Miksi monien on vaikea ymmärtää etteivät kaikki halua lapsia?

en edes kysele vieraiden perhekuvioista.en edes silloin kun kertovat olevansa lapsettomia tms.omassa päässäni ajattelen sitä kuinka paljon he menettävät!mutta enhän minäkään sitä tiennyt ennen lapsia,ihan onnellinen silloinkin olin.ihminen on kuitenkin eläinlaji muiden joukossa,ainoa funktio täällä maanpäällä on se lisääntyminen,joten on sekin normaalia,että omassa pikkupäässään hieman ihmettelee.ihan ilman tuomitsemista.

en edes kysele vieraiden perhekuvioista.en edes silloin kun kertovat olevansa lapsettomia tms.omassa päässäni ajattelen sitä kuinka paljon he menettävät!mutta enhän minäkään sitä tiennyt ennen lapsia,ihan onnellinen silloinkin olin.ihminen on kuitenkin eläinlaji muiden joukossa,ainoa funktio täällä maanpäällä on se lisääntyminen,joten on sekin normaalia,että omassa pikkupäässään hieman ihmettelee.ihan ilman tuomitsemista.

mutta sinullehan se ihmettely vain haitta on:)

Jotkut ei vaan ymmärrä tai toiset luulee niin.

ihminen on kuitenkin eläinlaji muiden joukossa,ainoa funktio täällä maanpäällä on se lisääntyminen,joten on sekin normaalia,että omassa pikkupäässään hieman ihmettelee.ihan ilman tuomitsemista.

Jos kaikki ajattelisivat noin asuttaisiin edelleen luolissa. Ehkä oltaisiin opittu sen penskojen pullauttelun lisäksi hieman hinkkailemaan kiviä yhteen että saadaan tulta jos talvella palelee! =D

Ei tässä mielestäni kyse ole vain lapsista, vaan kyvystä ymmärtää erilaista elämää kuin mitä omat valinnat ovat.



Eli ylipäänsä ihmiset taivastelevat kaikkea, mikä eroaa omasta: ekologisuutta, autoilevia ihmisiä, materiaa haalivia, säästäväisiä, matkustelevia ihmisiä, uskovaisia, ateisteja, lemmikkejä rakastavia, allergisia, rasvaista/rasvatonta ruokaa syöviä, kasvissyöjiä, muita-kuin-heteroseksuaaleja jne Lista on loputon.



Logiikka näillä taivastelijoilla on se, että kaikkien pitäisi elää kuin he itse. Jos joku tekee jotain eri tavalla, niin se pelottaa. Muunlaisuus on usein liikaa heille.

Ei tässä mielestäni kyse ole vain lapsista, vaan kyvystä ymmärtää erilaista elämää kuin mitä omat valinnat ovat.

Eli ylipäänsä ihmiset taivastelevat kaikkea, mikä eroaa omasta: ekologisuutta, autoilevia ihmisiä, materiaa haalivia, säästäväisiä, matkustelevia ihmisiä, uskovaisia, ateisteja, lemmikkejä rakastavia, allergisia, rasvaista/rasvatonta ruokaa syöviä, kasvissyöjiä, muita-kuin-heteroseksuaaleja jne Lista on loputon.

Logiikka näillä taivastelijoilla on se, että kaikkien pitäisi elää kuin he itse. Jos joku tekee jotain eri tavalla, niin se pelottaa. Muunlaisuus on usein liikaa heille.

Usein se menee vielä niin, että nuorempana lauotaan "ethän sä nyt vielä halua lapsia" ja sitten kun itse halutaan, niin saman tien kanta muuttuu siihen "kyllähän sä nyt lapsia haluat ja mielellään heti".. Ihmisten vain on niin vaikea ymmärtää, että joku haluaa eri asioita kuin he itse.

mieli muuttuu.Minä olin parikymppisenä sitä mieltä, että lapsia en hanki.Kesti muutamia vuosia ja ja sain kaksi.Joku jää siihen siihen ajatukseen, jossa minä aikoinaan olin.Ei sen kummempaa.

Ihmiset on erilaisia, ja niin kuuluukin olla. Mä olen vastuussa vain omista ja alaikäisten lasteni valinnoista, eikä mulla ole sen lisäksi mitään tarvetta puuttua muiden asioihin.



Mutta jos lapseton haluaa että muut kunnioittavat heidän ratkaisuaan, niin pitäisi kyllä itse pystyä kunnioittamaan niitä, joilla lapsia on. Ymmärrys loppuu siinä vaiheessa, kun ihan suvereenisti nimitellään lapsiani huutaviksi/haiseviksi kakaroiksi, pennuiksi ym. ja vaaditaan meitä elämään kuin ei olemassa oltaisi. Silti pitäisi kumarrella ja olla valmis vaikka vaihtamaan lomia lapsettoman kanssa, ihan vain koska lapseton haluaa - viis siitä, että itselle koituu tästä ongelmia mm. lasten hoidon järjestämisen suhteen.



Toki suurin osa lapsettomista on ns. normaaleja. Mutta nuo tapaukset eivät kyllä ole yhtään sen parempia kuin ne, joiden mielestä kaikkien pitää lisääntyä.

mutta jos lapsettomuutta julistava ihminen on siinä 20 v. tienoilla, lähinnä vaan huvittaa. Kuka siinä iässä haluaa lapsia muutenkaan...

mutta jos lapsettomuutta julistava ihminen on siinä 20 v. tienoilla, lähinnä vaan huvittaa. Kuka siinä iässä haluaa lapsia muutenkaan...

Mä tiesin jo tuossa iässä etten halua lapsia. Nyt olen 30, ja edelleen samaa mieltä.

Ei lapset missään tapauksessa takaa onnea.Jos lapsettomuus on oma valinta, niin silloinhan se juuri tuo onnellisuutta. Valitettavasti joskus myös lapsia kovasti halunneet pettyvät pahoin lapsiperhe arkeen. Silloin lapset eivät tuo onnea.

mutta jos lapsettomuutta julistava ihminen on siinä 20 v. tienoilla, lähinnä vaan huvittaa. Kuka siinä iässä haluaa lapsia muutenkaan...

Mä tiesin jo tuossa iässä etten halua lapsia. Nyt olen 30, ja edelleen samaa mieltä.

Itse tiesin jo 13-vuotiaana että ei kiitos, ei ole mun juttu. Nyt ikää 35, joten kaikki perinteiset kuultu:

- Kyllä se mieli vielä muuttuu

- Kyllä säkin haluat oikean miehen löydettyäsi

- Jokos sitä kohta teillekin vauvoja

- jne

Ei ole mihinkään muuttumassa vaikka kait sitä aikaa vieläkin olisi sellaiset 10 vuotta mielen muuttua!

syy lapsettomuuden tuomitsemiseen tai ihmettelemiseen voi ehkä olle epävarmuus omasta valinnasta.

Uskon kuitenkin, että useimmilla syy on siinä, että kokee vanhemmuuden niin oikeaksi ratkaisuksia ja kokee pelottavana ajatuksen, ettei olisi lapsia saanut. Ja on siis vaan vaikea ymmärtää, että joku voi haluta toisin. Onhan ihmisten vaikea ymmärtää sitäkin, että joku pitää ruoasta, mitä ei itse voi sietää, tai harrastuksesta, mikä ei itseä voisi vähempää kiinnostaa. Ja tuskin näissä on kyse siitä, että olisi epävarma valinnastaan jättää kokeilematta kansantansseja.

Epäkohteliasta ja asiatonta lapsettomuuden ihmetteleminen kuitenkin on. On aivan selvää, että lapsettomuus on monille oikea elämänvalinta, ja missään nimessä siinä ei ole mitään väärää tai itsekästä, yhtään sen enempää kuin lasten hankkiminenkaan. Toivottavasti vapaaehtoisen lapsettomuuden yleistyessä ihmiset oppivat edes kontrolloimaan käyttäytymistään tässä suhteessa, vaikka eivät kykenisikään ymmärtämään toisten ratkaisuja.

vaikka itsellä olisi lapsia, ja heistä onnellinen?

Onko se jotenkin liian pelottava ajatus, että joku voi olla tyytyväinen ilman lapsiakin? vai onko se perinteistä naisten panettelua " tee niinkuin minäkin teen, tai et tee oikein"

(toki sekin vähän omituista on, että jonkun pitää tulla akkainvauvapalstalle hehkuttamaan onnellista lapsettomuuttaan. Ehkä silloinkaan ei ihan varma ole omasta ratkaisustaan)

VÄHINTÄÄN 10-15 lasta, muuten ihmiset kuolevat sukupuuttoon!

Nyt olen 50, enkä ole kertaakaan ratkaisuani katunut. Ja muuten, olen ihan tavallinen hetero.

Ymmärrän täysin ettei joku halua lapsia. Suurin osa ystävistäni (40 molemmin puolin) ei halua, ja ovat ihan yhtä onnellisia tai onnettomia kuin minäkin.



Mitä mä taas en ymmärrä on se, että niin monet lapsettomat pitävät kovaa meteliä itsestään, lapsettomuudestaan, onnellisuudestaan ja suorastaan vihaavat lapsia ja lapsiperheitä.

T. Yhden äiti

Ihmiset on erilaisia, ja niin kuuluukin olla. Mä olen vastuussa vain omista ja alaikäisten lasteni valinnoista, eikä mulla ole sen lisäksi mitään tarvetta puuttua muiden asioihin.

Mutta jos lapseton haluaa että muut kunnioittavat heidän ratkaisuaan, niin pitäisi kyllä itse pystyä kunnioittamaan niitä, joilla lapsia on. Ymmärrys loppuu siinä vaiheessa, kun ihan suvereenisti nimitellään lapsiani huutaviksi/haiseviksi kakaroiksi, pennuiksi ym. ja vaaditaan meitä elämään kuin ei olemassa oltaisi. Silti pitäisi kumarrella ja olla valmis vaikka vaihtamaan lomia lapsettoman kanssa, ihan vain koska lapseton haluaa - viis siitä, että itselle koituu tästä ongelmia mm. lasten hoidon järjestämisen suhteen.

Toki suurin osa lapsettomista on ns. normaaleja. Mutta nuo tapaukset eivät kyllä ole yhtään sen parempia kuin ne, joiden mielestä kaikkien pitää lisääntyä.

Juuri tätä tarkoitin minäkin. T. Yhden lapsen äiti

VÄHINTÄÄN 10-15 lasta, muuten ihmiset kuolevat sukupuuttoon!

Tämänkin viestin tasosta päätellen se sukupuutto ei olisi mikään huono juttu!

Tässähän oli oikein järkeenkäypiä ja monelta kantilta pohdittuja vastauksia. Olen iloisesti yllättynyt.



ap.

Olin 24v kun naapurin rouva sanoi, että "kohtahan te varmaan saatte vauvan ja muutatte isompaan". Muistan kun repesin nauramaan ja sanoin, että ei pelkoa, meille EI tule lapsia. Niin se mieli vaan muuttuu....



Mä tulen surulliseksi kun kuulen ettei joku saa tai halua lapsia. Tietenkään lapsia ei pidä hankkia jos niitä ei halua; maailmassa on jo liikaa lapsia joita kukaan ei halunnut. En luonnollisesti ala puhumaan ihmisiä ympäri ja kunnioitan heidän valintaansa. Mutta en voi sille mitään, että tunnen surua siitä että heiltä jää jotain niin isoa kokematta.



Oletteko koskaan törmänneet naiseen, joka katuu että on hankkinut lapsen? Minä en.



Minulla oli hyvä elämä ennen kuin tulin äidiksi, mutta äitiys räjäytti tajuntani ja vei onnellisuuden aivan uudelle tasolle! Ehkä näin ei käy kaikille, mutta sitä toivoisi kaikille.