Lue keskustelun säännöt.
Eikö ihmisiä oikeasti kiinnosta juuri toisten häät?
29.07.2012 |
Näitä tämän päivän hääkeskusteluja lukeneena suurin osa kommenteista on sitä, että ei ne vihkimispuheet kuule kiinnosta muita ihmisiä pätkääkään! Ja ei ne teidän häänne kiinnosta muita juurikaan, häät ovat vain pikkujuttu muille ihmisille ja jos niihin ei huvita tulla niin sitten voi olla vaikka kotona jos on parempaa tekemistä tms.
Siis ihanko oikeasti menette muiden ihmisten häihin tällä asenteella? Kyllä minä itse olen ollut hääparin onnessa aidosti mukana ja ilolla kuunnellut niitä vihkipuheitakin ja vetistellyt.
Tuntuu, että nykyisin ihmisiä ei kiinnosta toiset pätkääkään, vaan tyyliin jos nyt sattuu sinä päivänä olemaan vaikka kiva päivä mennä huviretkelle niin valitaan mielummin se kuin häihin meno.
Ihmeellistä :(
Joo ja meillä on tulossa piakkoin omat häät, ja jotenkin olen nyt ihan latistunut tästä. Kuvittelin, että kaikki tulevat ilolla juhlistamaan meidän tärkeintä päiväämme. Mutta täällä olen ymmärtänyt, että sinnehän tullaan vain vähän velvollisuudesta, mutta oikeasti muita ei kiinnosta ne häät pätkääkään!?!
Kommentit (70)
Onko tää taas joku naisenalistamis-neitsyysjuttu?
Ja lohikeitosta: kaikilla ei ole varaa järjestää hulppeita häitä. Lohikeitto on hyvin valmistettuna todella makoisaa ruokaa. Ei kaikilla tarvitse olla viittä sataa sorttia eri ruokia. Jokainen tyylillään!
Mutta parit häät on olleet sellaiset, että hmm...
- morsiamella huntu, vaikka oli jo lapsi, samoissa häissä piti vieraiden itse viedä astiat keittiöön
- sulhasella jo 3. häät, lisäksi erikoisuuden tavoittelun takia hääpäivän piti olla 12.12.12 klo 12
- ei lahjalistaa -> peitelty tapa pyytää rahalahjoja
- piti olla sulhasen mukaan hienot häät, tarjolla oli lohikeittoa, kahvin vaihtoehtona ei ollut teetä, otin sitten lapsille tarkoitettua mehua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei sitä lasta olisi ollut, niin olisi edes voinut "teeskennellä", että sillä hunnulla oli jokin merkitys. Lohikeitto on meillä arkiruoka, enkä osaa mieltää sitä juhlaruoaksi. Pointti olikin nyt se, että sulhanen hehkutti häitään vuosisadan tapauksena ja olin vähän, että häh? Pelkkää lohikeittoa ja leipää tarjolla. No, pari sitten erosikin.
Jos ei sitä lasta olisi ollut, niin olisi edes voinut "teeskennellä", että sillä hunnulla oli jokin merkitys. Lohikeitto on meillä arkiruoka, enkä osaa mieltää sitä juhlaruoaksi. Pointti olikin nyt se, että sulhanen hehkutti häitään vuosisadan tapauksena ja olin vähän, että häh? Pelkkää lohikeittoa ja leipää tarjolla. No, pari sitten erosikin.
vaikkei olisi sinulle ollut.
PS. Meidän häissä oli tarjolla lihapullia ;)
Sisarusten ja lähimpien kavereiden häihin oli kiva mennä. Serkkukatras alkaa olla naimaiässä. Odotan kutsuja kauhulla. En halua rekvisiitaksi pönöttämään, kun kirkko näyttäisi muuten niin tyhjältä.
Häistä on tullut ihme sirkusta. Minusta voisi hyvin ottaa käyttöön vihkimiset sota-ajan tyyliin: vain lähimmät paikalla, ei kalliita pukuja, kukkia tai kulisseja. Tärkeintä on että päästään naimisiin. Kai tämän nykyisen älyttömän prinsessaleikkitrendin on jossain vaiheessa pakko mennä ohi.
jaksa kiinnostaa. Varsinkaan mikään ohjelma, koristelut yms., ei niillä yksinkertaisesti ole mitään väliä.
Kun se teidän parisuhde koskettaa kuitenkin lähinnä teitä. Ei se tunnu mitenkään upealta jutulta muiden mielestä, joten ei teidän naimisissaolokaan sinänsä kosketa muita juurikaan.
Ihmiset menee naimisiin koko ajan. Häitä on monet vuodessa, kyllä siihen turtuu.
Eikä ehkä kannattaisi ottaa niitä häitä muutenkaan niin vakavasti. Tuollainen "tärkein päivä" ajattelu on vähän höpsöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa miettiä tarkoin ketä kutsutte. Harvalla parilla on oikeasti yli 50 aidosti läheistä ihmistä elämässään.
Mutta totta se on, toisen häät eivät välttämättä hirveästi kiinnosta, tässä muutama syy:
- Nykyään häät tuntuvat olevan aina sitä samaa kaavaa
- Hääpari keskittyy turhiin sivuseikkoihin kuten teemaväreihin, pöytäkoristeisiin, kukkakimppuun ja karkkeihin, ketään ei kiinnosta nämä
- Ei tunnuta käsittävän, mistä tunnelma syntyy ja mistä ei, puhe häissä on merkityksellinen vain hääparille, muille se on tylsää hiljaa olon aikaa
- aikuisten ihmisten leikittäminen, mikään ei ole turhempaa ohjelmaa häissä kuin leikit
-Oikeasti hauska ja rento oleminen musiikkeineen ja tanssimisineen alkaa vasta kuuden tunnin tylsistymisen jälkeen
-Häät tuntuvat nykyään olevan täysin morsiamen itsensä suunnittelemat, sulhanen näyttää usein vain osalta teatteriasitystä. Kuinka moni mies askartelisi itse kutsut, pöytäkortit ja koristeet? Kuinka moni mies tuhraisi rahaa tonnitolkulla omaan ulkonäköönsä?
Yllä mainituista syistä en itse viihdy häissä.
Olen itse onnellisesti naimisissa, joten en ole eron jäljiltä katkeroitunut ja enkä pidä muidenkin häitä ihan turhina.
Tykkään eniten ihan vapaamuotoisista häistä, joissa on hyvää ruokaa ja juomaa sekä huolella mietitty plaseeraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua ajatella, että joku istuu mieluummin kotona kun menee juhliin.
ihan on omaa tulkintaasi. Pidän minäkin juhlista, ja menen häihin ihan mielelläni, mutta ei ne siltikään KIINNOSTA. Jollain kaasojen puheilla, leikeillä ja hääkarkeilla ei vaan ole mulle mitään väliä. Onhan synttäreitäkin kiva juhlia, mutta eihän se päivänsankarin ikääntyminen MINUSTA miltään tunnu, samalla tavoin muiden avioituminen ei ole MINULLE mikään rakkauden juhla. Tietysti häissä voi olla oikein hauskaa, mutta onhan se nyt aika paljon vaadittu, että niiden pitäisi merkitä jotain erityistä minulle! Eiväthän ne minun hääni ole!
On suoraan sanottuna hirvittävää, kun postilaatikosta ilmestyy hääkutsu.
Lähinnä ahdistaa rahanmeno. Asutaan toisella paikkakunnalla kuin sukulaiset ja kaverit, joten häihin osallistuminen vie yleensä koko viikonlopun matkoineen ja hotelliöineen, pahimmassa tapauksessa 2-3 viikonloppua (polttarit). Onneksi suurin osa tutuista alkaa olla jo naimisissa, joten suurin hääbuumi alkanee hälvetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiväthän ne minun hääni ole!
Minun, minun, minun... miten olet yhtään sen parempi kuin se häitään viettävä morsian? Et mitenkään.
Toki juhlissa voi olla kivaa ja toki voi liikuttuakin juhlasankarin puolesta jne., mutta aika väistämättä juhlissa on aina ns. sisäpiirijuttuja, jotka ei kaikille avaudu, vaikka olisi kuinka lähisukua.
Eli joo, morsiamesta voi olla ihqua kuunnella kummitädin puhetta hänen lapsuudestaan, mutta jos se puhe ei ole erityisen hauska ja taitavasti esitetty (harvemmin on, noin objektiivisesti ottaen), se sisältää puhetta oudoista tapahtumista ja on osalle hääväestä kuin kärpäsen surinaa... Sama juttu, kun kaaso puhuu morsiamesta ja heidän ystäväpiirinsä hauskoista sattumuksista vuosien varrella - ei voisi vähempää kiinnostaa sukulaisia, joille todennäköisesti koko ystävätärsakki on outo morsianta lukuunottamatta.
Joten: ihmisiä kiinnostaa eniten tuttujen ihmisten tutut jutut. Ikävä kyllä näin on. Ja se kannattaa ottaa huomioon, kun järjestää ohjelmaa. EI pitkiä puheita. Ei vaivaannuttavia leikkejä. Ei jäykistelyä ja eri sukupolvien sijoittelua täysin sekaisin istumapaikoille (se sinun lapsuudenaikainen kaverisi ei välttämättä tykkää joutua pakkoystävystymään sinun työkaveriesi kanssa tai miehesi vanhapiikatädin...)
Häissä VOI olla kivaa, mutta sellaisia juhlia ei olekaan, joissa kaikilla olisi yhtä kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei sitä lasta olisi ollut, niin olisi edes voinut "teeskennellä", että sillä hunnulla oli jokin merkitys.
niin olettaisi, että tietäisit hunnun merkityksen?
"Neitsyyden symboli" -juttu on paljon uudempi ja päälleliimattu tulkinta. Hunnun tarkoitus on ollut suojata morsian pahojen henkien hyökkäyksiltä. Siirtymä- ja muiden riittien aikana ihmisen on ajateltu olevan erityisen suojaton näitä hyökkäyksiä vastaan, ja siksi silloin on tarvittu erityssuojelua. Samasta syystä morsiamen mukana on yleensä morsiusneitoja: heidän tehtävänsä on ollut hämätä henkiä, jotta nämä eivät tiedä, kuka oikeastaan on morsian.
Että haaskuusen meni paheksuntasi.
Ihan millä tahansa syyllä on kiva päästä juhlimaan ja viettämään hauskaa aikaa ystävien, sukulaisten tai tuttavien kanssa.
Mun mielestäni tähän nykyiseen hektiseen ja itsekkääseen elämään on nyt vaan tullut trendiksi se, että mihinkään toisen järjestämään ei haluta osallistua ja kaikki muu paitsi omat tekemiset on tylsää ja kiusallista ja noloa ja mitä lie...
Pahiten tosin tuokin taitaa korostua tällä palstalla, joten pienellä varauksella voi tuohonkin trendiin suhtautua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiväthän ne minun hääni ole!
Minun, minun, minun... miten olet yhtään sen parempi kuin se häitään viettävä morsian? Et mitenkään.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että MUIDEN häät eivät kosketa kuten omat? Ja miksi ihmeessä niiden tarvitsisikaan?
Hyvin eriskummallinen ajatus tuo, että toisten juhlista pitäisi liikuttua kuten omistaan. Totta kai kaikilla juhlilla on erityisempi merkitys juhlakalulle kuin vieraille. Naurettavaa olisi odottaa muuta.
Eikä kyseessä ole mikään minäminä-henki, vaan ihan täysin normaali ajattelu. Sinulla on nyt vain joku ahdistus siellä menossa ja tulkitset kaiken omien linssiesi läpi.
Läheisten ihmisten häät on aina mukavia ja sellaisten, joista tietää, että ovat tosimielellä menossa naimisiin. Silloin yleensä ne häät eivät ole se pääasia tai ne häät ovat vanhan ajan kunnolliset, isot sukujuhlat.
Sitten on taas näitä pariskuntia, joista tietää, että ne häät on tärkeämmät, kuin itse avioliitto. Nainen haluaa sen prinsessapäivänsä ja siinä on sen avioliiton tarkoituskin - saada se yksi päivä. Hössötetään siihen malliin, että niiden häiden pitäisi olla kaikille vuoden kohokohta ja kaiken pitäisi mennä just niin, kuin arvon morsian haluaa.
Joistain pareista tietää jo etukäteen, että ero tulee heti häiden jälkeen tai viimeistään muutaman vuoden sisällä. Ja nämäkään ei kiinnosta, jotka on menossa ties kuinka monetta kertaa naimisiin. Jotensakin typerältä tuntuu lähteä saman ihmisen kohdalla ties kuinka monetta kertaa kuuntelemaan niitä samoja vihkivaloja tietäen, että metsään mennään taas.
Toki juhlissa voi olla kivaa ja toki voi liikuttuakin juhlasankarin puolesta jne., mutta aika väistämättä juhlissa on aina ns. sisäpiirijuttuja, jotka ei kaikille avaudu, vaikka olisi kuinka lähisukua.
Eli joo, morsiamesta voi olla ihqua kuunnella kummitädin puhetta hänen lapsuudestaan, mutta jos se puhe ei ole erityisen hauska ja taitavasti esitetty (harvemmin on, noin objektiivisesti ottaen), se sisältää puhetta oudoista tapahtumista ja on osalle hääväestä kuin kärpäsen surinaa... Sama juttu, kun kaaso puhuu morsiamesta ja heidän ystäväpiirinsä hauskoista sattumuksista vuosien varrella - ei voisi vähempää kiinnostaa sukulaisia, joille todennäköisesti koko ystävätärsakki on outo morsianta lukuunottamatta.
Joten: ihmisiä kiinnostaa eniten tuttujen ihmisten tutut jutut. Ikävä kyllä näin on. Ja se kannattaa ottaa huomioon, kun järjestää ohjelmaa. EI pitkiä puheita. Ei vaivaannuttavia leikkejä. Ei jäykistelyä ja eri sukupolvien sijoittelua täysin sekaisin istumapaikoille (se sinun lapsuudenaikainen kaverisi ei välttämättä tykkää joutua pakkoystävystymään sinun työkaveriesi kanssa tai miehesi vanhapiikatädin...)
Häissä VOI olla kivaa, mutta sellaisia juhlia ei olekaan, joissa kaikilla olisi yhtä kivaa.
Musta häihin kutsutaan ihan liikaa porukkaa. Suuret häät on tylsiä, koska siellä on just sakkia, jolla ei ole mitään yhteyttä muuhun porukkaan, eikä se morsian tai sulhanen ehdi yhden yksinäisen kanssa kauheesti seurustella. Pitäis miettiä tarkemmin vieraslista ja se, miten vieraat pannaan istumaan. Että olis kaikille hauskaa puheseuraa lähietäisyydellä.
joku morsian olettaa, että hänen juhlansa merkkaavat muille yhtä paljon kuin hänelle? Mistä tällainen ajatus oikein syntyy? Eihän se sitä tarkoita, ettei parin avioituminen sinänsä kiinnostaisi, mutta mistä tuollainen ajatus tulee, että kaikki juhlissa merkkaisi, puheet ym.? Ajatteletteko myös, että teidän lakkiaisenne tai lapsenne rippijuhlat tai pyöreät synttärinne tms. on myös muille ihmisille yhtä merkityksellisiä kuin teille?
yleensä olen vastannut, että vihkimispuheet eivät ole yleisölle niin tärkeitä, keskusteluketjuissa joissa torpataan pienten lasten osallistuminen häihin sillä periaatteella että he saattavat pitää liikaa ääntä.
Läheisten häihin osallistun kyllä mielelläni, on kiva nähdä muuta sukua ja ystäviä ja syödä hyvin.
Se mistä en piittaa, ovat typerät hääleikit, etenkin ne joihin yleisön on pakko-osallistuttava.
Toinen ei-niin-kiva piirre on se, jos häät ovat toisella puolen maata juhannuksena tai juuri sen alla tai jos jokaikinen suviviikonloppu menisi häissä juostessa.
Toki juhlissa voi olla kivaa ja toki voi liikuttuakin juhlasankarin puolesta jne., mutta aika väistämättä juhlissa on aina ns. sisäpiirijuttuja, jotka ei kaikille avaudu, vaikka olisi kuinka lähisukua.
Eli joo, morsiamesta voi olla ihqua kuunnella kummitädin puhetta hänen lapsuudestaan, mutta jos se puhe ei ole erityisen hauska ja taitavasti esitetty (harvemmin on, noin objektiivisesti ottaen), se sisältää puhetta oudoista tapahtumista ja on osalle hääväestä kuin kärpäsen surinaa... Sama juttu, kun kaaso puhuu morsiamesta ja heidän ystäväpiirinsä hauskoista sattumuksista vuosien varrella - ei voisi vähempää kiinnostaa sukulaisia, joille todennäköisesti koko ystävätärsakki on outo morsianta lukuunottamatta.
Joten: ihmisiä kiinnostaa eniten tuttujen ihmisten tutut jutut. Ikävä kyllä näin on. Ja se kannattaa ottaa huomioon, kun järjestää ohjelmaa. EI pitkiä puheita. Ei vaivaannuttavia leikkejä. Ei jäykistelyä ja eri sukupolvien sijoittelua täysin sekaisin istumapaikoille (se sinun lapsuudenaikainen kaverisi ei välttämättä tykkää joutua pakkoystävystymään sinun työkaveriesi kanssa tai miehesi vanhapiikatädin...)
Häissä VOI olla kivaa, mutta sellaisia juhlia ei olekaan, joissa kaikilla olisi yhtä kivaa.
Musta häihin kutsutaan ihan liikaa porukkaa. Suuret häät on tylsiä, koska siellä on just sakkia, jolla ei ole mitään yhteyttä muuhun porukkaan, eikä se morsian tai sulhanen ehdi yhden yksinäisen kanssa kauheesti seurustella. Pitäis miettiä tarkemmin vieraslista ja se, miten vieraat pannaan istumaan. Että olis kaikille hauskaa puheseuraa lähietäisyydellä.
Suuret häät tulivat "muotiin" joskus tuossa 1980-luvun lopussa/1990-luvun alussa, sitä ennen niitä järjestettiin lähinnä maaseudulla.
Aika harvalla on kumminkaan isoa sukua ja kymmeniä toisilleen tuttuja ystäviä, joten vieraskunta tuppaa olemaan hyvin heterogeenista eli kirjavaa ja toisilleen outoa.
Mikäs siinä, sellaisetkin juhlat voivat onnistua, mutta riski sille että osa vieraista tuntee olonsa yksinäiseksi sudeksi on isompi.
(tuo, jota siteerasit)
Mutta parit häät on olleet sellaiset, että hmm...
- morsiamella huntu, vaikka oli jo lapsi, samoissa häissä piti vieraiden itse viedä astiat keittiöön
- sulhasella jo 3. häät, lisäksi erikoisuuden tavoittelun takia hääpäivän piti olla 12.12.12 klo 12
- ei lahjalistaa -> peitelty tapa pyytää rahalahjoja
- piti olla sulhasen mukaan hienot häät, tarjolla oli lohikeittoa, kahvin vaihtoehtona ei ollut teetä, otin sitten lapsille tarkoitettua mehua...