Onks mä ihan idiootti vai miestä puhuu älyttömiä?

Ei perhessäkään voi riistää kaikkea toisen vapaa-aikaa itselleen, eikä toisen olla orjana ilman mitään omaa elämää. Perhe vaatii joustoa.



Ei siinä ole mitään järkeä, että molemmat ryntäilevät lasten perässä ja vieraat jätetään huomioimatta. Toisella kerralla toinen katsoo perään ja toinen sitten taas toisella kerralla.

toivottavasti ei periydy lapsiin.



Älä kuitenkaan heittäydy marttyyriksi että sinä teet kaiken.



Jatkossa vierailujen valmistelut teette yhdessä tasavertaisina kumppaneina.



Uskon että teidän arjessa sinä olet se joka katsoo lasten perään ja mies toimii samalla tavalla kun on vieraita. Menikö tämä arvaus oikein?

Mies hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä, hoitaa raha-asioita säntillisesti jne. mutta toisaalta voi kommentoida jotain aivan idioottimaista, epäloogista, tai jättää yllättäivissä (todellisissa huolenpitoa vaativissa tilanteissa) lapset täysin hoitamatta jne. Eli jollain tapaa, en pysty luottamaan häneen ja tuntuu että kunnioitukseni häntä kohtaan vähenee koko ajan. Huomaan, että hän tosiaan on aikalailla tyhmä :/

Mies hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä, hoitaa raha-asioita säntillisesti jne. mutta toisaalta voi kommentoida jotain aivan idioottimaista, epäloogista, tai jättää yllättäivissä (todellisissa huolenpitoa vaativissa tilanteissa) lapset täysin hoitamatta jne. Eli jollain tapaa, en pysty luottamaan häneen ja tuntuu että kunnioitukseni häntä kohtaan vähenee koko ajan. Huomaan, että hän tosiaan on aikalailla tyhmä :/

jossain vaiheessa se tyhmyys tulee esiin tavalla tai toisella. Itsekin joutunut toteamaan kumppanin tyhmemmäksi kuin itse olen. Ehkä parempi näin päin että mies on saapas ja minä fiksumpi

No miten mä pääsen tästä tunteesta ja ärtymyksestä yli? Haluaisin kotona keskustella täysijärkisen ihmisen kanssa, ilman tunnetta että lyön päätäni seinään. Onko mulla kolmenkympin kriisi vai mikä kun ärsyttää niin suunnattomasti. Mietin koko ajan, millaisen idioottimallin tuo mies antaa lapsilleen typerillä lohkaisuillaan. Vaikka siis lukee lapsille, hoivaa, halii..on monella tapaa hyvä ja lempeä. Mutta toisaalta tiukissa tilanteissa vaan vetäytyy ja sanoo mulle että "ei tästä tuu mitään, tee sä" ja jos/kun totean että hoidapa aloittamasi asia lasten kanssa loppuun asti itse niin sitten lähtee vaan toiseen huoneeseen huokaillen että "no annetaan sitten koko syönnin (tms) olla, ihan sama..". Kaikessa mun täytyy olla se fiksu, osaava ja jämäkkä kun mies tollanen. En todellakaan päästä sitä liian helpolla, mutta fakta on että lapset on huolehdittava. Jos toinen pässi ei välitä tai tajua niin pakkohan mun on tehdä, en voi jättää lapsia huolehtimatta.

Eikö ole hienoa, että sinulla joku, johon voit suhteessa tuntea itse olevansa parempi ihminen?!



Ja sinä olet pitänyt häntä joskus mielenkiintoisina ja perustanut tuollaisen miehen kanssa perheen.



Ehkä voisit valittamisen sijaan keskittyä olemaan tyytyväinen, että sinulle on edes noin hyvä mies.

Meillä on ollut sama ongelma, mies seurustelee vieraiden kanssa ja minä huhkin keittiössä ja kuskaan lasta potalle ym. Ja siivoan sotkut vieraiden lähdettyä.

Huomautin asiasta miehelleni, mutta pelisilmä ei siitäkään huolimatta oikein toiminut.



Koska en halua piikoa, niin olemme siirtyneet enempi siihen, että tapaamme tuttavaperheitä ravintolassa - ilman kenenkään lapsia. Helpompaa ja miellyttävämpää kaikille osapuolille.

Miten olisi tukeminen ja kannustaminen?! Mies ei selvästikkään luota itseensä.



Miksi aina oletetaan miehen olevan automaattisesti naista vahvempi, lähellekään aina näin ei kuitenkaan ole.

Peruskäytöstapoihin kuuluu vieraiden huomioon ottaminen. Pienten lasten kanssa otetaan huomioon heidän päiväuniaikansa jne. Ettei lapset pelkäästää ole huomion keskipisteenä vaan kutsutut vieraat, tämä olisi jo ihan hyvä lasten oppia.



Isompien lasten kanssa oletaan heidän jo osaavan olla hetken omissa oloissaan ja itsenäisesti selvittelemään riitoja, ettei aikuisten tarvitse joka asiaan puuttua.



Se, vanhempi joka muutenkin on päävastuussa lapsista huolehtii heistä myös vierailun ajan, jotta vieraat saavat tarvitsemansa huomion.

vierailun aikana. Kaikissa perheissä, jotka tunnen, niin vanhemaat hoitavat lapsia tasapuolisesti kyläillessään, että kumpikin saa jutella ja syödä rauhassa. Ja sanoohan sen järkikin että se on oikein.



Jos ollaan jossain juhlissa, jotka alkaa lastenjuhlina ja jatkuu aikuisten juhlina niin meillä on tapana että se saa jäädä jonka kaverien järjestämät juhlat ne ovat, ja jos yhteisten kaverien niin sitten vuorotellaan.



Mutta nuo myöhemmät kommentit kuulostaa lähinnä siltä, että miehesi yritti keventää tilannetta huonolla huumorilla. En niistä niin hirveästi loukkaantuisi (ellei asiaan liity muutakin).

Mutta seuraavan kerran vastaavassa tilanteessa sano miehelle, että menisitkö ottamaan 1.5v:n syliin, mene sä välillä selvittämään toi riita tms. Etkä anna periksi.

Mutta kun mies on TOSISSAAN laukoessaan noita tyhmiä kommenttejaan, paljon tulee vastaavaa. Ei siis todella älynnyt, että ne on meidän perhetuttuja (myös minun) jos ollaan vuosikaudet oltu tekemisissä, käyty perheinä toistemme mökeillä, tämänkin tapaamisen MINÄ olin sopinut perheen äidin kanssa jne. Mutta kun joskus kymmenen vuotta sitten mies tutustui tuon perheen mieheen ja ystävyys lähti siitä, vasta pari vuotta myöhemmin minä tulin kuvioihin. Sittemmin myös perheiden lapset syntyivät ja nyt siis ollaan heidän lapsen kummeja. En siis mitenkään voi käsittää miehen aivoituksia, mitä perhe on jos ei millään tavalla vedetä yhteen köyteen?

mutta tuo yksi jäljempänä lähettämäsi kommentti siitä, että mies voi vaikka jättää jonkun asian kokonaan kesken, jos se ei ota lasten kanssa sujuakseen, kuulostaa siltä, että mies ei oikein tajua, mikä hänen roolinsa "vanhempana" on.



Se ei ole sitä, että katsotaan lasten perään viiden minuutin ajan, kun "äiti" laittaa pyykkiä, vaan sitä, että kasvatetaan lasta myös niissä tilanteissa, jotka eivät ole miellyttäviä, päivästä toiseen, vuodesta toiseen, mieluiten saman kaavan ja samojen arvojen mukaan pitkäjänteisesti.



Tuntuu kamalalta tunnustaa, mutta oma mieheni otti jossain vaiheessa huonoksi tavaksi sellaisen, että jos vaikka lapsi heitti itkupotkuraivarit vaikka jossain pihassa kotiintuloaikana ja käyttäyti täysin mahdottomasti, niin hänpä tiuskaisi että "ole sitten siinä ja leiki koko yö, minä menen kotiin", ja lähti. Siis heittäytyi lapsen tasolle ja sälytti vastuun tilanteesta lapselle sen sijaan, että olisi esimerkillään näyttänyt ja kasvattanut lasta, että miten käyttäydytään ja ollaan, ja sitten vaikka kantanut sen rimpuilevan lapsen kotiin.



Tai ruokapöydässä jos lapsi alkoi mellastaa niin sanoi että heitä sitten ruoka lattialle, ihan sama, minäkin heitän.



Joku stressi oli miehellä tuolloin päällä ja ihan hyvä kasvattaja se on muulloin, jostain syystä vaan siirsi oman turhautumisensa lapseen.



Toinen juttu, jota voisi miettiä, on se, että ovatko sinun ja miehesi kasvatukseen liittyvät arvot ja tavoitteet yhteneväiset. Ja vaikka tavoitteet olisivatkin samat, ehkä parhaina pitämänne keinot eivät ole samoja. Vaikka että miehen mielestä on ok, että lapset riitelevät itkunsa keskenään, sinä haluat estää ne puhumalla ja neuvottelemalla etukäteen?



Jos kodissanne on paljon vaaranpaikkoja, jossa lapset voivat ilman huomiota itsensä satuttaa, ehkä olisi syytä miettiä sisustusratkaisuja uudelleen, jotta pääsisitte ylipäätään vähemmällä?

riittävää lasten perään katsomista ja miten vieraiden läsnäollessa lapset huomioidaan? Sinäkö? Mitä olisi tapahtunut, jos olisit antanut taaperon kiivetä? Oliko tilanteessa jokin oikea riski (taaperon loukkkaantumisen tai jonkun rikkoutumisen riski), ja jos oli, mistä tiedät, ettei mies olisi mennyt hätiin, ellet sinä olisi mennyt (vähän ehkä hitaammalla tahdilla vaan). Ja kuten joku jo ylempänä sanoikin, voisiko olettaa, että isommat lapset voivat selvittää ihan itse kinansa silloin, kun vanhemmilla on vieraita. Ei niiden lasten tosiaan tarvitse koko ajan olla kaiken keskipisteenä ja itsekin mieluusti keskityn vieraiden aikana seurusteluun ja sanon todellakin - jo isommille lapsilleni - että nyt leikitte nätisti, äiti keskustelee nyt vieraiden kanssa eikä ehdi selvittää teidän kinojanne.



Tarkoitan kai sitä, että jos yksikään lapsi ei ollut vaarassa tai muuten välittömän ja välttämättömän huomion tarpeessa, niin mitä pahaa oli siinä, että mies keskittyi vieraisiin. Jos teillä on eri näkemys siitä, kuinka paljon ja miten lasten perään tulee katsoa, et sinä voi pomottaa miestä toimimaan juuri siten, kuin SINÄ haluaisit tilanteessa toimittavan. - Miehesi kommentti "jostain perheentapaisesta viritelmästä" on ymmärrettävissä myös, mikäli kuulut niihin naisiin, jotka omivat vanhemmuuden itselleen ja kokevat, että vain heidän tapansa toimia kasvattajana on oikea. Miehelle jaetaan käskyjä ja ohjeita siitä, miten lapsia tulee hoitaa, kun lähtökohtaisesti ajatellaan, että mies on isänä ihan pahvi eikä tajua itse, miten lasten kanssa toimitaan. Ja sitten kun mies ei toimi juuri niin kuin äiti haluaa ja on "ohjeistanut", raivostutaan. Eihän sellainen viritelmä olekaan perhe: perheessä on kaksi aikuista, joiden pitäisi saada olla tasavertaisia vanhempia. Mitä sitten, jos miehesi (ja miesten usein ylipäätään) tapa toimia vanhempana on vähän sallivampi ja löysempi?