Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, 6-vuotiaan uhmasta
13.08.2012 |
Olen tehnyt parhaani. Ollut lempeä, mutta rajat asettava äiti. Yritän kaikkeni, että tytöllä olisi kaikki hyvin, vaikka elämme rankkaa vaihetta (avioeron jälkeen). Tytär on enimmäkseen kiltti ja käyttäytyy hyvin, mutta ajoittain mopo karkaa käsistä. Tyttö huutaa, heittelee tavaroita, viisastelee, nauraa kun ojennan, eikä tottele. Hän on hetkittäin kuin eri lapsi. Antakaa kokeneemmat kasvatusneuvoja...alan olla rättipoikki. Rangaistukset eivät tehoa, huumori ei tehoa. Jouduin tänään nostamaan tytön kainaloistaan ilmaan kun aikoi lähteä omin päin yöpaidassa pihalle eikä totellut kieltoja.
Kommentit (3)
Kaikki tuo on tuttua ja joskus niihin pyrinkin. Ehkä olenkin ajautunut liian tiukaksi kasvattajaksi enkä lepsuksi kuten luulin. Välillä vain väsyy äitinä olemiseen eikä jaksaisi olla jatkuvasti se vahva lempeä muuri, jota uhmataan ja koetellaan. Heikkoina hetkinä sanon tytölle, että en jaksa ja saa muuttaa isän perheen luo jos käytös ei muutu eikä noudata kodin sääntöjä. Tosi pahasti sanottu, koska samalla hylkään lapsen ja annan ymmärtää isän kodin olevan rangaistus. Inhoan ja kadun sanojani. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet väsähtänyt ja ehkä ärhentelet liian helposti tai ihan turhaan. Se kuusivuotias on kuitenkin vielä tosi pieni kertomaan, että häntä väsyttää, jännittää, pelottaa ja liian iso sanomaan, että haluaa kainaloosi. Lapsi on jo saanut kokea vanhempiensa eron, joten ei tosiaankaan kannata pelotella toisella vanhemmalla. Jos päästät tuollaista suustasi, niin fiksuinta on sanoa, että nyt sanoit tosi rumasti ja pyytää lapselta anteeksi. Muista myös, että jos itse teet jotain tyhmää, niin anteeksipyynnön jälkeen ei kannata heittäytyä selittelemään tyyliin "anteeksi kun huusin ja haukuin isää, mutta kun olit tosi ärsyttävä".
Ei lasten tarvitse aina olla kilttejä ja hyvin käyttäytyviä, päinvastoin. 6-vuotiaan kuuluukin vielä opetella tunteitaan joskus hyvinkin räiskyvästi ja tuon ikäisellä on on tajua siitä, että on iso mutta silti kovin pieni ja sekös vielä saattaa tehostaa räiskyntää potenssiin sata.
Jos asetat rajoja, niin varmista että myös pidät niistä kiinni. Aseta selkeitä ja johdonmukaisia rajoja, eli isot linjat kuntoon (miten käyttäydytään muiden seurassa jne.) ja puhu yhdessä tytön kanssa siitä, mitä näiden rajojen rikkomisesta seuraa. Sanoita lapsen tunteita ja KERRO OMISTA TUNTEISTASI. Jos tilanne joskus äityy mahdottomaksi, niin ota aikalisä ja mene vaikka vessaan lukkojen taakse jäähylle. Kun tytön käyttäytyminen ei saa sinussa sen kummempaa reaktiota aikaan vaan pelleily valuu kuin vesi hanhen selästä, ei lapsi jaksa kovin kauan jatkaa.
Anna kiitosta positiivisesta, ota tyttö joka ilta kainaloon ja kerro mitä kaikkea hienoa juuri tänään on ollut ja miksi juuri tämä tyttö on maailman ihanin.