Nainen joka hankkiutuu raskaaksi naimisissa olevalle / perheelliselle miehelle?
Mitä mieltä olette aikuisesta naisesta (yli 35-vuotias), joka hankkiutuu kaksi kertaa raskaaksi miehelle, jonka tietää olevan naimisissa, joka ei ole vaimostaan eroamassa, ja asuu perheensä kanssa (on siis myös "toisaalle" isä).
Ja sitten, kitisee kun mies ei ehdi nähdä tarpeeksi usein näitä au-lapsiaan, on yhteydessä miehen vaimon vanhempiin (kun ei saa miestä tai tämän vaimoa kiinni), eikä sitten myöskään suostu, että lapset menisivät isänsä kotiin tapaamaan toista puolta perheestään, ja leikkimään sisarusten kanssa (joita eivät ole koskaan tavanneet).
Eli naiselle kelpaisi vain se, että mies menisi hänen kotiinsa (mielellään omilla avaimillaan) lapsia tapaamaan. Tämä siis ei sovi lasten isälle, vaan mies ehdottaa lasten tuomista kotiinsa / puistoon leikkimään!
Nainen yksinhuoltaja, nimennyt lapset miehen mukaan (eli antanut au-lapsilleen miehen sukunimen, joka siis on miehen vaimollakin ja sen perheen lapsilla).
Ja huom: en nyt kysy mielipiteitänne tästä miehestä (joka eittämättä on aikamoinen pelimies), vaan tästä naisesta! ;)
Kommentit (22)
lapselle miehen sukunimen? Ei kai se tuosta vaan onnistu. Isyys pitää ainakin olla tunnustettu. Luulisi, että sukunimeä ei tuosta vaan voi antaa ilman miehen lupaa. No, jos mies on virallinen isä, niin ilman muuta nainen voi ehdottaa, että mies tapaa kotonaan. Eihän se mies niitä lapsia edes tunne. Kannattaisi tehdä virallinen tapaamissopimus, että nuo vempuloinnit loppuisivat kaikilta osapuolilta!
Siis se, jonka mies juoksee vieraissa. HEittäisin tuollaisen miehen pois ja hankkisin itsekunnioitusta.
Lapselle saa antaa isän sukunimen kunhan isyys on tunnistettu, siihen ei isän lupaa tarvita lainkaan.
Tapaamissopimus on tehty niin, että mies näkisi lapsia joka toinen vklp, mutta se ei toteudu, koska nainen ei suostu antamaan lapsia miehelle, eikä mies halua mennä naisen kotiin lapsia tapaamaan, vaan toivoisi että kaikki lapset voisivat leikkiä yhdessä ja tutustua toisiinsa, koska ovat täysin vieraita toisilleen.
Enkä nyt kysellyt mielipiteitä myöskään miehen vaimosta (hänhän saattaa olla ihan OK asian kanssa, semmoisiakin ihmisiä lienee), vaan kyselen tästä näiden au-lasten äidistä! :D
Miehen sukunimeä ei voi antaa ilman lupaa vaikka lapset olisivat tunnustettukin.
Toisekseen en ymmärtänyt onko au-lapset nuorempia kuin miehen ydinperheen lapset.?
lapselle miehen sukunimen? Ei kai se tuosta vaan onnistu. Isyys pitää ainakin olla tunnustettu. Luulisi, että sukunimeä ei tuosta vaan voi antaa ilman miehen lupaa. No, jos mies on virallinen isä, niin ilman muuta nainen voi ehdottaa, että mies tapaa kotonaan. Eihän se mies niitä lapsia edes tunne. Kannattaisi tehdä virallinen tapaamissopimus, että nuo vempuloinnit loppuisivat kaikilta osapuolilta!
Eikä mies voi sitä kieltää, kun kerran on lapsen tunnustettu isä.
Miehen sukunimeä ei voi antaa ilman lupaa vaikka lapset olisivat tunnustettukin.
Toisekseen en ymmärtänyt onko au-lapset nuorempia kuin miehen ydinperheen lapset.?
aikanaan kirjoittelin sitä rekisteripaperia. Oltiin siis avoliitossa ja sovittu että lapsi tulee isänsä nimelle. Minä sen paperin allerkirjoitin eikä mieheltä kukaan kysellyt että sopiiko sukunimi vai ei.
Mistä siis se lupa pitää hakea?
Miehen sukunimeä ei voi antaa ilman lupaa vaikka lapset olisivat tunnustettukin.
Toisekseen en ymmärtänyt onko au-lapset nuorempia kuin miehen ydinperheen lapset.?
Kyllä, lapsille voi äiti antaa isän sukunimen kun isyys on tunnistettu, piste. Siihen ei isän lupaa tarvita!
"Mikäli vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimeksi. Jos vanhemmilla on lapsen syntyessä yhteishuollossa oleva alaikäinen lapsi, lapsi saa kuitenkin sen sukunimen, joka hänen sisaruksellaan on. Tämä tarkoittaa ns. sisarusten yhteisen nimen periaatetta.
Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, lapsen huoltaja saa viime kädessä päättää, kumman nimen lapsi saa."
Nämä au-lapset ovat miehen ydinperheen lasten välissä syntyneet. Eli ydinperheessä on vanhin ja nuorin miehin lapsista, au-lapset siitä välistä.
Miehen sukunimeä ei voi antaa ilman lupaa vaikka lapset olisivat tunnustettukin.
Toisekseen en ymmärtänyt onko au-lapset nuorempia kuin miehen ydinperheen lapset.?aikanaan kirjoittelin sitä rekisteripaperia. Oltiin siis avoliitossa ja sovittu että lapsi tulee isänsä nimelle. Minä sen paperin allerkirjoitin eikä mieheltä kukaan kysellyt että sopiiko sukunimi vai ei.
Mistä siis se lupa pitää hakea?
Mun mielestä se nainen ja mies ansaitsisivat toisensa, toimivat ainakin ihan samalla tavalla.
horo ei saa mitä haluaa, vaan mies pysyy perheensä kanssa.
Siis ihan paskahan se mieskin on, vaikka sitä ei kysyttykään, mutta mäkään en varmaan vaan ihan kiusallanikaan antaisi tuolle horolle mitä haluaisi. Pitäisin sitten ihan omat pelini omassa liitossani, ja eroaisin sitten, kun se sopii omaan aikatauluuni. Mieluusti sitten kun mies kuvittelee kaiken olevan hyvin, ja se toinen nainen on saatu tekemään se kolmas lapsikin minne sattuu.
kaksi idioottia nimittäin vaimo ja se toinen nainen. Vaimo hyväksyy että mies paneskelee toista ja toinen nainen sitten kuvittelee jotakin muutakin miehestä saavansa. Mies ainut joka hyötyy järjestelystä sillä hänellehän tuo mitä mainioin asia. Todennäköisesti toinen nainen ei ole miehelle edes ainot vieras suhde vaan siinä sivussa paneskelee muitakin. Kotona typerä vaimo varmasti vielä antaa paljaalla. Jos tarina totta niin sairaan typeriä molemmat naiset.
Eli, au-lapset on tunnustettu, mutta nainen on yksinhuoltaja (ei yhteishuoltajuutta).
Ensimmäisen kohdalla mies meni tunnustamaan "vapaaehtoisesti", mutta kun nainen ilmoitti että toinen on tulossa, mies vaati lastenvalvojan kautta isyystestit, ja nämä tehtiin. Toinenkin lapsi on siis miehen lapsi, testissä todetustikin.
Jos haluatte tietää hieman historiaa; näillä kahdella oli panosuhde muutaman kuukauden, ja nainen rakastui tulisesti (mies miltei 10v nuorempi kuin hän). Muuttivat eri paikkakunnille, lopettivat yhteydenpidon. Mies tapasi vaimonsa, menivät naimisiin ja saivat muksun. Tuli ryppyjä avioliittoon ja kun ex-pano otti yhteyttä muuttaessaan pariksi kuukaudeksi prpjektitöihin miehen paikkakunnalle, tapasivat ja pitivät suhdetta yllä. Nainen sai au-lapsen no.1.
Nainen muutti 900km päähän, eivät pitäneet miehen kanssa juuri yhteyttä, mies tapasi lasta pari kertaa. Nainen päätti muuttaa kokonaan miehen paikkakunnalle, ja kun mies sitten kerran meni tapaamaan au-lastaan, yksi asia johti toiseen ja nainen tuli taas paksuksi. Tästä mies sitten vaatikin isyystestit.
Mies ja vaimonsa ovat asiaa läpikäyneet, ja asian kanssa sinut. Vaimo ei ole heivaamassa miestä (ainakaan toistaiseksi), ja mies on tosi hyvä isä yhdinperheen lapsille (mikä varmaan vituttaisi tätä toista naista, jos tietäisi).
Vaimo yrittänyt olla yhteydessä naiseen juuri lasten tapaamiseen liittyen, jos edes lapset saisivat keskenään tavata, että vältyttäis näiltä "kadonneen jäljillä" ja "rakastuinkin pikkuveljeeni"-tarinoihin, mutta nainen kieltää lastensa menon miehen kotiin (luultavasti koska siellä asustaa myös miehen vaimo)..
saattaa olla, että mies paneskelee muitakin naisia, mutta siitäkään tässä ei ole kyse, vaan ap aloitti topiikin kyselläkseen mielipiteitä tästä au-lasten äidistä.
En tiedä osaisinko ite taputtaa ystävää olalle jos olisi ehdoin tahdoin hankkinut muksuja naimisissa olevan miehen kanssa. Siinä ei ajattele kumpikaan au-lasten osapuolista ydinperheen lasta lainkaan. Ei kunnioitusta vaimolle, eikä lapsille.
se miehesi toinen nainen lynkataan, niin kamala stoori, että te kaikki saatte kuraa niskaan. Eli älä puutu asiaan enempää, anna miehesi yrittää hoitaa, jos haluaa.
Ymmärrän kyllä sitä naista, jos olisin itse sortunut samaan, en taatusti haluaisi lapsiani teille vaan miehen meille :D
Kitinä ok, jos tapaamiset eivät siis toteudu. Sekin ok, että ei halua yhtäkkiä esitellä lapsilleen sisaruksia, joista lapset eivät tiedä. Surullista on se, ettei löydetä kompromissia ja lapset eivät voi luoda suhdetta isäänsä ja sisaruksiinsa. Ja ydinperheitähän tässä ei ole missään.
kyseessä ei ole kyllä mieheni (olen miehetön ja lapseton - ilmeisen onneksi) ;) ,mutta tuttavapiirissä tapahtunutta.
Ja todella,ikävää lasten kannalta, aikuisillahan ei näissä tilanteissa ole hätää kun ite valintansa tekevät. Lapset vaan eivät voi valita.
Tuskin ainakaan niiden lasten kannalta, jotka asuvat ja elävät isänsä ja äitinsä kanssa, sit vois olla ikävää, kun pamahtaiskin tupa täyteen sisaruksia.
Toisen naisen lapsille, mikä on ikävää? Eivät tapaa isäänsä? Eiväthän he edes tunne sitä miestä. Ilman isää voi kasvaa, olematta onneton tms.
Minä olen se "toisen naisen" lapsi. Yksi etunimistäni on isäni toinen etunimi, mutta sukunimi on äidin puolelta.
Syy alkuuni oli isäni vuosia jatkunut sivusuhde, jonka päätteeksi äitini ilmoitti haluavansa lapsen. Selkärangattomana miehenä isäni ei kieltäytynyt. Minulla on kaksi vanhempaa sisarusta, joita en ole koskaan tavannut. Isäni kanssa välini ovat nykyään hyvät. Äidilleni olen ainoa lapsi.
Terveisin mies yli 30-vee, akateemisesti koulutettu ja niin edelleen
kyseessä ei ole kyllä mieheni (olen miehetön ja lapseton - ilmeisen onneksi) ;)
minkälainen vaimo kattelee tollasta peliä?!