Lue keskustelun säännöt.
Eikö ihmisiä oikeasti kiinnosta juuri toisten häät?
29.07.2012 |
Näitä tämän päivän hääkeskusteluja lukeneena suurin osa kommenteista on sitä, että ei ne vihkimispuheet kuule kiinnosta muita ihmisiä pätkääkään! Ja ei ne teidän häänne kiinnosta muita juurikaan, häät ovat vain pikkujuttu muille ihmisille ja jos niihin ei huvita tulla niin sitten voi olla vaikka kotona jos on parempaa tekemistä tms.
Siis ihanko oikeasti menette muiden ihmisten häihin tällä asenteella? Kyllä minä itse olen ollut hääparin onnessa aidosti mukana ja ilolla kuunnellut niitä vihkipuheitakin ja vetistellyt.
Tuntuu, että nykyisin ihmisiä ei kiinnosta toiset pätkääkään, vaan tyyliin jos nyt sattuu sinä päivänä olemaan vaikka kiva päivä mennä huviretkelle niin valitaan mielummin se kuin häihin meno.
Ihmeellistä :(
Joo ja meillä on tulossa piakkoin omat häät, ja jotenkin olen nyt ihan latistunut tästä. Kuvittelin, että kaikki tulevat ilolla juhlistamaan meidän tärkeintä päiväämme. Mutta täällä olen ymmärtänyt, että sinnehän tullaan vain vähän velvollisuudesta, mutta oikeasti muita ei kiinnosta ne häät pätkääkään!?!
Kommentit (70)
-Jos kyseessä on läheisten ihmisten häät, niin kiinnostaa. Eli läheiset sukulaiset ja ystävät. Kaukaisempien häissä joskus ihan kivaa, jos kyseessä häät missä näkee esim. pitkästä aikaa sukulaisia (siis niitä joita näkee muuten harvoin) tai esim. lapsuudenkaveri menee naimisiin ja häissään näkee vanhoja lapsuuden kavereita joita vuosiin ei ole tavannut.
-Jos itse juhlat ovat kivat, eli mukava paikka, hyvää ruokaa jne. Jos väkimäärään nähden liian ahdas tila, huonoa ruokaa jne. niin ei siinä paljon juhlafiilistä ole.
-Jos hääpari on vakavasti yhdessä, ei kiinnosta mennä häihin joista arvaa että kohta eroavat, tai menossa on molempien/toisen kolmannet häät tmv.
-Jos häät eivät ole kesällä, niihin menee mielummin. Ihan siitä syystä, että esim. marraskuu on tylsä ja pimeä kuukausi, silloin häät piristävät mukavasti arkea. Kesällä taas on muutenkin paljon menoja, ja mielellään on ihan ulkona, rannalla, tapahtumissa jne. (jos hienot ilmat) ja valitettavasti usein ne häät eivät juuri kesäaikaan kiinnosta. Poikkeuksena jos tosiaan joku todella läheinen menee naimisiin, mutta mitkään serkunkumminkaiman häät eivät kiinnosta.
-Häihin myös "turtuu" (edelleen poikkeuksena ne lähimpien ihmisten juhlat) koska tietyssä elämänvaiheessa niitä tuntuu olevan koko ajan. On eri asia jos 1-2 vuoden välein saa kutsun, mutta kun niitä tietyn ikäisenä tuntuu tulevan 5-6 kesässä, niin ei vaan jaksa. Kesällä on niin paljon tekemistä, ei jaksa "joka viikonloppu" olla menossa ties mihin päin Suomea häihin.
Onneksi kutsusta voi kieltäytyä, eli sinänsä asia ei ole ongelma :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki häät on olleet samanlaisia jo 15 vuotta ja silti jokainen morsiuspari jaksaa vouhkata, kuinka eivät halua mitään tusinahäitä vaan täysin omanlaiset häät. Ja kuinkas käykään, kun paikalle menet. Ihan samat häät kuin ne 10 edelliset joissa olet käynyt.
Aina ihmettelen, että missä kohtaa se "omanlaisuus" nyt olikaan näissä häissä.
on vissiin niin pieni suku ja kaveripiiri, että innolla on käikissa häissä käyty, mihin on kutsu tullut. Viimeisistä jo kuusi vuotta eikä seuraavista tietoakaan. Että mulle kyllä kutsu kelpaisi. Kaikki häät, joissa itse olen ollut, ovat olleet ihanan tunteellisia, johtuu tosin varmaan juuri siitä että ovat olleet lähimpien ystävien tai lähisukulaisten juhlia. Miehen suku on niin riitaisaa, että sen puolen suvun juhliin ei ole tullut yhtäkään hääkutsua ikinä (meidän häihin 17v sitten kutsuttiin muutamia). On vain jälkikäteen anopilta kuultu, jos joku on mennyt naimisiin.
En ole moneen vuoteen päässyt häihin ja aina toivotaan miehen kanssa, että päästäis! Kaikki tutut vaan on jo naimisissa... Häät on ilman muuta ihan ihanimpia juhlia :-) Eli ei kaikki inhoa häitä!
Jos hääparille on aidosti tärkeintä yhteisen rakkauden ja liiton solmiminen, ei siihen tarvita suurta hääjuhlaa eikä velvolllisuudesta kutsuttuja puolisukulaisia.
Silloin pidetään häät jonne kutsutaan aidosti ne kaikista läheisimmät ja tärkeimmät ihmiset. Ne jotka on teille tärkeitä ja joille myös te ja teidän liittonne on tärkeä. Nämä ihmiset tulevat 100% varmasti juhlistamaan liittoanne hyvin mielin.
Nämä velvollisuudesta kutsutut, myös tulevat paikalle velvollisuudesta, eikä silloin kenelläkään ole kivaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siis kaverien häät ovat kurjia kun niissä ei tunne ketään.
Mustakin on aika kamalaa olla häissä joissa ei tunne ketään (yhden kerran olin sellaisissa - naimisiin meni vanhempieni ystävien tytär, jonka olin nähnyt viimeksi joskus peruskouluikäisenä), mutta omien ystävieni häät eivät tosiaan ole sellaisia. Niisä on kivaa juhlia kaverien kanssa.
Ei kai kukaan morsian voi olettaa, että vierailla on sama hype päällä hänen häistään kuin hänellä itsellään?
Siis oikeasti. Maailman tärkein päivä morsiammelle ei tarkoita samaa vieraille. Sitä paitsi puolet avioliitoista päättyy eroon, joten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan tavallista, joten ketä enää kiinnostaa lähteä katsomaan sitä lopun alkua?
Itselle ei käynyt niin, vaan ollaan ainoat isossa kaveripiirissä, jotka ovat vielä yhdessä 16 v hääpäivä seuraavaksi.
Harvoin kuulee esim. hyviä puheita tai on jotain oikeesti hauskaa ohjelmaa. Avoparien, joilla jo lapsia ja pitkä yhteinen taival takanaan, häät erityisen tylsiä. Eihän naimisiin menossa ole sitten enää mitään juhlallistakaan, kun arkea on jo eletty pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin mennä vilpittömiin häihin joissa ei jo kutsussa kerjätä rahaa matkan tai ylikalliiden juhlien kulujen kattamiseen. Myös ohjelma ois kiva tietää etukäteen, onko hääleikkejä (tietää jäädä kotiin) ja mitä muuta tiedossa.
Ei oo kiva pettyä häistä toiseen siihen supertylsään ohjelmaan ja rahankerjuuseen.
olenkin vuosien tauon jälkeen päässyt vuoden sisällä kaksiin.
ekat olivat iloinen yllätys. Hääpari ovat kummatkin ihania ihmisiä. Sukulaisia oli 1/3 ja ystäviä 2/3. Valitsivat paikan ruuan takia ja että oli tarpeeksi iso tila, jotta kaikki mahtuivat, keitä halusivat kutsua. Bändi hyvä, viihdyttiin loppuun asti.
Tokat häät olivat kaikkea muuta. Hääpari halusi kutsua vain "lähimmät" ja todella paljon ystäviä ja sukulaisia jäi kutsun ulkopuolelle. Koska hääpari halusi välttämättä pitää tietyssä paikassa häät, joilla ei ollut mitään historiallista merkitystä heidän elämässään, tykkäsivät vaan paikasta. No, kaikki eivät tietenkään häihin päässeet, eli tilassa oli hyvin paljon tyhjää tilaa.
Tämä kutsumattomuus aiheutti tosi paljon pahaa verta.
Jälkimmäisissä häissä ruoka oli lähes ala-arvoista, moni asia loppui kesken. Ekassa häissä oli panostettu just ruokaan, tokassa ei yhtään.
Ekassa oli ohjelmaa juuri sopivasti, jälkimmäisessä ei yhtään. Pari puhetta, ei yhtään mitään muuta.
Jälkimmäisissä häissä oli tarkoitus että juhlat vietetään ulkona, mutta sattuikin satamaan kunnolla vettä, joten häät siirrettiin sisätiloihin. Paikka oli todella kolkko ja pimeä, vetoisa ja hyvin ruma. No, häissä ei ollut mitään ohjelmaa, joten väliäkös sillä. Jälkimmäisissä häissä ei ollut minkäänlaista istumajärjestystä. Itse allekirjoitan istumapaikkakorttien nimeen. Sillä itse vaikuttaa miten vieraat viihtyy. Me oltiin siis pienessä nurkkauksessa, jossa oli morsiamen lapsenvahti hänen ollessa lapsi, eli mummo oli yli 80 v eikä kuullut kunnolla. Lisäksi pariskunta, jotka tappelivat koko ajan.
Lisäksi minä INHOAN yliylikaiken näitä tilinumeroita kutsuissa, vaikka se onkin tätä päivää. Vaikka ihmiset olisivat olleet 20 v yhdessä, aina taatusti kotiin halutaan jotain uutta, esim grilli, lakanat, aamiaissetti.
Olen tietenkin onnellinen kaikkien puolesta ja innolla menen häihin. Harmittaa vaan, kun sitten kun vihdoin ja viimein saa kutsun häihin ei hääpari viitsi panostaa häihin yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa hieman tietää, mutta ei tunne. Kaveripiiri kasvaa iän myötä, jos on esim. ala-asteen samassa (pienessä) koulussa, niin tuntee kaikki koska sama porukka kuusi vuotta yhdessä, eli vähän kuin kaikki kaikkien kavereita +tuntee useimpin perhettäkin. Mutta kun aikuisena tutustuu ihmisiin, niin niitä kavereita tupshatelee sieltä sun täältä. Ja koska useimmilla aikuisilla on omat piirinsä, niin esim. hyvää työkaveria yleensä näkee työkavereiden kesken jossakin, ei työkaverin muiden kavereiden kanssa niinkään.
Vai onko tästä jotain lähdettä?
Suurinosa naimisiinmenijöistä eroaa parin vuoden sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin läheisten ihmisten häät kiinnostaa, mutta ei pitkiä puheita niissäkään jaksa, tai seremonioita. kirkkoon en missään nimessä halua mennä, siinä menee aina tosi pitkään.
mutta jos olen aveccina niin joo, aivan sama, ilmasta ruokaa ja juomaa...sillä meiningillä.
ja kauhee stressi voi kans tulla kun itsekin pitää pukeutua hyvin ja kaikkee.
mieluummin olisin kotona, mutta kun kutsutaan en ilman hyvää syytä kehtaa kieltäytyä.
Mutta kiinnostus on 0: Onneksi nykyää on lapsettomia häitä, niin helppo kieltäytyä
mutta en jaksa innostua näistä prinsessahäistä, joissa on vaatimuksia ja tilinumeroita. Erojakin tulee niin paljon, ettei jaksa oikein iloita kun tietää, että parin vuoden päästä eroavat.
Lapsettomat häät ovat kivoja kun voi sillä tekosyyllä kieltäytyä.
Eniten olen tykännyt oman lähisukuni häistä. Lapset mukana ja ei ole jäykkiä vaan iloisia sukujuhlia. Ei mitään satoja ihmisiä vaan lähimmät sukulaiset ja hääparin parhaat kaverit.
Kauheimmat oli häät, joihin oli haalittu työkaveritkin ja oli tilinumerot ja hääetiketit ja lapsia ei saanut tulla. Morsian mulkoili koko ajan vieraita, että osataanko käyttäytyä.
Ei ihan oikeasti kiinnosta enää ne samanlaiset pellejuhlat, joissa on käyty katsomassa morsiamen showta ihan tarpeeksi monta kertaa.
Onneksi toisella kierroksella ihmiset menevät naimisiin vain lähiomaisten läsnäollessa tai salaa.
Ystävien häät on ihania ja jammaillaan aina loppuun asti (ilman lapsia) ja nautitaan kun on mahdollisuus lähteä juhlimaan aikuisten kesken.
Sukulaishäät ovat sitten yleensä sitä pakkopullaa ja sinne otamme lapsetkin mukaan -siksi, että lapsetkin pääsevät joskus hienoihin juhliin. Pakkopulla johtuu siitä, että en ole ollenkaan läheinen sukuni kanssa. Mulla on melkein 40 serkkua, joita en edes tunne naamasta -saati tiedä, mitä tekevät elämässään. Tunnen tätini ja muutaman serkun, mutta isossa suvussa on todella tilanteita, joissa haukottelu iskee eikä oikeasti innosta suuremmin. Olenkin näitä sukulaishäitä jättänyt yleensä väliin, jos vain suinkin mahdollista. Joskushan on sellainen sukulainen, että "on pakko mennä"
Nyt kuitenkin alkavat häät olla käytyjä kun olen 36v. Eli nyt ei hääkutsuja enää tipahtele kun kaikki ovat naimisissa -ehkä sitten toisella kierroksella.
Mä sanoisin hääpareille, että panostakaa just niin paljon kuin mieleen tulee. Leikkejä, ohjelmaa, musiikkia... aina plussaa, ettei tarvii istua "vaivautuneena". Reilut tarjoilut auttavat myös tunnelman keventymisessä.
Mä ainakin lähden ystävieni häihin todella innoissani!!
Ei kai kukaan morsian voi olettaa, että vierailla on sama hype päällä hänen häistään kuin hänellä itsellään?
Siis oikeasti. Maailman tärkein päivä morsiammelle ei tarkoita samaa vieraille. Sitä paitsi puolet avioliitoista päättyy eroon, joten...
Ja yleensä moni menee naimisiinkin vähän keposalla asenteella ja toki usein joutuu saman henkilön häihin raahautumaan useamman kerran. Ei enää silloin kiinnosta kolmatta kertaa kuunnella, kuinka luvataan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Joo. Joo.
Häät ovat yleensä tylsiä ja pitkäveteisiä ja noloja. Jos saan valita kesäpäivän viettoon tavan niin häät eivät todella ole ykkösvaihtoehto. Ymmärrän että hääparille asia on iso, mutta tuskin muille.
Itse olen mennyt kahden todistajan läsnäollessa maistraatissa naimisin- päivä oli meille kahdelle erityinen. Ën ymmärrä miksi pitäisi olla kaavamaiset juhlat ja päivä prinsessana?
Jos järjestän ihan mitä vain kinkereitä, niin aloitan kaiken kysymällä kiinnostaako se ylipäätään läheisiäni.
Miksi häitä suunnittelevat eivät useinkaan omaa samaa kohteliaisuutta?
Häihin osallistuminen vaatii vieraalta mm.
lahjan suunnittelun ja etsimisen.
Vaatteitten, kenkien yms. etsimisen. Yöpymispaikan selvittämisen.
Matkojen järjestämisen.
Kampaajakäynnin.
Lasten, lemmikkien ja muitten hoidettavien hoidon järjestämisen kaiken tuon ylläolevan ajaksi. Töitten ja opintojen ja muitten omien menojen aikataulun järjestämisen koko kaiken tuon yllä listaamani ajaksi.
Ja entäs se mitä tuo kaikki yhteensä maksaa.
Aika paljon vaadittua minusta.
Toki olen itsekin onnellinen hääparien puolesta ja hieno asiahan siinä on kyseessä.
Mutta itseäni alkoi väsyttämään lisäksi sinkkuna yksin elävänä tuo kaikki puuhastelu.
Olen nyt juossut samojen lukuisten ystävieni häissä, lasten kastajaisissa, lasten syntymäpäivillä, lasten rippijuhlilla jne jne...
Itselläni ei ole vuosikausiin ollut mitään kinkereitä, eikä ikinä mitään näitä "sukujuhlia".
Mutta olen silti mukisematta kantanut tuhansia euroja näihin erilaisiin läheisten juhliin, kun kieltäytyminen on tehty niin saatanan vaikeaksi.
Parisen vuotta sitten päätin, että nyt riitti. Että ei minulla voi olla tuollaista velvotetta, etenkään kun en velvoita muiltakaan samaa edes.
Se että sanon ei, tuottaa tänäänkin ongelmaa. Käytöstapoja kun ei mahdollisia vieraita kohtaan liikene. Että näistä tilanteista sit kärsitään joo lopun ikää, halusit tai et.
Kukaan koskaan ei muista niitä lukuisia sukujuhlia joihin olen jo osallistunut, koska mikään ei riitä ja koko aika on vaan "anna lisää, tuu uudelleen" meno päällä.
Eli ihan hukkaanhan ne mun lukuisat osallistumiset kinkereihin meni osittain.
Kohtalotovereille vinkkinä siis tää, tehkää toi kaikki selväks hyvissä ajoin niin ei vituta jälkeepäin niin paljoa.
Ei todella voi vaatia ketään osallistumaan häihin, eikä se tarkoita ettei arvostaisi hääparin juhlaa.
Mitä enempi ihmiset avaa suutaan näissä asioissa sitä paremmaksi voi kasvaa yleinen tajunta ja päästään kaikki vähemmällä :D
Että hääparille vieraat on sen oman tärkeän juhlan rekvisiittaa. Vieraille häät on, riippuen siitä, kuinka läheinen hääparille on, joko herkkä tilaisuus (lähisuvulle), sosiaalinen tilaisuus, jossa tavataan kavereita (joillekin kaukaisemmille ja frendeille) tai velvollisuus (niille, joita ei hääjuhlat innosta).
Eikä tuossa mielestäni ole mitään pahaa.