Onko täällä muita veritulpan kokeneita?
Itselläni todettiin eilen (lähes olemattomien oireiden perusteella) veritulppa pohkeessa.
Minua kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia hoidosta ja tulpan parantumisesta.
Itse joudun nyt pistelemään piikejä napaan ja syömään marevania seuraavat puoli vuotta.
Tulpan aiheuttaja jäi epäselväksi. En käytä e-pillereitä, ei ole mitään leikkauksia eikä pitkiä lentoja, en ole ylipainoinen enkä tupakoi tms... nyt odottelen geenitestien tuloksia, joissa selviää onko minulla joku tukoksille altistava geeni.
Takanani on kaksi raskautta, ja lääkäri sanoi, että ne ovat voineet heikentää laskimoideni toimintaa.
Vaikka hoitojen (lääkkeiden) pitäisi olla tehokkaita, olen silti jotenkin peloissani tämän kanssa. En ole koskaan sairastanut juuri mitään.
No pitää ajatella, että voisi olla pahempaakin. Tämä kuitenkin huomattiin hyvässä vaiheessa.
Jos täällä on muita tulpan kokeneita, kiinnostaisi kuulla miten olette päässeet esim. urheilemaan ja muutenkin liikkumaan. Itselleni lääkäri sanoi, että periaatteessa urheilua voisi alkaa harrastamaan viikon kuluttua, mutta jotenkin tuntuu, että voiko tulppa olla siinä vaiheessa jo liuennut.
Kommentit (33)
Mä itse epäilin, että sääressäni on rasitusmurtuma (juoksen paljon), ja menin sen vuoksi lääkäriin.
Lääkärissä tuli puheeksi veritulppa ja lääkäri otatti tuon d-dimeerin ja se oli todella matala. Pohje ei ollut myöskään tippaakaan turvonnut, mutta aristi säären sivusta. Pystyin kävelemään ihan normaalisti.
Lääkäri kuitenkin (fiksu tyyppi) sanoi, että otetaan varmuuden vuoksi röntgen ja ultra.
Utraava lääkäri sanoi, että täällä virtaa ihan hienosti veri, kunnes alkoi tutkia tarkemmin sitä kipeintä kohtaa. Sieltä sitten löytyi tukos.
Lähettävä lääkäri oli todella ihmeissään siitä, että tuo veriarvo oli niin matala. Hän sanoi, että se lähes poikkeuksetta nousee tulpan seurauksena.
Geenitutkimuksissa löydettiin niille altistava geeni jaz lisäksi käytin e-pillereitä ja olin tulpan sattuessa vielä muusta syystä sairaalassa. Jouduin muistaakseni olemaan ekan vuorokauden vuodelevossa ja liikuntakiellossa ja käytin Marevania jokusen kuukauden.
Tulpan jälkeen olen ollut neljä kertaa raskaana ja joka raskaudessa olen joutunut puolivälistä lähtien käyttämään verenohennuspiikkejä vatsaan ja jatkanut tätä muutaman viikon synnytyksen jälkeen. Muuten olen pystynyt urheilemaan yms normaalisti. Pohje, jossa veritulppa oli, tuntui pitkään tulpan jälkeen "kiristävältä", jos esim. kävelin nopeasti, eli toipuminen normaaliksi kesti jonkun aikaa.
Tapauksesta on jo 14 vuotta aikaa, joten en enää muista kaikkea niin tarkkaan, mutta toivottavasti tästä oli jotain apua. Alussa asia tuntui minustakin pelottavalta, varsinkin kun tuo geenijuttu selvisi, mutta nyt olen jo tottunut asiaan eikä se vaikuta tavalliseen elämään mitenkään.
Kaikesta päätellen sulla on ollut aika pieni trombi ehkä aika pienessä suonessa. Hoitosi ovat ihan kevyimmästä päästä, osa laskimotrombipotilaista on teholla hoidettavana, eivätkä hekään välittömässä kuolemanvaarassa ole, tehohoidossa he ovat koska tarvitsevat hoitoa ja seurantaa määrällisesti paljon.
Huonointa itsehoitoa on, jos jäät kotiin makaamaan, sillä altistat itsesi uusille trombeille.
Jatkossa jos sulla todetaan olevan suurentunut riski saada laskimotukoksia, sun pitää vain itse hoksata oireet nopeasti. Marevania syöt sen puolivuotta tavallaan lyhyenä estohoitona, ettei heti perään tulisi uutta.
Juttelehan vielä lääkärin kanssa jos sulle on jäänyt noin epäselvä kuva tulpasta.
Hmm...kuinka niin otan tämän turhan raskaasti? Kunhan kaipasin muiden kokemuksia. En ole jäämässä kotiin makoilemaan (se olisi pahinta, mitä tiedän), mutta kaipasin kokemuksia siitä, miten tuon tulpan jälkeen ihmiset ovat voineet aloittaa esim. urheilun. Urheilu on itselleni elämän suola, joten ahdistaa ajatuskin siitä, että jalka on pitkään tämmöinen pökkelö.
Totta on, että minulla trombi on pieni (15cm) ja lisäksi pienessä suonessa. Kuten sanoin, pahemminkin voisi olla.
Mä oon vähän tämmöinen "sairauskammoinen" ja ahdistaa ajatus, siitä että "kroppa pettää", jos ymmärrät mitä tarkoitan. :)
Oli joitakin vuosi sitten. (ikää silloin 20) E pillerit ja tupakointi syynä. Hoidettiin napapiikeillä ja liuottamalla sairaalassa jonka jälkeen marevania ja ikuinen epilleri kielto. Niin joo ja tulppa löydettiin vahingossa ja sattumien kautta.
Asiaa en jaksanu jäähä murehtimaan, kun ei tromboositaipumus tutkimuksessa löytynyt mitään viitteitä että olisin taipuvainen.
Nyt raskaana ja joudun Klexanea pistämään joka päivä. Ainoa haitta mikä jäi keuhkoveritulpan sairastamiesta.
Kerran molemmissa pinnallisët tukokset.
Geenivirhe Factori V muutos.
eli Leiden mutaatio,
ei saanut sit enää syödä E-pillereitä.
Myös raskauksien loppuvaiheessa ja synnytyksen jälkeen piti pistää Klexanea.
Olen Marevanin syöjä lopun ikää.Koska viimeisimmät tukokset tulivat Marevanin syönnin aikana.
Eipä tuo mitenkään elämää haittaa, liikun kuin ennenkin. Ainoastaan harmitti syövän jälkeen kun muut napsii pillereitä, joilla lopetetaan hormonitoiminta. Niin minä jouduin piikittään kuulakärkikynän terän paksuisella neulalla lääkkeet. ;)
Sitä en enää muista miten nopeasti liikkumaan pääsin kunnolla tukosten toteamisten jälkeen. Varmaan ihan normisti, koskapa olen ollut viikon jälkeen normisti liikkeellläkin.
Oli joitakin vuosi sitten. (ikää silloin 20) E pillerit ja tupakointi syynä. Hoidettiin napapiikeillä ja liuottamalla sairaalassa jonka jälkeen marevania ja ikuinen epilleri kielto. Niin joo ja tulppa löydettiin vahingossa ja sattumien kautta. Asiaa en jaksanu jäähä murehtimaan, kun ei tromboositaipumus tutkimuksessa löytynyt mitään viitteitä että olisin taipuvainen. Nyt raskaana ja joudun Klexanea pistämään joka päivä. Ainoa haitta mikä jäi keuhkoveritulpan sairastamiesta.
Käytän e-pillereitä ja tupakoin joskus..
-2
Aloittajalla on ilmeisesti pinnallinen tukos? Eivät ne ole vaarallisia, ja liikkua nimenomaan PITÄÄ, se ei ole haitaksi. Se edistää sitä liukenemista.
Itsellä on ollut useita pinnallisia tukoksia, lievempiä ja vaikeampia, ei niistä muuta harmia ole kuin että ovat kipeitä. Lopulta leikattiin koko päälaskimo pois, harmi vain että toisesta jalasta ei leikattu kun siinä ei ollut mitään ollut... Nyt on sitten ollut siinäkin kaksi pinnallista tukosta, lievempi ja vähän sitkeämpi.
Itsellä nämä liittyvät raskauksiin ja luultavasti siis hormonit altistavat tulpille. En ole ylipainoinen, en ole koskaan tupakoinut enkä käyttänyt e-pillereitä ja ensimmäisen tulpan saadessani olin reilusti alle kolmekymppinen.
Liikun paljon ja syön terveellisesti, toivon että se riittää ehkäisemään keuhkoemboliaa ym. vakavampaa (äidilläni ollut veritulppa aivoissa, parani kuitenkin pitkän toipumisen jälkeen ennalleen), paljon muuta en enää näiden lisäksi pysty asian eteen tekemään.
Kaikesta päätellen sulla on ollut aika pieni trombi ehkä aika pienessä suonessa. Hoitosi ovat ihan kevyimmästä päästä, osa laskimotrombipotilaista on teholla hoidettavana, eivätkä hekään välittömässä kuolemanvaarassa ole
minulla oli syvä laskimotukos ja viikko sen löytymisen jälkeen se meni keuhkoon. Ilmeisesti tulppa liukeni ja siirtyi keuhkoon tms. Ja tuossa hoitovaiheessa minullakin oli tuollainen "helppo tilanne" ja yhtäkkiä olinkin teholla.
Aloittajalla on ilmeisesti pinnallinen tukos? Eivät ne ole vaarallisia, ja liikkua nimenomaan PITÄÄ, se ei ole haitaksi. Se edistää sitä liukenemista.
Papereissa lukee syvä laskimotukos, tuo pinnallinen taitaa olla eri juttu, vai?
11: Voi vitsi, tuota sun juttua. Toivotaan nyt, että tämä mun tukos ei lähde liikkeelle. Pitääpäs ottaa rauhassa.
Mulla todettiin 22-vuotiaana monien tutkimusten, oireiden ym. jälkeen kaiken kummallisen aiheuttajaksi keuhkoveritulppa. En ole koskaan tupakoinut, harrastan erittäin aktiivisesti liikuntaa, olen normaalipainoinen, geeneissä ei ole taipumusta ym. mutta e-pillereitä söin.
Makasin viikon sairaalassa tarkkailussa, en saanut tehdä muuta kuin liikkua vessaan/suihkuun ja takaisin sänkyyn. Sain liuotushoitoa ja napapiikkejä. Kuukauden urheilukieltokin tuli. Söin Marevania puoli vuotta tulpan jälkeen ja e-pillerit kielletty loppuiäksi.
Hei, minulla on lähes samanlainen kokemus 10 vuoden takaa. Nyt olen 59 v. Minunkin vasen pohkeeni oli lähes oireeton, mutta tulin maininneeksi siitä silloiselle lääkäriesimiehelleni. Hän lähetti minut välittömästi Hki-Malmin sairaalan poliklinikalle. Tulppahan sieltä löytyi ja hoito oli sama kuin sinulla. Pelästyin silloin kovasti, koska minulla on suvuissa sekä äidin että isän puolelta sydän- ja verisuonisairauksia. Jalka parani nopeasti ja elämä normalisoitui. Ei haitannut mitenkään liikkumista. Noin kolme vuotta tapahtuman jälkeen minulle tuli samaan pohkeeseen pienet sisäiset suonikohjut, jotka leikattiin. Pohje on yhtä nätti kuin toinenkin eikä siinä ole ollut minkäänlaisia vaivoja. Olen edelleen normaalipainoinen liikunnasta nauttiva nainen. Lämpimin terveisin kohtalotoveri
onko joku sairastanut vatsaveritulpan ?
Sairastin koko talven ja makasin sairaalassa melkein 3 kuukautta. Viimeisellä sairaalareissuilla todettiin keuhkoveritulppa, jota hoidan neljä kuukautta Klexane- pistoshoidolla. Samalla oli myös keuhkokuume, joten en tiedä kummasta kuntoni meni todella huonoksi, veritulpasta vaiko keuhkokuumeesta. Teholle en joutunut. Niin ja olin saanut tukoksia ehkäisevää pistoshoitoa koko sairaalassaolon ajan, mutta tukos tuli silti.
Minulle tehtiin verisuoni vaahtoruiskutus 9 kesäkuuta, jonka jälkeen jalkaa alkoi oirelee
Soitin Jorviin, mutta ne eivät uskoneet, sanoivat tätä pohkeen kramppiksi
3 päivä odotin, sitten menin Haartmanin sairalaan, jossa todetiin laaja syvälaskimo tukos vasemassa jalassa (alhaalta reiteen yläpuolelle saakka)
Olen nyt syönyt viikon verran Xarelto nimistä lääkettä, pelottaa kovasti...
Olen saanut tukisukankin jalkaan ja mietiskelen tässä, mitenhän sitä aloittaisi taas liikunnan.
Pitäiskö olla varovainen alussa, lyhyitä kävelyitä tms. vai voinko kuinka pian lähteä pitemmälle lenkille, kuntosalille, uimahalliin tms ja vielä sitten kuinka usein pitäis käydä ja paljonko kerrallaan, miten nopeasti määrää saa lisätä jne..?
Jos jollain on tästä tarkempaa tietoa, olisin kiitollinen vinkeistä ja neuvoista. Itse en oikeastaan saanut juuri minkäänlaisia ohjeita lääkäreiltä... :-(
[quote author="Vierailija" time="16.08.2012 klo 14:57"]Mulla todettiin 22-vuotiaana monien tutkimusten, oireiden ym. jälkeen kaiken kummallisen aiheuttajaksi keuhkoveritulppa. En ole koskaan tupakoinut, harrastan erittäin aktiivisesti liikuntaa, olen normaalipainoinen, geeneissä ei ole taipumusta ym. mutta e-pillereitä söin.
Makasin viikon sairaalassa tarkkailussa, en saanut tehdä muuta kuin liikkua vessaan/suihkuun ja takaisin sänkyyn. Sain liuotushoitoa ja napapiikkejä. Kuukauden urheilukieltokin tuli. Söin Marevania puoli vuotta tulpan jälkeen ja e-pillerit kielletty loppuiäksi.
[/quote]
Täsmälleen sama tarina, mutta keuhkoembolia iski jo 15-vuotiaana
FiDD voi nousta myös muiden syiden, kun tulppien takia. Mutta matala FiDD yleensä sulkee pois tulpan mahdollisuuden, mutta kuten ylempänä viestiketjussa jo tuli ilmi, ei aina. Keuhkoemboliassa myös CRP on yleensä koholla. Itselläni todettiin massiivi keuhkoembolia viime juhannuksena, oireina ainoastaan pikkuhiljaa paheneva rasitushengenahdistus. Olin pari yötä osastolla ja pääsin sitten kotiin. Ekan kotiviikon aikana piti ottaa rauhallisesti mutta sen jälkeen sai ruveta tekemään kaikkea, mikä tuntui hyvältä. Sairasloma kesti 1,5kk ja sen jälkeen ei ollut mitään rajoituksia. Xareltoa syön 6kk. Geenitesteissä multa ei löytynyt mitään, mutta osa niistä otetaan uudelleen Xarelton loppumisen jälkeen. Oon 24v. perusterve nainen, en tupakoi eikä mulla ole muitakaan altistavia tekijöitä, mutta pillerit oli käytössä. Jos ei geenitesteistä mitään löydy, niin syy laitetaan varmaan niiden piikkiin.
Hei!
Täällä myös yksi 29-vuotias kohtalotoveri. Minulla tulppa löytyi suoraan keuhkosta, tosin pieneltä alueelta. Jalkoja ei ultrattu, mutta jälkeenpäin ne ovat tuntuneet tosi "oudoilta", tuntuu aivan kuin siellä jotain hyytymiä vielä olisi, vaikka olen syönyt Xareltoa jo viikon verran (plus 4 päivän sairaalassaolon ajan Klexane-piikit). Olen vähän paniikissa asian kanssa, koska oireeni oli tosi oudot, ja pelkään että tämä uusiutuu. Uusiutumisen yhteydessä minulle määrättäisiin Marevan loppuiäksi, mikä tuntuu painajaiselta.
Tapahtuneesta oppineena: jos jalkoihisi tulee outoja mustelmia, tai jalat tuntuvat "oudoilta" (etenkin pohje) ja hengitys alkaa vaikeutua, MENE HETI LÄÄKÄRIIN JA VAADI KOKEITA! Itselläni lääkärit eivät ottaneet todesta ensioireita ja hyytymisarvon nousua, ja päästivät minut 2 vkon lomamatkalle (16h lentoineen päivineen) jonka vuoksi tulppa meni keuhkoon.
Syy omalle tulpalleni ei ole vielä selvinnyt. Mikäli täällä on kohtalotovereita, jotka kaipaavat juttuseuraa, minuun voi ottaa yhteyttä: marimari-@hotmail.com
jos plasman d-dimeerit on koholla kertooko se ana tulpasta. MUlla on ja on hengenahdistusta. Lääkäri viittasi kintaalla ,sanoi että ne arvot olisi silloin paljon korkeemmat. Kaiken lisäksi mulla on krooninen trombosytoosi. Epäilen keuhkoveritulppaa, taustalla liikkumattomuutta erään sairauden takia. P-FIDD oli 0.7 (0-0.6 viite)
NEUVOKAA!!!!
Kävin viime viikolla lääkärissä koska epäilin veritulppaa, ei sitten onneksi ollut, d-dimeerien arvo oli alle 0,2 joten pohjetta ei ultrattu.