Yhden lapsen seesteiset ja rentoutuneet äidit

Tyttö 3v ja poika 7kk.tta. Kerhoissa ym käydään ja aikaa on iltaisin itsellekin. Enkä usko olevani ainoa!!

jättäisin lasten lukumäärän yhteen. Mutta kyllä me sisko tai veli aiotaan tuolle pikkuherralle vielä hankkia.

Meillä on vaan yksi lapsi, mutta toivottavasti kuitenkin saadaan jossain vaiheessa enemmänkin. Tällä hetkellä tuntuu ihanalta, kun on vaan yksi pikkuinen, johon saakin sitten panostaa täysillä.

Välillä jopa tuntuu, että jätetäänkö perheen kasvattaminen tähän.

Ehkä sitten kuitenkin muutaman vuoden päästä, kun esikoinen on ensin saanut olla rauhassa kaikkien silmäterä, harkitaan toista ja ehkä sitä kolmattakin jonkun vuoden päästä.

Itsekin olen vain yhden äiti,tyttö on nyt 2,5v ja olen yksinhuoltaja.Olen tosiaan jaksanut hyvin kun päätin jo raskausaikana että olen kotiäitinä kunnes lapsi on 3v.En edes yrittänyt suorittaa tänä aikana mitään muuta, kuten opiskeluja tms.on tässä äitiydessäkin tekemistä jos sen aikoo tehdä hyvin ja vielä pitää huolta itsestäänkin! totta on:yhden kanssa jaksaa hyvin.Homma kyllä muuttuisi jos tähän toinen lapsi tulisi.

Kyllähän mekin oltais helpommalla päästy, jos oltaisiin jätetty se lapsenteko yhteen, eikä hankittu tuota kuopusta lisäksi. Mutta silloin meillä olisi yksi ihana lapsi vähemmän rakastettavana, ja esikoisella ei olisi rakasta pikkusiskoaan leikkikaverina. Joten kyllä kannatti! : )

Kyllä saa paapomista osakseen aivan eri tavalla kuin ísommassa sisarusparvessa. Kyllä sen tuolla harrasteissa näkee että niitä esikoisia vahditaan aivan eri mentaliteetilla kuin jos lapsia olisi enemmän. Tarkoitan ' ettei vaan kukaan ota lelua Meidän Villen kädestä' jne.

tääl tommonen vähemmän relannu monikkokatraan äiti..........suosittelen NAUTTIMAAN siitä yhdestä! Totta mitä kirjotit! Mutta kun se yksi kasvaa, sille (ja vanhemmilleki) olis mukavampi kun olis leikki ja tappelukaveri. Tässä kuule vaan unohtuu kaikki turha, kun ei ehdi turhia(paitsi nyt kirjottaa kun ne mussukat päiväunilla) ja voi keskittyä vai elämässä olennaiseen. Hengissäpysymiseen: ruuanlaittoon, vaipanvaihtoon jne.

Tsemppiä kaikki olipa yksi tai kymmenen mussukkaa!

Ja ei se elämä yhden huomattavan vilkaan 1 vuotiaan kanssa niin auvoisen helppoa ole... Poika kun ei malta olla sekunttiakaan paikoillaan rattaissakaan, joten olen alkanut mökkiytyä... Kahvilla tai ulkona syömässä on nykyisin mahdoton käydä, eipä malta pikkuinen olla sitä aikaa syöttötuolissa. En väitä etteikö elämä kahden tai useamman kanssa olisi vielä rankempaa, mutta olen kyllä huomannut että jopa kolmen RAUHALLISEN lapsen äideilläon enemmän hengähdyshetkiä päivän aikana kuin minulla.

Lapsemme on jo reilut 2 vuotta. Tuntuu nyt tosi kamalalta, että vasta kesällä havahduin hommaamaan veljeä/siskoa. Ei ole yritykset vielä tuottaneet tulosta. Olo on todella kamala!!!!!!!

Kapa riittää juuri ja juuri tämän yhden uhmiksen kanssa vehtaamiseen. Enempää ei tule; emme ole koskaan halunneet enempää senkään uhalla, että lapsi ei opi " jakamaan" (mitä oikeasti juuri kukaan ei muutenkaan osaa).

Minä neljän leppoisan ja mukavan lapsen äitinä

-käyn perhekerhoissa (osa lapsistani harrastaa toki ilman vanhempiakin, meitä kun ei enää huolita noihin kolmevuotiaiden harrastuksiin mukaan, teinikään ei taitaisi enää meitä huolia mukaansa =))

-kuljen siellä rattailla, matkoihin menee yhteensä puolitoista tuntia

-harrastan maalaamista, kirjoittamista, lukemista, uimista, kuntosalilla käymistä ja lisäksi olen ahkera kulttuurin harrastaja (taidenäyttelyt, teatteri, konsertit ja elokuvat)

-panostan jokaiseen lapseeni sekä ryhmänä että yksilöllisesti joka päivä

-olen erittäin lapsirakkaan miehen vaimo, mieheni istuu hiekkalaatikon reunalla ja leikkii lasten kanssa, lisäksi hänellä on jatkuvasti vähintään kaksi lasta mukanaan, kun hän käy missä tahansa (muualla kuin töissä tai kuntosalilla)

Ja vielä nuo kotityöt... Ei muutaman perunan kuoriminen nyt niin kauaa vie, että se lisäisi työtaakkaa hirveästi. Pyykkikone pesee useamman lapsen pyykit samassa ajassa kuin yhden lapsen ja kuivauskoneeseen vaatteiden heittäminen ei kauheasti aikaa vie. Tietysti, jos se yhden lapsen äiti laskee lapsensa kotityöksi eikä osaksi perhettä, niin siinä tapauksessa " kotityöt" (vaipanvaihdot, vaatteiden vaihdot, syöttämiset ja pesut) vievät enemmän aikaa.

Jos nuo ovat mielestäsi hyvän elämän kriteerit, taitaa olla vain asenteesta kiinni miten ne saavuttaa.

Vierailija:

Usein olen pannut merkille että yhden lapsen 1-3v äidit ovat tosi rennon oloisia.

Heillä on se yksi leppoisan rauhallinen lapsi, he voivat

-käydä perhekerhoissa (huomioitava vain yhden pienen aikataulut)

-kärrytellä rattailla tuntikausia päivässä (lapsi istua napottaa sievästi rattaissa)

-ehtivät vielä harrastaa kaikenlaista

-ehtivät vuosia panostaa vain sen yhden lapsen kanssa tekemiseen

-isätkin monesti jaksavat vielä tässä vaiheessa olla lapsen kanssa innostuneina vaikkapa hiekkalaatikon reunalle tms.

Kun lapsia on 2 tai useampi alle 4-vuotiaita, loppuvat

-kerhoilut yhdessä, aina on jonkun pienen päiväunet tms. silloin kun olisi kerhojen aika

-isommat lapset käyvät kerhoissa ilman vanhempia

-isät ei jaksa enää olla yhtä innostuneita kun kullannuppuja onkin sen yhden sijasta vaikkapa 3 kpl.

-harrastuksille ei äidillä ole aikaa, isä ei jää mielellään vahtimaan isompaa lapsikatrasta

-kotityöt vievät enemmän aikaa=>äiti on kireämpi ja väsyneempi

-henkilökohtaista aikaa lasta kohti on vähemmän

Joten pitäisiköhän jättää se lastenteko siihen yhteen niin voisi sitten relana paapoa koko suvun voimin sitä ainokaista silmäterää. Levänneenä ja pirtsakkana.

Sinun lapsesi ei välttämättä ole VILKAS ja toisten lapset RAUHALLISIA. 1-vuotiaat ovat kaikki enemmän ja vähemmän juuri tuollaisia kuin kuvailit.



Kyllä yhden 1-vuotiaan kanssa ON helppoa. Vaikka hän ei pysy paikallaan ja saat juosta perässä ilman lepohetkiä, voit silti keskittyä VAIN häneen. Kun lapsia on kaksi tai enemmän, sinun täytyy tehdä kaikki tuo sama, mitä nyt jo teet + selvittää tilanteet isompien kanssa ja hoitaa heidätkin.



Huomaat, että nykyinen elämäsi on helppoa, kun/jos saat toisen lapsen :) Ymmärrän kyllä mitä tarkoitit, kylä yhdenkin lapsen äiti voi olla kaikkea muuta kuin seesteinen ja pirtsakka...mutta useamman lapsen äidit ovat yleensä aika paljon enemmän romuna.



Hyvää jatkoa...n. 1v3kk iässä lapset ovat yleensä kauheimmillaan, omaa tahtoa ja huutamista alkaa löytyä...että tsemppiä edessä oleviin koitoksen kuukausiin :D

Minkä ikäiset lapset sinulla on?



Onko sinulla sukulaisia/tuttavia, kelle lapsia antaa hoitoon joskus?

itselläni on nyt 2 lasta, molemmat alle 3-vuotiaita. ensimmäisestä lapsesta nautin, mutta kuiteskin ensimmäinen on " harjoittelukappale" , toisen lapsen jälkeen huomasin kuinka säntillinen sitä oli joka asiassa ja stressasi pieniä juttuja. suoranaista hössötystä, ja aivan samoja piirteitä huomaan ystävissäni, joilla on yksi lapsi.



toisen kanssa olen OIKEASTI nauttinut ilman että mietin teenkö kaikki oikein.. ensimmäisen kanssakaan en tuntenut itseäni mitenkään epävarmaksi, mutta silti siinä oli jotain sellaista vaikeasti sanoiksi puettavaa. ehkä suurempi elämänmuuto oli esikoisen syntymä. toisen lapsen kanssa sitä tajuaa kuinka lyhyt on vauva-aikakin , ei jatkuvasti odota edistysaskeleita vaan nauttii siitä että toinen on pieni ja suloinen hoidettava.....

jaksaa hoitaa monta lasta ilman väsymistä ja huolen häivää. Mulla poika 2v11kk ja ainakaan tällä hetkellä en halua lisää lapsia. Ehdin saada niitä vielä 10v päästä jos siltä tuntuu. Tottakai rakastan poikaani yli kaiken, hän on kaiken lisäksi todella kiltti lapsi. Nukkuu 12 tuntia yössä, päivällä tunnin verran. Ei ole uhmaa (ainakaan vielä:). Minusta tuntuu että en jaksaisi nyt aloittaa sitä vauva-aikaa alusta ja raskauskin oli aika vaikea, joten ehkä pelkään myös sitä että seuraava raskaus olisi samanlainen.

Meillä on erinomainen tukiverkosto, joten hoitajiakin löytyy.

Vierailija:

Minkä ikäiset lapset sinulla on?

Onko sinulla sukulaisia/tuttavia, kelle lapsia antaa hoitoon joskus?

Älä anna itsellesi lupaa " tuntua kamalalta" !!! Miksi ihmeessä tunnet niin??



Minulla on kaksi lasta, ikäero on 2v3kk, joka EI missään nimessä ole minun mielestäni hyvä ikäero! Jos lapsi on lähempänä 3 vuotta tai ylikin, on arki paljon helpompaa!



Muista, että esikoinenkaan ei nauti sellaisesta elämästä, josta äiti ei nauti. Liian pieni ikäero uuvuttaa (pahimmassa tapauksessa) äidin, eikä lapsetkaan siten ole onnellisia.



Minua vieläkin joskus säälittää esikoiseni, kuinka lujille hän joutui vauvan synnyttyä. Minulla oli hänelle hyvin vähän aikaa, kuopus kun oli itkuisa ja huonouninen vauva. Ja sairasteli....voi sitä huudon ja itkun määrää!! Esikoinen piti ensimmäiset 6 kk kuulosuojaimia päässään päivittäin :( En voinut ulkoiluttaa häntä, koska vauva oli kipeä, en ehtinyt askarrella tai leikkiä niin paljon kuin hän olisi tarvinut jne.



Kun ikäero on 3v tai yli, lapsi ei anää kaipaa ihan niin paljon huomiota, ja aika sisarukselle on parempi. En usko, että 3-4 v ikäero on yhtään huono juttu. Tsemppiä, että tärppäisi :)

, mutten tietenkään katkerana.

T: kolmen ei niin rento ; ) äiti.

Kirjoituksestasi päätellen sinulla on yksi lapsi.Meillä on kolme alle

kouluikäistä lasta ja en ole kokenut lähtemistä vaikeaksi ( kerhot jne),eikä elo ole muutenkaan mitenkään erikoisen raskasta useamman

lapsen kanssa,päinvastoin! Heillä on aina seuraa toisistaan,äidin

ei tarvitse viihdyttää ketään.Jotenkin mua huvittaa tällaiset kirjoitukset...helposti yleistetään/luullaan että elämä on ihan kamalaa

kun lapsia on enemmän kuin yksi :)



T.Kolmen äiti (6v,5v ja 6kk)

Uskon, että jaksamiseen vaikuttaa enemmän muut tekijät kin lasten lukumäärä. Vaikka lapsia on 1 tai 6, ihminen väsyy hyvin helposti, jos:



-Ei ole sukulaisia/ystäviä lähellä (lasten hoitajiksi tai edes seuraksi)



-Onko miestä? Osallistuuko mies? Onko parisuhde kunnossa?



- Taloudellinen tilanne



-Ovatko lapset terveitä vai sairastavatko paljon?



-Muut stressitekijät (miehen yrittäjyys/opiskelu, läheisten sairaudet/riidat suvussa jne)





Jos edellä mainitut asiat ovat positiivisen puolella kunnossa, ei väsymiselle ole välttämättä edes mahdollisuutta. Tietenkin positiivinen elämänasennekin auttaa, mutta ei sekään kaikkea kanna?



16