Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olet kaverini kommentista?
30.07.2012 |
Hän sanoi, ettei enää usko haluavansa koskaan lapsia. On kuulemma tottunut liikaa siihen, että voi tehdä mitä huvittaa, on rahaa matkustaa ja aikaa harrastaa. Voi pukeutua kallisiin merkkivaatteisiin ja illallistaa ulkona monta kertaa viikossa.
Sanoi että on aina ajatellut hankkivansa lapsia mutta mitä vanhemmaksi tulee, sen vieraammaksi se ajatus sittenkin tuntuu.
Miten voisin auttaa kaveriani pääsemään tästä yli? Mua pelottaa että hän sitten myöhemmin katuu valintaansa...
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa, että se on miettinyt sitä paljon, joten antaisin olla. Tai ehkä vain sanoisin, että "pelkään että sua kaduttaa joskus".
Kuinka vanha se on?
Mä muutin mieleni yhtäkkiä kolmikymppisenä.
elä ihan vain omaa elämääsi ja anna hänen tehdä omat valintansa.
Mun kaveri sanoi samaa mutta 37-vuotiaana hankkiutui raskaaksi, koska hänen miehensä halusi lapsia. Kaveri juuri sanoi minulle, että odottaa kovasti että se avaruusolio syntyisi pian. Mitähän tuostakin tulee...
Fiksut ajatukset sun kaverilla.
V¤¤¤u mitä tumpioita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hankkiudu äidiksi, ellei sitä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulostaa, että se on miettinyt sitä paljon, joten antaisin olla. Tai ehkä vain sanoisin, että "pelkään että sua kaduttaa joskus".
Kuinka vanha se on?
Mä muutin mieleni yhtäkkiä kolmikymppisenä.
kuulostaa, että se on miettinyt sitä paljon, joten antaisin olla. Tai ehkä vain sanoisin, että "pelkään että sua kaduttaa joskus".
Kuinka vanha se on?
Mä muutin mieleni yhtäkkiä kolmikymppisenä.
Ja naimisissa. Musta tuntuu, että se mies on ylipuhunut kaverini uskomaan tähän. Olen aina ollut vähän salaa sitä mieltä, että miehensä tavattuaan kaverini meni jotenkin "pilalle". Sitä ennen hän oli normaali, maanläheinen ja normaalista elämästä haaveileiva. Miehen kanssa hänestä on tullut sellaienn "maailmannainen". He asuvat ulkomailla, ajavat urheiluautolla ja pukeutuvat merkkivaatteisiin. Jotenkin tosi pintaliitoelämää mun mielestä.
Mistä sen tosiaan pitäis päästä yli? Mitä asia sinua oikeastaan liikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsettomuus voi olla kaverillesi silti aivan oikea valinta. Ja ehkä hän aidosti pitää tuosta miehensä elämäntyylistä nyt kun on tutustunut siihen. Tai sitten ei. Se mitä voit tehdä on tukea häntä luottamaan omiin mielipiteisiinsä ja jos hän vaikuttaa epäaidosti myötäilevän miestänsä niin voithan sanoa siitä. Mutta siinä kulkee raja, hänen on tehtävä omat valintansa ja virheensä.
kuulostaa, että se on miettinyt sitä paljon, joten antaisin olla. Tai ehkä vain sanoisin, että "pelkään että sua kaduttaa joskus".
Kuinka vanha se on?
Mä muutin mieleni yhtäkkiä kolmikymppisenä.kuulostaa, että se on miettinyt sitä paljon, joten antaisin olla. Tai ehkä vain sanoisin, että "pelkään että sua kaduttaa joskus".
Kuinka vanha se on?
Mä muutin mieleni yhtäkkiä kolmikymppisenä.Ja naimisissa. Musta tuntuu, että se mies on ylipuhunut kaverini uskomaan tähän. Olen aina ollut vähän salaa sitä mieltä, että miehensä tavattuaan kaverini meni jotenkin "pilalle". Sitä ennen hän oli normaali, maanläheinen ja normaalista elämästä haaveileiva. Miehen kanssa hänestä on tullut sellaienn "maailmannainen". He asuvat ulkomailla, ajavat urheiluautolla ja pukeutuvat merkkivaatteisiin. Jotenkin tosi pintaliitoelämää mun mielestä.
tuen häntä päätöksessä.
Tietää kyllä mitä on lapsiperhe-elämä, koska hällä on kolme nuorenpaa sisarusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävä sanoi ettei halua lapsia, koska sitten ei vois enää käydä niin usein baarissa. On käsittääkseni ainakin joskus halunnut. Hänellä on aika paha alkoholiongelma, mutta ei halua sille tehdä mitään. Ei voi kuvitellakkaan lopettavansa juomista.
Tietenkin hyvä ettei tee lasta tuollaiseen tilanteeseen jos ei pysty juomista lopettamaan, mutta silti jotenkin niin karua kuulla oman ystävän valitsevan mielummin sen lähiöpubin kuin lapset. Että mielummin kuuntelee juoppojen lässytyksiä illat pitkät.
Yleensä ottaen olen sitä mieltä että se on hyvä, jos tietää selkeästi että haluaako vaiko eikö halua lapsia. Silloin ei joudu katumaan valintaansa, oli se kumpi tahansa. Mutta että ne pubit vievät todellakin voiton vanhoine juoppoineen, se on käsittämätöntä.
Mun ystävä sanoi ettei halua lapsia, koska sitten ei vois enää käydä niin usein baarissa. On käsittääkseni ainakin joskus halunnut. Hänellä on aika paha alkoholiongelma, mutta ei halua sille tehdä mitään. Ei voi kuvitellakkaan lopettavansa juomista.
Tietenkin hyvä ettei tee lasta tuollaiseen tilanteeseen jos ei pysty juomista lopettamaan, mutta silti jotenkin niin karua kuulla oman ystävän valitsevan mielummin sen lähiöpubin kuin lapset. Että mielummin kuuntelee juoppojen lässytyksiä illat pitkät.
Yleensä ottaen olen sitä mieltä että se on hyvä, jos tietää selkeästi että haluaako vaiko eikö halua lapsia. Silloin ei joudu katumaan valintaansa, oli se kumpi tahansa. Mutta että ne pubit vievät todellakin voiton vanhoine juoppoineen, se on käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei muusta tiedä. Sitten jos on "pallo jalassa" (esim. lapsi tmv. sitova juttu) ei enää valintaansa voi muuttaa = pitää sitä ihanana elämänä.
Jos taas elää ja kiertää maailmaa, siitäkin voi saada ihania kokemuksia. Jos elämä pörrää pienen piirin ympärillä: koti, työ, jumppa kerran viikossa, niin se lapsi tuo monelle kaivattua sisältöä elämään.
Jos taas purjehtii Välimerellä, kiipeää Kilimanjarolle, seikkailee Jamaicalle, laskettelee alpeillä, tutustuu paikan päällä maya temppeleihin, niin elämässä on aika paljon sisältöä ilman lastakin.
Fiksut ajatukset sun kaverilla.
V¤¤¤u mitä tumpioita...
ja "ajatus tuntuu vieraalta". Vai olisko sinun mielestäsi sitten fiksua hankkia lapsia, vaikkei niitä edes halua, koska niin nyt vain kuuluu tehdä?
Minusta sinun ei tarvitse tehdä mitään. Se on kaverisi mielipide ja hänen valintansa, ei sun tarvitse siihen puuttua.
Itse elin 37-vuotiaaksi asti aina yksin, sitten aloin seurustella vakavasti ja muutin yhteen miehen kanssa ja teimme yhden lapsenkin. Mutta ei siitä suhteesta mitään tullut, ei minusta ole kenenkään miehen kanssa eläjäksi omaa lastani lukuunottamatta. Olin liian pitkään saanut kulkea omien sävelteni mukaan ja päättää itse asioistani.
Kyllä hän vaikuttaa olevan sinut ajatuksen kanssa jos kerran ajatus voimistuu vuosivuodelta.
Hyvä vain, ettei lapsia tehdä ympäristön painostuksen takia.
hänen mielipiteensä ja toiveensakin ovat muuttuneet tai selkiytyneet. Eikä näin ole suinkaan välttämättä käynyt miehen painostuksesta, vaan ihan ihmisen kypsyessä ja vanhetessa. Eikä se välttämättä ole kielteinen asia, vaikket sinä henkilökohtaisesti välttämättä pidä tästä muutoksesta ystävässäsi.
On täysin luonnollista, että kolmekymppisenä tuntee itsensä, tarpeensa, toiveensa ja elämäntyylinsä paremmin kuin parikymppisenä. On myös fakta, että monet ihmiset tekevät lapsia tavallaan siksi, että se kuuluu normaaliin elämänrytmiin, niin kuuluu tehdä; ja se on aina surullista. - Myös lapsen tekemistä voi katua, ja monet katuvatkin, ainakin jollain tasolla, eikä se ole koskaan lapselle hyväksi.
Itse olenkin aina ajatellut, että ainoa järkevä ja todellinen syy tehdä lapsi tietoisesti on todella haluta vanhemmaksi: aito halu luoda ja kasvattaa sekä rakastaa loppuun asti kokonaan uusi ihminen. Suurin osa ihmisistä varmaan kokeekin tähän myötäsyntyistä tarvetta ja halua, mutta eivät kaikki. Eikö ole vain hyvä, etteivät sellaiset ihmiset, jotka eivät lasta oikeasti ja syvästi elämäänsä halua, sellaista tee?!
Minusta on hienoa, että ystäväsi on pohtinut elämänvalintojaan. Vaatii rohkeutta myöntää, ettei halua lapsia, sillä lasten haluaminen on niin normaalia ja yleensä ihailtavaa. Ja minusta ei suinkaan kuulostanut siltä, että syyt ystäväsi päätökseen ovat materiassa, vaan lähtökohtaisestihan hänellä on kypsynyt tunne, ettei halua lasta, ja tietty elämäntyyli, josta hän selvästi nautii, on vaikuttanut siihen.
Mitä vikaa on matkustelussa, nautiskelussa ja maailmannäkemisessä elämänvalintana? Mitä vikaa on pelkän pariskunnan muodostamassa perheessä ja jakamassa rakkaudessa? Jos ystäväsi tahtoo elää näin, sinun tehtäväsi on olla onnellinen, että ystäväsi tietää, mitä elämältään haluaa. - Eri asia tietysti on, jos sinulla on jotain oikeita perusteita olettaa, ettei ystäväsi todella halua tällaista elämää vaan on ehkä painostettu puhumaan tuohon tyyliin. Perusteeksi ei kuitenkaan riitä se, että ajatukset ja valinnat ovat erilaisia kuin sinun tai enemmistön!
kaikki ei yksinkertaisesti halua lapsia ja suotakoon heillekin se valinnanvapaus.