Mitä ajattelet äideitä, jotka eivät halua enää koskaan mennä töihin hoitovapaan jälkeen?

mielekkäässä työssä. Olin molempien lasten kanssa kotona, yhteensä 5-6 vuotta.

Nyt olen ollut pari vuotta töissä ja tympii ihan tosissaan koko päiväkoti-työ-kotityöt härdellin pyöritys.

Kotona ollessa oli aikaa lapsille, harrastuksille, ei jatkuvaa kiirettä aikataulujen kanssa jne.



Voisin hyvin olla "vain" kotona. Ehtisin olla lasteni kanssa, viedä heitä harrastuksiin ja pitää kodin siistinä ja harrastaa itsekin. Kyse ei ole siitä ettei työni olisi mielekästä tai etten olisi opiskellut. Kokonaisuus on raskas kun on kiire koko ajan, sekä töissä että kotona.

Halusitko itse mennä töihin vanhempain-/hoitovapaan jälkeen vai oliko töihinmeno vastenmielistä? Niin sanoutusti siis taloudellinen pakko.

itse olen ollut jo 13v kotona. En halua mennä töihin mutta taloudellinen pakko ehkä tulee joskus vastaan -minun mielestäni. Mieheni puolesta voisin olla kotona vaikka raha onkin tiukoilla.

kun olen kotona, mies voi keskittyä täysillä uraansa, eikä tarvi miettiä ehtiikö hakea lasta päiväkodista tai mitä ostaa kaupasta tai koska oli kenenkin hammaslääkäri.

itse olen myös erittäin tyytyväinen. Minulla on paljon äiti-kavereita, joita tapaan päivisin ja sitten työssäkäyviä kavereita, joiden kanssa harrastan tai shoppaan tai käyn leffassa iltaisin tai viikonloppuisin.

lapsilla on välipalat valmiina, kun tulevat koulusta, äiti kotona jos sairastaa ym ym.

Lapset 7- ja 9-vuotiaat. Yhteiskunnan rahoilla hankki 2 "suosittua" koulutusta, oli alle 10 v työelämässä ja jäi työelämästä pois esikoisen synnyttyä. Mielestään on osansa tehnyt tässä yhteiskunnassa. Lihoi, sai verenpainetaudin, diabeteksen, polvet peenä jne ja välillä käy jossain kuntouttavassa työtoiminnassa pari tuntia.



En kadehdi, mutta ei näitä yhteiskunta kovin paljoa kestä...