Ostolakossa muuttunut
En voi olla ainoa, jota ärysttää. Virve hehkuttaa jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan ja ahkeruuttaan sekä jaksaa muistuttaa opintojensa vaikeudesta ja Lontoossaa saamaansa opetuksen korkeasta tasosta. Kehujen aiheeksi kelpaavat myös (videon perusteella hyvin keskinkertainen) kielitaito, ruotsalainen poikaystävä, Tukholman-asunto... Postauksista paistaa läpi se, että Virve pitää itseään huippuälykkäänä ja kuvittelee olevansa jo asiantuntija niin kosmetiikan kemiassa, lainsäädännössä ja markkinoinnissakin. Mitäs ne opinnot ovat kestäneet, reilun vuodenko? Varsinaista kemian asiantuntijuutta, kun lukion ykköskurssin asioitakin piti tankata kuukausikaupalla. Eivät ne banaanidieettikoulutehtävätkään varsinaisesti saa vakuuttuneeksi.
Ikävä sitä Virveä, jonka blogin pääpaino oli oman ylivertaisuuden korostamisen sijaan kosmetiikkatuotteiden arvioinnissa.
Kommentit (7804)
Ei ihmetytä että japanilaiset kirjat ei uppoa, kun kaikki haluaa mäystää loppuun. Japanilainen tyyli on simppeli ja jättää tilaa.
Mahtaakohan Virve koskaan löytää paikkaa johon pystyy asettumaan ja olemaan tyytyväinen. Torreviejankin hehku rapistui heti kun maailman tilanne näytti että elämä ei ole pelkkää auvoa.
Siis millainen terapeutti sanoo ”Onneksi olkoon, olet parantunut”? Vai onko tää nyt jotain Virven värikynää 🤔
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan Virve koskaan löytää paikkaa johon pystyy asettumaan ja olemaan tyytyväinen. Torreviejankin hehku rapistui heti kun maailman tilanne näytti että elämä ei ole pelkkää auvoa.
Olen neuroepätyypillinen ja aikuisuuden myötä tullut tulokseen, että asettuminen ja siitä tyytyväisyyden löytäminen ei välttämättä koskaan tule olemaan oma juttu. Pitkään sitä yrittäneenä on ollut helpottavaakin tajuta, ettei se ole mikään pakettiratkaisu kaikille vaikka monelle varmasti toimii. Hätäännystä on aiheuttanut se, mikä itsessä on vialla kun ei kykene täyttämään yleisiä odotuksia edes unelmien suhteen. Silloin menee tuollaiseksi ristiriitaiseksi hapuiluksi, kun yrittää löytää jotain siedettävää välimuotoa, ehkä tämä ratkeaa kun tutkiskelee itseäni, yritän selitellä muille ratkaisuja ja etsiä validiteettia (tästä pitäisi luopua kokonaan, ihan siitä tarpeesta tehdä niin).
Myös tuo nihilismi on tuttua. Se on vain yritys ympäristön säätelyn kautta hallita levotonta mieltä. Ehkä ajatukset selkenevät kun ympäristö selkenee. Mahd. vähän ärsykkeitä. Auttaa jonkin verran, mutta tällä on rajansa. Uusien kokemusten ja havaintojen tarve on myös ihan pakollinen juttu, siitä ei pääse ja aivokemiathan siellä vaikuttaa.
On melko vaikeaa, kun kovin harva jakaa kokemusmaailman ja sitten yrityksen ja erehdyksen kautta yrittää hahmottaa, mistä kaikessa on kyse. Ja että jos tavoittelee asioita jotka ei itselle sovi, tulee aina olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Sitä ei sisu tai järkeily korjaa. Mutta kukaan ei kerro, miksi näin on. Onko minussa vika vai maailmassa vika? Homma ei vaan täsmää. Ja sitten yrittää eri keinoilla saada yhteen sopimattomia palasia loksahtamaan paikoilleen. Yksinäistä se on ainakin. Ja vaikka luulottelee pärjäävänsä yksin (teflon-selviytyjä -identiteetti), alkaa se uuvuttaa pitkässä juoksussa sekin. Mutta ei nämä asiat välttämättä ole vain vapaan tahdon asia, koska olemme aidosti niin erilaisia, kaikki. Ei voi ajatella, että edes elämän tarkoitus tai tavoitteet voisivat mennä kaikilla samanlaiseen muottiin, vaikka kaikki niitä etsitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan Virve koskaan löytää paikkaa johon pystyy asettumaan ja olemaan tyytyväinen. Torreviejankin hehku rapistui heti kun maailman tilanne näytti että elämä ei ole pelkkää auvoa.
Olen neuroepätyypillinen ja aikuisuuden myötä tullut tulokseen, että asettuminen ja siitä tyytyväisyyden löytäminen ei välttämättä koskaan tule olemaan oma juttu. Pitkään sitä yrittäneenä on ollut helpottavaakin tajuta, ettei se ole mikään pakettiratkaisu kaikille vaikka monelle varmasti toimii. Hätäännystä on aiheuttanut se, mikä itsessä on vialla kun ei kykene täyttämään yleisiä odotuksia edes unelmien suhteen. Silloin menee tuollaiseksi ristiriitaiseksi hapuiluksi, kun yrittää löytää jotain siedettävää välimuotoa, ehkä tämä ratkeaa kun tutkiskelee itseäni, yritän selitellä muille ratkaisuja ja etsiä validiteettia (tästä pitäisi luopua kokonaan, ihan siitä tarpeesta tehdä niin).
Myös tuo nihilismi on tuttua. Se on vain yritys ympäristön säätelyn kautta hallita levotonta mieltä. Ehkä ajatukset selkenevät kun ympäristö selkenee. Mahd. vähän ärsykkeitä. Auttaa jonkin verran, mutta tällä on rajansa. Uusien kokemusten ja havaintojen tarve on myös ihan pakollinen juttu, siitä ei pääse ja aivokemiathan siellä vaikuttaa.
On melko vaikeaa, kun kovin harva jakaa kokemusmaailman ja sitten yrityksen ja erehdyksen kautta yrittää hahmottaa, mistä kaikessa on kyse. Ja että jos tavoittelee asioita jotka ei itselle sovi, tulee aina olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Sitä ei sisu tai järkeily korjaa. Mutta kukaan ei kerro, miksi näin on. Onko minussa vika vai maailmassa vika? Homma ei vaan täsmää. Ja sitten yrittää eri keinoilla saada yhteen sopimattomia palasia loksahtamaan paikoilleen. Yksinäistä se on ainakin. Ja vaikka luulottelee pärjäävänsä yksin (teflon-selviytyjä -identiteetti), alkaa se uuvuttaa pitkässä juoksussa sekin. Mutta ei nämä asiat välttämättä ole vain vapaan tahdon asia, koska olemme aidosti niin erilaisia, kaikki. Ei voi ajatella, että edes elämän tarkoitus tai tavoitteet voisivat mennä kaikilla samanlaiseen muottiin, vaikka kaikki niitä etsitään.
Jatkan vielä tuosta aivojen omintakeisesta palkitsemisjärjestelmästä. Kun esim. shoppailu, päihteet tai extremeurheilu on kokeiltu tai järki sanoo niihin ryhtymästä, on "puute" tai vaikeudet myös yksi tapa saada uusia äärikokemuksia. Se, että on vähän hankalaa, joutuu sumplimaan, tuottaa samaa selviytymisen high-kokemusta. Tuntee olevansa elossa kun joutuu keinotekoisesti "selviytymään" esim. mahdollisimman vähällä tai mukavuusalueen ulkopuolella. Ehkä tätä ei moni tavoita, mutta näin sen koen itse ja saan tällaisesta tyytyväisyyden kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Siis millainen terapeutti sanoo ”Onneksi olkoon, olet parantunut”? Vai onko tää nyt jotain Virven värikynää 🤔
Todella asiatonta ja ammattitaidotonta sanoa noin.
Omakehu paistaa läpi kun ei kelpaa työt joita pitää tehdä "uudelleen ja uudelleen", tarkoittaen ilmeisesti että kävisi töissä? Mitähän muita sellaisia töitä on jotka tehdään vaan kerran IKINÄ? Ihan hirvee marttyyri, niin "valaistunut" valistaja ja oma uupumuskin on kuin vakavasta sairaudesta tai tapaturmasta toipuminen. Kaikesta itsereflektiosta huolimatta ei näköjään tajua miten etuoikeutettu on ollut koko elämänsä ajan että voi edes märehtiä noin loputtomiin.
Onko Virve jo luopunut aikeistaan perustaa yritys auttaakseen uupuneita? Sen käsityksen ainakin sain noista teksteistä, että sekään ei enää ole työn alla.
Vierailija kirjoitti:
Siis millainen terapeutti sanoo ”Onneksi olkoon, olet parantunut”? Vai onko tää nyt jotain Virven värikynää 🤔
Virve on varmaan tehnyt jonkun puolen vuoden nettijutun, jossa botti antaa aiheita ja tehtäviä ja kysyy kysymyksiä, joihin pitää vastata.
Nuo Virven listaamat terapiassa käsitellyt aiheet ovat suoraan masennuksen kanssa taisteleville tehdyistä ohjeista. Käsitellään levon, liikunnan ja terveellisen ravitsemuksen tärkeyttä. Mindfulness ja meditaatio. Mietitään omia arvoja ja kysytään, millaista niiden mukainen elämä olisi. Mietitään omia pelkoja ja käsityksiä siitä missä ei omasta mielestään ole hyvä ja miten näitä voisi muuttaa. Rentoutuminen ja hauskojen vapaa-ajan aktiviteettien viettäminen.
Siis ihan tällaisia perusjuttuja, joita toki jokaisen on hyvä joskus miettiä jos ei niitä jo muutenkin tee. Ja juuri näistä luennoidaan mielenterveyskuntoutujille päiväsairaaloissa jne.
Eihän tuo mikään terapia ole, vaan joku masentuneiden netissä oleva itseapuohjelma. Vastaavia löytyy esim. YTHS:llä, mielenterveystalosta jne.
Kuinka moni nyt edes uskoisi, että susinuuka Virve alkaisi maksaa rahaa terapiasta? 😃
Lähinnä tuossa kiinnostaa se, missä määrin Virve itse ymmärtää olevan jonkinlaista eroa botin ja psykoterapeutin kanssa juttelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millainen terapeutti sanoo ”Onneksi olkoon, olet parantunut”? Vai onko tää nyt jotain Virven värikynää 🤔
Virve on varmaan tehnyt jonkun puolen vuoden nettijutun, jossa botti antaa aiheita ja tehtäviä ja kysyy kysymyksiä, joihin pitää vastata.
Nuo Virven listaamat terapiassa käsitellyt aiheet ovat suoraan masennuksen kanssa taisteleville tehdyistä ohjeista. Käsitellään levon, liikunnan ja terveellisen ravitsemuksen tärkeyttä. Mindfulness ja meditaatio. Mietitään omia arvoja ja kysytään, millaista niiden mukainen elämä olisi. Mietitään omia pelkoja ja käsityksiä siitä missä ei omasta mielestään ole hyvä ja miten näitä voisi muuttaa. Rentoutuminen ja hauskojen vapaa-ajan aktiviteettien viettäminen.
Siis ihan tällaisia perusjuttuja, joita toki jokaisen on hyvä joskus miettiä jos ei niitä jo muutenkin tee. Ja juuri näistä luennoidaan mielenterveyskuntoutujille päiväsairaaloissa jne.
Eihän tuo mikään terapia ole, vaan joku masentuneiden netissä oleva itseapuohjelma. Vastaavia löytyy esim. YTHS:llä, mielenterveystalosta jne.
Kuinka moni nyt edes uskoisi, että susinuuka Virve alkaisi maksaa rahaa terapiasta? 😃
Lähinnä tuossa kiinnostaa se, missä määrin Virve itse ymmärtää olevan jonkinlaista eroa botin ja psykoterapeutin kanssa juttelussa.
Virallinen termi noille on CCBT, computerised cognitive behaviour therapy. Ohjelma antaa käyttäjälle tehtäviä ja juuri siksi Virve alkoi laulamaan ja ryhtyi karaoketähdeksi. 😃
Vierailija kirjoitti:
Mahtaakohan Virve koskaan löytää paikkaa johon pystyy asettumaan ja olemaan tyytyväinen. Torreviejankin hehku rapistui heti kun maailman tilanne näytti että elämä ei ole pelkkää auvoa.
Virve on enemmänkin ”kerää koko sarja” -ihmisiä. Diorin viisikkoja, matkakohteita, asuinmaita. Lisäksi myös kumppanit jokainen eri maassa/maasta. Eikä tässä siis mitään moitteen sijaa, elämäntapa siinä missä moni muukin.
Hän on aiemmin puhunut kyseessä olevan ihan ihminen. Ei ole kyse mistään botista, varmasti tehtävät ja suoritteet on itse läpikäytävää materiaalia mutta terapeutin ajat ei. Ruotsissa nämä asiat hoidetaan eri tavalla kuin suomessa ja terapiaan pääsee matalammalla kynnyksellä.
Ja nyt korona-aikana omista asiakkaista moni on kertonut terapia-aikojensa siirtyneen etätapaamisisksi että ei etätapaamiset suomessakaan epätyypillisiä ole.
Toivon, että Virve löytää kaipaamaansa rauhaa. Hän tuntuu olevan suorittajaluonne persoonaltaan ja rauhoittumiseenkin ohjaavat teot menee silloin helposti suorittamiseksi jonka ulkopuolinen näkee helposti.
Tää on muuten aika pahantahtoinen ketju, kannattaa miettiä millainen ihminen sitä haluaa olla myös silloin kun on anonyymi. Integriteetti, eettiseen käytökseen pyrkivä sisäinen selkäranka on asia joka muokkaa myös omaa minäkuvaa alitajuisesti. Siitä kiinni pitäminen voi parantaa omaa elämää.
Suorastaan kliseinen itseapuohjelma MASENNUKSEN hoitoon. Virvellä toki ei ole masennusta vaikka lääkäri sen diagnosoikin. Virvellä on vain spesiaalimpi utmattningssyndrom, jota siis sattumoisin hoidetaan puolivuotisella masennuksen hoito-ohjelmalla.
Vierailija kirjoitti:
Hän on aiemmin puhunut kyseessä olevan ihan ihminen. Ei ole kyse mistään botista, varmasti tehtävät ja suoritteet on itse läpikäytävää materiaalia mutta terapeutin ajat ei. Ruotsissa nämä asiat hoidetaan eri tavalla kuin suomessa ja terapiaan pääsee matalammalla kynnyksellä.
Ja nyt korona-aikana omista asiakkaista moni on kertonut terapia-aikojensa siirtyneen etätapaamisisksi että ei etätapaamiset suomessakaan epätyypillisiä ole.
Toivon, että Virve löytää kaipaamaansa rauhaa. Hän tuntuu olevan suorittajaluonne persoonaltaan ja rauhoittumiseenkin ohjaavat teot menee silloin helposti suorittamiseksi jonka ulkopuolinen näkee helposti.
Tää on muuten aika pahantahtoinen ketju, kannattaa miettiä millainen ihminen sitä haluaa olla myös silloin kun on anonyymi. Integriteetti, eettiseen käytökseen pyrkivä sisäinen selkäranka on asia joka muokkaa myös omaa minäkuvaa alitajuisesti. Siitä kiinni pitäminen voi parantaa omaa elämää.
Ymmärrän sun pointin, mutta musta tää ei itse asiassa ole kovinkaan pahantahtoinen ketju verrattuna moniin muihin "pikkujulkkiksia" käsittelevään ketjuun. Musta monet täällä peilaa Virven elämää omiin kokemuksiinsa ja turhautuu vain siksi, että Virve tuntuu olevan päättymättömässä suossa omien valintojensa kautta. Uskoisin, että enemmistöä ketjun lukijoista puhuttelee Virven teemat (hyvä elämä, raha, minimalismi) syvemmälläkin tasolla ja siksi lukijat jaksavat seurata Virveä turhautumisesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Onko Virve jo luopunut aikeistaan perustaa yritys auttaakseen uupuneita? Sen käsityksen ainakin sain noista teksteistä, että sekään ei enää ole työn alla.
Vielä vähän aikaa sitten kiinnosti auttaa muita. Nyt sitten kiinnostaakin hankkia oma toimeentulo mahdollisemman helposti, eli passiivisilla tuloilla. Se on se Virven juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Virve jo luopunut aikeistaan perustaa yritys auttaakseen uupuneita? Sen käsityksen ainakin sain noista teksteistä, että sekään ei enää ole työn alla.
Vielä vähän aikaa sitten kiinnosti auttaa muita. Nyt sitten kiinnostaakin hankkia oma toimeentulo mahdollisemman helposti, eli passiivisilla tuloilla. Se on se Virven juttu.
Mä en oikein ymmärrä, miksi hän ahdistuu "mitä teet työksesi?" -kysymyksestä. Miksi ei voi sanoa, että ei tee tällä hetkellä mitään vaan elää vanhoilla säästöillään ja niiden tuotoilla? Kokeeko Virve jonkinlaista ristiriitaa todellisuuden ja haaveminänsä kanssa vai mistä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Virve jo luopunut aikeistaan perustaa yritys auttaakseen uupuneita? Sen käsityksen ainakin sain noista teksteistä, että sekään ei enää ole työn alla.
Vielä vähän aikaa sitten kiinnosti auttaa muita. Nyt sitten kiinnostaakin hankkia oma toimeentulo mahdollisemman helposti, eli passiivisilla tuloilla. Se on se Virven juttu.
Mä en oikein ymmärrä, miksi hän ahdistuu "mitä teet työksesi?" -kysymyksestä. Miksi ei voi sanoa, että ei tee tällä hetkellä mitään vaan elää vanhoilla säästöillään ja niiden tuotoilla? Kokeeko Virve jonkinlaista ristiriitaa todellisuuden ja haaveminänsä kanssa vai mistä on kyse?
Häpeää sitä että muut pitäisivät työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Virve jo luopunut aikeistaan perustaa yritys auttaakseen uupuneita? Sen käsityksen ainakin sain noista teksteistä, että sekään ei enää ole työn alla.
Vielä vähän aikaa sitten kiinnosti auttaa muita. Nyt sitten kiinnostaakin hankkia oma toimeentulo mahdollisemman helposti, eli passiivisilla tuloilla. Se on se Virven juttu.
Mä en oikein ymmärrä, miksi hän ahdistuu "mitä teet työksesi?" -kysymyksestä. Miksi ei voi sanoa, että ei tee tällä hetkellä mitään vaan elää vanhoilla säästöillään ja niiden tuotoilla? Kokeeko Virve jonkinlaista ristiriitaa todellisuuden ja haaveminänsä kanssa vai mistä on kyse?
Häpeää sitä että muut pitäisivät työttömänä.
Samalla paljastaa oman mielipiteensä työttömistä.
Hintojen nousun myötä alkaa yhä kriittisempi ruoan hintojen tarkastelu. Missähän menee raja, että jääkö Virvelle kohta enää mitään jäljelle mitä voi kaupasta ostaa tai kuinka monessa kaupassa pitää käydä että selviää kaikista halvimmalla?
Hyvä ettei rynnännyt heti asuntoa etsimään ja vanhaa myymään kun mieli teki, kohta olisi ollut torreviejan asunto myynnissä.