1v 3kk päivähoitoon, mutta pelottaa viedä.

Ihan samalla tavalla vaikka veisit 3veenä :)

Kaikki uusi aina mietityttää, varsinkin kun kyse on omasta lapsesta.

Pakko ihmetellä joidenkin kommentteja siitä, että miten upeaa ja hienoa on kun lapsi kehittyy hurjaa vauhtia, puhuu ja toimii kuin vanha tekijä.

Itse vein esikoisen päiväkotiin reilu vuoden ikäisenä ja kuopuksen melkein neljä vuotiaana.

Molemmat puhuvat ja toimivat muutenkin ihan ikätasoisesti eikä kummastakaan osaa sanoa minkä ikäisenä hoitoon menivät.



Miksi ihannoitte että lapsi kasvaa ja kehittyy nopeasti? Eikö ole ihanaa kun hän on pitkään pieni? Sitä aikaa ei saa enää takaisin.

Ja hienosti on mennyt. Huomenna pitäs taas totutella arkeen 2:n kk:n tauon jälkeen.



Hoitajat tarhassa ovat vallan ihanat ja lellivät poikaamme.

myönnän kyllä välilä olevani aika ylisuojeleva lastani kohtaan.

Mietein myös perhepäivähoitajaa, mutta pelottaa sitten, että minkälainen ihminen hän on lapselle. Ei ole muita näkemässä miten lasten kanssa on. Joo oon outo. :D

ap

Et ole ollenkaan outo! Paljon oudompia ovat äidit jotka vievät näin pienet hoitoon ilman minkäänlaisia vaikeuksia.Kun lapsi näin pieni kun omasi, ON hän ihan oikeesti täysin riippuvainen vielä sinusta ja on oppinut luottamaan ja uskomaan että apusi on lähellä tarvittaessa.Ja apua lapsi todella tarvitsee jatkuvasti ja koko ajan koska ei vielä yhtään mitään itse hallitse, sen sinä äitinä tiedät.Päiväkotiin pistäminen tässä iässä ON iso juttu sekä lapselle että äidille juuri tästä syystä.Suosittelen sinulle blogia autalasta kasvamaan ja siellä artikkelia "Taapero päivähoidossa" Täältä löydät vinkkejä miten auttaa lastasi päivähoidon aloituksen kanssa ja myös omille tunteillesi selityksen ja oikeutuksen.

Mä olen outo! Mulla on vieläkin välillä itku silmässä kun lähden töihin vietyäni lapsen päiväkotiin, ja lapsi siis jo 6 v. ja on hoidossa vaan parina päivänä aamupäivät. Ja ite olen päiväkodissa töissä:):):)

Alkuun pidettiin kahden viikon harjoittelujakso - ekalla viikolla toinen vanhempi kävi lapsen kanssa päiväkodissa parin tuntia päivässä tutstumassa (joku pv ruokailu, joku pv pihaleikit jne.), seuraavalla viikolla sitten lapsi jäi muutamaksi tunniksi tarhaan itsekseen per pv (hoitosopimus jo alkanut). Kaikki meni aivan loistavasti ja kertaakaan ei ole meidän lapsi itkenyt tarhaan jäädessä.



Kohta on 2v ja on tosi sosiaalinen, reipas, motorisesti kehittynyt ja puhelee paljon. Ollaan oltu todella tyytyväisiä tuohon tarhaan. Itselläni ei olisi rahkeet riittäneet kotona, en olisi jaksanut leikkiä lapsen kanssa niin paljon päivittäin tai kehitellä erilaisia aktiviteetteja. Tarhassa on jumppapäivää ja askartelua ja lauluja/leikkejä, oppii olemaan muiden lasten kanssa ja pitämään puolensa jne. Syömään opettelu kävi todella nopeasti, samoin pottailu jne kun katsoo muilta mallia. Kotiin tullessakin menee itse pesemään kädet jo kun on tarhassa oppinut :)



Itse voin myös paljon paremmin nyt kun olen mukana työelämässä ja saan toteuttaa itseäni. Aika lapsen kanssa tuntuu todella laatuajalta ja oma pinna on nyt todella pitkä (toista oli äikkärin loppuvaiheessa). Rahatilanne parani huomattavasti ja perheen sisäinen hyvinvointikin parani kun menin töihin takaisin. Voin siis suositella sitä lämpimästi!



Musta tuntui, että lapsen tarhaan vieminen ekat viikot oli itselleni paljon kovempi paikka kuin lapselle :)

Kiitos teille ihanat ihmiset ja kiitos linkki vinkistä, pitää käydä lukemassa. :)