Kadun, että annoin lapseni pelata tietokonepelejä jo ihan pienenä

Ei kaikkien poikien, tietenkään. Useammin poikien kanssa kaveripiirikin pelaa ja pelaavat jo aikaisin K18-pelejä, siinä alle 10v jo.

Meillä on 10- ja 8-vuotiaat tytöt, jotka ovat saaneet pelata noin 3-vuotiaista alkaen. Kohtuudella tietenkin.

Molemmat ovat taitavia netin käyttäjiä ja saavat nykyään pelata 45 minuuttia päivässä. Mitään ongelmaa ei pelaamisesta ole kaveripiirissä: kaikilla on rajat pelaamiselle, ja kaverin luona saa pelata vain erillisestä sopimuksesta. Pääasiassa tytöt leikkivät kaveriensa kanssa ihan muita juttuja ja ulkoilevat paljon.

Mulla on 3v poika joka ei edes tiedä että tietokoneella voi pelatakin. Pari kertaa katsonut jotain lasten musiikkivideoita läppäriltä, siinä se. Ei ole tullut mieleenkään että noin pieni pelais. Legoilla ja autoilla leikkii. Olen kai sitten joko vanha tai vanhanaikainen :D

Eikä ole päiväkodissa tai muutenkaan toistaiseksi kiusattu, aliarvioitu tms.

On siis muutaman kerran "kirjoitellut" läppärilläni ja katsonut musiikkia vanhemman valvonnassa Youtubesta (=osaa itse valita näkyvissä olevista vaihtoehdoista kappaleet).

Ollaan ajateltu, että ehtii myöhemminkin ;)

kakkosen pelejä. Ensimmäinen pelikonsoli wii ostettiin viime jouluna kun poika oli 6v. Sitä on pelannut ensin vähemmän, nykyään enemmän eli noin tunnin päivässä.



Huomaan että painajaiset lisääntyy (muuten ei näe niitä ollenkaan) kun on saanut pelata sen tunnin joka päivä. Niinpä päätin että pojalle on parempi olla muutama pelipäivä viikossa jolloin saa sen tunnin, ei joka päivä.



Pelienkin on varmaan hyvä olla muitakin kuin taistelupelejä vaikka ne ovatkin lapsille tarkoitettuja ikärajan mukaisia.

esikoinen on 9-v. poika ja jotain pelaa joskus tietokoneella ja konsolipeliä. Silloin tällöin joudun usuttamaan muuta tekemään, mutta useimmiten pelaa hyvin maltillisesti. Yritän välttää kielletyn hedelmän makua, koska se tehokkaasti houkuttaa pelaamiseen, eikä meiltä väkivaltaisia pelejä edes löydy. Valvontaa helpottaa se, että olen kotiäiti, eikä poika ole edes kovin sosiaalinen, eli vapaa-ajan on mieluiten kotona (koulussa on kyllä kavereita). Toisaalta en edes antaisi pojan mennä kenen tahansa vaan luokse tekemään mitä vaan. Koska pojalla on ihan fiksuja pelejä, voin olla niistä itsekin kiinnostunut, eikä pelaamista tarvitse minuutilleen lopettaa, vaan voi pelata pelin loppuun. Ihmettelen ristiriitaista äitien asennetta: pelit ja vehkeet on jostain syystä pakko hankkia, mutta sitten niihin suhtaudutaan kuin ne olisi itse prkl:estä ja haukutaan lasta niiden pelaamisesta.



Avainjuttu on mielestäni se, onko lapsella oikeasti muuta tekemistä kuin pelaaminen. Pelit astuvat usein kuvaan siinä vaiheessa, kun leikit vähenevät. Mietinkin just, mitä ostaa lahjaksi pojan luokkakaverin synttäreille ja ihan tyhjää pyörii pää. Meidän poika leikkii vielä paljon, ja osa leikistä on pikku hiljaa alkanut korvautua liikunnalla (pelaan mm. itse lapsen kanssa sulkkista) ja muilla kiinnostuksenkohteilla kuten perhosten keräilyllä ja talviaikaan tähtien tutkimisella. Jos lapselta haluaa ottaa jotain pois, tilalla täytyy olla jotain.



Ennen kaikkea suhtautukaa hössöttämättä. Vasta näin aikuisena olen tajunnut, kuinka mun äidilleni aikanaan oli tärkeää hankkia mulle sitä, mitä muillakin oli, etten joutuisi syrjäytetyksi. Olinkin hieman kiusattu, mutta mielestäni juuri tuo äitini asenne oli osasyy huonoon itsetuntooni: en kelvannut sellaisena mitä olin, vaan olisi pitänyt sulautua joukkoon kaikin keinoin. "Yllättäen" poika nyt mummon luona käydessään koukuttuu peleihin tiukemmin kuin kotona, kun mummo puhuu miten "pelijutut on pakko osata nykyisin". Huoh.

.. mulla on 15 v poika, joka myös vain istuisi koneella ja pelaisi. Tosin hänellä on harrastus mikä vie pari iltaa viikossa ja hän tykkää lenkkeillä koiran kanssa. Kavereita on koulussa, mutta hän ei juuri tapaa heitä koulun ulkopuolella eli ei notku ostareilla tms.



Kaksjakoinen juttu, toisaalta harmittaa kun kaveri ei ole kovin sosiaalinen, mutta toisaalta eipä tuo myöskään osoita mitään kiinnostusta päihteitä tai tupakkaakaan kohtaan.

http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/koululainen/2038/ahdistaako_lapsen_…



1. Pelaaminen on lasten ja nuorten juttu.

Pelaajien keski-ikä vaihtelee tutkimuksesta riippuen välillä 25-37, ja pelejä on kaikenikäisille. Suomen suosituin digitaalinen peli on ollut jo monta vuotta Windowsin Pasianssi. Pelaamisen ei tarvitse olla tuntematon uhka, vaan se voi olla myös koko perheen yhteistä ajanvietettä. Vaikka vanhempi ei itse pelaisikaan, kuuluu pelaaminen nykyään lasten ja nuorten maailmaan niin kiinteästi, että aiheesta kannattaa ottaa itsekin selvää. Pelien ja pelaamisen tunteminen voi auttaa vanhempaa paremmin ymmärtämään oman lapsen maailmaa.



2. Pelaaminen on ajanhukkaa.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet pelien hyödyllisiä vaikutuksia. Pelien on todettu kehittävän esimerkiksi kielitaitoa, ongelmanratkaisutaitoja, silmän ja käden koordinaatiota sekä tilan hahmottamiskykyä. Digitaalisia pelejä käytetään apuna myös esimerkiksi perusopetuksessa, vanhusten kuntouttamisessa sekä sairaala- ja sotilashenkilökunnan kouluttamisessa.



3. Pelaaminen on vaaratonta.

Kuten moni harrastus ja ajanviete, myös pelaaminen voi olla haitallista mennessään liiallisuuksiin. Liikaa pelaavilla esiintyy esimerkiksi univaikeuksia, koulunkäynnin ja opiskelun häiriintymistä sekä fyysisiä ongelmia, kuten väsymystä ja niska- ja selkäkipuja. Vantaan yläkoululaisille vuonna 2011 teetetyn kyselytutkimuksen mukaan tällaiset oireet olivat paljon tyypillisempiä yli 40 tuntia viikossa pelaavilla nuorilla kuin muilla vastaajilla.



4. Pelit ovat väkivaltaisia.

Pelejä on monenlaisia, ja monessa niistä on väkivaltaista sisältöä. Ajatus ”pelit ovat väkivaltaisia” on kuitenkin virheellinen samalla tavalla kuin esimerkiksi ajatus ”elokuvat ovat väkivaltaisia”. Pelin väkivaltaisuudesta on maininta ja selvitys pelin ikärajamerkinnässä. Esimerkiksi kaikenikäisille pelaajille (PEGI 3) soveltuvan Angry Birdsin sarjakuvamainen väkivalta on hyvin erilaista kuin alaikäisiltä kielletyn (PEGI 18) lähes fotorealistisen sota- tai kauhupelin.



5. Pelaajat ovat yksinäisiä ja epäsosiaalisia.

Pelaaminen on sosiaalista toimintaa, ja usein näennäisesti yksin pelaava lapsi tai nuori pelaa internetissä ystäviensä kanssa. Esimerkiksi maailman suosituin verkkoroolipeli World of Warcraft, joka on yksi yleisimmistä liikapelaamista aiheuttavista peleistä, on voimakkaasti sosiaalinen peli – tietyn pisteen jälkeen eteneminen on käytännössä mahdotonta ilman toisia ihmispelaajia. Kaverit pelimaailmassa ovat usein samoja kuin sen ulkopuolellakin.



6. Pelit tekevät aggressiiviseksi.

Aihe on ollut pitkään sitkeän kiistelyn kohteena niin akateemisessa maailmassa kuin julkisuudessakin, eikä varmaa tietoa toistaiseksi ole. Ruotsin mediaviranomainen julkaisi 2012 katsauksen vuosina 2000-2011 tehdyistä tietokonepeliväkivaltatutkimuksista. Katsauksessa todettiin, että pelien aiheuttamasta aggressiivisuudesta ei ole pitävää näyttöä. Tutkimukset paljastivat sen sijaan, että aggressiiviset henkilöt hakeutuvat mielellään pelien pariin ja että pelit voivat vahvistaa aggressiivista käytöstä. Taustatekijät, kuten perhesuhteet ja mielenterveys, vaikuttivat huomattavasti pelejä enemmän väkivaltaiseen käyttäytymiseen.



7. Pelien sisältöä ei valvo kukaan.

Vuonna 2003 otettiin käyttöön PEGI (Pan European Game Information)-luokitusjärjestelmä, jota käytetään nykyään suurimmassa osassa Euroopan maita, myös Suomessa. PEGI-luokitus määrittelee ikäryhmän, jolle peli sopii (3, 7, 12, 16, 18), sekä antaa tietoa pelin mahdollisesti haitallisista sisällöistä, kuten väkivalta- tai kauhuelementeistä. Viime kädessä vastuu siitä, minkä ikäisille sopivia pelejä lapsi tai nuori pelaa, on kuitenkin vanhemmalla. PEGI 18-pelin luovuttaminen alaikäiselle on rikos siinä missä tupakan tai alkoholinkin.



Lisää tietoa ja hyödyllisiä linkkejä pelaamisesta löydät esimerkiksi Pelitaito-projektin sivuilta osoitteesta www.pelitaito.fi. Ikärajoista ja PEGI-järjestelmästä löytyy tietoa osoitteesta www.pegi.info.





Mikko Meriläinen

Kirjoittaja on projektiasiantuntija Pelitaito-projektissa.

mitä tee oikei tääl itkette. olisko parempi et vetäis kaljaa huumeita ja tupakkaa mielummin ku on koneella... ja mitä pahaa tietokoneesssa on... nii ei mitään ie oon 14 ja mä en tajuu et miks kaikki sanoo et ottakaa kone pois ja heti ku se vaan pahentaa tilannetta sillon ne aineiden käytöt vasta alkaakin. joten miettikää seuraavan kerran et otatteko sitä konetta pois ja käskytätteks te "nörttiä". mulle laitettiin 2 tunnin kone aika ja sit mulla meni siihen hermo ja voin kertoo es se aika raja ei kestäny kauaa...

Omakehu haisee...

Meillä on saaneet ja on rohkaistukin käyttämään tietokoneita pienestä asti, IT-alan ihmisiä kun ollaan vanhemmatkin. Lapset ovat mm. oppineet englannin kieltä jo ennen kouluikää tehokkaasti, samoin lukemaan oppineet. Monet pelit myös kehittävät ongelmanratkaisutaitoa ja reaktiokykyä mikä on hieno juttu.



Nyt meidän kouluikäiset on jo pieniä nörttejä joista varamaan tulee isona IT-ammattilaisia kuten me vanhemmatkin, jotka myös on pelattu ja koodailtu pienestä pitäen. En kerta kaikkiaan näe asian ongelmallisuutta.