mitä ajattelet kolmikymppisestä opiskelijasta?

Isäni 49v palasi juuri viime syksynä koulunpenkille.

Itse kävin 19-vuotiaana iltalukiota ja äidinkielen ryhmässämme oli yksi +60v pariskunta :)

Olen siis 40-vuotias yliopisto-opiskelija. Tosin olen jo 25-vuotiaana yhden yliopistotutkinnon suorittanut, sen jälkeen useamman vuoden asiantuntijatöissä ollut ja perheenkin perustanut. Nyt olen alaa vaihtamassa mm. työllisyyssyistä, eli opiskelen toista yliopistotutkintoa. Ja meitä alanvaihtajia on muuten MONIA tänä päivänä, jos tämä nyt jollekin yllätyksenä tulee! Massiiviset yt:t jo pelkästään pakottavat monet alanvaihtoon, ja lisäksi moni muutenkin keski-iän kynnyksellä miettii alanvaihtoa eri syistä.

niin

Kolmekymppiset tekniikan opiskelijat ovat usein hyväpalkkaisissa alansa töissä ja tekevät tutkintoa loppuun, koska tuossa vaiheessa työnantaja tai vaimo on alkanut kysellä. Ajattelen, että nämä rakentavat tulevaisuutta. 

nro 26, mitä alaa opiskelet nyt?

muutkin: ylipäänsä mitkä alat ovat nyt ja tulevaisuudessa työllistäviä?

Ajattelen että se tekee nyt toista maisterintutkintoa, koska eka ei esim. työllistänyt. Eka tutkintohan tehdään normaalisti 25. ikävuoteen mennessä. Tai näin ainakin minä tein (enkä pidä itseäni mitenkään kovin erityisenä).

Lähinnä säälittävää. Monet kolmekymppiset ovat olleet töissä yli 10 vuotta

Minusta yli 30-vuotias on säälittävä luuseri, siipeilijä ja vapaamatkustaja. He ovat ihmisiä, jotka eivät ole taistelleet paikkaansa elämässä tai suunnitelleet sitä kunnolla. He ovat niitä, jotka ovat ensimmäisinä pudonneet tämän elämän raadollisessa mutta palkitsevassa kilpajuoksussa. He ovat laiskoja surkimuksia, neurootikkoja, yhteiskuntamme syöpä...

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen että se tekee nyt toista maisterintutkintoa, koska eka ei esim. työllistänyt. Eka tutkintohan tehdään normaalisti 25. ikävuoteen mennessä. Tai näin ainakin minä tein (enkä pidä itseäni mitenkään kovin erityisenä).

Entä jos käykin ilmi, että tekee ensimmäistä tutkintoaan?

Riippuu vähän siitä, että milliin on aloittanut ja onko sama tutkinto kyseessä. Jos on aloittanut 19-vuotiaana ja 30v ei ole saanut tutkintoa kasaan niin vähän ihmettelisin.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä säälittävää. Monet kolmekymppiset ovat olleet töissä yli 10 vuotta

Minua säälittää kolmekymppinen, joka on käynyt vain amiksen ja ollut yli 10 vuotta yksinkertaisessa työssä, jollaisessa tulee olemaan seuraavat 30 vuotta.

Ihan hyvää ajattelen, itekki aloin lukeen töistä amk tutkintoa, kun olin 30 v.

Minun nelikymppinen opiskelijatuttavani on opiskelemassa ties kuinka monetta tutkintoaan. Ikinä ei ole tehnyt oikeasti töitä, on yrittänyt mutta ei tunnu sopeutuvan työelämään. Kai se opiskelu on sitten turvallinen vaihtoehto, tekeepä olevinaan jotakin mutta tuskin tulee koskaan hyödyntämään tutkintojaan työelämässä. Jotakinhan sitä on tehtävä perintöä odotellessa...

Nykyisin todellisuus on sellainen, että ihmiset joutuvat usein vaihtamaan ammattia työuran kuluessa. Kannattaa siis vain totutella näkemään vanhempiakin opiskelijoita, sillä heitä tulee jatkossa olemaan yhä enemmän. Ei sitä turhaan puhuta elinikäisestä oppimisesta.

Kun ajattelen esim. omaa poikaani, niin ymmärrän opiskelumotivaation joillakin ihmisillä ihan jo puhtaasti tiedonhalun vuoksi. Hänellä on maisterintutkinto ja hän tekee töitä, mutta opiskelee silti toista tutkintoa työn ohessa ja aikoo ilmeisesti tohtoriksi asti opiskella. Hän on sanonut minulle, että vaimoa ja lapsia hänelle ei tule. Ymmärrän kyllä sen, että hänen haaveensa ovat muualla kuin perheessä, omakotitalossa ja asuntolainassa. Minusta on hyvä, että ne, joilla on älliä, käyttävät sitä. 

Yliopistoihin kulut kattavat lukukausimaksut kaikille yli 40 v opiskelijoille kiitos. Ja ammattikorkeakoulujen kohdalla raja voisi olla 30 v.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin todellisuus on sellainen, että ihmiset joutuvat usein vaihtamaan ammattia työuran kuluessa. Kannattaa siis vain totutella näkemään vanhempiakin opiskelijoita, sillä heitä tulee jatkossa olemaan yhä enemmän. Ei sitä turhaan puhuta elinikäisestä oppimisesta.

Kun ajattelen esim. omaa poikaani, niin ymmärrän opiskelumotivaation joillakin ihmisillä ihan jo puhtaasti tiedonhalun vuoksi. Hänellä on maisterintutkinto ja hän tekee töitä, mutta opiskelee silti toista tutkintoa työn ohessa ja aikoo ilmeisesti tohtoriksi asti opiskella. Hän on sanonut minulle, että vaimoa ja lapsia hänelle ei tule. Ymmärrän kyllä sen, että hänen haaveensa ovat muualla kuin perheessä, omakotitalossa ja asuntolainassa. Minusta on hyvä, että ne, joilla on älliä, käyttävät sitä. 

Poikas on homo

Välillä ihmisten typeryys hämmentää. Ihanko totta pidät 30-vuotiasta ikäloppuna tekemään asioita. Ei hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin todellisuus on sellainen, että ihmiset joutuvat usein vaihtamaan ammattia työuran kuluessa. Kannattaa siis vain totutella näkemään vanhempiakin opiskelijoita, sillä heitä tulee jatkossa olemaan yhä enemmän. Ei sitä turhaan puhuta elinikäisestä oppimisesta.

Kun ajattelen esim. omaa poikaani, niin ymmärrän opiskelumotivaation joillakin ihmisillä ihan jo puhtaasti tiedonhalun vuoksi. Hänellä on maisterintutkinto ja hän tekee töitä, mutta opiskelee silti toista tutkintoa työn ohessa ja aikoo ilmeisesti tohtoriksi asti opiskella. Hän on sanonut minulle, että vaimoa ja lapsia hänelle ei tule. Ymmärrän kyllä sen, että hänen haaveensa ovat muualla kuin perheessä, omakotitalossa ja asuntolainassa. Minusta on hyvä, että ne, joilla on älliä, käyttävät sitä. 

Poikas on homo

Olisikin, saisin ehkä edes vävyn, mutta kun ei.

Opiskelen avoimessa. Aika paljon on mummoja ja nelikymppisiä. Eli en ajattele mitään. Ei kuulu minulle milloin ja mitä kukin opiskelee.

Itse oon 32-vuotias opiskelija. Tein eka töitä 11 vuotta ja sitten päätin alkaa opiskelemaan, jotta olis paremmat työmahdollisuudet. Ihan fiksua ainakin omalla kohdalla.