Miten lähihoitaja voi olla työtön?

Porukkaa palkataa vaa ansiosidonnaisella vaik työvoimaa tarvittaski lisää nii ei ketää nii vaa palkata

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 17:17"]

Kyllä lähäri voi työskennellä myös vaikka akuutissa hoitotyössä.. Esim. Ensiapu, ambulanssi tai leikkuri ja teho.. T. Tehon lähäri

[/quote]

Tottakai voi! Mutta sitä ihmettä odotellessa että hakuun tulisi näitä työpaikkoja. Tässä jo pari vuotta yrittänyt etsiä. Mihinkään Hussinkaan paikkaan en ole edes haastatteluun päässyt. Taitaa olla niin että tekijät on valittu jo talon sisältä.

Ja tottakai niitä muita paikkoja on mutta jos on 100 ilmoitusta vanhuspuolesta ja joukossa se 2 muuta vaikka psykiatrinen ja teho, niin eihän nyt niitä mahdollisuuksia ole oikein sinne päästä.

Ainakin hussilla erikoissairaanhoidon lähärien vakansseja on muutettu sairaanhoitajan kun on joku talosta jäänyt vaikka eläkkeelle. Näin ne viimisetkin lähärit karsitaan ja kohta ei muuta tehdä kuin vanhustyötä.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:03"]

"Nykyään lähihoitaja = vanhustenhoitaja. Eli ei ole asiaa enää kovin monilla muualle, no vammaisten pariin toki pääset. Mutta ei puhettakaan että niihin kivoimpiin paikkoihin kuten psykiatriselle puolelle taikka teho-osastolle.

[/quote]

Tässä taitaa olla syy suomalaisten työttömyydelle. Ei kelpaa muut kuin mukavat työt. Sitten itketään kun työkkäri ensin ehdottaa työpaikkaa vanhustyöstä ja ei kelpaa. Lopulta kunta ja työkkäri pakottavat hoitajan sinne töihin ja tällöin pakottamalla saa vain sen 9€ enemmän rahaa päivässä. Kun olisi heti ottanut työpaikan vastaan niin olisi saanut oikean palkan.

On mennyt suomalaisten laiskuus liian pitkälle. Kun opiskelet valtion piikkiin ammatin, on sinulle kelvattava myös sen alan työt. T:Ap"

Mulla on taas sellainen käsitys, että se johtuu lainsäädännöstä. Virka laitetaan yhä uudestaan ja uudestaan auki, jos se täytetään määräaikaisesti, vaikka sama työntekijä täyttäisi viran, aina uudelleen ja uudelleen.

Mieleen muistuu eräskin tapaus, jossa työntekijä teki lähes 30-vuoden työuran määräaikaisia töitä ja sijaisuuksia, kunnes jäi eläkkeelle. Kuinkahan monta kymmentä kertaa hänenkin virkansa on ollut auki, vaikka hän ei ollut päiväkään työttömänä.

Suuresti ihmettelen, että kuka tahansa kelpaisi vanhusten työhön. Ei, siinä todella heikommat karsiutuvat jo alkumetreillä, niin vaativa se on. Tiedän sen kokemuksesta, olen hoitanut molemmat vanhemmapani hautaa, ja olen viettänyt paljon aikaa vanhusten hoivakodissa, jossa he elivät viimeiset elinvuotensa.

Mutta näinhän se on, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, kun tietoa ja kokemusta ei ole.

[/quote]

Sanonpa mielipiteeni tuohon määräaikaiseen työsuhde asiaan.

Vaikkakin mol:ssa etsittiin ainakin puoliin työpaikkoihin vakituista työntekijää, niin voi määräaikainen sopimus myös olla parempi kuin vakituinen.

Määräaikaisen sopimuksen aikana sinua ei voida irtisanoa tai lomauttaa ilman itsestäsi johtuvaa syytä. Kun taas vakituisessa työsuhteessa sinut voidaan lomauttaa milloin vain. Myös pankit yms.. katsovat nykyään monen peräkkäisen määräaikaisen työsuhteen yhtä päteväksi kuin vakituisen työsuhteen.

Tottahan toki on ikävää, kun epävarmaa jatkuuko työt kun paikka on julkisessa haussa.

T:Ap

Säästetään ja säästetään. Minunkin työpaikassani olisi töitä useammallekin vakituiselle hoitajalle, mutta ketään ei palkata vakituiseksi, poissaolot yritetään korvata keikkalaisilla ja jos keikkalaisia ei saada, tehdään alimiehityksellä hirveän paineen alla töitä.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 14:33"]

Mä oon tehnyt 3 vuotta vanhustyön parissa ja nyt syksyllä sain tarpeekseni. Työmäärä on järkyttävä, huono työilmapiiri ja kaikki viikonloput kiinni ei vaan motivoinnut enää. Irtisanouduin ja kärsin karenssin. Onneksi omilla lomarahoilla pärjäsiki sen pari kuukautta niukasti kun miehen kanssa asutaan. Nyt sitten työttömänä mennään ja yritän päästä psykiatrian puolelle. Eipä ole kutsuja tullut edes työpaikkoihin. Minäkään en toivosta luovu! Miksi ihmeessä kärsisin työpaikassa jos on mahdollisuuksia enemmän maailmassa? En halua tulla yhdeksi niistä katkerista hoitajista jota työpaikoillani tapasin ihan liikaa.

Oma hyvä olo on ykkös asia! Yksi elämä meillä kaikilla! Joku vuodenkin työttömyys on pieni pahe verrattuna siihen että rohkeudesta voi poikia jotain muuta. Kun irrottautuu oravanpyörästä voi tilalle saada muuta. Nyt on minullakin hyvä olla! Ennen pelkästään se töihin lähtö tuntui ahdistavalta ja elämä ikävältä.

[/quote]

Tiesitkö että uutta työtä voi etsiä vanhan ohellakin?

[/quote]

Entä jos sitä uutta työtä on yrittänyt jo etsiä viimisen vuoden? Ja työpaikkaa olen vaihtanut sen 4 kertaa ja tilanne sama. VANHUSTYÖ EI SOVELLU ITSELLENI, SE ON PAKKOPULLAA JOSTA TULEN HULLUKSI.

Ja muahan ei kiinnosta yhtään mitä verorahoille tehdään tai mistä ne tulevat. Olen nähnyt niin monia lusmuja elämäni varrella JOTKA EIVÄT OIKEASTI EDES YRITÄ. On paljon maahanmuuttajia jotka makaavat kotona, on nuoria jotka haluavat elää taitelija elämää ja yh äitejä jotka lisääntyvät sieniä sateella eikä koulutusta. Mutta mitä sitten? Ehkäpä näistä kaikista se pienin huoli on se jos LÄHIHOITAJA on sen vuoden elämästään työkkärin rahalla ja YRITTÄÄ etsiä itseään ja uusia tuulia.

Kukin tavallaan. Sähän voit ap vaikka nyt sitten nouvoa mistä saan uuden työpaikan JOSSA EI TARVITSE olla vanhusten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:26"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 14:33"]

Mä oon tehnyt 3 vuotta vanhustyön parissa ja nyt syksyllä sain tarpeekseni. Työmäärä on järkyttävä, huono työilmapiiri ja kaikki viikonloput kiinni ei vaan motivoinnut enää. Irtisanouduin ja kärsin karenssin. Onneksi omilla lomarahoilla pärjäsiki sen pari kuukautta niukasti kun miehen kanssa asutaan. Nyt sitten työttömänä mennään ja yritän päästä psykiatrian puolelle. Eipä ole kutsuja tullut edes työpaikkoihin. Minäkään en toivosta luovu! Miksi ihmeessä kärsisin työpaikassa jos on mahdollisuuksia enemmän maailmassa? En halua tulla yhdeksi niistä katkerista hoitajista jota työpaikoillani tapasin ihan liikaa.

Oma hyvä olo on ykkös asia! Yksi elämä meillä kaikilla! Joku vuodenkin työttömyys on pieni pahe verrattuna siihen että rohkeudesta voi poikia jotain muuta. Kun irrottautuu oravanpyörästä voi tilalle saada muuta. Nyt on minullakin hyvä olla! Ennen pelkästään se töihin lähtö tuntui ahdistavalta ja elämä ikävältä.

[/quote]

Tiesitkö että uutta työtä voi etsiä vanhan ohellakin?

[/quote]

Entä jos sitä uutta työtä on yrittänyt jo etsiä viimisen vuoden? Ja työpaikkaa olen vaihtanut sen 4 kertaa ja tilanne sama. VANHUSTYÖ EI SOVELLU ITSELLENI, SE ON PAKKOPULLAA JOSTA TULEN HULLUKSI.

Ja muahan ei kiinnosta yhtään mitä verorahoille tehdään tai mistä ne tulevat. Olen nähnyt niin monia lusmuja elämäni varrella JOTKA EIVÄT OIKEASTI EDES YRITÄ. On paljon maahanmuuttajia jotka makaavat kotona, on nuoria jotka haluavat elää taitelija elämää ja yh äitejä jotka lisääntyvät sieniä sateella eikä koulutusta. Mutta mitä sitten? Ehkäpä näistä kaikista se pienin huoli on se jos LÄHIHOITAJA on sen vuoden elämästään työkkärin rahalla ja YRITTÄÄ etsiä itseään ja uusia tuulia.

Kukin tavallaan. Sähän voit ap vaikka nyt sitten nouvoa mistä saan uuden työpaikan JOSSA EI TARVITSE olla vanhusten kanssa.

[/quote]

Lähde opiskelemaan?

T:Ap

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:26"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 14:33"]

Mä oon tehnyt 3 vuotta vanhustyön parissa ja nyt syksyllä sain tarpeekseni. Työmäärä on järkyttävä, huono työilmapiiri ja kaikki viikonloput kiinni ei vaan motivoinnut enää. Irtisanouduin ja kärsin karenssin. Onneksi omilla lomarahoilla pärjäsiki sen pari kuukautta niukasti kun miehen kanssa asutaan. Nyt sitten työttömänä mennään ja yritän päästä psykiatrian puolelle. Eipä ole kutsuja tullut edes työpaikkoihin. Minäkään en toivosta luovu! Miksi ihmeessä kärsisin työpaikassa jos on mahdollisuuksia enemmän maailmassa? En halua tulla yhdeksi niistä katkerista hoitajista jota työpaikoillani tapasin ihan liikaa.

Oma hyvä olo on ykkös asia! Yksi elämä meillä kaikilla! Joku vuodenkin työttömyys on pieni pahe verrattuna siihen että rohkeudesta voi poikia jotain muuta. Kun irrottautuu oravanpyörästä voi tilalle saada muuta. Nyt on minullakin hyvä olla! Ennen pelkästään se töihin lähtö tuntui ahdistavalta ja elämä ikävältä.

[/quote]

Tiesitkö että uutta työtä voi etsiä vanhan ohellakin?

[/quote]

Entä jos sitä uutta työtä on yrittänyt jo etsiä viimisen vuoden? Ja työpaikkaa olen vaihtanut sen 4 kertaa ja tilanne sama. VANHUSTYÖ EI SOVELLU ITSELLENI, SE ON PAKKOPULLAA JOSTA TULEN HULLUKSI.

Ja muahan ei kiinnosta yhtään mitä verorahoille tehdään tai mistä ne tulevat. Olen nähnyt niin monia lusmuja elämäni varrella JOTKA EIVÄT OIKEASTI EDES YRITÄ. On paljon maahanmuuttajia jotka makaavat kotona, on nuoria jotka haluavat elää taitelija elämää ja yh äitejä jotka lisääntyvät sieniä sateella eikä koulutusta. Mutta mitä sitten? Ehkäpä näistä kaikista se pienin huoli on se jos LÄHIHOITAJA on sen vuoden elämästään työkkärin rahalla ja YRITTÄÄ etsiä itseään ja uusia tuulia.

Kukin tavallaan. Sähän voit ap vaikka nyt sitten nouvoa mistä saan uuden työpaikan JOSSA EI TARVITSE olla vanhusten kanssa.

[/quote]

Lähde opiskelemaan?

T:Ap

[/quote]

Opiskelemaan ei niin vaan lähdetä.. sinne pitää hakea, ja nykyään on tosi vaikeaa päästä lähes mihinkään.

" Lisäksi olen kunnallispolitiikassa mukana ja tiedän meidän kaupungin sekä lähikuntien tilanteen hoitoalalla. Hoitajia ei tahdo löytyä."

Politiikon muisti se on lyhyt ja hatara, tosiasiat tulevat täysin yllätyksenä ja tietämättä, kuin Keskustan Anneli Jäätteenmäelle faksilähetykset. Ja syylliset siihen löytyvät aivan muualta kuin omalta temmellyskentältä ja nyt on maalitauluna lähihoitajat.

Ihan vain muistin virkistämiseksi 80-90-luvulla meillä valmistui terv.hoitohenkilökuntaa - lääkäreitä, sairaanhoitajia, lähihoitajia jne. suoraan kortistoon ja monet muuttivat ulkomaille pysyvästi, koska Suomessa ei töitä löytynyt. Oli mistä valita, mutta eivätpä kelvanneet työelämään.

Poliittiset päättäjät suuressa viisaudessaan päättivät vähentään opiskelupaikkoja, jopa monet koulut lakkautettiin ja yhä edelleen opiskelupaikkoja supistetaan, vaikka vanhusten määrä on koko ajan lisääntynyt huimaa vauhtia, kun suuret ikäluokat tarvitsevat vanhusten palveluita ja elinikämme on koko ajan noussut. Ja luulen tämän olevan vain alkusoittoa, ellei poliittisten päättäjien ymmärrys lisäänny. 

Nyt meillä on pulaa niin lääkäreistä, sairaanhoitajista jne. kun vanhusten määrä on moninkertaistunut 80-luvun (joka lienee ollut poliittisten päättäjien tiedossa), mutta mitä tekevät poliittiset päättäjät, sysäävät syyn työttömille ja syyllistävät, ettei työ kelpaa.

Ihmettelen, työttömien jatkuvaa syyllistämistä, vaikka työttömyys ei koskaan ole oma valinta, koska siitä päättävät aivan muut. Ja ikävä kyllä, kunnissa parhaimmat "asiantuntijat" ovat juuri lautakunnissa maalikot, joilta puuttuvat alan ammattitaito ja kokemus ja todelliset alan ammattilaiset ovat ilman ääni- ja päätösvaltaa, pohjasakkia.

Enkä ole lähihoitaja ja laiska, sohvalla makoileva yhteiskunnan loinen, vaan työuraa on takana 44-vuotta ja odottelen tässä tulevia eläkepäiviä.

"Mulla on taas sellainen käsitys, että se johtuu lainsäädännöstä. Virka laitetaan yhä uudestaan ja uudestaan auki, jos se täytetään määräaikaisesti, vaikka sama työntekijä täyttäisi viran, aina uudelleen ja uudelleen.

Mieleen muistuu eräskin tapaus, jossa työntekijä teki lähes 30-vuoden työuran määräaikaisia töitä ja sijaisuuksia, kunnes jäi eläkkeelle. Kuinkahan monta kymmentä kertaa hänenkin virkansa on ollut auki, vaikka hän ei ollut päiväkään työttömänä.

Suuresti ihmettelen, että kuka tahansa kelpaisi vanhusten työhön. Ei, siinä todella heikommat karsiutuvat jo alkumetreillä, niin vaativa se on. Tiedän sen kokemuksesta, olen hoitanut molemmat vanhemmapani hautaa, ja olen viettänyt paljon aikaa vanhusten hoivakodissa, jossa he elivät viimeiset elinvuotensa.

Mutta näinhän se on, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, kun tietoa ja kokemusta ei ole.

[/quote]

Sanonpa mielipiteeni tuohon määräaikaiseen työsuhde asiaan.

Vaikkakin mol:ssa etsittiin ainakin puoliin työpaikkoihin vakituista työntekijää, niin voi määräaikainen sopimus myös olla parempi kuin vakituinen.

Määräaikaisen sopimuksen aikana sinua ei voida irtisanoa tai lomauttaa ilman itsestäsi johtuvaa syytä. Kun taas vakituisessa työsuhteessa sinut voidaan lomauttaa milloin vain. Myös pankit yms.. katsovat nykyään monen peräkkäisen määräaikaisen työsuhteen yhtä päteväksi kuin vakituisen työsuhteen.

Tottahan toki on ikävää, kun epävarmaa jatkuuko työt kun paikka on julkisessa haussa."

Joo, mutta "oikeasti" se virka ei ole edes auki, (valittu talon sisältä) vaikka lain mukaan se on laitettava hakuun, vaikka saman henkilön määräaikainen työsuhde päättyisi tänään ja uudella määräaik. se jatkuisi huomisesta alkaen samalla työntekijällä.  Tämä tuntuu olevan monelle vieras asia.  Näitä on kunnat ja kaupungit pullollaan. Joskus tuntuu, ettei edes täytetä vakituista virkaa, vaikka työ jatkuisi vuosia. Eikä tämä koske ainoastaan terv.hoitoa vaan esim. opettajat, siivoojat, kouluavustajat jne.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 19:00"]

" Lisäksi olen kunnallispolitiikassa mukana ja tiedän meidän kaupungin sekä lähikuntien tilanteen hoitoalalla. Hoitajia ei tahdo löytyä."

Politiikon muisti se on lyhyt ja hatara, tosiasiat tulevat täysin yllätyksenä ja tietämättä, kuin Keskustan Anneli Jäätteenmäelle faksilähetykset. Ja syylliset siihen löytyvät aivan muualta kuin omalta temmellyskentältä ja nyt on maalitauluna lähihoitajat.

Ihan vain muistin virkistämiseksi 80-90-luvulla meillä valmistui terv.hoitohenkilökuntaa - lääkäreitä, sairaanhoitajia, lähihoitajia jne. suoraan kortistoon ja monet muuttivat ulkomaille pysyvästi, koska Suomessa ei töitä löytynyt. Oli mistä valita, mutta eivätpä kelvanneet työelämään.

Poliittiset päättäjät suuressa viisaudessaan päättivät vähentään opiskelupaikkoja, jopa monet koulut lakkautettiin ja yhä edelleen opiskelupaikkoja supistetaan, vaikka vanhusten määrä on koko ajan lisääntynyt huimaa vauhtia, kun suuret ikäluokat tarvitsevat vanhusten palveluita ja elinikämme on koko ajan noussut. Ja luulen tämän olevan vain alkusoittoa, ellei poliittisten päättäjien ymmärrys lisäänny. 

Nyt meillä on pulaa niin lääkäreistä, sairaanhoitajista jne. kun vanhusten määrä on moninkertaistunut 80-luvun (joka lienee ollut poliittisten päättäjien tiedossa), mutta mitä tekevät poliittiset päättäjät, sysäävät syyn työttömille ja syyllistävät, ettei työ kelpaa.

Ihmettelen, työttömien jatkuvaa syyllistämistä, vaikka työttömyys ei koskaan ole oma valinta, koska siitä päättävät aivan muut. Ja ikävä kyllä, kunnissa parhaimmat "asiantuntijat" ovat juuri lautakunnissa maalikot, joilta puuttuvat alan ammattitaito ja kokemus ja todelliset alan ammattilaiset ovat ilman ääni- ja päätösvaltaa, pohjasakkia.

Enkä ole lähihoitaja ja laiska, sohvalla makoileva yhteiskunnan loinen, vaan työuraa on takana 44-vuotta ja odottelen tässä tulevia eläkepäiviä.

[/quote]

Huomasitko ristiriitaisuutta kirjoituksessasi?

Samalla kun myönsit että meillä on pula hoitohenkilökunnasta, niin väität että hoitajat eivät ole omasta syystä työttömänä? No kenen sitten?

Kun töitä on, niin kuin molemmat tiedämme ja jos samaan aikaan on ammattitaitosta henkilöstöä työttömänä, sekä työtä tarjotaan ja työ ei kelpaa niin eikö se ole työttömän vika (tietysti muutamat pokkeukset, jotka on jo tullut esille)?

Sitten tähän -90 luvun ja tämän päivän politiikkaan. Otsikko aloituksessani on " Miten lähihoitaja voi olla työttömänä?" Josta käy ilmi, että töitä lähihoitajille riittää.

Yksikään kunnanvaltuusto taikka kunnan lautakunnat ei pysty vaikuttamaan oppilaitoksiin taikka oppilaitosten opiskelijämääriin. Ne päätetään valtakunnan politiikassa. Joten turhaa kunnanvaltuutettujen syyllistämistä harrastat. Lisäksi kunnanvaltuustot ja lautakunnat on kovasti vaihtuneet sitten 90 luvun.

T:Ap

Lähes poikkeuksetta hoitajapula kohdistuu kuntiin ja  pieni hoivakoteihin, ei suinkaan esim. yliopistollisiin sairaaloihin, lääkärifirmoihin jne. jos siellä on paikka auki, niin satoja hakijoita, usein vielä ylikoulutettuja. 

Yleensä elämässä niin makaa kuin petaa.

Kaikkia tiedossa lienee kuntien ja pienten hoivokotien huono työilmapiiri, kiusaaminen, huonot palkat, huonot etenemismahdollisuudet, lisäkoulutus jne. jota he harvoin voivat tarjota, oli työntekijä kuinka hyvä tahansa ja kehityskelpoinen, puhumattakaan vaikuttamismahdollisuudet omaan työhön, säästökuurit jne.  eikä siellä edes potilaat voi hyvin, koska henkilökuntaa on vähän.

Olen nähnyt jopa omin silmin esim. 25 paikkaisessa, jossa suurin osa vanhuksista syötettävissä ja vaipoissa oli vain kaksi hoitajaa (sunnuntai) säästösyistä, eikä ihme jos se ei houkuttele työntekijöitä. 

Tämän päivän työnantajien moraali ja arvomaailma on muuttunut viimeisenä vuosikymmenä ja ainoa mittari on tulos ja mahd. suuret osingot. Aikaisemmin työntekijöitä pidettiin yritysten/kuntien voimavarana ja  heitä arvostettiin sen mukaisesti. Henkilökuntaa irtisanottiin tai lomautettiin jos firmalla pyyhki todella huonosti, mutta nyt se on arkipäivää. Arvot ovat muuttuneet, eikä se voi olla vaikuttamatta myöskään työntekijöihin - niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Elintason myötä, ihmisen tietoisuus ja vaatimukset kasvavat työelämässä, eikä paluuta entiseen isäntä-renki ole, se on tähtävissä kaikkialla maailmassa jopa Kiinassa tai Intiassa, miksi se ei sitten näkyisi myös Suomessa.

Se että hoitohenkilökunnasta on pula ei tarkoita välttämättä sitä, että paikkoja olisi auki. Henkilökuntaa ei välttämättä ole varaa palkata tarpeeksi. Ja sitten ne vähät jotka on palkattu palavat loppuun.

Itse olin pari kk työtön ja olen lähihoitaja. Tein 10kk sijaisuuksia 3viikon sopimuksin. Lopulta sijaisuuksia ei jatkettu vaa ne loppui yllättäen. Rekrym kauttakaan ei ollut sijaisuuksia ja molin kautta oleviin hain vaikka kotihoitoon vaikka kotihoito ei kiinnostakkaan. En saanut ees sellaista paikkaa. Näin Joensuussa. Oli motivaatiota tehdä töitä, mutta kaikkialla on säästöt joka vaikuttaa sijaisiin. Lähihoitajaksi kun valmistuin aattelin ettei minun tarvitse olla työtön ja saan heti vakipaikan ku valmistun. Vakipaikkaa ei oo kyl helppo saada.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 07:07"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 22:28"] Siis kuinka raskasta tuo laharin tyo on oikeassa elamassa? Eiko esim potilaiden nostossa ole aina 2 hoitajaa jotka yhteisvoimin saavat potilaan liikkumaan? Olen itse yli 45-vuotias, hieman on heikossa kunnossa selka koska olen koko ikani ollut toimistotoissa. Kertokaa nyt ihmeessa kuinka raskasta se on ja miten selviytyy niista raskaimmista tyotehtavista? Voitteko kuvailla tyypillista tyopaivaa, mita kaikkea siihen sisaltyy? Nimeenomaan ne fyysisesti raskaat momentit, miten  niista selviaa? [/quote] Olin yöhoitajana erään vanhainkodin palveluksessa ja potilaita oli yön aikana n. 50 jotka yksin hoidin koska työkaveri ei ehtinyt auttaa. Melkeen jokaisella oli paskat housussa ja hehän olivat muistisairaita, joten kyllä sääliksi kävi kun yksin juouduin heitä menemään repimään ja pyörittelemään sängyssä. He huusivat ja puivat nyrkkiä. Itselläni meni selkä ja ranteet rikki. Lähdin paikasta koska se ei ollut enää eettisesti oikein eikä millään tavalla vanhuksille inhimillistä. Yövaipatkin laitettiin heille päälle jo klo: 15.00 päivällä. Sitten yksi yökkö siellä niskalimassa vääntää. Huh huh. Järkkyä. Oikeastaan koko yövuoroni oli juoksemista ja repimistä. Aamun koittaessa melkein itku pääsi sillä hommaa oli niin että hyvä kun ehti kirjata. Jokaisen vuoron jälkeen olo oli riittämätön ja aina joku aamuvuorolainen oli haukkunut että yökkö tehnyt huonosti hommat jos jollain edes vähän vaippa märkä. [/quote]miks niitä mummoja öisin revitään? Hullua! Miks niitä vaippoja ei voi vaihtaa iltapesujen aikaan ja sit aamulla.

[/quote]

Siksi koska hoidettavia on niin paljon ja säästö syistä työmäärä valtaisia joka vuoron hoitajilla. Ei ole helppoa :( Onhan toi kamalaa että yöaikaan sitten mennään repimään ja herättelemään nukkuvia muistisairaita. :( Siksi lähdin, ei ollut inhimillistä. Nyt työttömänä :(

Niin siis jatkoksi että iltapesut joudutaan tekemään jo kolmen aikaa päivällä, koska hoidettavia on niin paljon.

Olen valmistunut keväällä lähihoitajaksi ja koulussa hehkutettiin , miten paljon töitä on tarjolla. No, todellisuus on kyllä toista. Kyllä ne, joilla on suhteita (äiti, tms.alalla johtopaikoilla), töitä löytävät. Mutta on meille taviksille ei kyllä ole auennut työpaikkoja. Keikkoja silloin tällöin, mutta ei mitään pysyvämpää. Monessa paikassa sanottu, että liikaa lähihoitajia tarjolla, kokemattomat eivät ole edes vanhus puolelle tervetulleita. Mistä sitä hiton kokemusta saa, kun kukaan ei palkkaa töihin? Koulujen pitäisi avata silmä, koska koulutetaan liikaa lähihoitajia tarpeeseen nähden. Aina puhutaan siitä, että vanhusväestö lisääntyy ja hoitajia tarvitaan lisää, missä se väestö on?

Pääkaupunki seudulla töitä piisaa ainakin vanhuspuolella. Tosin se vaan on ongelma ettei kukaan kovin mielellään sinne halua mennä. Työhakemuksia olen myös laitellut hussille ja muutamaan päihdepaikkaan mutta eipä ole kutsua haastatteluun edes kuulunut. Surullista että ei voi kehittää omaa ammattitaitoaan vaan joutuisi olla jatkuvassa kärsimyksessä vanhustyön parissa. Nyt sain paikan kotihoidon puolelle, mutta jäin miettimään otanko paikan vastaan. Viimeksi olen kotihoidossa ollut opiskelu aikanani ja silloin työ oli vielä inhimillistä, käyntejä oli n. 4 kpl päivässä. Nykyään kuulemma voi olla jopa 10?!?!?!?!?!

Niin ne ajat muuttuvat. Kuinpa pääsisi edes kouluun sisälle ensi vuonna... :(

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:26"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 15:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 14:33"]

Mä oon tehnyt 3 vuotta vanhustyön parissa ja nyt syksyllä sain tarpeekseni. Työmäärä on järkyttävä, huono työilmapiiri ja kaikki viikonloput kiinni ei vaan motivoinnut enää. Irtisanouduin ja kärsin karenssin. Onneksi omilla lomarahoilla pärjäsiki sen pari kuukautta niukasti kun miehen kanssa asutaan. Nyt sitten työttömänä mennään ja yritän päästä psykiatrian puolelle. Eipä ole kutsuja tullut edes työpaikkoihin. Minäkään en toivosta luovu! Miksi ihmeessä kärsisin työpaikassa jos on mahdollisuuksia enemmän maailmassa? En halua tulla yhdeksi niistä katkerista hoitajista jota työpaikoillani tapasin ihan liikaa.

Oma hyvä olo on ykkös asia! Yksi elämä meillä kaikilla! Joku vuodenkin työttömyys on pieni pahe verrattuna siihen että rohkeudesta voi poikia jotain muuta. Kun irrottautuu oravanpyörästä voi tilalle saada muuta. Nyt on minullakin hyvä olla! Ennen pelkästään se töihin lähtö tuntui ahdistavalta ja elämä ikävältä.

[/quote]

Tiesitkö että uutta työtä voi etsiä vanhan ohellakin?

[/quote]

Entä jos sitä uutta työtä on yrittänyt jo etsiä viimisen vuoden? Ja työpaikkaa olen vaihtanut sen 4 kertaa ja tilanne sama. VANHUSTYÖ EI SOVELLU ITSELLENI, SE ON PAKKOPULLAA JOSTA TULEN HULLUKSI.

Ja muahan ei kiinnosta yhtään mitä verorahoille tehdään tai mistä ne tulevat. Olen nähnyt niin monia lusmuja elämäni varrella JOTKA EIVÄT OIKEASTI EDES YRITÄ. On paljon maahanmuuttajia jotka makaavat kotona, on nuoria jotka haluavat elää taitelija elämää ja yh äitejä jotka lisääntyvät sieniä sateella eikä koulutusta. Mutta mitä sitten? Ehkäpä näistä kaikista se pienin huoli on se jos LÄHIHOITAJA on sen vuoden elämästään työkkärin rahalla ja YRITTÄÄ etsiä itseään ja uusia tuulia.

Kukin tavallaan. Sähän voit ap vaikka nyt sitten nouvoa mistä saan uuden työpaikan JOSSA EI TARVITSE olla vanhusten kanssa.

[/quote]

Lähde opiskelemaan?

T:Ap

[/quote]

Niin on tarkoituskin. Mutta aika hankala vain kouluun päästä kun nykyään aikuispuolelle sairaanhoitajakisikin vaaditaan järkyttävän hyvä todistus että pääsee edes pääsykokeeseen. Ystäväni keskiarvo oli 2,6 asteikolla 1-3 ja jäi ilman pääsykoe kutsua.

Siis kuinka raskasta tuo laharin tyo on oikeassa elamassa? Eiko esim potilaiden nostossa ole aina 2 hoitajaa jotka yhteisvoimin saavat potilaan liikkumaan? Olen itse yli 45-vuotias, hieman on heikossa kunnossa selka koska olen koko ikani ollut toimistotoissa. Kertokaa nyt ihmeessa kuinka raskasta se on ja miten selviytyy niista raskaimmista tyotehtavista? Voitteko kuvailla tyypillista tyopaivaa, mita kaikkea siihen sisaltyy? Nimeenomaan ne fyysisesti raskaat momentit, miten  niista selviaa?

Meillä on muistihäiriöisiä asukkaita, ikähaarukka 56-98vuotiaita. Heitä on 32 asukasta, ainoastaan 2 heistä kykenee omin jaloin kävelemään. Muut 30 ovat täysin autettavia. Vuorossa 3 hoitajaa, meidän pitää hoitaa asukkaiden pyykit, tiskaukset, kattaukset. Suihkutukset vielä päälle. Kirjauksetkin pitäisi vielä hoitaa. Luuletko, että meillä on aikaa ruokailla ja seurustella keskenämme? Omaiset vielä riesana, jotka kuvittelevat, että me laiskottelemme emmekä hoida asukkaita hyvin. En suosittele ketään opiskelemaan alalle, jossa palkka on surkea ja työmäärä järkyttävä, sekä arvostus 0.