Onko kuolleen lapsen vanhemmat silti äiti ja isä?
Tämän ketjun tarkoitus ei ole loukata ketään joten toivon ettei kukaan muukaan tule heittämään asiattomia kommentteja.
Olen vain miettinyt, että jos vanhemmat menettävät lapsensa, ajattelevatko he silti olevansa isä ja äiti? Jos oletetaan että kuollut lapsi on ainoa. Tähän vaikuttaa varmaan myös se, että minkä ikäisenä lapsi on kuollut.
Mutta jos lapsi esimerkiksi kuolee kohtuun tai synnytyksessä, niin säilyykö se vanhempana olon tunne silti, vaikkei koskaan ehtinyt kasvattaa sitä lasta?
Ainahan sitä oletetaan, että miehellä ja naisella on oltava lapsia, jotta he ovat äiti ja isä. Mutta mitä jos sitä lasta ei enää ole, eikö ole enää isä ja äiti?
Tietysti tämäkin on yksilöllistä miten ajattelee mutta minua kiinnostaisi kuulla tästä mielipiteitä sekä lapsensa menettäneiltä että muilta, miten ajattelette asian?
Kommentit (16)
Mä luulen että valtaosa kohtukuolemavanhemmista mieltää itsensä kyllä sen kuolleen lapsen äidiksi ja isäksi. Ympäristö taas yleensä tuppaa unohtamaan ja vähättelemään sitä ja moni kokee sen loukkaavaksi.
vaikka se todella vaikea paikka onkin pariskunnalle.
Mutta jos lapsi kuolee niin ei se sitä vanhemmuutta poista, heidän lapsensa vaan on kuollut.
Ja jos sinulla on vaikkapa kaksi lasta, joista toinen kuolee, niin silti olet - nyt, aina ja ikuisesti - kahden lapsen äiti.
Toisaalta jos mietin tilannetta, että joku nainen on esimerkiksi 20 vuotta sitten synnyttänyt kuolleen lapsen. Tuntuisi erikoiselta ajatella, että hän silti sanoisi olevansa äiti. Tottakai hän on synnyttänyt, mutta en ajattelisi hänen olevan kuitenkaan äiti, juuri siksi että hänellä ei ole sitä lasta, hän ei ole kasvattanut lasta.
Hyvin kaksipiippuinen juttu ja varmasti jokaisella on tästä oma mielipide, enkä sanoisi että mikään mielipide on väärä, riippuu miten sen asian itse ajattelee ja mahdollisesti kokee.
edelleen heidän lapsensa?
Kaikki on kuitenkin jonkun lapsi. Kaikilla on vanhemmat.
Kaikki ei ole äitejä tai isejä. Kaikilla ei ole lapsia.
syntyneen lapsen vanhemmat ovat isä ja äiti. Kohtukuolemankin kohdalla tietysti, mutta vähemmän ilmeisellä tavalla. Keskenmeno varhaisilla viikoilla ei tee ehkä samalla tavalla vanhempia, kuin jo syntyväksi odotetun vauvan kuolema.
Vaan se lapsen olemassa olo, se kasvattaminen, se että perheessä on se lapsi pariskunnan lisäksi. Mutta en sanoisi että "ajattelet väärin!!" jos joku kuolleen lapsen synnyttänyt pitäisi itseään äitinä. Tämä on vain minun mielipiteeni asiasta.
Seuraavana vuonna meillä oli äitienpäivänä vieraita ja tein kakun. Odotin tuolloin seuraavaa 26.viikolla. Vieras totesi, että kyllähän me voidaan juhlia äitienpäivää, koska olethan sinä tuleva äiti. Meinasin huutaa, että minä olen äiti jo nyt!
Tarkistin asian oikein sanakirjasta. Siellä äiti määritellään naiseksi, joka on synnyttänyt lapsen. Ei mainittu erikseen, että lapsen pitäisi olla elävä. Minä siis täytin äidin määritelmän kriteerin!
Mieheni ei sen sijaan kokenut olevansa tuossa vaiheessa isä - eihän hän ollut nähnyt koko lasta.
niin on äiti. Oli se lapsi sitten tullut sektiolla ja/tai kuolleena.
he ovat, ihan virallisestikin. Se ilmenee siten, että keskinäisen testamentin tehnyt avopari rinnastetaan perintöverossa aviopariin, jos heillä on TAI ON OLLUT yhteinen lapsi. Myös neuvolakorttiin merkitään aiemmat raskaudet.
Onhan se totta, että äidiksi tullaan ajan kanssa, mutta silti "äiti" tarkoittaa myös sitä synnyttänyttä naista, ei pelkkää sosiaalista äitiyttä.
Joten kyllä ovat äiti ja isä. Ja varmasti itse kokevat olevansa myös.
Niin merkkaan siihen myös kuolleen lapseni.
Särähti silmään tuo osuus että onko äiti/isä jos ainoa lapsi kuolee. Entä minun suru kun lapsia kuitenkin on eläviäkin, niitä oli useampi myös silloin kun tämä yksi kuoli.
Sen yhden lapsen minä menetin. Kyllä sinuakin surtaisiin jos kuolisit -tai olisit lapsena kuollut, niin minäkin lastani joku kuoli aikanaan onnettomuuden jälkeen.
Minä olen hänen äiti. Ja seuraan yhteiseen hautaan.
Eri asia
edelleen heidän lapsensa?
Kaikki on kuitenkin jonkun lapsi. Kaikilla on vanhemmat.
Kaikki ei ole äitejä tai isejä. Kaikilla ei ole lapsia.
Kaikilla on vanhemmat, siis myös sillä kuolleella.
Ei omakohtaista kokemusta, mutta kyllä mä ajattelen, että vanhemmuus on asia, joka ei voi hävitä tai loppua, vaikka lapsi menehtyisikin.
Ehkä tuo keskenmeno/kohtukuolema on enemmän harmaa alue, musta raskaana olevakin on jo äiti ja odottava isä yhtälailla vanhempi. Kyllähän se lapsi on jo olemassa, vaikkei vielä olisikaan syntynyt.
on täälläkin väittänyt et lapseton pariskunta ei ole perhe.Niinkin tökerön väitteen olen nähnyt et yh-äiti ja 1 lapsi eivät ole perhe.
itse tuntisin aina olevani äiti sille kuolleelle lapselleni. Vanhemmillahan asia on aina mielessä kuitenkin.