta pienestä on hyvä aloittaa.
En ymmärrä, mistä virve yhtäkkiä keksi, että hän alkaa kirjoittajaksi. Kun hänhän on jo sellainen. Hän tuottaa sisältöä ihan työkseenkin, kirjoittamalla.
Potentiaalia virvessä on. Mielestäni hän keksii hyviä aiheita ja käsittelee niitä monipuolisesti ja sujuvasti. Jonkinlainen kirjoittajakoulu olisi kuitenkin paikallaan, esim, täältä kursseja https://kirjoittajakoulu.fi/
Virven blogitekstien perusteella hänen olisi hyvä kiinnittää huomiota virkerakenteisiin, pilkutukseen ja kappaleiden muodostamiseen. Erityisesti nuo yhden, usein jättipitkän virkkeen muodostavat kappaleet ovat hirveitä ja ihan asiatyylin vastaisia. Tekevät tekstistä luettelomaisen ja rikkovat tekstin koheesion. Silloin tällöin yhden virkkeen mittaista kappaletta voi käyttää tehokeinona, mutta tekstin jokainen kappale ei voi olla tällainen.
Samoin Virven olisi hyvä opetella tiivistämistä. Yhtä asiaa ei tarvitse sanoa viidellä eri tavalla samassa tekstissä. Laatu korvaa määrän, myös tekstin kohdalla!
Virvelle on nyt selvinnyt, että hänestä tulee kirjoittaja, koska hänestä tuntuu että hän on kirjoittaja. Universumi on myös viestittänyt, että Virven tulee olla olla kantamatta huolta huomisesta ja on uskallettava elää hetkessä. Universumi viesti tämän siten, että Virven tilille oli tullut 880 € tilisiirto, vaikka Virvellä oli sellainen käsitys ettei mitään tilisiirtoa tässä kuussa pitäisi tulla. Universumin viestin merkityksellisyyttä lisäsi myös se, että vain vähän yläkanttiin pyöristämällä 880 € on Virven kuukaudessa välttämättömään elämään tarvitsema summa.
Pahoittelen, jos joku yksityiskohta edellisessä meni hieman soveltaen, pääpiirteittäin sisältö oli tässä. Kymmeniä instastoryja, en ihan kaikkia jaksanut lukea.
En tiedä päteekö tuo tuntumisen logiikka elämässä ihan kaikkeen? Todennäköisesti jos tunnen itseni mäyräkoiraksi, minusta ei kai silti tule mäyräkoiraa? 🤷🏻♀️
Hirveä loukkaus Virvelle, kun lääkäri oli todennut, että uupumus on mentaalista. Miten se Virve kirjoittikaan, että ilmeisesti lääkäri piti vaan sekopäänä.