Irtoseksi tekee ihmisen rikkinäiseksi.
En ole uskovainen ja sanon sen siksi, ettei heti tule jotain Jeesustelua.
Onko täällä ketään muuta joka kokee samalla tavalla kuin minä? Minulle tulee nimittäin henkisesti tyhjä ja rikkinäinen olo aina näiden irtoseksikokeilujen jälkeen. Pienessä nousuhumalassa on kiva tanssia, tavata ihmmisä ravintoloissa ja joskus mennä jopa yökylään jonkun söpön miehen luokse. Yöllä seksi tuntuu usein ihan mukiinmenevältä, mutta aamulla herätessäni minulla on likainen olo ja tavallaan hävettää nämä hölmöilyt. Usein lähden asunnosta jo ennen kuin toinen on edes herännyt ja mieleni tekee poistua paikalta mahdollisimman kauas ja unohtaa tapahtunut. Näitä yhdenillan miehiä en halua kohdata enää toista kertaa, mutta silti jatkan samanlaista elämäntyyliä vailla päämäärää.
Onko kohtalontovereita ??
Kommentit (45)
Mun kokemuksen mukaan white trashit ei juuri harrasta irtosuhteita, vaan ne tekee kersoja, lihoo ja vetää röökiä jossain itiksessä. Jotkut white trash narkit jakaa itseään milloin vaan, päätyen lähinnä luuserihuoriksi.
Koulutetut ja sivistyneet naiset osaa nauttia seksistä sinkkun tai naimisissa käyttäen milikuvitusta ja nauttien naiseudestaan.
Nainen jolla on huono itsetunto antaa kehonsa vieraiden miesten himojen kohteeksi.
A.W.Trophy 1947
Tämän ketjun luettuani, ei haluta enää illalla vetää siideriä ja lähteä tanssimaan.
Pitkään parisuhteessa olleena ajattelin, että mulla ei ole enää haluja. Muistelin lämmöllä nuoruuden hurjasteluja - joo, osa olisi voinut jäädä kokematta mutta kovin karvasta mieltä ei jäänyt.
Nyt, hyvänen aika sentään, olen eronnut ja mulla on haluja! Ja kelpaan.
Osaan myös sanoa ei, jos tyyppi ei kiinnosta. Mutta jos näyttää siltä, että kemiat kohtaa ja tiedossa on hauska ilta, niin mikäs siinä.
Tosin voisin tietty selitellä, että ihan yhden illan jutut on aika vähissä, yleensä on pitänyt ottaa vielä uusinta... Mutta ehdottomasti nämä ovat määriteltävissä irtosuhteiksi.
Mikä tulosvastuu tässä olisi otettava? KUMI ehdottomasti joka kerta, mutta että pitäisi jokainen kohtaaminen ottaa mahdollisena avioliittoon johtavana jatkumona... voi pliis.
Olen mies ja koen samoin, en minäkään uskovainen.
Nyt olen aviossa, mutta sinkkuaikoina tuli käytyä ravintoloissa ja sitten myös harrastettua yhden yön suhteita.
Kännissä haluttaa ja kun esim. tanssitaan niin ollaan lähellä, kosketellaan...se on helposti menoa.
Seksi tuntui usein hyvältä, mutta yleensä aamulla erikoinen olo. Tyhjä olo. Ajatus, että mitä tämä nyt oikein oli? Kuuluuko tämän näin olla/mennä? Varsinkin sitten kun erottu yhden illan kaverista, minulle tuli huono olo. Tunsin itseni tyhjäksi ja jotenkin käsittämättömällä tavalla huonoksi, vaikka moraalin puolesta en näe asiassa mitään ongelmaa.
Jos olisin nyt tällä elämänkokemuksella sinkku, välttelisin ravintoloita ja yhden yön tuttavuuksia. Tai niin ainakin haluan ajatella, jos olisin oikeasti siinä tilanteessa, voisivat vietit viedä voiton.