Onko tuntemallasi narsistilla palvova äiti?

äiti oli tunnekylmä, vaati kaikkea ja liikaa.



Isä oli juoppo, petturi.

Ajattelin vain kysyä, onko yleistäkin. Tunnen yhden narsistimiehen ja tällä oli etäinen ja väkivaltainen isä ja palvova äiti, jonka mielestä poika oli maailman täydellisin olento, eikä tehnyt koskaan mitään väärin. Yleistäkin?

Kavoin itse perheessä jossa oli etäinen ja väkivaltainen isä ja äiti joka katsoi isän sekopäistä käytöstä sormien lävitse ja piti kunnia-asiana sitä että perhe pysyy koossa, sekä ihaili poikia (ja sitä väkivaltaista kusipää-isää) mutta halveksi tyttöjä (ja itseään).

Perheen pojista tuli itserakkaita, omahyväisiä sovinisteja ja ainakin toinen on parisuhteessaan todistetusti väkivaltainen. Tytöistä kasvoi arkoja ja itseinhoisia naisia (toinen tehnyt itsarin nuorena).

Tuntemani narsisti on jäänyt lapsena vaille huomiota. Kumpikaan, äiti tai isä, ei ole välittänyt.

Narsisteilla on usein vanhempiensa taholta tunnekylmyyttä. Yksi narsisti, jonka tunnen, on kasvanut hyvin rikkonaisesti. Ensin äitinsä mukana matkusti pitkin Pohjois-Amerikkaa ja vaihtoi asumusta tuhkatiheään, sitten lastenkodissa huostaanotettuna Suomessa, kun äiti ei pystynyt huolehtimaan. Henkilöllä ei ole mitään käsitystä, kuka hänen isänsä on oikeasti, mutta kaikenlaisia fantasioita hän on kyllä kehitellyt. Ja kyseessä ihminen, joka ei pysty emotionaalisesti asettumaan ollenkaan toisen ihmisen asemaan.



Toisella narsistilla, jonka tunnen, on lähtökohtaisesti hyvät kotiolot, mutta kiintymyssuhde äitiin tosi turvaton ja hyvin vihamielinen suhde isään.

alkoholisoituneet vanhemmat, joista kumpikaan ei ole oikeasti välittänyt tästä ihmisestä lapsena.

Isä oli rapajuoppo, jota talutti baareista kotiin ja josta joutui huolehtimaan jo ihan pikkupoikana.



Äidiltä taas ei paljon huomiota tai aikaa jäänyt lapsille, kun joutui yksin elättämään koko perheen (siihen aikaan ei sossusta herunut rahaa samaan malliin kuin nykyään, vaan omien lasten elanto oli oikeasti hankittava itse). Äitiin liittyen voimakkaita hylkäämiskokemuksia.

Oman kokemukseni ( liian pitkän ja karmivan ) perusteella narsun äiti oli a) pienenille lapsille tunnekylmä, raakoja ja väkivaltaisia" rangaistuksia "jne.... b) aikuisena hän tätä piti tätä narsua palvonnan kohteena ja tuki myös eri asteisessa rikollisessa toiminnassa, koska " mitä vaan saa tehdä kun ei jää kiinni ".Tämän tietäen kestin liian kauan ja aivan turhaan koska yritin " pelastaa " hänet vaurioittavalta lähisuhteelta. Näin jälkeenpäin ajatellen yritys oli turha ja järjetön alunperinkin, nuorella ihmisellä kun sattuu olemaan puutteelliset tiedot näistä ongelmista.

Hetkittäin palvova, toisina hetkinä täysin mitätöivä ja lyttäävä. Aavemainen jotenkin.

Isä ei ole noin paha tapaus, eli hieman etäinen ja äidille ollut kyllä nuorempana väkivaltainen ja myöhemmin ottanut eron. Mutta äidillä on tuota palvontaa ihan naurettavuuksiin saakka! Ja pojalla on paljon narsistisia piirteitä.

Ajattelin vain kysyä, onko yleistäkin. Tunnen yhden narsistimiehen ja tällä oli etäinen ja väkivaltainen isä ja palvova äiti, jonka mielestä poika oli maailman täydellisin olento, eikä tehnyt koskaan mitään väärin. Yleistäkin?

Näitä Teidän juttuja kun lukee niin ei voi olla muuta kuin ihmettelemättä ihmisten arvostelukykyä ja toisten leimaamista narsistiksi. Oletteko te leimaajat itse muka parempia ihmisiä? Epäilen sitä suuresti. Terveisin ei-narsisti

narsisti ei ole mikään demoni vaan paljon pahaa kokenut epätoivoinen ihminen, jolla ei ole mitään väylää toisen ihmisen luo eli aitoon läheisyyteen. Ja siksi hän hakee tyydytystä itselleen narsistisin (eli pienen lapsen..) keinoin. Tämä ei tietenkän auta narsistin uhria, mutta tämä hyvä/paha mustavalkoinen asetelma on myös järkyttävä. Ikäänkuin narsisti olisi joku pahuuden ilmentymä ja sitten se uhri tai sivustakatsoja hieno ja hyvä ihminen jonka pahuus yrittää tuhota. Narsisti elää itse helvetissä. Uhri voi päästä siitä pois, narsistille tie pois on huomattavasti pidempi, joskus mahdoton. Pieni lapsi ei mahda mitään sille jos hänen vanhempansa tuhoavat hänet.

väkivaltainen, alkoholisotunut petturi isä ja mielenterveysongelmainen poissaoleva äiti.

mutta ei se aina niin mene.

Äiti todellakin palvoi ja passasi veljeäni

jättäen tyttärensä vaille myönteistä huomiota.

Veljelleni ei kehittynyt selkeää todellisuudentajua

(patologinen valehtelija jolle kaikki keinot olivat sallittuja) eikä ymmärrystä terveistä toimintamalleista ylipäätään. Lopulta keski-iässä teki itsemurhan, kun ei kestänyt jatkuvia konflikteja ympäröivän maailman kanssa joka ei vastannut välittömästi ja sataprosenttisesti HÄNEN tarpeisiinsa kuten äiti.Ja juu, isämme oli väkivaltainen alkoholisti ja perhe-elämämme sekä taloudellisesti että henkisesti epävakaata.

narsisti ei ole mikään demoni vaan paljon pahaa kokenut epätoivoinen ihminen, jolla ei ole mitään väylää toisen ihmisen luo eli aitoon läheisyyteen. Ja siksi hän hakee tyydytystä itselleen narsistisin (eli pienen lapsen..) keinoin. Tämä ei tietenkän auta narsistin uhria, mutta tämä hyvä/paha mustavalkoinen asetelma on myös järkyttävä. Ikäänkuin narsisti olisi joku pahuuden ilmentymä ja sitten se uhri tai sivustakatsoja hieno ja hyvä ihminen jonka pahuus yrittää tuhota. Narsisti elää itse helvetissä. Uhri voi päästä siitä pois, narsistille tie pois on huomattavasti pidempi, joskus mahdoton. Pieni lapsi ei mahda mitään sille jos hänen vanhempansa tuhoavat hänet.

Olen joutunut tosiaan narsistien uhriksi. Kuten myös ystäväni.

on dominoiva ja hössöttävä äiti, joka on vaatinut tyttäreltään liikaa, antanut "kaiken" ja nostanut tyttärensä jalustalle mutta pitää tätä edelleen otteessaan näillä vaateillaan. Ehkä tämä narisisti ei ole ihan puhdas narsisti vaan on muutakin persoonallisuushäiriötä mukana. Huono puoli tässä on se, että koska on tunnekylmä omalle lapselleen, on hyvää vauhtia luomassa uutta narsistia tähän maailmaan,

narsisti ei ole mikään demoni vaan paljon pahaa kokenut epätoivoinen ihminen, jolla ei ole mitään väylää toisen ihmisen luo eli aitoon läheisyyteen. Ja siksi hän hakee tyydytystä itselleen narsistisin (eli pienen lapsen..) keinoin. Tämä ei tietenkän auta narsistin uhria, mutta tämä hyvä/paha mustavalkoinen asetelma on myös järkyttävä. Ikäänkuin narsisti olisi joku pahuuden ilmentymä ja sitten se uhri tai sivustakatsoja hieno ja hyvä ihminen jonka pahuus yrittää tuhota. Narsisti elää itse helvetissä. Uhri voi päästä siitä pois, narsistille tie pois on huomattavasti pidempi, joskus mahdoton. Pieni lapsi ei mahda mitään sille jos hänen vanhempansa tuhoavat hänet.

Vaikka en nyt ihan varma siitä ole että narsisti varsinaisesti elää helvetissä aikuisena enää, lapsena pikemminkin, kunnes psyyke rakentui sellaiseksi että mikään ei kosketa. Tunne-elämältään epävakaa taas kyllä elää helvetissä ja vastaa lähinnä psyykkistä avohavaa, jos narsisti on tunnoton.

Ihan tutkimuksilla on osoitettu, että juurikin päinvastoin eli äiti, joka ei ole rakastanut tai ei ole osannut näyttää sitä. Eli ns rakkausvaje lapsena aiheuttaa narsismia.

molemmat vanhemmat olleet välinpitämättömiä, isä ei ole ikinä pitänyt yhteyttä, äiti sairasti vakavaa masennusta, seurusteli väkivaltaisten sekopäiden kanssa ja oli lääkityksellä mutta silti itsetuhoinen. Lapset huostaanotettiin mutta kaiketi liian myöhään. Toinen on hyvissä töissä, ulospäin normaali mutta erittäin narsistinen luonne. Toinen on vankilassa mutta jotenkin pääkoppa terveempi kun veljellään. Eli molemmat reagoineet hyvin erilailla lapsuuteensa.

Ei välttämättä paljon pahaa kokenut.

muuten ei synny narsismia. Tosin pitää määritellä paha. Paha on kaikki sellainen, joka on lapselle aivan liikaa ja jonka käsittelyyn ei ole mitään apua tarjolla tai se ei ole riittävää. Mistä tahansa elämän kolhuistahan selviää, jos saa rakkautta. Elämän kolhut eivät sinänsä tee kenestäkään narsistia.