Millaista on pikkulapsiperheen elämä?
Olen lapseton nainen ja ihmettelen, kun aina puhutaan siitä rankasta pikkulapsivaiheesta. Mikä siitä tekee niin rankan, että parisuhdekin kärsii? Siis oikeasti, ensin ollaan haluttu lasta kovasti ja sitten kun se lapsi tulee, niin elämä onkin niin hirveää ja kauheaa. Miten tämä voi olla mahdollista? Eikös se ole nimenomaan ihaninta, kun lapsi on pieni ja "helppo" (verrattuna jo koulussa olevaan lapseen, jolla alkaa olemaan niitä omia haluja ja mielipiteitä eikä äidiltä enää haeta sitä turvaa ja hellyyttä)?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Lapsseton nainen kun sinulla on aikaa tällä sivusto? On aikaa mennä katsomaan lapsi peheitä tai toista vanhempaa Leiki puistot.Kerrostalojen pihat,urheilu puistot.Hastatele heitä, saat livenä tietää mitä on lapsi perhe arki?Samalla saat happea ja mielyttävää ulko ilmaa.
Minun äitini oli väkivaltainen juoppo.
Miksi menisin kyyläämään lapsi perheitä?
Se sitovuus... Menee todella monta vuotta ennenkuin pääsee edes pienelle kävelylle yksin, ilman että täytyy olla lapselle vahti kotona. Se on valtava elämänmuutos, kun on tottunut kulkemaan miten ja milloin huvittaa. Ja se ei olle helppo muutos hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Helpottaako elämä oikeasti sitten kun lapsi / lapset on kouluiässä? Kertokaa.
Ei ainakaan yhdellä tuttavaperheellä koska koko heidän loppuelämänsä on sitä lapsiarkea. 2 vuotias lapsi osaa kontata muttei sano sanaakaan eikä ilmeisesti tule tuosta juuri kehittymään.
Sitovaa ja rankkaa. Helpottaa kun lapsi kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Herää pahvi! Pienistä lapsista on suurin työ. Muistaakseni tehty työ on 0-6 ikävuosien välillä 10-kertainen vs. 7-12. (tämä siis tutkittu) Kouluikäiset on jo ihan jees. Niiden kanssa voi jutella, ne voi jättää hetkeksi kotiin, osaavat ottaa itselleen välipalaa, ymmärtävät, jos äiti ottaa päikkärit jne. Sen sijaan rankinta on alle 3-vuotiaan kanssa. Jos vauva on tosi rauhallinen, voi vauva-aika olle helppoa, mutta joku 1-2 -vuotias. Siitä on älytön työ. Kun päästää tuonne eskari-ikään, aletaan olla voiton puolella.
Pienten lasten kanssa joutuu itsensä, omat tarpeensa ja halunsa työntämään jatkuvasti syrjään. Jos väsyttää, nukut, kun lapselle "sopii" eli hänellä on uniaika tai toinen vanhempi on kotona. Jos haluat istua vessassa rauhassa, niin hyvässä lykyssä joku kiljuu viereisessä huoneessa, kun löi päänsä pöytään. Syödessä nouset auttamaan, siivoamaan, maidot on lattialla jne. Aamulla heräät pienen kanssa likaiseen va
Tämä!!!
Ei ole mitään takeita että arki helpottaa 3v jälkeen. Lapsella voi olla haasteita,.sairauksia yms jotka sitovat vanhemmat jopa 24/7 hoitajiksi vuosiksi eteenpäin. Kaikkea ei voi seuloa etukäteen.
Jotkut lapset jäävät myös kotiin aikuisiällä.kun syrjäytyvät. Tämä väestönosa kasvaa koko ajan.
Lisääntyminen on arpapeliä. Joka ottaa riskin, kantaa vastuun.
Juuri näin.