Oon 17v tyttö ja 3kuulla raskaana, minusta tulee 18v äiti...

En vain usko, että minulla 32-vuotiaana esikoiseni saaneena naisena/äitinä olisi sinun kanssasi kovinkaan paljon yhteistä, jos puistossa törmäämme mm. seuraavista syistä:

Itsekin aikoinaan kävin kyllä töissä. Lisäksi huolehdin koulunkäynnistä ja opiskelusta. Ymmärsin myös jo 17-vuotiaana, että ihmisillä on erilaisia tapoja määritellä esim. nuoruus tai aikuisuus. Meidän perheessämme oli itsestäänselvyys, että vanhemmilla on elatusvastuu, joka jatkuu pitkälle vielä opiskelujen takia. tämä tapa tietenkin kulkee suvussa. Omat isovanhempani ovat tehneet näin, omat vanhempani ja niin tulen minäkin aikanaan tekemään, kunhan lapseni ei vain lopeta koulunkäyntiä.

Itse olen opiskellut pitkään ja lukeminen on rakkaimpia harrastuksiani. Käytin nuoruuten hankkimalla erilaisia taitoja (kielitaitoa kartutin ulkomailla), tutustuin erilaisiin ihmisiin mm. työleireillä ulkomailla jne. Annaoin persoonai ja identiteettini rauhassa kehittyä sinne 25-28v saakka. totta on mitä sanot, että fyysinen kehtitys on nykyään aikaisempaa esim. murrosiässä. tämä ei kuitenkaan poista sitä, että aivot kehittyvät valtavasti ja identiteetti muodostuu sinne lähes 30v asti. Tutkimuksia aikuiseksi kasvamisesta on tehty ja lähes jokainen niistä on sitä mieltä, että länsimaissa ihmisen saavuttaa aikuisuuden noin 27-32-vuotiaana. Täysi-ikäisyys on sitten asia erikseen ja lain edessä aikuisena olo. Onhan maita, joissa esim.11-vuotiaat tuomitaan aikuisina.

En edes ymmärrä miksi puhut alkoholista? puistossa pitäisin sinua hieman omituisena, jos saarnaisit asiasta. meidän piireissä kun kukaan ei ole koskaan ottanut ryyppyjä tai kännännyt. Alkoholia osataan käyttää, mutta paasaamisen aihe se ei ole.

Ketään en syrji, mutta hyvin tarkka olen, että kenen seurassa eim. puistossa olen. Kielenkäyttösi on sitä luokkaa, että todennäköisesti minä ja ystäväni siirtyisimme toiselle puolelle puistoa, jos tulisit samaan puistoon. Puhut vittuilusta, kieroon katsomisesta, kutsut toisia äitejä paskiaisiksi ym. Smaan hengenvetoon kuitenkin olet sitä mieltä, että psysyt tarjoamaan kaiken, mitä 35-vuotiaskin äiti. Voin suoraan sanoa, että ainakin lapseni oppii minulta sivistyneen kielenkäytön, tuollaista kieltä en ole käyttänyt edes nuorena.

Tosiasia puistoissa ym on, että jossainmäärin samanikäiset viihtyvät yleensä keskenään. Olen tällä hetkellä sinua 20 vuotta vanhempi. eli lapseni on 6-vuotias ja minä 38v. Mistä siis edes keskustelisit kanssani? Muutaman sanasen voin vaihtaa lasten kehityksestä, siitä kuinka vauvasi on söpö, säästä ja leikkipaikan kunnosta. Sitten meiltä taitaisikin loppua ne puheenaiheet. Minä pitäisin sinua hyvin säälittävänä, koska et ole opiskellut ja minä taas en voisi sinun kanssasi jakaa sitä elämääni: opintoja, elämänkokemusta, työelämää, joka on täysin erilaista kuin kahvilassa työskentely (kokemusta siitäkin), harrastuksia jne.

mikä ylenkatsoja.

ja nopeasti kuin alle 30v.

Lisäksi enää en ole 32v. Se oli ikä, jolloin sain lapseni.

tämä ei kuitenkaan poista sitä, että aivot kehittyvät valtavasti ja identiteetti muodostuu sinne lähes 30v asti.

identiteetin kehitys ei lopu. Ihmisen identiteetti on aina muuttuva ja elämän myötä vaihteleva. Arvoisan 32-vuotiaan oma identiteetti ei ole "valmis", sillä sitä se ei ole koskaan.

Ja nyt perut sanojasi toteamalla, ettei niin tietenkään ole. :)

Tekstisi oli minusta niin ylimielinen, että ihan alkoi ärsyttää kaikkien nuorten puolesta. Olet itsekin ollut höpsö 18v, joten vähän ymmärrystä kehiin kaivattaisiin.

tekemisiään tai oletuksiaan. Huomiosi oli tärkeä, kiitos siitä, että sain korjatuksi oman pikaisesti sutaistun tekstini.

Jos on ylimielistä se, etten halua lapseni kuulevan alaluokkaista kieltä leikkipuistossa, niin olkoon sitten niin. Tiedän toki, että todennäköisesti murrosiässä teininä lapsenikin tulee huonoa kiletä käyttämään, mutta leikkipuistossa soisin hänen olevan sitä ilman.

En myöskään ymmärrä, että mitä ylimielistä on siinä, että on valmis keskustelemaan niistä yleisistä small talk-aiheista: lapset, sää, leikkipuistot, mitä siellä puistoissa vieraiden mammojen kanssa puhutaan. Voin toki keskustella ap:n kanssa elämsätänikin ja kuunnella hänen elämästään, mutta mitä todennäköisimmen emme kuitenkaan ole samalla aaltopituudella. Myös tämän myöntäminen on aikuisuutta.

ja nopeasti kuin alle 30v.

Lisäksi enää en ole 32v. Se oli ikä, jolloin sain lapseni.

tämä ei kuitenkaan poista sitä, että aivot kehittyvät valtavasti ja identiteetti muodostuu sinne lähes 30v asti.

identiteetin kehitys ei lopu. Ihmisen identiteetti on aina muuttuva ja elämän myötä vaihteleva. Arvoisan 32-vuotiaan oma identiteetti ei ole "valmis", sillä sitä se ei ole koskaan.

Ja nyt perut sanojasi toteamalla, ettei niin tietenkään ole. :)

Tekstisi oli minusta niin ylimielinen, että ihan alkoi ärsyttää kaikkien nuorten puolesta. Olet itsekin ollut höpsö 18v, joten vähän ymmärrystä kehiin kaivattaisiin.

tekemisiään tai oletuksiaan. Huomiosi oli tärkeä, kiitos siitä, että sain korjatuksi oman pikaisesti sutaistun tekstini.

Jos on ylimielistä se, etten halua lapseni kuulevan alaluokkaista kieltä leikkipuistossa, niin olkoon sitten niin. Tiedän toki, että todennäköisesti murrosiässä teininä lapsenikin tulee huonoa kiletä käyttämään, mutta leikkipuistossa soisin hänen olevan sitä ilman.

En myöskään ymmärrä, että mitä ylimielistä on siinä, että on valmis keskustelemaan niistä yleisistä small talk-aiheista: lapset, sää, leikkipuistot, mitä siellä puistoissa vieraiden mammojen kanssa puhutaan. Voin toki keskustella ap:n kanssa elämsätänikin ja kuunnella hänen elämästään, mutta mitä todennäköisimmen emme kuitenkaan ole samalla aaltopituudella. Myös tämän myöntäminen on aikuisuutta.

Ehkä sun pitää nyt reflektoida, jotta identiteettisi kehittyisi vielä vähän. ;)

ja nopeasti kuin alle 30v.

Lisäksi enää en ole 32v. Se oli ikä, jolloin sain lapseni.

tämä ei kuitenkaan poista sitä, että aivot kehittyvät valtavasti ja identiteetti muodostuu sinne lähes 30v asti.

identiteetin kehitys ei lopu. Ihmisen identiteetti on aina muuttuva ja elämän myötä vaihteleva. Arvoisan 32-vuotiaan oma identiteetti ei ole "valmis", sillä sitä se ei ole koskaan.

Ja nyt perut sanojasi toteamalla, ettei niin tietenkään ole. :)

Tekstisi oli minusta niin ylimielinen, että ihan alkoi ärsyttää kaikkien nuorten puolesta. Olet itsekin ollut höpsö 18v, joten vähän ymmärrystä kehiin kaivattaisiin.

Siitä ei yleensä mitään hyvää kun lapset alkavat tehdä lapsia. On se haastava setti aikuisellekin, jo opiskelleelle ja "valmiille ihmiselle".

Mun tuttavapiirissä on tällainen 17 v raskaanaoleva "nainen". Hänen suurin murhe on edelleen jos kielikoru tuntuu tulehtuneelta (koulu jäi raskauden vuoksi kesken, työt ei huvita jne. ). Oikeesti ihme täytyy tapahtua, että tästä sikiämisestä mitään hyvää seuraa.

Ehköpä muiden mielestä on ihan ok, että leikkipuistossa kiroillaan?

Ehköpä silmäni ovat valehdelleet, kun siellä puistoissa yleensä samanikäiset (noin 10 vuoden haarukalla) viihtyvät keskenään, samoin kuin työpaikoillakin.

Ehkäpä muut kuin minä jakavat elämäänsä täysin erilaisten ihmisten kanssa: fundamentalistiuskovaiset ja ateistit, kommunistit ja kokoomuksen kannattajat, ekoihmiset ja kulutushirmut, imetysfanaatikot ja pulloruokkijat jne.

Toki voi ollakin näin, että kiihkottomasti osataan keskustella mitä erilaisimmista tavoista elää ja olla ja ihan vielä täysin vieraiden ihmisten kanssa joka ikinen päivä.

tekemisiään tai oletuksiaan. Huomiosi oli tärkeä, kiitos siitä, että sain korjatuksi oman pikaisesti sutaistun tekstini.

Jos on ylimielistä se, etten halua lapseni kuulevan alaluokkaista kieltä leikkipuistossa, niin olkoon sitten niin. Tiedän toki, että todennäköisesti murrosiässä teininä lapsenikin tulee huonoa kiletä käyttämään, mutta leikkipuistossa soisin hänen olevan sitä ilman.

En myöskään ymmärrä, että mitä ylimielistä on siinä, että on valmis keskustelemaan niistä yleisistä small talk-aiheista: lapset, sää, leikkipuistot, mitä siellä puistoissa vieraiden mammojen kanssa puhutaan. Voin toki keskustella ap:n kanssa elämsätänikin ja kuunnella hänen elämästään, mutta mitä todennäköisimmen emme kuitenkaan ole samalla aaltopituudella. Myös tämän myöntäminen on aikuisuutta.

Ehkä sun pitää nyt reflektoida, jotta identiteettisi kehittyisi vielä vähän. ;)

.. siitä ei siis mitään hyvää SEURAA kun lapset tekevät lapsia, piti sanomani.

Tottakai ihmisiä ja äitejä on eri ikäisiä ja erilaisia ja niin pitää ollakin. :)

Itse sain esikoiseni 16-vuotiaana, enkä pätkääkään välittänyt mitä toiset ajattelee. Jos joku minua "katsoi kieroon", ajattelin että on vaan kateellinen!



Oli ihanaa olla nuori äiti, kun en edes kaivannut mitään bailausta tms. Muistelen aina lämmöllä sitä aikaa. Turhaa on myös kuunnella niitä jotka sanoo että vauvan hoito on kamalaa, väsyttävää ja mielenterveyskin siinä menee, höpö höpö. Eri Asia tietysti jos vauvalla jokin ongelma, vaikkapa koliikki, mutta sekään ei kestä niin kauan etteikö siitäkin hengissä selviäisi :)



Tällä hetkellä olen se 35-vuotias viiden lapsen äiti ja todellakaan en sinua paheksu, saati katso kieroon. Jos olet mukava ja samanhenkinen, niin tervetuloa vaikka luokseni kahville!



Nauti raskauden joka hetkestä ja vauva-ajan hetkistä, ne kun menee niin nopeasti ohi. Onnea vauvasta!



Ps. Ihmettelijöille tiedoksi, olen opiskellut kaksi tutkintoa lasten ohella, joista toinen AMK, vaikkei se akateemisten mielestä mitään olekaan :D

Vaikka sitä mahdollisesti tulehtunutta kielikorua?



Siis mitä hittoa? Jos raskaus sujuu hyvin, kaikki on ok, niin miksi ei saisi ajatella muitakin asioita?

Mä tunnen myös YHDEN teinipariskunnan, jotka ovat onnistuneet vanhemmuudessa yli odotusten. Nostan hattua heille.



Mutta jaksaisitko kuunnella kahvipöydässäsi kiukkuista, puolustusasemaista uhmakasta ja hyökkäävää, kirosanoilla höystettyä puolustuspuheenvuoroa? Valitettavan usein teiniäidit syyllistyvät tähän ja tulevaisuudensuunnittelu on mitä on. Ja jotenkin pahoin pelkään, että pitkäjänteisyyden puute koulu- ja työtehtäviä kohtaan ilmenee myös lapsenhoidossa, kun se havaitaan loputtomaksi elämäntehtäväksi ja sitä aluksi kivaa nukkea ei voikaan palauttaa : (



Minulla on 9 v tytär ja tulen tekemään kaiken voitavani, jotta hän jättäisi perheenperustamisen paljon myöhemmälle iälle.



t. nro 26

Vaikka sitä mahdollisesti tulehtunutta kielikorua?

Siis mitä hittoa? Jos raskaus sujuu hyvin, kaikki on ok, niin miksi ei saisi ajatella muitakin asioita?

ja millä elättää itsensä vastaus on "emmä vielä tiiä". Kysymykseen, miten lapsen isä aikoo olla mukana kuvioissa, vastaus on "emmä tiiä sitäkään, ei olla silleen puhuttu"

Sitten alkaa kikatus ja kielikorulla leikkiminen. Olenko syyttä huolissani?

Ehköpä muiden mielestä on ihan ok, että leikkipuistossa kiroillaan?

Ehköpä silmäni ovat valehdelleet, kun siellä puistoissa yleensä samanikäiset (noin 10 vuoden haarukalla) viihtyvät keskenään, samoin kuin työpaikoillakin.

Ehkäpä muut kuin minä jakavat elämäänsä täysin erilaisten ihmisten kanssa: fundamentalistiuskovaiset ja ateistit, kommunistit ja kokoomuksen kannattajat, ekoihmiset ja kulutushirmut, imetysfanaatikot ja pulloruokkijat jne.

Toki voi ollakin näin, että kiihkottomasti osataan keskustella mitä erilaisimmista tavoista elää ja olla ja ihan vielä täysin vieraiden ihmisten kanssa joka ikinen päivä.

Kyse on sävyistä. Mielestäni aikuinen voi katsoa 18-vuotiasta ja nähdä hänessä nuoruuden huumaa. Samalla voi ymmärtää, että siitä huumasta huolimatta tämä lain mukaan aikuinen ihminen on hänen kanssaan tasavertainen. Kykenevä omiin päätöksiin. Jokainen meistä on ollut teini, kaikki ovat olleet 18. Osa on kiroillut, osa ei.

Kun itse 30+ äitinä luin ap:n tekstin, se hymyilytti minua. Ap vaikuttaa minusta nuorelta, jolla on vahva tahto tulla hyväksi äidiksi, mutta jota se nuoruus vielä vie mennessään. Minusta se ei vaikuttanut toivottomalta tapaukselta, ennemmin tukea ansaitsevalta.

Mitä kiroiluun tulee, eihän ap kiroile leikkipuistossa mitä tästä voi päätellä. On eri asia kirjoittaa tänne palstalle kirosanoja (jos kohta sekin ehkä epäkypsää) kuin päästellä niitä lasten edessä. Ymmärsin varsin hyvin miksi ap puhui alkoholistakin, kun nuorten nyt oletetaan haluavan juoda ja rellestää.

Minusta tekstisi oli ylhäältä alas suuntautuva ja ylimielinen nimenomaan sävyltään. Enkä ollut ainoa joka sen niin tulkitsi. Oli kuin armahtaisit ap:ta sanoen "jos olet tietynlainen, me voimme ehkä harkita nyökkäävämme suuntaanne kevyesti lastenvaunujemme ohittaessa vaununne.."

monestakin kevyestä keskustelun aiheesta, joita olisi valmis puhumaan ap:n kanssa. Tosiasiahan on, etä harvan puistoäidin kanssa mistään muusta puhellaan. Ystävien kanssa puhutaan sitten ne syvällisemmät aiheet.

Kaikki eivät myöskään oleta nuorien haluavan juoda ja rellestää. Miksi olettaisikaan, jos omassa nuoruudessa ei ole tätä tehnyt?

Ehköpä muiden mielestä on ihan ok, että leikkipuistossa kiroillaan?

Ehköpä silmäni ovat valehdelleet, kun siellä puistoissa yleensä samanikäiset (noin 10 vuoden haarukalla) viihtyvät keskenään, samoin kuin työpaikoillakin.

Ehkäpä muut kuin minä jakavat elämäänsä täysin erilaisten ihmisten kanssa: fundamentalistiuskovaiset ja ateistit, kommunistit ja kokoomuksen kannattajat, ekoihmiset ja kulutushirmut, imetysfanaatikot ja pulloruokkijat jne.

Toki voi ollakin näin, että kiihkottomasti osataan keskustella mitä erilaisimmista tavoista elää ja olla ja ihan vielä täysin vieraiden ihmisten kanssa joka ikinen päivä.

Kyse on sävyistä. Mielestäni aikuinen voi katsoa 18-vuotiasta ja nähdä hänessä nuoruuden huumaa. Samalla voi ymmärtää, että siitä huumasta huolimatta tämä lain mukaan aikuinen ihminen on hänen kanssaan tasavertainen. Kykenevä omiin päätöksiin. Jokainen meistä on ollut teini, kaikki ovat olleet 18. Osa on kiroillut, osa ei.

Kun itse 30+ äitinä luin ap:n tekstin, se hymyilytti minua. Ap vaikuttaa minusta nuorelta, jolla on vahva tahto tulla hyväksi äidiksi, mutta jota se nuoruus vielä vie mennessään. Minusta se ei vaikuttanut toivottomalta tapaukselta, ennemmin tukea ansaitsevalta.

Mitä kiroiluun tulee, eihän ap kiroile leikkipuistossa mitä tästä voi päätellä. On eri asia kirjoittaa tänne palstalle kirosanoja (jos kohta sekin ehkä epäkypsää) kuin päästellä niitä lasten edessä. Ymmärsin varsin hyvin miksi ap puhui alkoholistakin, kun nuorten nyt oletetaan haluavan juoda ja rellestää.

Minusta tekstisi oli ylhäältä alas suuntautuva ja ylimielinen nimenomaan sävyltään. Enkä ollut ainoa joka sen niin tulkitsi. Oli kuin armahtaisit ap:ta sanoen "jos olet tietynlainen, me voimme ehkä harkita nyökkäävämme suuntaanne kevyesti lastenvaunujemme ohittaessa vaununne.."

jotka haluavatt olla keskenään.



Meidän puistossa on monia teiniäitejä. Ilmiselvästi viihtyvät keskenään.



On ekohippejä. Monesti likkuvat yhdessä ryhmässä.



On ilmiselvästi rahaa arvostavia ihmisiä. Viihtyvät keskenään.



Muutama tohtorinväitöskirjaa hoitovapaallaan rustaava. Nämä viihtyvät yleensä keskenään ja puhelevat siitä, miten työ edistyy lastenhoidon ohessa.



Suurinpiirtein kaikki voivat moikata ja jutella smalltalkia kaikkien kanssa. Silti yleensä tapahtuu tämä pariutuminen tai ryhmäytyminen noin tunnin kukuessa puistoon tuleessa. Tämähän ei ole toisten syrjimistä vaan ihan sitä oman vertaisryhmän hakemista.

että olisi oppinut edes alkeellisimmat oikeinkirjoitussäännöt.



Nuo kammottavat YHDYS SANA VIRHEET jos mitkä jo saavat sut kuulostamaan ihan kakaralta. Siihen kun vielä lisätään tuo kiroilu ja muu teiniuhma, en valitettavasti osaa ottaa sinua missään mielessä vakavasti, tulevana äitinä ehkä kaikkein viimeiseksi. Sääli lasta - tai tässä tapauksessa molempia lapsia.

tekemisiään tai oletuksiaan. Huomiosi oli tärkeä, kiitos siitä, että sain korjatuksi oman pikaisesti sutaistun tekstini.

Jos on ylimielistä se, etten halua lapseni kuulevan alaluokkaista kieltä leikkipuistossa, niin olkoon sitten niin. Tiedän toki, että todennäköisesti murrosiässä teininä lapsenikin tulee huonoa kiletä käyttämään, mutta leikkipuistossa soisin hänen olevan sitä ilman.

En myöskään ymmärrä, että mitä ylimielistä on siinä, että on valmis keskustelemaan niistä yleisistä small talk-aiheista: lapset, sää, leikkipuistot, mitä siellä puistoissa vieraiden mammojen kanssa puhutaan. Voin toki keskustella ap:n kanssa elämsätänikin ja kuunnella hänen elämästään, mutta mitä todennäköisimmen emme kuitenkaan ole samalla aaltopituudella. Myös tämän myöntäminen on aikuisuutta.

ja nopeasti kuin alle 30v.

Lisäksi enää en ole 32v. Se oli ikä, jolloin sain lapseni.

tämä ei kuitenkaan poista sitä, että aivot kehittyvät valtavasti ja identiteetti muodostuu sinne lähes 30v asti.

identiteetin kehitys ei lopu. Ihmisen identiteetti on aina muuttuva ja elämän myötä vaihteleva. Arvoisan 32-vuotiaan oma identiteetti ei ole "valmis", sillä sitä se ei ole koskaan.

Ja nyt perut sanojasi toteamalla, ettei niin tietenkään ole. :)

Tekstisi oli minusta niin ylimielinen, että ihan alkoi ärsyttää kaikkien nuorten puolesta. Olet itsekin ollut höpsö 18v, joten vähän ymmärrystä kehiin kaivattaisiin.

"onko lapsella Molot vai Reimat" -tasolle, sori nyt vaan :DDD

tekemisiään tai oletuksiaan. Huomiosi oli tärkeä, kiitos siitä, että sain korjatuksi oman pikaisesti sutaistun tekstini.

Jos on ylimielistä se, etten halua lapseni kuulevan alaluokkaista kieltä leikkipuistossa, niin olkoon sitten niin. Tiedän toki, että todennäköisesti murrosiässä teininä lapsenikin tulee huonoa kiletä käyttämään, mutta leikkipuistossa soisin hänen olevan sitä ilman.

En myöskään ymmärrä, että mitä ylimielistä on siinä, että on valmis keskustelemaan niistä yleisistä small talk-aiheista: lapset, sää, leikkipuistot, mitä siellä puistoissa vieraiden mammojen kanssa puhutaan. Voin toki keskustella ap:n kanssa elämsätänikin ja kuunnella hänen elämästään, mutta mitä todennäköisimmen emme kuitenkaan ole samalla aaltopituudella. Myös tämän myöntäminen on aikuisuutta.

ja nopeasti kuin alle 30v.

Lisäksi enää en ole 32v. Se oli ikä, jolloin sain lapseni.

tämä ei kuitenkaan poista sitä, että aivot kehittyvät valtavasti ja identiteetti muodostuu sinne lähes 30v asti.

identiteetin kehitys ei lopu. Ihmisen identiteetti on aina muuttuva ja elämän myötä vaihteleva. Arvoisan 32-vuotiaan oma identiteetti ei ole "valmis", sillä sitä se ei ole koskaan.

Ja nyt perut sanojasi toteamalla, ettei niin tietenkään ole. :)

Tekstisi oli minusta niin ylimielinen, että ihan alkoi ärsyttää kaikkien nuorten puolesta. Olet itsekin ollut höpsö 18v, joten vähän ymmärrystä kehiin kaivattaisiin.

"onko lapsella Molot vai Reimat" -tasolle, sori nyt vaan :DDD

Ehköpä muiden mielestä on ihan ok, että leikkipuistossa kiroillaan?

Ehköpä silmäni ovat valehdelleet, kun siellä puistoissa yleensä samanikäiset (noin 10 vuoden haarukalla) viihtyvät keskenään, samoin kuin työpaikoillakin.

Ehkäpä muut kuin minä jakavat elämäänsä täysin erilaisten ihmisten kanssa: fundamentalistiuskovaiset ja ateistit, kommunistit ja kokoomuksen kannattajat, ekoihmiset ja kulutushirmut, imetysfanaatikot ja pulloruokkijat jne.

Toki voi ollakin näin, että kiihkottomasti osataan keskustella mitä erilaisimmista tavoista elää ja olla ja ihan vielä täysin vieraiden ihmisten kanssa joka ikinen päivä.

Minusta tekstisi oli ylhäältä alas suuntautuva ja ylimielinen nimenomaan sävyltään. Enkä ollut ainoa joka sen niin tulkitsi. Oli kuin armahtaisit ap:ta sanoen "jos olet tietynlainen, me voimme ehkä harkita nyökkäävämme suuntaanne kevyesti lastenvaunujemme ohittaessa vaununne.."

sellaista se juuri olikin (kommentoin jo aiemmin asiaa). hyvin ylenkatsovaa.

tekemisiään tai oletuksiaan. Huomiosi oli tärkeä, kiitos siitä, että sain korjatuksi oman pikaisesti sutaistun tekstini.

Jos on ylimielistä se, etten halua lapseni kuulevan alaluokkaista kieltä leikkipuistossa, niin olkoon sitten niin. Tiedän toki, että todennäköisesti murrosiässä teininä lapsenikin tulee huonoa kiletä käyttämään, mutta leikkipuistossa soisin hänen olevan sitä ilman.

En myöskään ymmärrä, että mitä ylimielistä on siinä, että on valmis keskustelemaan niistä yleisistä small talk-aiheista: lapset, sää, leikkipuistot, mitä siellä puistoissa vieraiden mammojen kanssa puhutaan. Voin toki keskustella ap:n kanssa elämsätänikin ja kuunnella hänen elämästään, mutta mitä todennäköisimmen emme kuitenkaan ole samalla aaltopituudella. Myös tämän myöntäminen on aikuisuutta.

ja nopeasti kuin alle 30v.

Lisäksi enää en ole 32v. Se oli ikä, jolloin sain lapseni.

tämä ei kuitenkaan poista sitä, että aivot kehittyvät valtavasti ja identiteetti muodostuu sinne lähes 30v asti.

identiteetin kehitys ei lopu. Ihmisen identiteetti on aina muuttuva ja elämän myötä vaihteleva. Arvoisan 32-vuotiaan oma identiteetti ei ole "valmis", sillä sitä se ei ole koskaan.

Ja nyt perut sanojasi toteamalla, ettei niin tietenkään ole. :)

Tekstisi oli minusta niin ylimielinen, että ihan alkoi ärsyttää kaikkien nuorten puolesta. Olet itsekin ollut höpsö 18v, joten vähän ymmärrystä kehiin kaivattaisiin.

"onko lapsella Molot vai Reimat" -tasolle, sori nyt vaan :DDD

"En myöskään ymmärrä, että mitä ylimielistä on siinä, että on valmis keskustelemaan niistä yleisistä small talk-aiheista: lapset, sää, leikkipuistot, mitä siellä puistoissa vieraiden mammojen kanssa puhutaan. Voin toki keskustella ap:n kanssa elämsätänikin ja kuunnella hänen elämästään, mutta mitä todennäköisimmen emme kuitenkaan ole samalla aaltopituudella. "

Toivon että kunhan vauvasi täyttää vuoden,laitat sen hoitoon ja palaat koulunpenkille. Kukaan lapsi ei kaipaa mutsikseen tarjoilijaa. Se ei osoita kypsyyttä tai itsestä huolehtimista, vaan näköalattomuutta. Kaikilla on oltava vähintään ammattikoulutus, perheellisillä myös mieluiten siihen päälle korkeakoulututkinto koska lastesi kanssa toimiessasi olet aina heille esimerkkinä.

Jos siis olisit minun tyttäreni, olisin ollut valintaasi hyvin pettynyt ja pitänyt sinua varsin epäkypsänä - mennä nyt 16-vuotiaana vapaaehtoisesti paskaduuniin ja nussimaan ilman ehkäisyä pian sen jälkeen, kun ei ole vielä sellaista elämää missä olisi jotain tarjottavaa lapsillekin. Se jos mikä osoittaa suurta epäkypsyyttä ja lapsellisuutta - tulee tunne ettet osaa tai jaksa ajatella kunnolla pitemmälle. Jopa raskaanaoleva lukiolainen olisi järkevämpää, hän sentään olisi menossa johonkin.

Pärjäät varmaan lapsinesi ihan hyvin, kunhan asetat tavoitteesi korkeammalle, palaat kouluun hyvin pian ja olet itsekin hieman suvaitsevaisempi muita äitejä kohtaan etkä aina odota syrjintää. Kaikkea hyvää raskauteesi ja sinun ja lapsesi elämään!

Näin työtä arvostavana jonkun ammatin nimittely "paskaduuniksi, jota tekevät näköalattomat/epäkypsät ihmiset ja jonka tekijälle kukaan lapsi ei haluaisi syntyä" särähtää ikävästi korvaan. Minusta sinunkin ehkä kannattaisi olla hieman suvaitsevaisempi muita perheitä kohtaan ja miettiä, millaisen esimerkin annat omille lapsille asenteellasi ja millaista esim. oma elämäsi olisi ilman duunareita. Taloudelliselta kannalta ap:n tilanteessa on kuitenkin parempi olla nyt töissä, ellei viime vuodelta ole tuloja. Käsittääkseni hän ei kuitenkaan sanonut, ettei tulisi jatkamaan opiskeluja tulevaisuudessa.

T: yksi tuleva kandi jolla tavoitteena myös jatkaa opintoja.