Mahavauvan kuolema ja törkeä sisko
Minä ja siskoni odotimme esikoisiamme yhtä aikaa, lasketuilla ajoilla alle kuukausi eroa. Meidän vauva kuoli vatsaan rv 37, oli kuristunut napanuoraan. Sisko sai vauvansa ajallaan, eka lapsenlapsi molemmille isovanhemmille. Nyt kuulin kiertotietä, että sisko on valittanut ja surrut miten hänen vauvansa on jäänyt ihan meidän kuolleen lapsen "varjoon" - ei siis ole saanut kuulemma riittävästi tukea ja huomiota sukulaisilta kun kaikki ovat kuulemma keskittyneet tukemaan minua ja miestäni!! (Itse en kyllä todellakaan ole kokenut asiaa noin)
Tulin niin vihaiseksi etten tiedä miten päin olla. Me ei saatu edes nähdä kauan kaivattua ja odotettua vauvaamme elossa (paitsi ultrassa), toinen saa terveen lapsen ja kehtaa määkiä tollasta!! Olen niin pöyristynyt että tekis mieli katkaista välit saman tien.
Mitä mieltä, ylireagoinko?
Kommentit (35)
Eikä edes kiittänyt?
Kuulostaa todella itsekkäältä ihmiseltä.
miksi annoit kaikki vauvakamat pois?
Sen yhden juoruja ei pidä ottaa tosissaan, en usko, että siskosi on niin sanonut, kuin sinä luulet.
siskosi anopin sanaan. Hän voi projisoida omia tunteitaan tilanteeseen, ja sanoa, mitä hänestä siskon kuuluisi ajatella, kysehän on anopin lapsenlapsesta, joka tietysti anopin silmissä pitäisi olla kaikkien silmäterä.
Ja siskosi ongelmista et voi tietää, jos sisko on tarkoituksella ollut niistä hiljaa, ettei loukkaisi sinua. Minusta ainakin tuntuisi mahdottomalta sanoa mitään negatiivista vauva-arjesta ihmiselle, joka on menettänyt juuri vauvansa, vaikka todellisuudessa ne ovat joskus olleet todella vaikeita.
Ja muista, että tunteisiisi vaikuttaa se, että asia on sinulle syystäkin tosi kipeä. Sammakoita pääsee kaikilta, ja jos katkaiset välit kaikkiin hieman epätäydellisiin joskus hieman itsekkäisiinkin ihmisiin, elät loppuelämäsi yksin.
Meillä oli mun siskon kanssa tilanne että odotettiin samaan aikaan,laskettu aikakin oli tismalleen sama päivä.No,meidän lapsi ei pysynyt matkassa mukana vaan tuli ulos rv 12..Sisko oli siis samalla viikolla.Olin todella surullinen,tottakai,ensimmäistä odotin kun kuuta nousevaa,raskautuminen oli muutenkin todella vaikeaa...Kuitenkin,äitimme sitten lohdutti minua niin sikoni on nyt jälkeen päin ITKENYT (minulle) kuinka kukaan ei huomioinut hänen raskauttaan ollenkaan kun kaikki vaan keskittyi meidän keskenmenoon...eikä muuten pidä paikkaansa...Kun siskoni sitten synnytti,olin onnesta soikeana hänen puolestaan.Hän puolestaan ilmoitti että minun keskenmenostani ei puhuta enään sanallakaan ettei hän jää varjoon...Keskenmenostani ei muutenkaan juuri puhuttu tapahtuman jälkeen mutta asia nyt on vaan jotenki siskoani jäänyt kovasti kaivelemaan,ja kaivelee edelleen vaikka tästä kaikesta on jo 4 vuotta...
Minusta tuo anoppi kuulostaa siltä, että on voinut ihan itse keksiä koko jutun, koska HÄN on sitä mieltä että siskosi ipana jää varjoon. On sitten ajatellut, että hän voi paremmin vaikuttaa sinuun, kun hän väittää siskosi valittaneen asiasta, vaikkei siskosi olisi puhunut anopillesi yhtään mitään...
Oikeasti kannattaa miettiä voisiko tämä olla mahdollista. Minun on paljon helpompaa kuvitella anopin käyttäytyvän noin kuin siskosi kertovan tuollaisia juttuja anopilleen...
Se on ihan eri suuruusluokan surua kuin siskosi suru siitä että hänen vauvansa jää nyt varjoon.
Sisaresi ei tarkoittanut mitään pahaa, ja asia ei ollut tarkoitettu sinun korvillesi. Häntä harmitti, ja hän kertoi sen jollekin. Ja sellaista se on, minullakin on (pikku)asioita jotka ärsyttävät joskus minua ja sanon niistä jollekin, vaikka samaan aikaan maailmassa tapahtuu paljon paljon pahempia asioita ja omat murheeni ovat pieniä niiden rinnalla. Mutta ne murheet ovat omiani, ja haluan minäkin niitä purkaa.
Älä katkaise välejä kenenkään.
Voi olla vaikka, että siskosi on harmitellut että ei oikein osaa iloita omasta raskaudestaan jne kun teille kävi niin kurjasti, jne ja sitten siitä on väännetty tällaista
Voisit keskustella siskosi kanssa siitä, miltä hänestä on tuntunut kun hänellä on nyt vauva ja sinulla ei. Hän kokee varmasti siitä syyllisyyttä, ja on vaikeassa tilanteessa. Hänellä on iloa, jota ei voi täysin näyttää. Hänellä on surua, joka hämmentää.
Sinun ei tarvitse sanoa, että kuulit näitä ikäviä asioita. Keskustelette ihan sopuisasti, avoimesti toisianne kuunnellen.
kuin kuihtunut sikiö, senkin itsekäs draamakuningatar. Ottaisit oppia siskostasi, hän tietää mikä on elämässä tärkeintä, nimittäin elämä, ei kuolema.
on myös oikeassa. Eihän se ole edes voinut koko aikana aidosti iloita vauvastaan, kun koko ajan yläpuolella on häämöttänyt teidän menetyksen musta pilvi.
Ja oikea pahis ja törkeä tässä tarinassa on tosiaan toi anoppi.
kuin kuihtunut sikiö, senkin itsekäs draamakuningatar. Ottaisit oppia siskostasi, hän tietää mikä on elämässä tärkeintä, nimittäin elämä, ei kuolema.
Siskollakin on oikeus tunteisiinsa, ei vain ap:llä. Ja huomiota saavat kaivata muutkin kuin ap kuolleine vauvoineen.
Näin se vaan menee. Mutta sen kun katkaiset välit, turha sitten katua vuosien päästä.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin siskosi puolesta.