Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lipsahti aiemmin: Tuleeko pikkuvanhoista lapsista keskimääräistä älykkäämpiä aikuisia?

Vierailija
13.08.2012 |

Kommentit (26)

Vierailija
21/26 |
13.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauva-lehden keskusteluissa vanhemmat listaavat ärsyttävimpiä ominaisuuksia vierailla lapsilla. Ylivoimaisesti eniten hermoja raastavat pikkuvanhat, kaiken keskipisteenä olevat, näsäviisaat ja riehuvat lapset. Toisaalta myös hiljaiset ja ujot lapset, jotka eivät tervehdi tai keskustele aikuisten kanssa, saavat monet ärsyyntymään. Käytöstapojen puute ja jatkuvasti äänessä oleminen saavat myös monen aikuisen pinnan kiristymään.

Vierailija
22/26 |
13.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän lapsi on aina viihtynyt paremmin aikuisten kuin muiden lasten seurassa, suorastaan vihasi yhtäkin lasta joka ei puhunut selvästi jne. Oppi aikaisin lukemaan, laskemaan ym. ja tahtoi oppia aina vaan lisää. Enpä asettunut tielle esteeksi, yritin toki painottaa sosiaalisten taitojen kasvamista enemmän mutta se tapahtui vain omalla painollaan: pikkuvanha lapsi voi usein olla myös hyvin omaehtoinen, eikä siinä "treenit" auta jossei ole kiinnostusta tippaakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/26 |
13.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän lapsi on aina viihtynyt paremmin aikuisten kuin muiden lasten seurassa, suorastaan vihasi yhtäkin lasta joka ei puhunut selvästi jne. Oppi aikaisin lukemaan, laskemaan ym. ja tahtoi oppia aina vaan lisää. Enpä asettunut tielle esteeksi, yritin toki painottaa sosiaalisten taitojen kasvamista enemmän mutta se tapahtui vain omalla painollaan: pikkuvanha lapsi voi usein olla myös hyvin omaehtoinen, eikä siinä "treenit" auta jossei ole kiinnostusta tippaakaan.

Silti voisi sitä empatiakykyä opettaa. On järkyttävää, jos lapsi lähes vihaa toista lasta siksi, ettei tämä puhu tarpeeksi selvästi !!

Kun kerran lapsi on niiin älykäs ja pikkuvanha, hänelle varmaan voi kertoa, ettei puheen tuotto tai sen puute ole mikään älykkyyden mittari. Ja että ihmiset oppivat eri asioita eri tahtiin. "sinä kultaiseni olet kaikissa asioissa edellä ikätovereitasi ja muitakin lapsia huomattavasti älykkäämpi" ja sitten voi kertoa,e ttä älykkyyttä on myös hyväksyä kaikki muut, kohdella heitä hyvin vaikka he ovatkin vajavaisempia kuin itse on. Hyvät tavat kuuluvat myös älykkäälle ja juuri heille.

Vierailija
24/26 |
13.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joka ikinen kerta muistutin lasta siitä, että kaikki eivät osaa puhua yhtä selvästi jne. ja jos jatkoi äksyilyä, sanoin pari kertaa aika suoraan hänen omista huonoista puolistaan ("etpä kuule sinäkään osaa asiaa x"). Meillä ei muutenkaan arvostella muita ihmisiä ja puutun tiukasti kaikenlaiseen haukkumiseen.



Tarkoitin sosiaalisten taitojen kasvattamisella lähinnä sitä, että lasta oli melkein mahdoton saada leikkimään yhteisleikkejä ikäistensä kanssa koska hänellä ei ollut siihen tarvittavia taitoja. Vasta ajan myötä ja päiväkodin esimerkillä hän oppi jonkinlaiset yhteisleikkitaidot.

Vierailija
25/26 |
13.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sosiaalisuudesta voi käyttää myös ilmaisua seurallisuus, koska sosiaalinen ihminen nauttii toisten seurasta ja asettaa muiden seuraan hakeutumisen yksinolon edelle.



Jos se ei kiinnosta, lapsi on koulussa välillä hukassa.

Vierailija
26/26 |
13.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysymyksen asettelu voisi olla toisinkin.

Pikkuvanha saattaa olla keskitasoista älykkäämpi, mutta ei välttämättä eikä automaattisesti. YLEENSÄ kyseessä on lapsi, joka on viettänyt liian paljon aikaa aikuisten seurassa ja liian vähän ikäistensä lasten seurassa. Kouluiässä sitten kokee oman ikäiset lapsellisena, ja pitää itseään älykkäämpänä.

Tottahan "tietoa" on enemmän kuin ikätoverilla, joka on viettänyt aikaa leikkien muiden lasten kanssa, eikä aikuisten kanssa keskustellen.

Mutta tällainen leikkivä, "lapsellinen " lapsi voi olla aivan yhtä älykäs, tai älykkäämpikin, kuin pikkuvanha lapsi. Se pitäisi olla se pointti. Että vaikka on lapsena ollut kovinkin tyhmän oloinen siksi, että on ollut lapsellinen ja leikkinyt, se ei tarkoita sitä, että olisi todella tyhmä tai huono oppimaan.

Luulen, että yksi iso ero näiden pikkuvanhojen ja tavallisten leikkivien lasten välillä on empatiakyky.

Kun korostetaan tiedollisia tai taidollisia oppimisasioista, kirjoittamista, laskemista ym., empaattinen puoli jää kehittymättä.

Tunnen muutaman tällaisen, osa on aikuisia ja aika kylmiä ovat, joskin älykkäitä. Toiset ovat teini-ikäisiä, hyvin itsekkäitä ja epäempaattisia, ilkeitäkin muita ihmisiä kohtaan. Kyvyttömyys ottaa huommioon toinen ihminen ja muut kuin minä itse, on jäänyt kehittymättä koska on painotettu niin paljon tiedolliseen oppimiseen.

Samaa mieltä tämän kanssa. Pikkuvanhat voivat yleensä olla keskitasoa älykkäämpiä tietyillä elämänalueilla, mutta taas toisaalta jäljessä tietyillä osa-aluiella. Tiedolliset asiat usein korostuvat pikkuvanhoilla, mutta ongelmia voi olla sosiaalisessa kanssakäymisessä ja juuri tuossa empatiassa (ei ymmärretä ja hahmoteta miten toiset tuntevat ja suhtautuvat asioihin).

Ne pikkuvanhat lapset jotka tunnen ovat jo vanhempia ja heillä uskon pikkuvanhuuden olevan luonnostaan, ei varsinaisesti vanhempien aikaansaamaa opettamalla. Usein nämä vanhemmat tosin ihailevat lapsensa älykkyyttä, mutta hyväksihän se vain lapsen käsitykselle itsestään on. Erityisesti kun näillä lapsilla on usein jotkut muut elämänalueet ongelmallisempia, jolloin hyvä että eivät saa vain negatiivista palautetta, vaan myös positiivista osaamisestaan tiedollisesti. Jokainen lapsi kaipaa sitä ihailua:)

Yksi näistä lapsista on motorisesti kömpelö, jolloin kielellisesti on kehittyneempi. Toinen on sosiaalisesti kova jännittäjä ja ei viihdy isommassa joukossa, mutta hänellä on omat kiinnostuksenkohteensa. Kolmas taas on levoton ja ongelmissa usein koulussa väärän kaveriseuran kanssa ja jakelee ohjeitaan/kommenttejaan suodattamatta kaikille ketkä kuuntelevat. Eli sanoisin ettei näiden pikkuvanhojen lasten elämä ole helppoa.

Näiden tuntemieni lasten kasvatus on ollut normaalia, mutta osa piirteitä on varmasti vanhemman/suvun piirteitä. Yleensä se toinen vanhempi sitten joskus sadattelee puolisovalintaansa ja tässä tapauksessa kaikki nämä tietämäni hitusen erilaiset piirteet ovat periytyneet perheen isiltä perheiden pojille (taustalla tiedossa oppimisvaikeuksia, asperger-tyylisiä oireita ja puhevikaa yms. elämää hitusen hankaloittavaa ja persoonaa muovaavaa piirrettä). Kaikkia näitä ei ole diagnosoitu, koska eivät vaikuta normaaliin elämään niin suuresti, mutta vanhemmat kyllä tunnistavat että lapsensa ovat erilaisia.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kuusi yksi