tanaan lentaessani tajusin lapsettomien lentojen tarkoituksen.

Pyydan nain alkuunsa anteeksi skandien puuttumista, kirjoitan miehen Samsungilla, enka viitsi muuttaa asetuksia.



Lensin tana aamuna Helsingista eraaseen toiseen kaupunkiin kolmen lapseni kanssa. Kaytavan toisella puolella istui aiti taaperonsa kanssa, joka huusi KOKO matkan taukoamatta. Siis aivan koko matkan sellaista tyytymatonta ja kovaaanista ulinaa.Aiti ei tehnyt mitaan huutoa hillitakseen, istui vaan hiljaa koko matkan. Laskeutumisvaiheessa taapero irroitti turvavyonsa ja ryomi aitinsa jaloissa huutaen paa punaisena koko pienten keuhkojensa voimalla, samalla hakaten aitinsa jalkoja. Kyseessa oli siis siina vaiheessa Jo selkea turvallisuusriski.



Nyt tosiaan tavallaan ymmarran lapsettomia, jotka eivat halua matkustaa vastaavissa olosuhteissa. En nimittain haluaisi itsekaan. Aika karmaiseva kokemus, omat lapseni (jotka ovat I an tavislapsia, joskus riehaantuvat lennoillakin, mutta ihan normikurilla selvian kylla) istuivat kadet korvillaan koko laskeutumisen ajan, koska meteli oli kylla jotain aika kasittamatonta.