nuorena vakavasti seurustelleet,kysymys :)

kihloihin kovasti myös meidän odotetaan menevän.. en ole vielä suostunut. en tiedä miksi.

ap

Oltiin yhdessä ja kihloissa yli 10v. Kaikki kovasti kyseli että koskas menette naimisiin/koska lapsia alkaa tulemaan. Mies olisi halunnut minä en suostunut. Ja hyvä niin, mies järjesti minulle järkyttävät velat ja rahavaikeudet, petti monta monituista kertaa yms.. Onneksi älysin erota ennenkuin jouduin vielä enemmän kuseen. Nyt on kunnollinen mies ja ollaan naimisissa ja on lapsi, tämän miehen kohdalla en epäröinyt, joten sinunkin kannattaa miettiä tarkkaan miksi et ole suostunut kihloihin..

koska tapasin mieheni "vasta" 23-vuotiaana ja ehdin sitä ennen seurustella myrskyisästi yhden idiootin kanssa ja ei-vakavia suhteitakin oli muutama.



Mutta sen voin sanoa, että ikä ei tässä ole se tekijä, vaan sellainen tunne, että ei missään tilanteessa voisi hetkeäkään kuvitella, että ilman toista olisi helpompaa. En keksi yhtään tilannetta, jossa olisin mieluummin ilman miestäni kuin hänen kanssaan. On Ok olla yksin kotona, varsinkin kun lapset on pieniä se on arjen luksusta, mutta on sata kertaa ihanempaa kuin mies on kotona. Tai siellä missä olen.



Meillä on omat harrastukset ja omat työt. Emme siis elä toisissamme kiinni. Mutta arjen haluan jakaa juurio tämän miehen kanssa.





Tunnen yhden parin, joka on onnellisesti ollut lukiosta asti yhdessä. Ja muutaman parin, joilla oli ikäisenäsi parin vuoden tauko ja omat sinkkuajat ja sitten palasivat onnellisina yhteen.

kun aloimme seurustella. Ikää meille tulee pian 37v ja 41v ja yhdessä olemme edelleen. 20 vuotishääpäivää vietetään ensi vuonna. Toki noita asioita mietti jossain vaiheessa suhdetta eikä yhteiselo tietenkään aina ole helppoa ollut, mutta tuskin se sitä on aina kenelläkään. Kuitenkin loppujen lopuksi olemme onnellisia yhdessä ja tunnemme kuuluvamme yhteen. Joku voi sanoa että mistäs tiedät onko vielä joku sopivampi olemassa jossain, mutta niinhän voisi ajatella loputtomasti jos niin alkaisi ajatella.



Asioita voi miettiä ja pohtia ja etsiä niihin vastauksia mutta muiden mielipiteiden ja sen mikä on yleisesti ns. järkevänä ja oikeana pidettyä ei saa antaa vaikuttaa päätöksiin.

monenlaisia kokemuksia olette jakaneet, puolesta ja vastaan. osa löytänyt puolison vähän juu vanhempana,mutta kiva niitäkin oli lukea. tällä hetkellä en vieläkään ole mitään päätöstä tehnyt, mutta asian työtämiseksi minun on paljastettava kaikki nämä tunteeni :/ mieheni on alusta alkaen rakastanut minua (siis tuolloin 16-vuotiaasta) ja näyttää sen,kertookin usein. eikä hän ole koskaan oikeastaan katsellut sillä silmällä muita,saati koskaa puhunut erosta,edes "mitä jos?" siksi nämä ajatukset tulevat varmasti loukkaamaan häntä, koska minä epäröin. :( emme siis ole koskaan ennemmin aikoneet erota. hän on aina sanonut ettei voi elää ilman minua. nykyään lisää tuohon myös että: "kun ollaan jo näin kauan oltu,en osaa olla ilman sinua" että.. kai tässä on vakava juttelutuokio edessä.. pelkään vain että se menee siihen että hän murheissaan itkee ja minä vaan hoen: "en tiedä mitä haluan.. MUTTA"

Oltiin 16 kun alettiin seurustella, siis ysi luokalla. Oltiin 24 kun "erottiin", tosin vaan kuukaudeksi. Käytiin katsomassa onko ruoho vihreämpää naapurin pulolella. No, vaihtamalla ei parantunut.

Ollaan edelleen yhdessä, onnellisesti. Ikää kummallakin 32vuotta.

Luulen että tuo kuukauden "ero" oli suhteemme pelastus, saatin kumpikin kokeilla, miltä maistuu olla jonkun toisen ihmisen kanssa. Ja huomattiin kuinka ihana ja rakstettava oma puoliso olikaan.

Ollaan kasvettu aikuisuuten yhdessä, ollaan koettu elämän ilot ja surut yhdessä, toinen toistaan tukien ja kannustaen.

Yksi enkeli-tyttö meillä on, toistaiseksi emme ole kokeneet olevamme valmiita uuteen vanhemmuuteen.

Eräs ikäiseni ystävä alkoi seurustella 13vuotiaana, 17vuotiaan pojan kanssa. Ovat edelleen onnellisia yhdessä.

Luulen että kaikilla nuorina seurustelunsa aloittaneilla käy sama jossain vaiheessa mielessä, että onko elämällä muuta annettavaa. Jotkut valitsevat toisen tien ja lähtevät kokeilemaan kepillä jäätä ja toiset jäävät tyytyväisinä elämään saman kumppanin kanssa. Kumpiko sitten on se oikea tie?

meillä ei kyllä taida tulla tuo tauko kysymykseen, mies on aina sanonut ettei ymmärrä taukoja, vaan se on sitte kerrasta poikki. ja takuulla loukkaantuisi jos haluaisin kokeilla muita, koska itse ei kuulemma halua ketään.

ap

Sinkut kadehtii pariskunnan leffailtoja ja pariskunnat kadehtii sinkkujen ex-tempore ryyppyrellestysmaailmannäkemisreissuja.



Pohdin niitä reissuja itsekin parinkympin jälkeen. Mutta olen valtavan onnellinen siitä, että kasvoin aikuiseksi ja ymmärsin mitä tuo sananlasku tarkoittaa. Nyt 18 vuotta yhdessä 15-vuotiaana valitsemani miehen kanssa. Mutta tämä vain omalla kohdallani, toiset tekevät oman sydämensä mukaan.