Voi kökkö noita miehiä ja niiden päätä..

Olen tapaillut yhtä miestä pari kuukautta, harvakseltaan. Olen totaaliyh, ja heti alussa tein selväksi miehelle, että lapsi on kuvioissa tosi tiiviisti. Lapsi on alakoululainen jo, joten pyörii myös kavereiden kanssa paljon pihalla ja on kesällä ollut päiväleirillä ja mummoloissa yms, mutta silti. Selitin, että mulla ei yleesä ole oikein ketään joka ottaisi jatkuvasti hoitoon, ehkä kerran parissa kuussa voi olla yön mummilassa mutta siinäpä se, eli sen mukaan pitää suhdetta rakentaa.



No, tähän asti on tapailtu silloin kun lapsi on ollut poissa, koska kumpikin haluaa tietysti ensin katsoa miten homma lähtee rullaamaan kahden kesken. Nyt sitten mies on alkanut kysellä, että koska me voidaan olla ees pari päivää kahden kesken, kun edellisestä kerrasta on jo pari viikkoa. Mä jouduin sanomaan, että tuskin tulee ihan äkkiä tilaisuutta sellaiseen, kun koulutkin alkaa kohta. Ja nyt sitten tämä tuli miehelle muka jotenkin yllätyksenä. Siis ettei mulla ole mitään vuorokausia tosta vaan irrotella. Hän on sitä mieltä, että mä en HALUA tavata enempää ja haluan pitää vaan etäsuhteena tän homman.



Mun mielestä tän ajan jälkeen hommaa vois viedä jo pykälän eteenkinpäin, esim. sen verran, että esittelis miehen lapselle mun ystävänä, jotta hän vois piipahdella meillä ilman ihmettelyjä kylässä. Eihän hänen silti tarttis mihinkään perhe-elämään vielä osallistua! Mies ei ilmeisesti ole moiseen valmis. Emmätiiä. Taitaa kaatua koko paska. Harmittaa.