Mies ei suostu maksamaan elareita

Tahdon silti tuoda tähän keskusteluun sen tosiasian, että välinpitämätön isä on huomattavasti harvinaisempi olio kuin AV antaa ymmärtää.



Balanssi kaikessa.



Tosiasia on, että vieraannuttavista äideistä on alettu puhua ongelmana vasta aivan muutaman viime vuoden aikana, ja samaan aikaan on voimistunut monelta suunnalta omia oikeuksiaan peräävien miesten ääni.



Juuri nyt on vasta EHDOTUKSEN asteella lakialoite, jossa vieraannuttaminen ja tapaamisten estäminen kriminalisoidaan. Totean siis uudelleen, että edelleen ylivoimaisesti eniten näissä asioissa kärsivät miehet ja lapset.



Miesten näkökulmasta ongelma on se, että heillä ei ole tähän saakka ollut mitään viranomaistukea, mutta nyt sitä tukea alkaa toivottavasti vähitellen löytyä.



Keskustelkaa siis vain vapaasti aidosti k----päisistä ja vastuuttomista isistä, se ilmiö on vain huomattavasti enemmän vallitsevan laillisen asetelman seurausta kuin AVlla halutaan ymmärtää.

Tahdon silti tuoda tähän keskusteluun sen tosiasian, että välinpitämätön isä on huomattavasti harvinaisempi olio kuin AV antaa ymmärtää.

Balanssi kaikessa.

On paljon miehiä joita ei vastuunotto kiinnosta ja aika menee aivan muuhun kuin perheeseen. Pelit ja viina sekä poikamieselämänkaltainen elämäntapa viehättää monia miehiä eikä se ole minkään "vallitsevan laillisen asetelman seurausta" vaan ainoastaan seurausta siitä että miehet valitsevat oman mukavuudenhalunsa vastuunoton sijaan.

Oma kommentointisi vain vahvistaa tuota miesten mahdollisuutta valita mukavuus vastuunoton sijasta, sillä yrität vierittää vastuun yhteiskunnalle, viranomaisille, naisille -minne tahansa muualle kuin miehille itselleen ja lisäksi torjut aktiivisesti sen tosiasian että välinpitämättömiä miehiä ON ja on aina ollut enemmän kuin niitä jotka esimerkiksi haluaisivat vuoroviikkovanhemmuuden eron jälkeen.

t. perhetyöntekijä (MIES)

se ilmiö on vain huomattavasti enemmän vallitsevan laillisen asetelman seurausta kuin AVlla halutaan ymmärtää.

Oma exäni hylkäsi lapsemme, koska lapsi on vaativa erityislapsi. Olisimme molemmat saaneet runsaasti tukea neuvolasta ja pääsimme vertaistukiryhmään jossa oli yhtä paljon sekä miehiä ja naisia. Mies pääsi jopa paikkakuntamme järjestämään isätoimintaan mukaan heti kun lapsi syntyi.

Mies ei silti kestänyt sitä suurta vastuuta joka lapsestamme on ja tulee aina olemaan, vaan halusi jatkaa elämää kuin ei olisi koskaan tullutkaan isäksi. Hän sanoi että ei kestä ajatusta siitä että lapsemme ei tule koskaan olemaan "normaali".

Millä tavalla tuo valinta liittyy siis viranomaistukeen? Mielestäni haluat tukahduttaa tämän keskustelun noilla väitteilläsi ja tehdä meidän muiden todelliset kokemuksemme epäuskottaviksi tai mitättömämmäksi kuin ne tosiasiassa ovatkaan.

Jos haluat keskustella vieraannuttamisesta niin miksi et perusta aiheelle omaa ketjua?

Me jotka olemme joutuneet tilanteeseen että isä on omasta vapaasta tahdosta hylännyt lapsensa todellakin tarvitsemme toistemme tukea emmekä mitään vähättelyä tai aiheen muuttamista väkisin toiseksi.

se ilmiö on vain huomattavasti enemmän vallitsevan laillisen asetelman seurausta kuin AVlla halutaan ymmärtää.

Oma exäni hylkäsi lapsemme, koska lapsi on vaativa erityislapsi. Olisimme molemmat saaneet runsaasti tukea neuvolasta ja pääsimme vertaistukiryhmään jossa oli yhtä paljon sekä miehiä ja naisia. Mies pääsi jopa paikkakuntamme järjestämään isätoimintaan mukaan heti kun lapsi syntyi.

Mies ei silti kestänyt sitä suurta vastuuta joka lapsestamme on ja tulee aina olemaan, vaan halusi jatkaa elämää kuin ei olisi koskaan tullutkaan isäksi. Hän sanoi että ei kestä ajatusta siitä että lapsemme ei tule koskaan olemaan "normaali".

Millä tavalla tuo valinta liittyy siis viranomaistukeen? Mielestäni haluat tukahduttaa tämän keskustelun noilla väitteilläsi ja tehdä meidän muiden todelliset kokemuksemme epäuskottaviksi tai mitättömämmäksi kuin ne tosiasiassa ovatkaan.

Jos haluat keskustella vieraannuttamisesta niin miksi et perusta aiheelle omaa ketjua?

Me jotka olemme joutuneet tilanteeseen että isä on omasta vapaasta tahdosta hylännyt lapsensa todellakin tarvitsemme toistemme tukea emmekä mitään vähättelyä tai aiheen muuttamista väkisin toiseksi.

vaikka ongelma ei minun perhettäni koske.

Olen huomannut että aina kun näistä välinpitämättömistä isistä kirjoitetaan, niin ketjuun ilmestyy joku mies joka alkaa kirjoittaa vieraannuttamisesta ja syyllistää äitejä ja vähitellen viedä keskustelua pois itse aiheesta. Tämä sama ilmiö esiintyy myös HS:n keskustelupalstalla.

Ketjuun ilmestyvien miesten ote on sellainen että vieraannutettujen miesten kokemukset ovat "suurempia, todellisempia ja tärkeämpiä" kuin niiden naisten jotka kärsivät siitä että isä ei tapaa lapsia. Naisten ja lasten kokemukset välinpitämättömistä isistä halutaan toistuvasti ja toistuvasti jättää varjoon ellei suorastaan unohtaa.

Lisääntymisoikeudet ovat naisilla, mutta velvollisuudet miehillä. Eli naisille kaikki hyvä ilman todellista vastuuta.



Vähänkin jos tilastot yms. viittaavat miesten syrjintään, yritetään kaivaa lukujen takaa aina, jotain oikeampaa todellisuutta, johon voidaan spekuloida naista alistavia rakenteita.



Miten naiset kärsivät, jos isä ei tapaa lapsia, eikö kuitenkin se ole lapsi, joka kärsii.



Koska ihan oikeasi, joku sanoo ääneen sen, että valtava määrä lapsia joutuu koko ajan eroamaan toisesta vanhemmastaan.



Asenteissa ole vieläkään havaittavissa selkeää linjanmuutosta siihen suuntaan, että puhuttaisiin lasten oikeuksita.



Älkään rakkaat naiset erotko ennen, kun tapaamiset ja elatusasiat on kirjallisesti sovittuna sen rakkaan tulevan entisen puolison kanssa.

Lisääntymisoikeudet ovat naisilla, mutta velvollisuudet miehillä. Eli naisille kaikki hyvä ilman todellista vastuuta.

Vähänkin jos tilastot yms. viittaavat miesten syrjintään, yritetään kaivaa lukujen takaa aina, jotain oikeampaa todellisuutta, johon voidaan spekuloida naista alistavia rakenteita.

Miten naiset kärsivät, jos isä ei tapaa lapsia, eikö kuitenkin se ole lapsi, joka kärsii.

Koska ihan oikeasi, joku sanoo ääneen sen, että valtava määrä lapsia joutuu koko ajan eroamaan toisesta vanhemmastaan.

Asenteissa ole vieläkään havaittavissa selkeää linjanmuutosta siihen suuntaan, että puhuttaisiin lasten oikeuksita.

Älkään rakkaat naiset erotko ennen, kun tapaamiset ja elatusasiat on kirjallisesti sovittuna sen rakkaan tulevan entisen puolison kanssa.

olen päihdetyöntekijä ja työssäni tavannut kymmeniä ja kymmeniä eläkeikäisiä miehiä jotka katuvat sitä että viina ja juopporemmi meni aikoinaan omien lasten edelle ja perhe sai jäädä.

Se on se surullisenkuuluisa suomalaisen miehen tarina. Moni näistä miehistä penää vastuunkantamisen opettamista nuorille miehille, naisille kun se tuntuu lankeavan luonnostaan.

Lisääntymisoikeudet muuten ovat molemmilla vanhemmilla. On aika uskomaton väite että se joka useimmiten jää huolehtimaan ja välittämään lapsista olisi se itsekäs osapuoli eron tullessa...

Lisääntymisoikeudet ovat naisilla, mutta velvollisuudet miehillä. Eli naisille kaikki hyvä ilman todellista vastuuta.

Vähänkin jos tilastot yms. viittaavat miesten syrjintään, yritetään kaivaa lukujen takaa aina, jotain oikeampaa todellisuutta, johon voidaan spekuloida naista alistavia rakenteita.

Miten naiset kärsivät, jos isä ei tapaa lapsia, eikö kuitenkin se ole lapsi, joka kärsii.

Koska ihan oikeasi, joku sanoo ääneen sen, että valtava määrä lapsia joutuu koko ajan eroamaan toisesta vanhemmastaan.

Asenteissa ole vieläkään havaittavissa selkeää linjanmuutosta siihen suuntaan, että puhuttaisiin lasten oikeuksita.

Älkään rakkaat naiset erotko ennen, kun tapaamiset ja elatusasiat on kirjallisesti sovittuna sen rakkaan tulevan entisen puolison kanssa.

olen päihdetyöntekijä ja työssäni tavannut kymmeniä ja kymmeniä eläkeikäisiä miehiä jotka katuvat sitä että viina ja juopporemmi meni aikoinaan omien lasten edelle ja perhe sai jäädä.

Se on se surullisenkuuluisa suomalaisen miehen tarina. Moni näistä miehistä penää vastuunkantamisen opettamista nuorille miehille, naisille kun se tuntuu lankeavan luonnostaan.

Lisääntymisoikeudet muuten ovat molemmilla vanhemmilla. On aika uskomaton väite että se joka useimmiten jää huolehtimaan ja välittämään lapsista olisi se itsekäs osapuoli eron tullessa...

Yhtä hyödyllistä olisi väitellä katolisen fundamentalistiuskovaisen kanssa naispappeudesta.

Miesten kykenemättömyys vastuun kantoon on kestoaiheita ja miehethän ovat täysin kelvottomia asuinkumppaneita ja isejä lapsilleen.



Tähän en voi muuta sanoa, että naiset ovat syypäitä kaikkiin ongelmiimme niin kauan, kun äitiyden vallan merkityksestä ei puhuta riittävä avoimesti.

Miesten kykenemättömyys vastuun kantoon on kestoaiheita ja miehethän ovat täysin kelvottomia asuinkumppaneita ja isejä lapsilleen.

Tähän en voi muuta sanoa, että naiset ovat syypäitä kaikkiin ongelmiimme niin kauan, kun äitiyden vallan merkityksestä ei puhuta riittävä avoimesti.

KAIKKI VIKA ON AINA NAISTEN = ehta miesasiamies :D

Mitäpä siitä että mies on yleisesti ollut se perheenpää jolla on ollut suurin valta siihen kuinka pojat kasvatetaan ja mitä tapoja pojat heiltä omaksuvat. Esim. oma isäni opetti veljilleni että lastenhoito ei ole miesten hommaa ja että vaimon tulee elää nyrkin ja hellan välissä.

Ja mitäpä veljistäni kasvoi: molemmat ovat täysin välinpitämättömiä isejä, toisella on 10-vuotias lapsi jota ei ole edes kertaakaan halunnut nähdä.

Mutta nämä jutut eivät sovi miesasiamiehen agendaan...

naiset ovat syypäitä kaikkiin ongelmiimme niin kauan, kun äitiyden vallan merkityksestä ei puhuta riittävä avoimesti.

ei riittäneet rahkeet väikkäriin.

Ei kovin tervettä enää.

ainakin syypää isien osallistumattomuuteen on ihan vain ikivanha perinteinen agraarinen äijäkulttuuri, johon kuuluu mm. metsästys, kalastus ja rankka juhliminen kunnon viinan kanssa (ei hienostelu viinien kanssa :D). Perinteiseen pohjoiseen äijäkulttuuriin ei oikein istu vaipanvaihto tai hiekkalaatikkojen reunalla istuskelu.



Oma mieheni esim. on vielä niin vanhanaikainen että ei halua koskaan laittaa edes ruokaa, edes kokeilumielessä, koska kokee että se on täysin naisten hommia. Vaippoja ei ole vaihtanut kertaakaan eikä oikein leikikään lasten kanssa. Silti hän on ihan normaali isä. Se mikä vähän harmittaa niin on "pojat ei itke" -mallin aktiivinen siirtäminen isältä pojalle ties kuinka monennessa sukupolvessa. Jostain kumman syystä on kunnia-asia että mies ei puhu tunteistaan kuin ympäripäissään. Se harmittaa että tuo malli opetetaan pojille, nimittäin tunteilemattomuutta pidetään huonona ominaisuutena vain siksi että sen koetaan olevan naismainen ominaisuus. Samalla tavalla pojat ei sitten opi arvostamaan niitä perinteisiä naisten töitäkään (lapsenhoito) kun on opetettu että naismaisia asioita ei muka voi arvostaa.



Kehottaisin teitä miesasiamiehet asumaan täällä ns. syvällä maaseudulla vaikka vuoden niin huomaisitte mistä nuo asenteet itseasiassa ovatkaan lähtöisin.



Me asumme Pohjois-Pohjanmaalla.

tunteilemattomuutta pidetään huonona ominaisuutena vain siksi että sen koetaan olevan naismainen ominaisuus.

Tuli muuten mieleen että kun olin lapsi niin isä saattoi tiuskaista äidille että "turpa kiinni ämmä", ja äiti vaikeni heti. Se ei ole mitenkään harvinaista kielenkäyttöä aviomiehille nykyisinkään.

Joten ei ainakaan täälläpäin ole miehet "naisten vallan alla", aika päinvastoin.

en asu pohjois-pohjanmaalla. HYI HELVETTI. Ja sinä alistut tuohon????!!!

ksoka jossain vaiheessa opisklei ja vetosi siihen, eikä mies ole jaksanut sen jälkeen alkaa asiasta tappelemaan. Emme tarvitse äidin rahoja, mutta ihmettelen eikö äiti itse omasta halustaan halua osallistua oman lapsensa elatuseen? Minä, äitipuoli, siihen osallistun enemmän kuin oma äitinsä.

kautta perittäväksi. Miehellä on joko mahdollisuus maksaa ulosottovirastolle tai sitten raha peritään suoraan palkasta, jolloin hänelle tulee merkintä luottotietoihin. Ihan turha sotkea Kelaa tuohon, koska sitä kautta et tosiaan saa ajallaan kuin minimin.

Tämä toki sillä edellytyksellä, että miehellä on säännöllinen työ.

ja kun mies ei niitä maksanut ensimmäisenä seuraavan kuukautena sopimuksesta, laitoin heti asian vireille kelaan netitse.

Sain päätöksen Kelalta, että he maksaavat minimin ja sit kun saavat mieheltä rahat, na tulee mulle. maksoi Kela takautuvasti koko ajalta mitä oli mennyt siihen sopparin saamiseksi. Eli 9 kuukauden ajalta.

Tähän mennessä miehen olisi pitänyt maksaa Kelalle 2500, ei ole maksanut kuin 200 euroa, vaikka sille tullut lasku on perintätoimistolta.

Milloinkahan ne alkavat ottaa suoraan palkasta? vai odotanko vaan kiltisti, jos ne rahat joskus tulee??

ainakin syypää isien osallistumattomuuteen on ihan vain ikivanha perinteinen agraarinen äijäkulttuuri, johon kuuluu mm. metsästys, kalastus ja rankka juhliminen kunnon viinan kanssa (ei hienostelu viinien kanssa :D). Perinteiseen pohjoiseen äijäkulttuuriin ei oikein istu vaipanvaihto tai hiekkalaatikkojen reunalla istuskelu.

Oma mieheni esim. on vielä niin vanhanaikainen että ei halua koskaan laittaa edes ruokaa, edes kokeilumielessä, koska kokee että se on täysin naisten hommia. Vaippoja ei ole vaihtanut kertaakaan eikä oikein leikikään lasten kanssa. Silti hän on ihan normaali isä. Se mikä vähän harmittaa niin on "pojat ei itke" -mallin aktiivinen siirtäminen isältä pojalle ties kuinka monennessa sukupolvessa. Jostain kumman syystä on kunnia-asia että mies ei puhu tunteistaan kuin ympäripäissään. Se harmittaa että tuo malli opetetaan pojille, nimittäin tunteilemattomuutta pidetään huonona ominaisuutena vain siksi että sen koetaan olevan naismainen ominaisuus. Samalla tavalla pojat ei sitten opi arvostamaan niitä perinteisiä naisten töitäkään (lapsenhoito) kun on opetettu että naismaisia asioita ei muka voi arvostaa.

Kehottaisin teitä miesasiamiehet asumaan täällä ns. syvällä maaseudulla vaikka vuoden niin huomaisitte mistä nuo asenteet itseasiassa ovatkaan lähtöisin.

Me asumme Pohjois-Pohjanmaalla.

myös oman kotiseutuni miehet :)

Ja oon huomannut kyllä et äijäkulttuuri jyrää Suomen maaseudulla. Metsästysporukoissa naisia vähätellään ja puhutaan rivoja ja perinteisiä rooleja siirretään jääräpäisesti isältä pojalle.

Mun mies on hiukan modernimpi tapaus ja vähän naureskelee kun meillä appi KIELTÄÄ miestä vaihtamasta vaippoja vauvalle tai työntelemästä rattaita naapurien nähden :D

Ollaan me keskenään puhuttu et siinä on moni perinteisten arvojen mies eron jälkeen vähän heikoilla jos meinaakin yhtäkkiä hakea esim. vuoroviikkovanhemmuutta, jos ensin on tietoisesti jättäytynyt paitsioon lastenhoidosta siksi et se ei muka kuulu miehille, eikä osaa sen vuoksi edes pukea lasta.

kuinka moni mies, jolla tapaamiset on sovittu (eli paperilla kaikki näyttää olevan ok) kuitenkin laiminlyö lasten tapaamisia? Mun köhipiirissä tuntuu että näitä on vähintään 50%, tapaa jos jaksaa ja huvittaa eikä tule mitään tärkeämpää. Ulkopuolisille sitten voivottelee että kamalaa kun ei saa asua lasten kanssa vaikka ei edes sitä yhtä viikonloppua kuussa jaksa lasten kanssa olla.

työnantajille, kollegoille ja tietenkin koko miehen suvulle saataisiin tieto miehen toiminnasta. Vain totaalinen idiootti ja epäihminen jättää oman jälkikasvunsa vaille suojaa ja turvaa. Saisivat kuolla yksin moiset hylkääjät.

Ja sitten kun se totaali-yh kertoo miehen suvulle totuuden, niin luuletko oikeasti että kukaan kuuntelee tai uskoo kun se paska-ex-minä siellä huutelee?

Lasteni isä ei suostunut tapaamaan lapsiaan. Kertoi sukulaisille, että minä en ollut antanut uutta osoitetta enkä puhelinnumeroa. Ja ihan taatusti olin antanut.

Kun soittelin ja vaadin tapaamisia, että lapset ikävöi, hänen sukunsa oli sitä mieltä että roikun tässä miehessä ja heidän suvussaan yhä ielä vaan. Siskonsa sanoi jossain vaiheessa että pitäisi jo päästää irti.

Elatusmaksuista koko suku oli sitä mieltä, ettei tämän miehen tarvitsekaan MINUA elättää !!! ja yhdessä äitinsä kanssa mietti, miten kiertää elatusmaksut. Lapset istuivat autossa takapenkillä, olivat tapaamisella.

Ja kyllä, heidän isä, tämä mies, exä, sitten myös kuoli. Vaikka paska tyyppi oli ja meillä huonot välit, hän oli kuitenkin lasteni isä ja lapseni rakastivat häntä - ja hän lapsia, vaikka vanhemmuuteen ja sen tuomiin vastuisiin ym. täysin kyvytön olikin. Hän kuitenkin kohteli lapsia hyvin, silloin kun lapset siellä olivat.

Lapseni jäivät pahimmassa teini-iässä isättömiksi. Pojalle oli paha paikka, ja on edelleenkin kipeä asia. Ja muutenkin: olisihan se ollut hienoa, että olisivat voineet keskustella auki kaikki ne ikävät asiat mitä isän kanssa on ollut, ja löytää sellainen aikuisten suhde.

Mutta tämä hylkääjä siis kuoli, yksin. Oletko onnellinen?

ksoka jossain vaiheessa opisklei ja vetosi siihen, eikä mies ole jaksanut sen jälkeen alkaa asiasta tappelemaan. Emme tarvitse äidin rahoja, mutta ihmettelen eikö äiti itse omasta halustaan halua osallistua oman lapsensa elatuseen? Minä, äitipuoli, siihen osallistun enemmän kuin oma äitinsä.

tuloton voi saada ns. nollasopimuksen, eli kela maksaa ja ei jää velkaa.

Ja aina voi hakea kelalta, joka perii saatavat elATUSvelvolliselta. Miksi ette tehneet niin? Mikä se sinä ole elättämään ja maksamaan. Ei ole siis pikkurahan puute perheessä kun ei raha kelpaa.

sitoutumiskyvytön, vastuunottokyvytön. Siis ihan oikeasti; ei osaa. Usein tällainen mies on itse laiminlyöty, eikä siten myöskään tajua, mistä itse jää paisti, saati että osaisi ajatella lapsen kärsimystä. Suomessa on ollut-ja ikävä kyllä edelleenkin on häpeä-ja alkoholismi-kulttuuri; isät eivät osaa opettaa pojilleen miten ollaan isejä, kun tunnelukkoisina vetävät viinaa. Tämä selittää mun mielestäni osan näistä hylkäämisistä. Nämä isit tarvitsisivat paljon apua, jotta kykenisivät olemaan isejä- ja jos lapsi on vielä saanut alkunsa lyhyestä suhteesta, minkäänlainen tunne-elämä ei herää lapsen vuoksi. Se on tosi surullista, ja ovathan nämä miehet vastuussa lapsensa hylkäämisestä. Mutta siis voin hyvin ymmärtää miksi näin tapahtuu ja sen, että se isä ei välttämättä ole läpeensä paha, vaan vaurioitunut. Eivätkä monet miehet hae apua, vaan pakenevat.