1v 3kk päivähoitoon, mutta pelottaa viedä.

mikä helvetti siinä voi pelottaa

Meillä nuorin just nyt tuon 1v3kk ja todellakin haluan hoitaa itse. En kestä ajatusta, että tuo tyllero olisi poissa kotoa monta tuntia, on se vaan niin pikkuinen vielä. Se ei silti missään nimessä tarkoita, etteikö joku toinen niin saisi/voisi mielestäni tehdä.

eli työ olisi enintään 8 tuntia/päivä työmatkoineen ja ei joka viikko edes 5pv.



Tilanne oli se, että menin työhaastatteluun, koska anoppi sanoi, että hän voi ottaa lapsemme hoitoon jos töitä saan. Ajattelin, että päiväkotiin en varmasti lasta laita. Nyt sitten peruikin lupauksensa ja tuntuu niin raskaalle ajatella, että pitäisi tuo pikkuinen laittaa sinne muiden jalkoihin unohdettavaksi.

Meillä tyttö meni 1-vuotiaana tarhaan eikä ole kertaakaan kaduttanut. Oppii todella hienosti uusia asioita ja hänellä on koko ajan ympärillään kavereita, joiden kanssa touhuta. Puhe yms. on muita (etenkin kotihoidossa olevia) edellä neuvolan mukaan (2-vuotiaana jutteli jo vaikka miten paljon). Kotihoidossa toki omat hyvät puolensa, mutta jaksatko leikkiä lapsen kanssa ja aktivoida häntä eri tavoin monta tuntia joka päivä?

Itsekin mietin alkuun, että onko viisasta viedä mutta tosiaankin ei ole kaduttanut yhtään, päin vastoin.

Mutta. Meidän tyttö on tosi reipas ja energinen, joten sopiikin ryhmään eikä jää jalkoihin. Jos on arka lapsi niin miettisin ehkä vielä. Muista kuitenkin, että sinä teet päätöksen perheessä, eikä kukaan muua (etenkään anoppi...) Lykkyä! :)

Ja on mennyt loistavasti! Tyttö viihtyy hyvin, jää hyvillä mielin päiväkotiin ja on kehittynyt hurjaa vauhtia. :)



Itsekin pelkäsin kovasti laittaa niin pientä, mutta onneksi kaikki on mennyt hyvin.

todella paljon neuvolankin mukaan sanoja tuon ikäiseksi, mutta kun ei oo niin hirveästi tottunut olemaan muiden lasten kanssa ja on sillon vähän arka.



Mutta ehkä voisi siksi olla hyväksikin lapselle.

ton ikäsenä ja esikoinen oli sillon 4v2kk. Paljon helpommin meni pienemmän hoitoelämään sopeutuminen kuin isomman.

myönnän kyllä välilä olevani aika ylisuojeleva lastani kohtaan.



Mietein myös perhepäivähoitajaa, mutta pelottaa sitten, että minkälainen ihminen hän on lapselle. Ei ole muita näkemässä miten lasten kanssa on. Joo oon outo. :D



ap

Ihan normaalia miettiä oman lapsen parasta :)

Muista sen päivähoitajan suhteen se, ettei sitten ole ketään hoitamassa jos hän sairastuu. Ja siitä on puhuttu paljon, ettei heidän uupumustaan huomata tarpeeksi ajoissa.

Kyllä se muksu siellä tarhassa pärjää jos ei pelkää ihmisiä (ja tarkoitan siis PELKÄÄ, alkuun ujous on normaalia).



Meillä on koko kesä odotettu, että pääsee tarhaan puuhaamaan kavereiden kanssa.

ei minua enään niin hirvitäkkään, että jos pian töihin pääsenkin. :D



Ja kyllä olen tyytyväinen siihen, että anoppi ilmoitti heti, ettei haluakaan lastamme hoitoon, eikä väkisin alkanut hoitaa.



Muutenkin kyllä vähän arvelutti hänelle lasta vielä päivittäin. joskus voin kyllä viedä pikkuajaksi. (on ollut melko väkivaltainen miehelleni kun hän on ollut lapsi.)

No kyllähän tuossa tilanteessa on päiväkoti parempi paikka kuin anoppila!!!

En kovin mielellään lasta jätä hoitoon hänelle ellei siellä muita ole myös.

Vaikka voihan hän toki olla muuttunut.

Ja ota ihmeessä duuni vastaan jos sellasta on tarjolla! :)

Kohta huomaatkin, et muksulla kaverit jo käymässä ja ne touhuaa intona kaikkea tarhassa oppimaansa :)



PS! hyvä, et anoppi ilmotti nyt eikä sit...

olen kuitenkin jo mielestäni ihan riittävän pitkään hakenut. :D

myönnän kyllä välilä olevani aika ylisuojeleva lastani kohtaan.

Mietein myös perhepäivähoitajaa, mutta pelottaa sitten, että minkälainen ihminen hän on lapselle. Ei ole muita näkemässä miten lasten kanssa on. Joo oon outo. :D

ap

Mua kauheasti aina ihmetyttää nämä jutut. Ihan kuin siihen hommaan hakeutuisi sadistit, joiden mielipuuhaa on lasten kiusaaminen.

kuvittelen perhepäivähoitajien olevan mukavia ja lapsia rakastavia ihmisiä.



sanoinkin olevani outo kun kuvittelen mitä sattuun..

Mutta sitten eivät kestäkään sitä, että omaan kotiin "tunkeutuu vieraita" vieraine tapoineen. Omat lapset onkin mustiksia siitä, että kotona on äidin hoivattava muita. Vieraita ei rakastakaan kuin omia ja harmittaa, kun ei ole sitä omaa rakkautta antamassa ymmärrystä.

1v3kk iässä hoitoon ja nopeasti sopeutui. Nyt ollut kaksi vuotta päivähoidossa ja tykkää kovasti.

kuvittelen perhepäivähoitajien olevan mukavia ja lapsia rakastavia ihmisiä.

sanoinkin olevani outo kun kuvittelen mitä sattuun..

Mä olen pph, jonka lapset on jo nuoria aikuisia ja koululaisia. Mulla aloittaa mun loman loputtua uusia lapsi, 1 v 3 kk. Musta on oikeasti ihanaa, kun lapsi tulee hoitoon noin pienenä. Isommatkin ryhmän lapset tykkäävät aina kovasti, kun pikkuisia tulee eikä koskaan ole ollut mitään mustasukkaisuuttakaan. Myös oma perhe tykkää ja kaikki osaavat ottaa pienen huomioon. Multa myös lopetti alkukesästä hoidon sellainen lapsi, joka tuli 10 kk:n ikäisenä hoitoon. Hänestä on tullut jo iso eskarilainen. Ikävä tulee aina, kun näihin pienenä tulleisiin ja kauan hoidossa olleisiin ehtii kiintyä niin kovasti.

niin meillä menee nuorimmainen juurikin samassa iässä kuukauden päästä hoitoon. Kyllähän se hiukan hirvittää niin pientä laittaa hoitoon kun vielä niin kiinni äitissä, mutta uskoisin kaikesta huolimatta sopeutuvan. Isomman kanssa tulee varmasti enemmän hankaluuksia ja nyt jo sanoo, ettei halua mennä päiväkotiin. Isompi ei ole ollut hoidossa päiväkodissa vaan pph:lla vuoden kun olin välissä töissä ennen toisen lapsen äitiyslomaa . Meillä lapset menee 10pv/kk, joten hoitopäiviä ei tule kovin montaa.