Kuinka oni täällä asuu yksin, siis ihan yksin, ilman lapsia?

olen asunut koko aikuisikäni yksin, olen pari kertaa seurustellut mutta yhdessäasumisvaiheeseen ei ole heidän kanssaan homma koskaan edennyt. Nyt olen 38-vuotias.

olen siis vuoroviikkoäiti.

Täällä. Vähän aikaa sitten tuli taas käytyä toisella paikkakunnalla vanhan tuttavan luona, jolla on puolisko ja kaksi lasta. Tuo rituaali tulee toistettua kerran vuodessa, jotta saa muistutettua itseään siitä miksi ne kakarat on jätettävä hommaamatta. Niinä hetkinä kun lapsettomuus toisinaan kalvaa kotona, ei tarvitse kuin laittaa silmät kiinni ja kuvitella se stressi miltä välttyy, noiden vuotuisten käyntien inspiroimana, muistutuksena siitä että kun siihen elämään kerran astuu, ei siitä poispääsyä ole. Sinänsä kait vähän sama kuin liittyisi johonkin kovan luokan prätkäjengiin.



Oikeaa puoliskoa ei ole tullut vielä vastaan, sellaista ihmistä johon ei tylsisty puolen vuoden sisällä. Pitäs kai muuttaa isompaan kaupunkiin jotta löytyis enemmän ehdokkaita mutta isommassa kaupungissa asumisessa on omat epämiellyttävyytensä :( Ennemmin sinkku kuin että kriteerejä aletaan laskemaan epätoivon innoittamana. En tiedä kuolenko lopulta naimattomana ja lapsettomana, mutta kuten edesmennyt vaarini sanoi, hänelle ominaisella äänellä ja äänenpainolla "Jos ei niin ei sitten. Perkele."

Täällä. Vähän aikaa sitten tuli taas käytyä toisella paikkakunnalla vanhan tuttavan luona, jolla on puolisko ja kaksi lasta. Tuo rituaali tulee toistettua kerran vuodessa, jotta saa muistutettua itseään siitä miksi ne kakarat on jätettävä hommaamatta. Niinä hetkinä kun lapsettomuus toisinaan kalvaa kotona, ei tarvitse kuin laittaa silmät kiinni ja kuvitella se stressi miltä välttyy, noiden vuotuisten käyntien inspiroimana, muistutuksena siitä että kun siihen elämään kerran astuu, ei siitä poispääsyä ole. Sinänsä kait vähän sama kuin liittyisi johonkin kovan luokan prätkäjengiin. Oikeaa puoliskoa ei ole tullut vielä vastaan, sellaista ihmistä johon ei tylsisty puolen vuoden sisällä. Pitäs kai muuttaa isompaan kaupunkiin jotta löytyis enemmän ehdokkaita mutta isommassa kaupungissa asumisessa on omat epämiellyttävyytensä :( Ennemmin sinkku kuin että kriteerejä aletaan laskemaan epätoivon innoittamana. En tiedä kuolenko lopulta naimattomana ja lapsettomana, mutta kuten edesmennyt vaarini sanoi, hänelle ominaisella äänellä ja äänenpainolla "Jos ei niin ei sitten. Perkele."

Siis muuten kuin lapsuudessasi vanhempiesi kanssa.