Kesä/syysvauva 2013
Aloittelenpa uutta pinoa vähän pidemmälle ensi vuodelle. Olemme itse tähtäämässä tuohon loppukesään 2013 (ivf-hoidoilla) enkä koe siksi mihinkään kuukauteen olevani sidoksissa joten tuntuisi vieraalta sinne loikatakaan roikkumaan :)
Lyhykäinen info omasta tilanteesta..
Olen 32v, mies 35v. Ei lapsia vielä kummallakaan, eli esikoista yritetään. Olen täällä ollut aiemminkin kuumeilemassa mutta pitänyt nyt pitkää taukoa (olen kuulumisianne kyllä kurkkinut välillä:) jotta osaisin ajatella jotain muutakin. Meillä yritystä takana n. 1,5 vuotta, kaikki tarpeelliset tutkimukset tehty tässä viimeisen vuoden aikana ja syykin lapsettomuuteen on tiedossa, kotikonstein meillä ei lasta tule. Nyt ollaan odoteltu kunnalliselle ivf-hoitoon pääsyä vuoden alusta asti. Syys/lokakuussa pääsemme aloittamaan. Jännittää kovasti, mutta päämäärä mielessä sitä jaksaa ihminen ihan ihmeitä. Onneksi meillä on miehen kanssa parisuhde vahva ja on vain vahvistunut näistä koettelemuksista.
Tervetuloa siis kuumeilemaan ja jakamaan ajatuksia :)
Kommentit (170)
...mutta oikeastaan olen tähän nyt tyytyväinen. Meillä on ollut esikoisen terveyden kanssa nyt loppuviikosta vähän hämminkiä, ja sitä on tuota pientä katsellessa miettinyt elämän haurautta. Jos olisi testiin plussan saanut, en ehkä edeltävästä innostuksesta huolimatta olisi juuri nyt osannut iloita siitä.
Ei siis kuitenkaan mitään hirmuisen vakavaa, joten eiköhän tästä taas innostu kierron puoliväliin mennessä ehdi innostua. Puolisentoista vuotta kuuloistaisi oikein kivalta ikäerolta meidän lapsosille ;) Todennäköisesti nyt sitten toistaiseksi jäisivät tähän kahteen, iltatähti tai useampi meille sitten vähän myöhemmin - tällaisissa ajatuksissa nyt.
Amppari
Paljon onnea haamusta, kyllä se varmaan sieltä vahvistuu!
Meilläkään ei mitään lisäkonsteja käytössä. :)
arktinen ampiainen: Jaksamisia sinne, mistä sitten ikinä onkaan kysymys. Oman lapsen terveys on vihoviimeinen asia mistä haluaisi koskaan murehtia. Paranemiset!
Plussatuulia kaikille ja isot onnittelut plussanneille!
Vaniliini yk2, kp2/27?
Clearblue näytti tänä aamuna 2+3!
Voi kun kaikki menisi hyvin!
Oireista voin sanoa sen verran, että olin tosi kiukkuinen viime viikon. Siis todella paljon enemmän, kun yleensä PMS-oireista. Tissit ei oo kipeet, mahaa jomottaa ja normaalia enempää ei oo väsy, mitä nyt silmäpussit on vaivannu tavallista enemmän. :)
Helvi 4+4 (ilmeisesti?)
Anteeksi omanapainen viesti, oon vaan niin tohkeissani nyt.
Paljon onnea, Helvi! :) :)
Paljon tsemppiä meille kaikille, ihanaa tosiaan, että täällä on innokas joukko kasassa :)
Minäkin olen kuullut, että keskenmenon jälkeen raskautuisi helpommin, mutta en siis tiedä mitään faktaa tuon taakse.
Kepulikonsteista: meillä oli tässä kierrossa ovistikut ja sitten söin muutaman greipin :) Mehua en kehdannut ostaa, mutta greipeistä tykkään muutenkin, joten se ei ollut liian poikkeavaa käytöstä ;)
Oma napa: meillä on nyt piinaviikko, viikonloppuna pitäisi menkkojen alkaa. Oireita on jo jonkun verran, tissit erittäin kipeät, menkkakipujakin on, vähän kuvottaa, vähän huimaa. Mutta valitettavasti olen oppinut, että mihinkään oireeseen ei voi luottaa, kun tähän asti kaikki on aina (paitsi se esikoisen aikaansaama plussa) päättynyt menkkoihin. We'll see.
Ei kyllä pysty yhtään unohtamaan tätä juttua, koko ajan pyörii mielessä, onko vai eikö. Mietin, milloin alkaisin testaamaan, josko jo vaikka keskiviikkona... Olen aina luottanut Apteekin omaan testiin. Itse asiassa tasan viisi vuotta sitten tein kyseisellä testillä positiivisen tuloksen esikoisestamme :) Hmm, pitäisiköhän sen kunniaksi testata tänään... :)
Plussatuulia kaikille!
valtavan isot onnittelut plussasta! Näitä uutisia on kiva kuulla :)
Helville suuren suuret onnittelut ja tarrasukkia matkaan!
Taas mä teen tätä. Keksin itelleni ihan kamalasta kaikkia raskausoireita. Palelee, väsyttää, mahaa nippailee, nälättää koko ajan jne. Mä olin jo ihan sataprosenttisen varma, että raskaana sitä ollaan, mutta tänään alko ihan kaameet menkkakivut. Tosin vuotoa ei vielä näy. Luulen kuitenkin, että viimeistään huomenna täti paukkaa paikalle :( Toivottavasti olisin väärässä! Kp tänään 26.
Onnea Helvi! Ihana plussauutinen tämä kyllä!
Täällä jo kovasti ooteltais, että nää päivät ois taas siinä kohilla, että vois jo vähän jännitella. hhehe.
Täällä alkaa just telkassa Erilaiset äidit..taidanpa katsoa :).
Zemppivä!
Oi,ihanaa, että täällä on positiivisia raskausuutisia! Antaa toivoa muillekin! Vaikka mulla ei nyt aivan vielä epätoivoista ookkaan..
Niinhän tässä nyt on käynyt, että ajattelen tätä vauvaprojektia koko ajan. Ja yrittämiseksihän se heti meni :( Kun päättelin, että ovis olis tuntomerkkien perusteella tuloillansa, yllytin miehen leikkiin, vaikka se oli jo nukkumassa.. Tämän yrittämisen takia en usko raskauden mahdollisuuteen. (tai anakin yritän uskotella itselleni niin, jotta en sitten pety viikon päästä) Sillä tavalla oon kuitenkin varautunut pitkäänkin yritykseen, kun on pari läheistä ystävää kokenu lapsettomuutta. Ei pidä ottaa mitään itsetään selvänä.
On tää muuten jännää, miten sitä pelkää. Ensin pelkää, että tuleeko raksaaks ollenkaan, sitten kun viimein tärpää, pelkää, että pysyykö se matkassa. Vähän myöhemmin pelkää, että synnytyksessä tapahtuu jotain ikävää. Sitten, kun lapsi on syntynyt, pelkää lapselle sattuvan vaikka mitä. Kaiken tämän takana on tietenkin menettämisen pelko. Se on vaan kestettävä..
Tämä tältä erää..
Lilium yk 1, kp 18/28-31
hankein muuten raskaustestejäkin, että tiedä sitten kuinka rennosti tässä enää pystyy menemään..
Lilium
Täällä ei siis vielä tapahdu yhtikäs mitään, ei olla peittoja heiluteltu päivää vajaa viikkoon menkkojen takia, mutta onneks nyt ei olekaan vielä ratkaisevat hetket, toivottavasti. :D On ollut vähän hankalaa aikaa taas vaihteen vuoksi, tapeltu ollaan miehen kanssa paljon jne. Eilen yritettiin vähän jutella asioista ja tuntemuksista. Molemmat kuitenkin ollaan valmiita kolmanteen lapseen ja tiedetään että pysytään yhdessä kaikkien vaikeuksienkin läpi. On se silti kurjaa mielestäni jos suhteessa ei ole kaikki täydellisesti ja jos tulee raskaaksi niin ei varmaan samalla tavalla pysty iloitsemaan raskaudesta. Toisaalta ne suhteen huonot ajat voi tulla milloin tahansa, vaikka sitten vasta raskausaikanakin(niin kuin meillä kävi kuopuksen raskausaikana), joten se on ihan sama mikä tilanne on jos tietää että yhdessä tässä pysytään. :)
Olipas pitkä avautuminen. Osalla näyttää piina lähestyvän. Tsemppiä yrityksiin ja testailuihin. Plussia rutkasti! :)
Vaniliini yk2, kp 6/27?
Tsemppiä kaikille kovasti!
Vaniliini, täälläkin on samantyyppisiä pohdintoja kuin teillä. Meillähän mies ei ole ollut juuri halukas tähän pikkukakkoseen, aika lailla painostuksen alla on suostunut. Ja nyt vain odottaa, että tulisi nega :( Meillä on muuten mennyt tosi hyvin, mutta esikoisen taaperoaikana oli kyllä rankka hetki, kun oli paljon sairastelua, valvomista yms. Sitä kait mies pelkää uudenkin tulokkaan kanssa.
No, turha näitä on vielä murehtia. Ensinnäkin uskon, että kaikki järjestyy, ja toisekseen, eihän tässä olla vielä plussattukaan. Tsemppiä teille myös, kyllä asioilla on tapana järjestyä!
Oireita on edelleen vähänlaisesti, rinnat kipeänä, mutta muuten ei mitään. Ovistesteillä olen huvikseni testaillut, kun muuten menevät roskiin, mutta sieltä en ole saanut mitään plussia. Jotkuthan saavat ovistesteihinkin plussia raskaudesta. No, eiköhän tämä mysteeri ratkea viikonloppuna.
Et uskokaan kuinka paljon sanasi auttoivat! Ihanaa kun joku ymmärtää mistä on kyse. Meillä nyt ei lapsesta ole riitaa ollut, kyllä mies kolmannen haluaa vaikka itse taas olen välillä kysynyt että jaksetaanko me oikeesti vielä, ettei sitten sitä kolmatta sysätä tähän jos meinataan eroon päätyä. Kohta sitä ollaan yksin kolmen lapsen kanssa, ei ole herkkua ei. Siksi ehkä itse olen epäileväinen, mutta mies sanoo että yhdessä ollaan ja pysytään. No eipä tässä elämässä voi elää jos aina miettii että entä jos me kuitenkin sitä ja tätä ja tota. Ei sitä uskalla sitoutua, jos toinen vaikka pettää tai rakastuu toiseen. Ei uskalla tehdä lapsia jos toinen vaikka kuolee tai jättää mut. Mitään ei voi tehdä jos ajattelee aina mitä kamalaa voikaan tapahtua. Sitten se olis ihan sama ku hautais ittensä suoraan sinne kuoppaan jos ei uskalla edes elämäänsä täysillä elää. Tsemppiä teille kanssa! Kyllä mäkin uskon että kaikki järjestyy. Ei ole helppoja nää parisuhde- ja lapsiperhekuviot. Miehet muuten yllättävän paljon myös miettii kaikkea tuota rankkaa mitä lasten kanssa saa kokea kun taas itse miettii enemmän niitä hyviä, ihania puolia ja asioita. :) Kerro sitten mitä testi näytti! :) Ja kertokaa muutkin!
Vaniliini, no just näin, koskaan ei voi tietää, mitä elämä heittää eteen, eikä niihin tilanteisiin voi, eikä kannata varautua. Totta kai sitä joskus miettii, mitä kamalaa voi sattua, mutta turha näitä on murehtia. Otetaan vastaan se, mitä meille annetaan.
Ja parisuhde, se tosiaan voi kariutua moneen muuhunkin asiaan kuin lapsiin. Ja siitäkin selviää, onhan uusperheitäkin vaikka kuinka paljon, ja onnellisia ovat.
Olin malttamaton ja testasin jo, ja nega tuli :( Tänään kp 28/30-33, joten vähän ajoissa olen, mutta oireita on jo sen verran, että päätin vähän ottaa varaslähtöä. No, odotellaan rauhassa viikonloppuun, silloin pitäisi alkaa. On tämä vaan sellaista kohtalon arpapeliä...
Aikaisessa olet ollut, näin uskon!! Kyllä se plussa sieltä vahvistuu.. :) Sulla on siis myös tasan 5 vuotta esikoisen plussasta..?!? Mulla 5 vuotta tulee 24.10. Saanko kysyä, että milloin esikoinen on sitten syntynyt? Meneekö lähelle meidän Juhannusesikoista? :D
Tänne ei mitään uutta.. Menossa kp23. Reilun viikon päästä voisin testailla.. Voi olla, että odottelen tuohon 24.10., jos osuis tosiaan plussa samalle päivälle, kuin esikoiseltakin!!!
menkkakivut tainneet merkitä menkkojen alkua. Tänään (kp 29) aamulla testattu plussa :)On kyllä aika epäuskoinen olo. Luulen että viikonloppuna tarttee testaa uudestaan. Huikee ajatus, että kesällä meillä vois olla kolme lapsosta.
Varmennuskin on 2+1 =)
Ja onnea MaRille plussasta!
Kyllä näitä plussia vaan sieltä alkaa tulemaan. :)
Koskahan tästä raskaudesta vain osais nauttia?
Ensin pelkää, ettei voi ollenkaa saada lapsia, ja sitten pelkää menettävänsä tämän elämänalun, mikä on annettu. Mutta päivä kerrallaan ilmeisesti. Nim. kaks viikkoa varhaisultraan.
Mutta sanon hyvästit tälle ketjulle, vaikkakin kuulumisianne tulen välillä lukemaan. Toivottavasti nyt vain pysyisin odottajissa.
Onnea matkaan tyttöset!
Onnea Mari ihan hirmusti! Toivottavasti erässä tullaan pian myö kaikki muut.
Maanmainiolle ja Vaniliinille ihan hurjasti zemppiä.
Ja Helvi onnea matkaan ja kaikkea hyvää. Tuu nyt välillä kertoo meillekin meininkejä :)!
Mä huomaan, että nää asiat tuppaa nyt vaan pyörimään ja pyörimään päässä. Alotin tänään tekemään jonkin sortin itseterapeuttista skräppäyskirjaa tästä yrittämisestä otsikolla Saa tulla :). Saa sinne purettua fiiliksiä muistoiksi ylös ja liimailtua kaiken maailman raskaustesti kuitteja yms. Kun ei tästä nyt tohdi vielä kellekään kertoa, niin tällai kun saan askarella asian parissa, niin pysyn ees jotenkin aisoissa. Hehe.
Vaan hei meillä ei kyllä vieläkään olla ajateltu ovistikkuja yms, että sillai maltan kai olla ihan rauhassa :).
Mukavaa viikonloppua ja zemppiä ja tuokaahan jännääjät plussauutisia meille tänne lisää, kun nyt on hyvä tahti.
Näinhän se oli, että keskiviikkona alkaneet menkkaoireet ja nega-testi pistivät rattaita pyörimään ja menkathan ne sieltä alkoivat :( Ihan uskomatonta :( Tein siis ensimmäistä kertaa ovistestejä, bongasin plussan, hyödynnettiin se plussa heti samana aamuna ja varmistettiin vielä pari päivää myöhemmin, söin greippejä, mutta ei tärpännyt :(
Kyllä se niin taitaa olla, että ei meille suoda enempää lapsia... Yhteensä 10 kiertoa on yritetty. En jaksa enää. En jaksa sitä odottelua, pettymystä, huonoa mieltä, kykenemättömyyttä suunnitella yhtään mitään. Ikäero kasvaa kuukausi kuukaudelta, eikä ole enää mitään mieltä aloittaa taas pikkulapsielämä, kun ensimmäinen on jo niin iso.
Me päätettiin jo aikoja sitten, että tämä saa jäädä tähän kiertoon ja näin nyt tapahtuu. Mieli on todella surullinen, mutta jo omankin mielenterveyden vuoksi on vain pakko lopettaa itsensä kiusaaminen.
Toivon kaikille kovasti onnea ja plussatuulia!
Voi Maanmainio, ihan hurjan kurja tilanne :(. Täällä niin pidin peukut ja varpaat pystyssä, että oisitte plussannu. Mutta hei muista nyt kuitenkin, että koskaan ei voi sanoa ei koskaan. Että eihän sitä tiedä, jos nyt vihellätte pelin poikki ihan reilusti ja myöhemmin sitten molemmilla vielä syttyykin fiilis että no nyt.
Mulla ja pikkuveljelläkin on yli 10 vuotta ikäeroa, että ei tästä elämästä kuule koskaan tiedä :).
Anna nyt lupa itsellesi rentoutua ja nauttia omasta itsestäsi ja surrakin ne surumielet unholaan.
VOIMAHALI :)
Adannalle piti vielä kommentoida, että meillä ei ole mitään lisäkonsteja vielä ainakaan käytössä.. Monivitamiineja olen taas syönyt, mutta syksyisin tulee niitä syötyä aina muutenkin.. :)