Lue keskustelun säännöt.
Ostolakossa muuttunut
02.03.2015 |
En voi olla ainoa, jota ärysttää. Virve hehkuttaa jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan ja ahkeruuttaan sekä jaksaa muistuttaa opintojensa vaikeudesta ja Lontoossaa saamaansa opetuksen korkeasta tasosta. Kehujen aiheeksi kelpaavat myös (videon perusteella hyvin keskinkertainen) kielitaito, ruotsalainen poikaystävä, Tukholman-asunto... Postauksista paistaa läpi se, että Virve pitää itseään huippuälykkäänä ja kuvittelee olevansa jo asiantuntija niin kosmetiikan kemiassa, lainsäädännössä ja markkinoinnissakin. Mitäs ne opinnot ovat kestäneet, reilun vuodenko? Varsinaista kemian asiantuntijuutta, kun lukion ykköskurssin asioitakin piti tankata kuukausikaupalla. Eivät ne banaanidieettikoulutehtävätkään varsinaisesti saa vakuuttuneeksi.
Ikävä sitä Virveä, jonka blogin pääpaino oli oman ylivertaisuuden korostamisen sijaan kosmetiikkatuotteiden arvioinnissa.
Kommentit (7403)
Aivan älyttömän pitkiä postauksia siitä ostaako vai ei ja ilmeisesti kiertelee tosi paljon kaupoissa tuolla matkalla. Ihan hyvä pointti se, ettei tarvitse koko ajan ostaa jotain käteviä säilytysratkaisuja, mutta en ihan oikeasti tajua miksi ei voi ostaa kukallista mekkoa tai muuta vaatetta, vaikka sitä ei joka päivä tai viikko käyttäisikään. Se ei paljoa vie tilaa, mutta tuo vaihtelua ja ehkä tarve käydä kaupoissa vähenee entisestään, kun omassa kaapissa on tarvittavaa vaihtelua.
Mulla on vuosia ollut yksivärisiä ja kukallisia vaatteita eikä mikään ongelma käyttää kukallisia vaatteita Suomessa eikä ne minua mitenkään identifioi; onko Tukholmassa sitten niin erilaista en tiedä kun en ole vuosiin edes käynyt. Kesäisempiä vaatteita pystyy myös mainiosti käyttämään muinakin vuodenaikoina kun asustaa oikein tai viettää aikaa lähinnä sisätiloissa.
Tuntuu tosiaan, että nämä minimalistit, jotka on entisiä shoppailijoita (Ostolakossa, Oma koti valkoinen), puljaa edelleen tavaroiden kanssa tavallista ihmistä enemmän ja miettivät koko ajan tavaroita, ostamista jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan älyttömän pitkiä postauksia siitä ostaako vai ei ja ilmeisesti kiertelee tosi paljon kaupoissa tuolla matkalla. Ihan hyvä pointti se, ettei tarvitse koko ajan ostaa jotain käteviä säilytysratkaisuja, mutta en ihan oikeasti tajua miksi ei voi ostaa kukallista mekkoa tai muuta vaatetta, vaikka sitä ei joka päivä tai viikko käyttäisikään. Se ei paljoa vie tilaa, mutta tuo vaihtelua ja ehkä tarve käydä kaupoissa vähenee entisestään, kun omassa kaapissa on tarvittavaa vaihtelua.
Mulla on vuosia ollut yksivärisiä ja kukallisia vaatteita eikä mikään ongelma käyttää kukallisia vaatteita Suomessa eikä ne minua mitenkään identifioi; onko Tukholmassa sitten niin erilaista en tiedä kun en ole vuosiin edes käynyt. Kesäisempiä vaatteita pystyy myös mainiosti käyttämään muinakin vuodenaikoina kun asustaa oikein tai viettää aikaa lähinnä sisätiloissa.
Tuntuu tosiaan, että nämä minimalistit, jotka on entisiä shoppailijoita (Ostolakossa, Oma koti valkoinen), puljaa edelleen tavaroiden kanssa tavallista ihmistä enemmän ja miettivät koko ajan tavaroita, ostamista jne
Siis juuri tämä. Ihmeellistä tavaroiden kanssa puljaamista! Joskus virve kirjoitti, että minimalismi vapauttaa materiasta ja tavaran ajattelusta, mutta ei se ainakaan hänen kohdallaan niin tee. Päinvastoin maanisesti koko ajan miettii, mitä voisi vielä laittaa pois. No, on tuolla ihmisellä kyllä pois laitettavaakin. Ihan järkyttävät määrät ollut romua!
Virven Insta stoorit on mulle nykyään sosiaalipornoa. Jännä nähdä, mihin Virve seuraavaksi addiktoituu minimalismin jälkeen.
Kosmetiikkavarastojenkin kanssa nyt on taas palattu kymmenen vuoden takaiseen blogin lähtöpisteeseen, kun tavoitteena on jälleen varastojen pienentäminen.
Minusta ihanaa että on määrätietoinen kun joku sitäkin täällä haukkuu. Itselle inspiroivaa nähdä että jos vaan paiskii hommia niin asiat järjestyvät. Tosin en ymmärrä mistä ammentaa sen energiansa koska itsellä ei sitä ainakaan ole. Mutta ihailen niitä joilla on. Varmaan pääsee elämässä pitkälle. Ja ihan omalla työllä.
Noi viimeaikaiset kannanotot vauvaan ja jodeliin ja nettikiusaamiseen on vain ihmetyttäneet. Tosi hyvä että puhuu nettikiusaamista vastaan kun nettikiusaaminen ei ole ok ja on oikein se sanoa kun muuten kaikki suoraan sanottuna paskakäytös vaan jatkuu...
Mutta hän puuttuu näihin itse halveksuvasti eikä huomaa sitä.
Puhuu että sillä ja sillä on niiiiin paha olo nauruhymiö nauruhymiö ja mikä törkimys se ja vttuilee päälle että se ja se tarvii kyllä hoitoa ja psykiatrista apua.
Siis pitäisi puuttua asiaan!
Ei toisen mielenterveyteen tai persoonaan vaikka kuinka olisi sitä mieltä että toinen on sekaisin.
Ilkkuminen, hymiöt, henkilökohtaisuudet, nehän sitä nettikiusaamista myös on vaikka se kiusaaminen kuinka menis takaisin nettitrollaajalle.
Ihan kuin jotkin kristittyjen ristiretket, siinäkin oikean asian puolesta lahdattiin miljoonia ja meni laps pesuveden mukana. Tässä sama verbaalisesti. Tulee niin koulukiusaamisvibat.
Kuka enää nykyään julkisesti heittelee toisille ihmisille mielenterveysdiagnooseja tai edes laskee leikkiä mielenterveysongelmista? Eikö voi uskoa että ehkä ihmiset vaan on ilkeita tai vaikka nauttii ilkeilystä mielummin kuin sanoo että mee hoitoon? Mt-ongelmilla ei pitäisi stigmatisoida tai käyttää niitä haukkumasanoina. Vaikka kuinka kokee että olis oikeutettu. Maailmassa on paljon tyhmiä ihmisiä, ei ne haukkumalla yhtään vähemmän tyhmiksi ja ilkeiksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nonni, nyt Virve on irtisanoutunut työstään kun ei keksinyt enää syitä käydä töissä. Hänhän on hehkuttanut uudestaan ja uudestaan miten saa tehdä unelmatyötänsä ja kuinka työpaikka on valmis antamaan hänelle työtehtävän kuin työtehtävän oman mielen mukaan kunhan hän vaan jatkaa yrityksen parissa. Mutta kun hyvä palkka, mahdollisuus räätälöidä työnkuva mieleisekseen ja työpaikka unelma-alalta ei olekaan enää riittävän fantsua, niin pakkohan se on irtisanoutua. Sen kunniaksi kuukauden reissulle Pariisiin. Millä rahalla tuo neitonen oikein elää kun hänhän otti valtavat tappiot siitä läpisudesta kosmetiikkakirjadiilistään ja on tehnyt jo pitkän aikaa 60% työaikaa (silloin kun on kaikilta lomiltaan viitsinyt töihin mennä.)
Mä mietin ihan samaa. Mitäs sitten kun rahat loppuu. Mistä löytää uusi duuni jossa pääsee noin vain palmun alle neppailemaan moneksi kuukaudeksi niin että työt jatkuu. Aika kauas on tää virve ajautunut tavallisten ihmisten elämästä ja vastuista. Taitaa kuvitella aika suuria itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau miten katkeria voi ihmiset olla. Itse en ainakaan lukisi blogia joka saa huonon fiiliksen aikaan. Siksi luenkin virven blogia, koska inspiroidun siitä. Minulle ei tulisi mieleenkään mennä lukea esim timo soinin blogia, koska se ei kiinnosta minua pätkääkään ja lisäksi inhoan timo soinia. Teitä selvästi kuitenkin kiinnostaa virven elämä ja olette jopa selväsi kateellisia hänelle.
Oliko blogin alkuperäinen idea lopettaa kosmetiikan ostaminen ja blogissa oli aina loppuneet tuotteet kerran kuussa. Muistan myös miten esim. rihkamakoruja oli älyttömästi jne.
Nyt sitten tavarat mahtuu yhdelle matolle, vaikka useaan otteeseen kirjoittaa miten käyttävät tavarat loppuun eivätkä laita kaikkea suoraan kiertoon tai roskiin. Silti esim. pyyhkeestä oli pakko luopua, kun haluaa omistaa vain yhden pyyhkeen.
Ihmettelen myös hieman vaatepostausta, kun joskus vuosia sitten osti Koreasta laukullisen vaatteita, jotka olivat juuri hänen mieleensä, mutta eipä niitä tuossa vaatepostauksessa näkynyt ollenkaan. Oliko nekin sitten vain sille fantasia- minälle tarkoitettu ja siksi karsittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jäänyt seurailemaan Virven blogia lähinnä tottumuksesta, mutta myös huvittuneisuuden sekaisesta uteliaisuudesta. Kosmetiikka-arviot kiinnostavat edelleen, mutta tuo niihin liittymätön oheisturina lähinnä hämmentää ja naurattaa, koska Virven touhuissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Mielipiteet ja näkökulmat vaihtelevat kuin tuuliviirillä. Ensin saattaa tosiaan olla blogikirjoitus aiheesta miksi on suorastaan järkevää ostaa matkalaukullinen korealaisia vaatteita tai omistaa 50 erilaista hoitotuotetta ja sitten alle vuotta myöhemmin onkin järkevää omistaa vain yksi pyyhe ja siinäkin on jo vähän liikaa. Joko pitää shoppailla maanisesti tai luopua tavaroista maanisesti ja koko ajan pitää hirveää meteliä omista valinnoistaan ja siitä, miksi ne ovat maailman parhaita. Virve vaikuttaa ihmiseltä, jolla pitää olla koko ajan jonkinlainen addiktio johonkin asiaan tai toimintatapaan ja sen toteuttamista pitää perustella ja puolustella kyllästymiseen asti. Mielellään omaa erinomaisuuttaan ja itsetuntoaan pönkittäen.
Musta Virvellä tuntuu olevan pinnan alla käynnissä vahva puolustusreaktio. Hän ei tunnu voivan myöntää, että mikään hänen valintansa olisi epäonnistunut. Tuoreella Pariisin matkalla hän on vuokrannut asunnon, jossa ei ole suihkua eikä minkäänlaista keittomahdollisuutta (mikroakaan) ja nämä tulivat hänelle yllätyksenä. Silti hän blogissaan ei kuulosta yhtään katuvalta tai katkeralta tästä, mikä on musta aika outoa. Kyllähän hän on kuitenkin aiemmin osoittautunut olevansa ihan perusmukavuudenhaluinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan älyttömän pitkiä postauksia siitä ostaako vai ei ja ilmeisesti kiertelee tosi paljon kaupoissa tuolla matkalla. Ihan hyvä pointti se, ettei tarvitse koko ajan ostaa jotain käteviä säilytysratkaisuja, mutta en ihan oikeasti tajua miksi ei voi ostaa kukallista mekkoa tai muuta vaatetta, vaikka sitä ei joka päivä tai viikko käyttäisikään. Se ei paljoa vie tilaa, mutta tuo vaihtelua ja ehkä tarve käydä kaupoissa vähenee entisestään, kun omassa kaapissa on tarvittavaa vaihtelua.
Mulla on vuosia ollut yksivärisiä ja kukallisia vaatteita eikä mikään ongelma käyttää kukallisia vaatteita Suomessa eikä ne minua mitenkään identifioi; onko Tukholmassa sitten niin erilaista en tiedä kun en ole vuosiin edes käynyt. Kesäisempiä vaatteita pystyy myös mainiosti käyttämään muinakin vuodenaikoina kun asustaa oikein tai viettää aikaa lähinnä sisätiloissa.
Tuntuu tosiaan, että nämä minimalistit, jotka on entisiä shoppailijoita (Ostolakossa, Oma koti valkoinen), puljaa edelleen tavaroiden kanssa tavallista ihmistä enemmän ja miettivät koko ajan tavaroita, ostamista jne
Minusta näillä kahdella mainitulla bloggarilla on vähän pakko-oireista tuo tavaran kanssa puljaaminen. Ehkä siihen lopputulokseen ei edes haluta päästä, vaan tärkeintä on juuri se tekeminen, joka kai poistaa jotain ahdistusta tai tylsyyttä. Virve aloitti bloginsa vuosikymmen sitten vähentääkseen kosmetiikkaansa, muuta tavaraa hänellä ei paljon ollutkaan. 10 vuotta myöhemmin tilanne on sama, 1000 kosmetiikkatuotetta ja vähän sitä muuta oheen.
Molemmat ovat myös rahankäytön suhteen tosi nuukia. Virve on jo sinkkuvuosina kehuskellut 20 euron viikkobudjetillaan ruokaostoksiin, ja sama meno jatkuu nykyään vaikken tarkkoja summia tiedäkään. Miia taas on ulottanut nuukailun vähän kaikille elämänalueille. Molemmat ovat myös innokkaita laihduttajia. Virvehän on kertonut, että ennen kuin kosmetiikka ja tavaranvähennys olivat hänen harrastuksiaan, ajatukset pyörivät jatkuvasti omassa painossa ja laihduttamisessa. Miia on laihduttanut menestyksekkäästi kymmeniä kiloja ja kertoo tekevänsä jatkuvasti ryhtiliikkeitä uusissa mitoissa pysyäkseen.
Taitaa molemmilla olla myös aika vähän mitään sosiaalisia suhteita. Virve sanoi, että on asunut monta vuotta Tukholmassa vaan ei tunne kaupunkia, kun käy vain töissä. Eivät ehkä itse niin lisäihmissuhteita kaipaakaan, vaan ennemmin käyttävät aikaansa noihin muihin juttuihin. Lisäksi säästyyhän siinäkin rahaa, kun viettää aikaansa pääsääntöisesti kotona eikä tarvi käyttää rahaa kahviloihin, ravintoloihin tai pääsylippuihin.
Joku mietti tässä ketjussa, mikä on Virven seuraava kiinnostuksenkohde, jos tämä kosmetiikkajuttu joskus helpottaa. No ehdottomasti matkailu! Nimenomaan sellainen versio, jossa lasketaan vierailtuja kaupunkeja tai jollain muulla lukumäärän kanssa puljaavalla twistillä.
Vierailija kirjoitti:
Joku mietti tässä ketjussa, mikä on Virven seuraava kiinnostuksenkohde, jos tämä kosmetiikkajuttu joskus helpottaa. No ehdottomasti matkailu! Nimenomaan sellainen versio, jossa lasketaan vierailtuja kaupunkeja tai jollain muulla lukumäärän kanssa puljaavalla twistillä.
Tää on muuten hyvä teoria! Tosin vähän epäilen, jaksaako Virve todellisuudessa kiertää maailmaa rinkan kanssa. Ilmeisesti ajatus on tällä hetkellä tehdä ihan kunnon reppureissu, minkä ymmärrän tarkoittavan enemmän tai vähemmän rupuisia hostelleja ja loputtomia junareissuja. Miten tämä sopii yhteen kosmetiikkaintoilun kanssa? Alkeellisissa oloissa voi olla vaikea nauttia monivaiheisesta ihonhoitorutiinista ja ehkä sen oman hiustenkuivaajan roudaaminenkin alkaa tuntua vähän hassulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan ihmetytti tuo yksi Pariisi-postaus. Ihan vakavissaan kirjoitti kuinka vaikeaa on löytää kahvilaa jossa netti ja voi tehdä "töitä" eli blogata mutta voi ei kun käydä kusella ja voi ei pitää ottaa kamat vessaan mukaan ja joku voi viedä sillä aikaa paikan!
Oikeesti nainen, olet Pariisissa. Voitko vain nauttia siitä? Ihan sama missä sitä blogia rapustaa.
Noista itsetärkeilevistä jutuista tulee niin "who do you think you are" -olo. Ihan niin epätodellista että naurattaa. :D
Olen käynyt monta kerta Pariisissa, mutta nämä Virven Pariisi- postaukset ovat jotenkin lapsellisia. "Pariisilaiset viettävät aikaa puistoissa ja jopa maaten ja juoden jopa viiniä", "tiesittekö että ranskalaiset ovat hullaantuneet luomuun" jne. :)
Lisäksi nämä oman ostokäyttäytymisen ja sen muutokset pitkät analysoinnit ovat todella pitkiä, minimalismi toimisi tässä. :) Hänellä kyllä ennen taisi olla aika paha ostoriippuvuus, jos shoppailu oli matkoillakin usein tärkein asia ja nyt sitten sama toiseen suuntaan eli jokaisen ostoksen pikkutarkka pohdiskelu ja vatvominen.
Juu, ei anna tämä blogi minulle enää mitään, mutta monelle muulle varmasti antaa.
Ihan jumalattoman pitkä postaus siitä, miksi ei hanki tänä vuonna kosmetiikkakalenteria. Ei ***vetti. Kuulostaa niin selittelyltä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan jumalattoman pitkä postaus siitä, miksi ei hanki tänä vuonna kosmetiikkakalenteria. Ei ***vetti. Kuulostaa niin selittelyltä.
Aivan kuin alkoholisti olisi selitellyt, miksi ei osta olutjoulukalenteria. Siitä puhe, mistä puute. En jaksanut edes lukea loppuun koko maraton-postausta aiheesta, jonka olisi voinut tiivistää yhteen lauseeseen: "enkö vain olekin parempi ihminen kun en osta tarpeetonta paksaa vaikka mieleni tekisi."
Vierailija kirjoitti:
Nonni, nyt Virve on irtisanoutunut työstään kun ei keksinyt enää syitä käydä töissä. Hänhän on hehkuttanut uudestaan ja uudestaan miten saa tehdä unelmatyötänsä ja kuinka työpaikka on valmis antamaan hänelle työtehtävän kuin työtehtävän oman mielen mukaan kunhan hän vaan jatkaa yrityksen parissa. Mutta kun hyvä palkka, mahdollisuus räätälöidä työnkuva mieleisekseen ja työpaikka unelma-alalta ei olekaan enää riittävän fantsua, niin pakkohan se on irtisanoutua. Sen kunniaksi kuukauden reissulle Pariisiin. Millä rahalla tuo neitonen oikein elää kun hänhän otti valtavat tappiot siitä läpisudesta kosmetiikkakirjadiilistään ja on tehnyt jo pitkän aikaa 60% työaikaa (silloin kun on kaikilta lomiltaan viitsinyt töihin mennä.)
Onko tuo Virven kirja muuten mistään kotoisin, kannattaako ostaa?
Itse lähinnä ihmettelen miksei kirjan sähköistä versiota niinkään mainita blogissa kuin instastoryissakaan. Blogin teemoina on nykyään kovasti myös minimalismi, tavaroiden vähentäminen ja äänikirjat (ja e-kirjat, storytel kun on yhteistyökumppani) niin miksi e-kirjaversio jää niin vähälle huomiolle? Kirjaa ei ole saatavilla kyseiseltä yhteistyökumppanilta niin sitä ei voi edes mainita että olemassa on muilta yrityksiltä muukin kuin paperiversio?
en mäkään tajua, miten voi koko ajan tarvita stressilomaa ja hermolomaa, ja sitten kuitenkin "koen, että minulla on ollut töissä tylsistynyt olo" ja aloittaa luonnonkosmetiikan tuotekehittäjän opinnot?
No joo, kukin tyylillään. Veikkaan, että saadaan lukea kohta taas, kuinka erinomaisesti opinnot etenee ja sujuu, ja kuinka hän on käytännössä yliopistotason koulutuksen saanut luonnonkosmetiikkakemisti...