Asuntokauppaa: Miten olette selvinneet siitä pettymyksestä,

Ja kotihan on siellä minne te sen pistätte. Mitä sitä murehtimaan. Hirveetä jos miehelles tuosta oot katkera pitkäänkin, siinähän voi parisuhdekin rakoilla tuon takia joka kuitenkin on pikkuisen tärkeämpi asia.

Harmi, ymmärrän. Voisitteko te mitenkään rakentaa samanlaista taloa tai ostaa vastaavan asunnon jostakin muualta? Tai voisitko jotenkin muuttaa mieltäsi unelmaasunnon suhteen?



Ajattele samoin kuin minä. Eli kyseinen asunto ei ollut teille tarkoitettu. Tulet sen huomaamaan. Joskus vielä ymmärrät miksi. Usko pois! Tulet vielä ajattelemaan, että onneksi ette ostaneet.

Outoa, että voit sanoa jonkun materia-asian viiltävän syvältä. Ihan kuin seinät olisivat sinulle enemmän se koti kuin kodin henki.

Etkä edes oikesti ole menettänyt mitään taloudellisesti.

Ja toinen sai sen. Mut nyt parempi asunto jo itse asiassa. :)

Enkä ole voinut syyttää kuin itseäni :)

Me kävimme katsomassa 158 asuntoa ennen kuin löysimme unelmiemme asunnon johon aiomme sijoittaa rahaa!

Kuulepas, aina tulee uusia asuntoja - se ei ollut viimeinen maailmassa !! Löydätte taatusti uuden ihanan asunnon ! Niin yksinkertaista se on !

Meil meni talvella ihana mummonmökki nenän edestä ja mietin sitä yhä päivittäin. Asutaan töiden takia kerrostalossa (ei muuhun varaa) stadissa ja olisin NIIIIIN halunnut sen pienen talon maalta - lastenkin takia!!!



Koita kestää!! Ehkä se menee ohi.

mies muistaa aina sen saaliin, jonka sai kiinni ja nainen sen, joka pääsi karkuun. Eli ihan normaali reaktio.

Pettymykset kuuluvat elämään, ja niistä vain pitää oppia pääsemään yli. Sitä kutsutaan myös aikuistumiseksi. On osattava päästää irti ja unohtaa. Eihän kasaan rakennusaineksia kannata jumittua niin, ettei pysty asiaa unohtamaan... ja syyttää vielä miestään asiasta kuukausien jälkeen. Jankuta vain joka päivä asiasta, niin voitte vähän ajan kuluttua etsiä kaksi asuntoa, yhden molemmille, eihän kukaan jaksa tuollasita kuunnella, kun ei sille enää voi mitään.