Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ärsyttääkö työkaveri joka ei keksi puhuttavaa seurassasi?

Vierailija
01.08.2012 |

Sellainen jonka kanssa teet työtä ajoittain, mutta silti välinne ovat jotenkin nihkeät ja rentoa keskustelua ei juuri koskaan synny.

Kommentit (23)

Vierailija
21/23 |
27.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni muu asia töissä kyllä ärsyttää, mutta työkaverit saa olla sellasia kuin ovat, riittää että kaikkien kanssa saa ne työasiat hoidettua.

Näin juuri. Mielestäni kypsä ihminen ymmärtää, että ihmiset on erilaisia. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä töissä kuitenkin hyvien käytöstapojen puitteissa esim ei saa vittuilla/ilkeillä jne.

Jos joku on koko ajan ihan pihalla sosiaalisesta koodista, onko ilkeilyä vihjata asiasta? Jos vihjailukin menee ohi, jolloin tulee koko ajan vaivaannuttavia tilanteita..

Vierailija
22/23 |
27.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sellainen vaivaantunut hiljaisuus on kiusallista. Mutta ei se varmaan ole kummankaan syy, kemiat ei vain kohtaa. Itse tulen joidenkin kanssa tosi helposti juttuun, mutta joidenkin kanssa on jotenkin niiiiin hankalaa...väkisin pitää keksiä juteltavaa, ettei tule sellainen inhottava hiljainen hetki.

Miksi pitää keksiä puhuttavaa? Mitä vaivaannuttavaa on hiljaisuudessa? Eikö sitä voi vain sulassa sovussa tehdä työtä jonkun kanssa ilman että pitäisi olla jatkuvasti äänessä? Olettaen siis, että tämä työkaveri nyt vain on hiljaisempi, ei mitenkään vihamielisesti tai halveksuvasti sinuun suhtautuva. Mutta homma saadaan silti tehtyä.

Terkuin todella hiljainen, joka kyllä osaa työnsä eikä hyljeksi yhtään työkaveriaan mutta ei osaa "small talk:ia" eikä keksiä jatkuvasti sanottavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/23 |
28.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sellainen vaivaantunut hiljaisuus on kiusallista. Mutta ei se varmaan ole kummankaan syy, kemiat ei vain kohtaa. Itse tulen joidenkin kanssa tosi helposti juttuun, mutta joidenkin kanssa on jotenkin niiiiin hankalaa...väkisin pitää keksiä juteltavaa, ettei tule sellainen inhottava hiljainen hetki.

Miksi pitää keksiä puhuttavaa? Mitä vaivaannuttavaa on hiljaisuudessa? Eikö sitä voi vain sulassa sovussa tehdä työtä jonkun kanssa ilman että pitäisi olla jatkuvasti äänessä? Olettaen siis, että tämä työkaveri nyt vain on hiljaisempi, ei mitenkään vihamielisesti tai halveksuvasti sinuun suhtautuva. Mutta homma saadaan silti tehtyä.

Terkuin todella hiljainen, joka kyllä osaa työnsä eikä hyljeksi yhtään työkaveriaan mutta ei osaa "small talk:ia" eikä keksiä jatkuvasti sanottavaa.

Ei se hiljaisuus ole pahasta, jos tuntee ihmisen ja hänen ajatusmaailmaansa. Mutta jos ei tunne, niin väistämättä silloin puhutaan hieman eri asioista, kuin jos paikalla olisi tuttu porukka.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kahdeksan viisi