Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon 17v tyttö ja 3kuulla raskaana, minusta tulee 18v äiti...
02.08.2012 |
silloin en ole enää tyttö vaan NAINEN.
Miksi tämä asia on joillekin epäselvää että 18-vuotias on aikuinen?
Jos joku ei osaa käyttäytyä sitten kuin aikuinen, niin he ovat näitä harvoja henkisesti jälkeenjääneitä.
Laki ei ole huvikseen asettanut aikuisuuden ja lapsuuden rajaa 18-vuoteen. Varmasti siitä on tehty tutkimuksia että missä iässä ihmistä voidaan pitää aikuisena ja että hän on kypsä ottamaan vastuun kaikista aikuisille kuuluvista asioista ja tultu sitten siihen tulokseen meidän maassa että se on 18v. Arvatkaa mistä se johtuu? Se johtuu mun mielestä siitä et kun me kehitytään nykypäivänä paremmin. Ansiosta hyvän ruuan ja terveydenhoidon. Kyllä se meidän kehityksen nopeutuminen konkreettisesti näkyy siinäkin että ennen tytöillä alkoi 15-16vuotiaana vasta kuukautiset ja nykyään ne alkaa keskimäärin 12-13vuotiaana. Totta? eikö.
Ja sitten jos puhutaan käyttäytymisestä ja tälläsistä muista asioista että mikä määrittää aikuisuuden esimerkiksi se että kykenee elättämään itsensä. Niin mut on ainakin kasvatettu pienestä pitäen hyvin itsenäiseksi tytöksi ja muutenkin olen asiallinen, eli kotia oon osannu sillonkin kun asuin vanhempien kanssa niin hoitaa ja tehdä ruokaa, tälläisiä perus asioita. 16-vuotiaana jätin koulun ja menin kahvilaan tarjoilijaksi töihin ja kun aloin tienaamaan omaa rahaa niin muutin vuokralle asumaan omilleni kerrostalo kaksioon. Eli elätän myös itseni, vanhempani eivät maksa penniäkään mun elämisestä.
Ja miksi 18-vuotiasta kiinostaisi alkoholi välttämättä yhtään enempää kuin nelikymppistäkään? Mä 16-vuotiaana oon ottanu ekat ryypyt ja kerran kuussa, tupakoi en, enkä huumeisiin oo koskenu... Joten typerää yleistämistä. Kaikki tuokin kannattaa katsoa tapaus kohtaisesti.
Mua inhottaa oikeesti se, että jos mä tuun mun lapsen kanssa vaikka puistoon, niin te rupeatte syrjimään mua nuorta AIKUISTA ihmistä jolla on lapsi? ymmärrättekö te sitä että te maksatte niillä vittuiluillanne hinnan tolle viattomalle lapselle, koska jos mun ei oo hyvä olla sun kanssa niin ei meidänkään pienet lapset voi kovin yhdessä leikkiä...
Onneksi terveyskeskuksessa ja sairaaloissa mua ei oo katsottu kieroon, niin kuin henkilökunnan ei siellä kuulukkaan, siellä pitää auttaa ihmistä, ei morkata ja jos ihminen on sellainen joka morkkaa ja halveksii, ei sovi kyllä yhteen sitten auttaja alalle...
Mutta katsokaa vaan mua kadulla jotenkin enemmän kieroon jos haluatte! tässä tämmöisiä nuoren äidin ajatuksia.
Takaan ja vannon vielä vaan, et pystyn varmasti tarjoamaan mun lapselle yhtä hyvän elämän kuin jotkut 35-vuotiaat äiditkin. Ei mun lapsi tule kokemaan yhtäkään laiminlyöntiä, uskokaa tai älkää!!
Helvetin paskiaiset ja nuorten AIKUISTENKIN äitien syrjijät. mmmm
Kommentit (48)
18v muija sais lapsen, nimittäin kun aikuiseks tullaan, voi kanssa alkaa opetella sitä lapsen kasvatusta siinä sivussa, koska eikös ne lapsetkin kuulu aikuisuuteen.
Toisen saannista en haaveile vielä pitkään aikaan, joskus 26v sitten.
Kiitos myöskin onnitteluista! :]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoin asia on oppia arvostamaan itseään sekä ihmisenä että äitinä. Että on riittävän hyvä. Ei tarvitse olla yhtä hyvä kuin joku toinen tai parempi. Eli oppia olemaan vertailematta ja tehdä asiat vain kunnolla. Siinä vaiheessa, kun et joudu hakemaan hyväksyntää ja arvostusta muilta, olet kypsynyt paljon. Silloin joku kuka sattuu henkilö puistossa tai kaduilla ei hetkauta sinun päivää ja satuta. Hänelläkin voi olla huono päivä tai heikko itsetunto. Ei kannata lähteä arvostelemaan muita eikä asettua arvosteltavaksi. Itsevarma ystävällinen hymy riittää ja normaali avoin suhtautuminen. Kaikki ei jaksa tai hallua olla sosiaalisia vain siksi, että on itse äiti. Äitiyden vuodet ovat ehkä elään raskaimpia vuosia vaikka niin upeitakin samalla. Älä siis ihmettele vaikka aina ei kaikki jossain leikkipuistossa ole niin upeeta kanssakäymistä. Jokainen koettaa hoitaa omat asiansa omalla tavallaan. Kasvatusajatukset menevät välillä ristiin ja asiat tuntuvat henkilökohtaisilta. Ajan kanssa rentous tulee enemmän mukaan. Väkisin ei olla toisten kavereita. Lapset muodostavat aikanaan omat kaverisuhteensa. Sinä et ole este niille. Riittää kun tiedät itse pärjääväsi ja jos joskus elämässä jollain osa-alueella on vaikeata uskallat pyytää tai hakea apua ajoissa. Sekin vaatii rohkeutta ja vahvuutta myöntää oma epätäydellisyys tai heikko hetki elämässä.
Riittää siis kun kelpaat ja riität itsellesi. Muille ei tarvitse/pidä vakuutella. Elämä kantaa! Paljon onnea vauvastasi! Äitinä saat olla välillä väsynyt ja epävarma. Me kaikki sitä olemme joskus. Nauti elämästä ilman paineita. Rakkaus riittää lähes kaikkeen!
Mä olen ollut täsmälleen samassa tilanteessa 15 vuotta sitten, ja joo, selvisin ihan kunnialla.
Nyt asun (ehkä enemmän muiden ihmisten arvostamassa) omakotitalossa, ja kaikki kolme lasta ovat jo yli kymmenvuotiaita.
Silti kun juttelen esikoiseni kanssa aiheesta teiniäitiys (anteeksi sanavalinta, minua se ärsytti tosi kovaa), niin sanon hänelle aina, että elämässä on helpompiakin polkuja kuin tämä. Toivoisin hänen olevan yli 20v kun alkaa perhettä perustamaan.
Miksikö? Ihan siksi, että niitä merkitseviä katseita sai kestää ihan liian kanssa.
Sitä, että vanha kätilö ei päästänyt lapsen isää huoneeseen sisätutkimuksen aikana kun emme olleet naimisissa.
Sitä, että puistossa muut mammat käänsivät selkänsä minulle ja lapselleni.
Vanhempainilloissa minua luultiin isosiskoksi ja kyseltiin äitini perään.
Todella toivotan sinulle sileää polkua, ja pysykööt ilkeilijät poissa elämästäsi. Nauti lapsestasi, ja niille jotka sanovat sinun heittävän elämäsi hukkaan, voit sanoa että kaikkea sitä mitä nyt "pitäisi" tehdä, ehtii tekemään myöhemminkin.
Tuosta syystä minun on vaikea nähdä sen ikäistä täysin aikuisena, mutta se ei tarkoita, ettet voisi olla hyvä äiti lapsellesi.
Kymmenen vuoden päästä varmaan huomaat itsekin, että 18-vuotiaana sitä on vielä niin nuori.
naurat itselles kymmenen vuoden päästä. tuut huomaamaan
sigh..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en epäile yhtään, ettet vois lastasi hoitaa yhtä hyvin, kuin vähän varttuneempi äiti. Mutta toi sun uhmakas asenne tuo kyllä mieleen kiukuttelevan teinitytön. Kyllä se siitä tasaantuu. Ja mikään ei kyl kasvata niin kuin oma lapsi, jos sen vastuun on valmis ottamaan vastaan. Onnea vauvelista! :) T:se 35.-v äiti
Pistäpä silti tämä teksti talteen ja lue se 10v kuluttua. ;)
Kyllä sinä pärjäät, mutta muitten äitien kanssa pääsee helpommin kaveriksi, jos ei itse ole asenteellinen. Jos hyökkäät heti " vanhojen teiniäitivihaajien" kimppuun tai murjotat nurkassa, jäät kyllä yksin. Jos menet reilusti ja iloisesti rupattelemaan, saat taatusti äitikavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naurat itselles kymmenen vuoden päästä. tuut huomaamaan
sigh..
Onnittelut! Ja nyt vaan se oma asenne muita ihmisiä kohtaan kuntoon, niin hyvin menee :)
Jokainen meistä on itse vastuussa omasta käytöksestään ja toiminnastaan. Ei ole sinun vikasi jos joku toinen käyttäytyy typerästi, mutta ei se oikeuta sinua käyttäytymään yhtä typerästi. Pää pystyyn ja menoksi. Elämä on paljon kivempaa, kun asennoituu siten, että muut ihmiset on oletusarvoisesti mukavia ja heidän kanssaan voi tulla toimeen.
Tosin myös hiukan ärsyttävältä ja mustavalkoiselta puolustuskantoinesi mutta se varmaan kuuluu ikään. Oikeastaan se mistä olen kohdallasi huolissani on tämä: miksi hitossa jätät koulunkäynnin peruskouluun ja alat tarjoilijaksi?
Toivon että kunhan vauvasi täyttää vuoden,laitat sen hoitoon ja palaat koulunpenkille. Kukaan lapsi ei kaipaa mutsikseen tarjoilijaa. Se ei osoita kypsyyttä tai itsestä huolehtimista, vaan näköalattomuutta. Kaikilla on oltava vähintään ammattikoulutus, perheellisillä myös mieluiten siihen päälle korkeakoulututkinto koska lastesi kanssa toimiessasi olet aina heille esimerkkinä.
Jos siis olisit minun tyttäreni, olisin ollut valintaasi hyvin pettynyt ja pitänyt sinua varsin epäkypsänä - mennä nyt 16-vuotiaana vapaaehtoisesti paskaduuniin ja nussimaan ilman ehkäisyä pian sen jälkeen, kun ei ole vielä sellaista elämää missä olisi jotain tarjottavaa lapsillekin. Se jos mikä osoittaa suurta epäkypsyyttä ja lapsellisuutta - tulee tunne ettet osaa tai jaksa ajatella kunnolla pitemmälle. Jopa raskaanaoleva lukiolainen olisi järkevämpää, hän sentään olisi menossa johonkin.
Pärjäät varmaan lapsinesi ihan hyvin, kunhan asetat tavoitteesi korkeammalle, palaat kouluun hyvin pian ja olet itsekin hieman suvaitsevaisempi muita äitejä kohtaan etkä aina odota syrjintää. Kaikkea hyvää raskauteesi ja sinun ja lapsesi elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja 40-vuotiaatkaan äidit eivät sitten ole niitä helvetin paskiaisia. Vauvoja voi saada vielä yli nelikymppisenäkin olematta mummoäiti.
Kuulostat hiukan provolta visioidessasi näin tarkkaan asioita, mutta mikäpä siinä. Miksi muuten joudut käymään sairaaloissa ja terveyskeskuksissa paljon?
"Mua inhottaa oikeesti se, että jos mä tuun mun lapsen kanssa vaikka puistoon, niin te rupeatte syrjimään mua nuorta AIKUISTA ihmistä jolla on lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuisena heti kun alat käyttäytyä kuin aikuinen..
ja mun mielipiteeni on, että sun nuoruus jää elämättä. Sun ikäisten kuuluisi opiskella, matkustella ja hullutella ikäistesi kanssa. Mutta sehän onkin vain mun mielipiteeni.
Ja ihan tiedoksesi vain, mun kuukautiset alkoivat 12 vuotiaana ja se oli silloinkin ihan normaali ikä, 28 vuotta sitten. Saatat pitää itseäsi kovinkin kypsänä, mutta kirjoituksesi paljasti, että olet kaikkea muuta.
Mutta vanhemmuus kasvattaa, niinhän sitä sanotaan. Joten teethän kaikkesi, että tulevalla lapsellasi on kaikki hyvin ja perusturvallisuus heti syntymästä alkaen! Laiminlyötyjä pienokaisia on aivan liian paljon tässä maailmassa.
En vain usko, että minulla 32-vuotiaana esikoiseni saaneena naisena/äitinä olisi sinun kanssasi kovinkaan paljon yhteistä, jos puistossa törmäämme mm. seuraavista syistä:
Itsekin aikoinaan kävin kyllä töissä. Lisäksi huolehdin koulunkäynnistä ja opiskelusta. Ymmärsin myös jo 17-vuotiaana, että ihmisillä on erilaisia tapoja määritellä esim. nuoruus tai aikuisuus. Meidän perheessämme oli itsestäänselvyys, että vanhemmilla on elatusvastuu, joka jatkuu pitkälle vielä opiskelujen takia. tämä tapa tietenkin kulkee suvussa. Omat isovanhempani ovat tehneet näin, omat vanhempani ja niin tulen minäkin aikanaan tekemään, kunhan lapseni ei vain lopeta koulunkäyntiä.
Itse olen opiskellut pitkään ja lukeminen on rakkaimpia harrastuksiani. Käytin nuoruuten hankkimalla erilaisia taitoja (kielitaitoa kartutin ulkomailla), tutustuin erilaisiin ihmisiin mm. työleireillä ulkomailla jne. Annaoin persoonai ja identiteettini rauhassa kehittyä sinne 25-28v saakka. totta on mitä sanot, että fyysinen kehtitys on nykyään aikaisempaa esim. murrosiässä. tämä ei kuitenkaan poista sitä, että aivot kehittyvät valtavasti ja identiteetti muodostuu sinne lähes 30v asti. Tutkimuksia aikuiseksi kasvamisesta on tehty ja lähes jokainen niistä on sitä mieltä, että länsimaissa ihmisen saavuttaa aikuisuuden noin 27-32-vuotiaana. Täysi-ikäisyys on sitten asia erikseen ja lain edessä aikuisena olo. Onhan maita, joissa esim.11-vuotiaat tuomitaan aikuisina.
En edes ymmärrä miksi puhut alkoholista? puistossa pitäisin sinua hieman omituisena, jos saarnaisit asiasta. meidän piireissä kun kukaan ei ole koskaan ottanut ryyppyjä tai kännännyt. Alkoholia osataan käyttää, mutta paasaamisen aihe se ei ole.
Ketään en syrji, mutta hyvin tarkka olen, että kenen seurassa eim. puistossa olen. Kielenkäyttösi on sitä luokkaa, että todennäköisesti minä ja ystäväni siirtyisimme toiselle puolelle puistoa, jos tulisit samaan puistoon. Puhut vittuilusta, kieroon katsomisesta, kutsut toisia äitejä paskiaisiksi ym. Smaan hengenvetoon kuitenkin olet sitä mieltä, että psysyt tarjoamaan kaiken, mitä 35-vuotiaskin äiti. Voin suoraan sanoa, että ainakin lapseni oppii minulta sivistyneen kielenkäytön, tuollaista kieltä en ole käyttänyt edes nuorena.
Tosiasia puistoissa ym on, että jossainmäärin samanikäiset viihtyvät yleensä keskenään. Olen tällä hetkellä sinua 20 vuotta vanhempi. eli lapseni on 6-vuotias ja minä 38v. Mistä siis edes keskustelisit kanssani? Muutaman sanasen voin vaihtaa lasten kehityksestä, siitä kuinka vauvasi on söpö, säästä ja leikkipaikan kunnosta. Sitten meiltä taitaisikin loppua ne puheenaiheet. Minä pitäisin sinua hyvin säälittävänä, koska et ole opiskellut ja minä taas en voisi sinun kanssasi jakaa sitä elämääni: opintoja, elämänkokemusta, työelämää, joka on täysin erilaista kuin kahvilassa työskentely (kokemusta siitäkin), harrastuksia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaista kieltä. Lisäksi pitäisi todella pahana, jos ap puhusi lasten kuullen koulu keskeyttämisetä ja työskentelystä sen sijaan...
En vain usko, että minulla 32-vuotiaana esikoiseni saaneena naisena/äitinä olisi sinun kanssasi kovinkaan paljon yhteistä, jos puistossa törmäämme mm. seuraavista syistä:
Itsekin aikoinaan kävin kyllä töissä. Lisäksi huolehdin koulunkäynnistä ja opiskelusta. Ymmärsin myös jo 17-vuotiaana, että ihmisillä on erilaisia tapoja määritellä esim. nuoruus tai aikuisuus. Meidän perheessämme oli itsestäänselvyys, että vanhemmilla on elatusvastuu, joka jatkuu pitkälle vielä opiskelujen takia. tämä tapa tietenkin kulkee suvussa. Omat isovanhempani ovat tehneet näin, omat vanhempani ja niin tulen minäkin aikanaan tekemään, kunhan lapseni ei vain lopeta koulunkäyntiä.
Itse olen opiskellut pitkään ja lukeminen on rakkaimpia harrastuksiani. Käytin nuoruuten hankkimalla erilaisia taitoja (kielitaitoa kartutin ulkomailla), tutustuin erilaisiin ihmisiin mm. työleireillä ulkomailla jne. Annaoin persoonai ja identiteettini rauhassa kehittyä sinne 25-28v saakka. totta on mitä sanot, että fyysinen kehtitys on nykyään aikaisempaa esim. murrosiässä. tämä ei kuitenkaan poista sitä, että aivot kehittyvät valtavasti ja identiteetti muodostuu sinne lähes 30v asti. Tutkimuksia aikuiseksi kasvamisesta on tehty ja lähes jokainen niistä on sitä mieltä, että länsimaissa ihmisen saavuttaa aikuisuuden noin 27-32-vuotiaana. Täysi-ikäisyys on sitten asia erikseen ja lain edessä aikuisena olo. Onhan maita, joissa esim.11-vuotiaat tuomitaan aikuisina.
En edes ymmärrä miksi puhut alkoholista? puistossa pitäisin sinua hieman omituisena, jos saarnaisit asiasta. meidän piireissä kun kukaan ei ole koskaan ottanut ryyppyjä tai kännännyt. Alkoholia osataan käyttää, mutta paasaamisen aihe se ei ole.
Ketään en syrji, mutta hyvin tarkka olen, että kenen seurassa eim. puistossa olen. Kielenkäyttösi on sitä luokkaa, että todennäköisesti minä ja ystäväni siirtyisimme toiselle puolelle puistoa, jos tulisit samaan puistoon. Puhut vittuilusta, kieroon katsomisesta, kutsut toisia äitejä paskiaisiksi ym. Smaan hengenvetoon kuitenkin olet sitä mieltä, että psysyt tarjoamaan kaiken, mitä 35-vuotiaskin äiti. Voin suoraan sanoa, että ainakin lapseni oppii minulta sivistyneen kielenkäytön, tuollaista kieltä en ole käyttänyt edes nuorena.
Tosiasia puistoissa ym on, että jossainmäärin samanikäiset viihtyvät yleensä keskenään. Olen tällä hetkellä sinua 20 vuotta vanhempi. eli lapseni on 6-vuotias ja minä 38v. Mistä siis edes keskustelisit kanssani? Muutaman sanasen voin vaihtaa lasten kehityksestä, siitä kuinka vauvasi on söpö, säästä ja leikkipaikan kunnosta. Sitten meiltä taitaisikin loppua ne puheenaiheet. Minä pitäisin sinua hyvin säälittävänä, koska et ole opiskellut ja minä taas en voisi sinun kanssasi jakaa sitä elämääni: opintoja, elämänkokemusta, työelämää, joka on täysin erilaista kuin kahvilassa työskentely (kokemusta siitäkin), harrastuksia jne.
tämä ei kuitenkaan poista sitä, että aivot kehittyvät valtavasti ja identiteetti muodostuu sinne lähes 30v asti.
identiteetin kehitys ei lopu. Ihmisen identiteetti on aina muuttuva ja elämän myötä vaihteleva. Arvoisan 32-vuotiaan oma identiteetti ei ole "valmis", sillä sitä se ei ole koskaan.
hyvä että joku vastustaa rohkeasti yhteiskunnan kirjoittamattomia sääntöjä "opinnot, mies, asunto, ura, ...lapsi vanhana mummona".
Minä tsemppaan sua ihan täydestä sydämmestäni.
Aikuisuuden ja lapsuuden raja on häilyvä, johonkinhan se on asennettava. Kokemuksesta tiedän, että saatat joskus 22-vuotiaana havahtua kuinka nuori olet (itsekin olin siihen asti, kolmetoista vuotiaasta, niin aikuista että), mutta ei se tarkoita ettet voisi olla vastuuntuntoinen (olinhan minäkin, sain silloin ensimmäisen lapsen...)
ainakin minun luokseni voit puistossa tulla. Enkä katso kieroon.
ja nopeasti kuin alle 30v.
Lisäksi enää en ole 32v. Se oli ikä, jolloin sain lapseni.
tämä ei kuitenkaan poista sitä, että aivot kehittyvät valtavasti ja identiteetti muodostuu sinne lähes 30v asti.
identiteetin kehitys ei lopu. Ihmisen identiteetti on aina muuttuva ja elämän myötä vaihteleva. Arvoisan 32-vuotiaan oma identiteetti ei ole "valmis", sillä sitä se ei ole koskaan.
Miksi siis täällä suurin osa tavalla tai toisella selittelee valintojaan? o.O
Lapseni on 3v ja nyt vasta alan todella hahmottaa äitiyden tärkeyden. Nyt vasta koen olevani hyvä ja rakastava äiti.
silloin sinun ikäisenä, en tajunnut. Hoidin lasta konemaisesti ja yritin näyttää muille, että minustakin on tähän piti kokoaika katsoa etten tekisi virheitä, ettei vanhemmat äidit pääse nokkimaan. Hoidinkin lasta hyvin, mutta jotain silti jäi paitsi.
Nyt olen erilainen, ajatusmaailma on eri. Arvostan itseäni ja lapsi on minulle kaikki kaikesta. En enää ajattele mitä muut minusta sanoo, pystyn elämään niin kuin itse haluan ja kasvattamaan lapseni miten haluan, ilman että otan kantaa muiden mielipiteistä. Jos minulle tullaan sanomaan jotain negatiivista, en ota heti hyökkäyslinjaa. Mietin pitääkö nuo sanat paikkansa jos pitävät teen asialle jotain jos ei, toisesta korvastasisään ja toisesta ulos.
Terkuin nuori äiti ja ylpeä siitä.
Alue: Aihe vapaa
valitsemallesi tielle!