Lue keskustelun säännöt.
Omaksuvatko lapset vanhempiensa hyvät tai huonot
13.08.2012 |
ihmissuhdetaidot tai ovatko ne geeneissä?
Jos siis vanhemmalla ei ole kavereita ja ystäviä, niin onko todennäköistä ettei sitten lapsillakaan ole?
Kommentit (11)
Tässä tapauksessa toinen lapsista on tullut juuri äitiinsä ja toinen isäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkopuolisia ei tarvita.
Viihdyn paljon yksinäni ja pelkästään perheen kanssa. Silti elämäni olisi todella köyhää ilman ystäviä ja tuttuja. Ystävät ovat elämän rikkaus.
Silloin kun perhe-elämä tuntuu raskaalta, saan voimaa ystäviltäni.
Todella surullinen ajatus
Ulkopuolisia ei tarvita.
Viihdyn paljon yksinäni ja pelkästään perheen kanssa. Silti elämäni olisi todella köyhää ilman ystäviä ja tuttuja. Ystävät ovat elämän rikkaus.
Silloin kun perhe-elämä tuntuu raskaalta, saan voimaa ystäviltäni.
En keksi yhtäkään syytä, miksi haluaisin elää ilman ystäviä. Jos niin kävisi, niin se ei olisi oma valintani.
Mistä syystä teillä ei ole ystäviä?
Se ei ole ajatus, vaan elämä, jollaista moni elää, minäkin!Todella surullinen ajatus
Ulkopuolisia ei tarvita.
Viihdyn paljon yksinäni ja pelkästään perheen kanssa. Silti elämäni olisi todella köyhää ilman ystäviä ja tuttuja. Ystävät ovat elämän rikkaus.
Silloin kun perhe-elämä tuntuu raskaalta, saan voimaa ystäviltäni.
Jos sinä välttelet ihmisiä, eläimiä, kärpäsiä, pölyhiukkaisa niin todennäköisesti siirrät tämän käyttäytymismallin lapsellesi vaikket haluaisikaan, koska lapsi seuraa reaktioitasi.
Jos sinulla on fobioita, hoida ne ennen lapsen saantia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hauska huomata, kun lapsi puhuu aivan kuten isänsä tai äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimittäin rikkaiden halveksunta. oma perheeni oli aika köyhä (vanhemmilla ei tötiä eikä koulutusta) joten jos joku ajeli vastaan hienolla autolla, sitä vaan haukuttiin, niinkuin haukuttiin rikkaiksi tiedettyjä tuttuja ylimieliksiksi yms. luulen että vanhempani häpesivät köyhyttämme aikalailla. nyt olen huomannut että ajattelen huomaamattani samalla lailla. en hankkiudu kovin varakkaiden vaan ihan "tavisten" joukkoon. en edes tunne ketään rikasta ihmistä. outo juttu.
Siis mulla ei ole niille mitään tarvetta. Vietän mieluummin aikaani perheen kanssa. Se antaa mulle voimia ja rikkautta, eikä mun perhe-elämä tunnu raskaalta, päinvastoin. Ja jos joskus tuntuiskin, en usko, että kävisin valittamassa siitä ulkopuolisille... Mä saan perheestäni voimaa sietää niitä ulkopuolisia. Minusta tässä ei ole mitään surullista, ei surullista ajatusta eikä surullista todellisuutta; minusta tämä on hyvä.
Ehkä sunkaan perhe-elämä ei olisi niin raskasta jos et hajottaisi itseäsi joka puolelle?
t kakkonen, jonka sanoista juttu alkoi.
En keksi yhtäkään syytä, miksi haluaisin elää ilman ystäviä. Jos niin kävisi, niin se ei olisi oma valintani.
Mistä syystä teillä ei ole ystäviä?
Se ei ole ajatus, vaan elämä, jollaista moni elää, minäkin!Todella surullinen ajatus
Ulkopuolisia ei tarvita.
Viihdyn paljon yksinäni ja pelkästään perheen kanssa. Silti elämäni olisi todella köyhää ilman ystäviä ja tuttuja. Ystävät ovat elämän rikkaus.
Silloin kun perhe-elämä tuntuu raskaalta, saan voimaa ystäviltäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sunkaan perhe-elämä ei olisi niin raskasta jos et hajottaisi itseäsi joka puolelle?
Tosi hajalla olenkin!!! Sanoinko, että perhe-elämäni on AINA raskasta? Voi jumankekka sinua!!! XD
mun vanhempani elivät hyvin perhekeskeistä elämää kun olin lapsi ja niin elän minäkin. Ulkopuolisia ei tarvita. Lapsillani taas on paljon kavereita ja muutamia ystäviä.
Sinänsä minusta kavereiden paljous ei kerro ihmissuhdetaidoista.