mitä ajattelet kolmikymppisestä opiskelijasta?

niin minä ajattelen ja tietysti tehtävä työtä että elää.

Itse olen 4-kymppinen yliopisto-opiskelija. Tämänkin ikäisiä on yliopistolla opiskelemassa, jopa useita :)

Etkö sinä ole koskaan eläessäsi käynyt yliopistolla? Kun siellä nyt alkaa lukukausi, käy ihan yleissivistyksen vuoksi vaikka opiskelijaravintolassa tai kirjastossa.



Hämmästyt näkemääsi, ja kerron sinulle vielä "salaisuuden": ne kaikki lukemattomat yli kolmekymppiset eivät suinkaan ole henkilökuntaa.



Olen itse opiskellut ryhmissä, joissa on ollut ihan oikeasti eläkeikäisiäkin, ja monien tavallisten perusopiskelijasryhmienkin keski-ikä on ollut lähempänä 40 kuin 20 vuotta. Joskus on professori ollut luentosalin nuorin.

eräs tuttavani, reilu kolmekymppinen nainen, opiskelee nyt yliopistossa, tähtäimessä maisterin tutkinto.



Hän sairasti teininä ja nuorena aikuisena syömishäiriötä ja vakavaa masennusta, eikä silloin pystynyt opiskelemaan.

Meni aikuislukioon muistaakseni 26-vuotiaana, sai lakin juuri ennen kuin täytti 30v ja on nyt siis yliopistossa.



En ajattele hänestä mitään kummempaa, hienoa, että on "voittanut sairautensa" ja saanut elämästä otteen! :)

Mielestäni asia olisi aivan toinen, jos olisi vain lusmuillut ja laiskotellut huvikseen teini-iän ja varhaisaikuisuuden Tosin onhan se siltikin hienoa, jos ihminen jossain vaiheessa tekee elämänsuunnan muutoksen. :)

Tuttu on yli 40-vuotias yliopisto-opiskelija... En käsitä miten on mahdollista kun ei siis tässä yli 20 vuoden aikana ole ollut töissä joitain kesätöitä lukuunottamatta. "Opiskelee" vain kokoajan (tai siis suorittaa aina pari kurssia kunnes vaihtaakin "alaa").



Tämä ei todellakaan häiritsisi muuten, mutta kun jaksaa joka kerta tavatessamme valittaa siitä kuinka valtio ei tue heitä opiskelijoita kunnolla. Siis rahallisesti! Sen lisäksi valittaa myös siitä kun ei ole oikein lomaa :D Paras oli, kun lähes suuttui kun kuuli että minulle jopa maksetaan ylimääräistä siitä kun olen (vuosi)lomalla. Hänen pitäisi saada tällainen etu myös. Mitenköhän sitä siinä olisi nätisti voinut sanoa että niiden lomarahojen ja loman eteen on tehty töitä, joka arkipäivä klo 8-16...



Luulee olevansa edelleen parikymppinen ja suorastaan herää henkiin jos saa parikymppiseltä pojankolpilta joskus huomiota.



Vastauksena kysymykseen: Pidän yli 30-vuotiaita opiskelijoita saamattomina reppanoina.



I rest my case.

Opiskelin itse aktiivisesti v. 2005-2010, nyt palauttelen kohta graduani. Ei noissa mun opiskeluissa olisi yksi kolmekymppinen erottunut kyllä mitenkään, kaiken ikäisiä siellä oli. Parikymppisiin toki painottuen, mutta silti.



Lähinnä tulee mieleen, että toivottavasti kestää ekana vuonna kuunnella niiden 19-vuotiaiden juttuja yksin asumisen ihanuudesta, bileistä sun muusta siihen elämänvaiheeseen kuuluvasta. :)

Aloittaja on nyt tainnut jäädä jollakin tavalla ajastaan jälkeen.



Hei haloo, avaa sanomalehdet! Tavaa sieltä uutisia yt-neuvotteluista irtisanomisista.



Ne merkitsevät yleensä sitä, että joku joutuu vaihtamaan työpaikkaa. Työpaikan vaihtaminen taas tarkoittaa sitä, että joku joutuu hankkimaan uuden ammatin - KOULUTUKSELLA. Joutuu siis opiskelemaan päästäkseen taas töihin.



Yliopistoissa ei ole ikärajoja. Eikä ole muuten missään muussakaan koulussa.



Ehkä yliopiston luennolla näkemäsi kuusikymppinen (60 v) on pyrkinyt yliopistoon ja päässytkin. Elämä on kuljettanut sen verran eteenpäin vuosikymmenten aikana, että nyt on tullut ajankohtaiseksi joko pätevöityä tai muuten hankkia lisäkoulutusta. Tai viimein valmistua. Sellaisenkin olen siellä tavannut, joka pitkän työuran tehneenä totesi, että olisi varmaan hyvä hankkia tästä alasta jotain koulutustakin, kun sen aiheen parissa on työtä koko ikänsä tehnyt.

Olen itse reilusti yli 30 ja edessä opiskelua. Olen ajatellut elämäni niin että ensin lapset ja vasta sitten ura. Niin saan enemmän molemmista irti. Mutta tosiaan, jännittää muiden mielipiteet. Jännä lukea tästäkin ketjusta että heti ajatellaan että on lusmuillut jos ei ole opiskellut tai tehnyt töitä. No, kotiäidin arvostus näkyy tässäkin. Olen ollut pienillä tuloilla koko ajan mutta se ei ole haitannut. Olemme eläneet sen mukaan. Mies ollut töissä. Minä en aio yrittää mitään, vaan aion opiskella itselleni uuden ammatin ja sillä selvä. Tiedän että siihen pystyn hyvinkin ja nuorempien on vain siedettävä tää mummeli joukossaan =)

Muistan, kun minäkin kaksikymppisenä kuvittelin olevani "valmis", kun sain suoritetuksi sen ajan mittapuun mukaan hyvän tutkinnon.

Tässä vuosien varrella on totuus valjennut.

Hauska lukea vastauksianne näin viisikymppisenä. Nuorilla on näköjään edelleen se käsitys, että maailma on nyt auki edessä kun yliopistoon mennään heti lukion jälkeen. Voivoi...

Vähän vanhemmilla on enemmän näkemystä ja kokemusta. Lähinnä säälittäviä ovat ne nuoret, jotka elämänsä parhaat kesät käyttävät pääsykokeisiin valmistautumiseen.

Junnu Vainion sanoin opiskeluun kannattaa suhtautua näin: "elämää ja erotiikkaa unohtaa ei saisi milloinkaan". Ehdottomasti parempi harrastaa erotiikkaa ja romantiikkaa ensin, ja opiskella vasta sitten kun niiden seuraukset on selvitetty.

Tuttu on yli 40-vuotias yliopisto-opiskelija... En käsitä miten on mahdollista kun ei siis tässä yli 20 vuoden aikana ole ollut töissä joitain kesätöitä lukuunottamatta. "Opiskelee" vain kokoajan (tai siis suorittaa aina pari kurssia kunnes vaihtaakin "alaa").

Tämä ei todellakaan häiritsisi muuten, mutta kun jaksaa joka kerta tavatessamme valittaa siitä kuinka valtio ei tue heitä opiskelijoita kunnolla. Siis rahallisesti! Sen lisäksi valittaa myös siitä kun ei ole oikein lomaa :D Paras oli, kun lähes suuttui kun kuuli että minulle jopa maksetaan ylimääräistä siitä kun olen (vuosi)lomalla. Hänen pitäisi saada tällainen etu myös. Mitenköhän sitä siinä olisi nätisti voinut sanoa että niiden lomarahojen ja loman eteen on tehty töitä, joka arkipäivä klo 8-16...

Luulee olevansa edelleen parikymppinen ja suorastaan herää henkiin jos saa parikymppiseltä pojankolpilta joskus huomiota.

Vastauksena kysymykseen: Pidän yli 30-vuotiaita opiskelijoita saamattomina reppanoina.

I rest my case.

Itse olen 4-kymppinen opiskelija. Jäin työttömäksi ja lähdin opiskelemaan kotona makaamisen sijaan.

ollaanko me sun mielestä "opiskelijoita", ap?

terv. just 30 täyttänyt väitöskirjantekijä

ovat niitä, jotka saavat parhaimmat arvosanat ja motivaatio on kohdallaan. Opinnot suoritetaan ajallaan ja kyetään analysoimaan syvällisesti opittavaa asiaa. Nuoremmissakin on toki hyviä opiskelijoita, mutta väittäisin, että ikä ei ainakaan tee heikommaksi opiskelijaksi.



Meillä monet vanhemmat opiskelijat ovat ammatinvaihtajia, joilla suurella osaalla on jo aiempi suoritettu korkeakoulutus takanaan sekä vankka työura ja osaaminen. Ihmisillä vaan on omat syynsä alanvaihtoon.

onko alanvaihtaja, opiskellut jo viimeiset 10 vuotta ja gradu puuttuu, onko vain lukemassa jotain koska ei muutakaan keksi, onko opiskeltuaan ylikoulutettu.

Itse olen vielä kolmikymppisenä opiskelija, koska aloitin yo-opinnot myöhään ja niitä ei saa nopeasti kasaan, itsellä viivästyttänyt työnteko.

ovat itselleni kauhistus. Minulla taas on joka vuosi lomaa, koska käyn töissä opintojen ohella. Minusta on nolottavaa tuollaiset laitostuneet opiskelijat, jotka ovat opiskelijoita, koska eivät ole päässeet työelämään mitenkään kiinni. No, en tiedä, olenko itsekään mutta ihanteeni on kuitenkin elättää itse itseni.:)



13

Vastauksena kysymykseen: Pidän yli 30-vuotiaita opiskelijoita saamattomina reppanoina.

I rest my case.

Hah, hah!

Itse olin vuosia työelämässä, ennenkun otin ison askelen ja päätin lähteä työstä joka ei antanut tyydytystä opiskelemaan uutta unelma ammattiani. Sekö on sinun mielestäsi saamattoman reppanan merkki?

Ilmeisesti saamattomuutta on mielestäsi myös se, että opiskelee kokopäiväisesti yliopistossa ja samaan aikaan on illat ja viikonloput töissä, kun opintotukea ei enää tipu ja jostakin on revittävä rahaa.

Veikkaanpa, että oma elämäsi 8-16 töineen on moninkerroin helpompaa! Ilmeisesti olet vain kateellinen, kun itse olet jämähtänyt tylsään työhäsi, etkä uskalla ottaa isoa askelta ja lähteä opiskelemaan sitä, mikä itseästi oikeasti kiinnostaa!

Tai sitten olet vain niin hemmetin laiska, ettet kykenisi siihen, että opiskelisit kokopäiväisesti ja olisit lisäksi vapaa-aikasi töissä.

Esim. itse hoidin kuutta lastani kotona kunnes nuorimmainen lähti kouluun. Samana syksynä aloitin AMK-opinnot (olin 38v) ja valmistuin puoli vuotta ennen tavoiteaikaa erinomaisin arvosanoin. Nyt jo työelämässä.



En ole mielestäni reppana enkä ruppana vaan reipas!

opiskelu ei ole koskaan huonoasia.



jos joku halveksii niin on vain itse typerä ihminen.

Olen itse reilusti yli 30 ja edessä opiskelua. Olen ajatellut elämäni niin että ensin lapset ja vasta sitten ura. Niin saan enemmän molemmista irti. Mutta tosiaan, jännittää muiden mielipiteet. Jännä lukea tästäkin ketjusta että heti ajatellaan että on lusmuillut jos ei ole opiskellut tai tehnyt töitä. No, kotiäidin arvostus näkyy tässäkin. Olen ollut pienillä tuloilla koko ajan mutta se ei ole haitannut. Olemme eläneet sen mukaan. Mies ollut töissä. Minä en aio yrittää mitään, vaan aion opiskella itselleni uuden ammatin ja sillä selvä. Tiedän että siihen pystyn hyvinkin ja nuorempien on vain siedettävä tää mummeli joukossaan =)

Pidän yli 30-vuotiaita opiskelijoita saamattomina reppanoina

Lusmuilee"vain"opiskelemalla.



Yli 30-vuotias uudelleen kouluttautuja(hankkinut siis jo ammatin aikanaan ja tehnyt töitä vuosia) on minun mielestäni hyvä esimerkki eteenpäin pyrkivästä ihmisestä.

myöskään työnteko ei oikein kannata tai toimi. Tämä asia on sanottava ääneen julki.



Sälli Kisälli