Lue keskustelun säännöt.
Minun strategiani mumona:
27.07.2012 |
Sitten kun olen mummu, voin hoitaa lastenlapsia, mutta tietyin ehdoin:
- En mene kenenkään kotiin, vaan lapset tulevat minun luokseni.
- En leiki lasten kanssa, leikkiminen on lasten juttu.
- Lapsilla on vapaus leikkiä lähes miten heitä huvittaa.
- Ruuanlaittoon ja siivoukseen on osallistuttava käskettäessä. En suostu tekemään sellaisia asioita yksinäni.
- Jos kiellän tai käsken jotain, on toteltava. Muuten tulee tukkapöllyä, luunappia tai piiskaa.
Minulla on viisi lasta, En kurita heitä ruumiillisesti ja leikinkin heidän kanssaan joskus pitkin hampain. Mutta seuraavan sukupolvan kanssa en enää aio pelleillä, vaan elän niin kuin itse haluan. Jos miniöille ei kelpaa (suurin osa lapsistani on poikia), niin saavat sitten olla ilman.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini oli ankara kasvattaja, luunappeja ei säästelty, pienimpienkin sisarusten piti osallistua kotitöihin jo todella pienenä. Enpä muista milloin olisi äiti pitänyt meitä sylissä, halannut jne. Oltiin aika pelokkaita lapsia, ei tuntunut lämpimältä kodilta. Onneksi oli sisaruksia, kukin itki huoliaan ja haavojaan toisilleen vuorollaan. Äiti (ja isäkin) käskivät vain lopettaa ininän ja nielemään kyyneleet, jos vaikka kaaduin pyörällä tms.
Nyt, kun meillä sisaruksilla on omia lapsia, oma äitimme on täysin erilainen lastemme kanssa. En missään nimessä hyväksyisikään, että hän antaisi lapsillemme tukkapöllyjä. Mummi on täysin sulanut lastenlastensa edessä, lellii heidät ns piloille jne. Äiti onkin sanonut minulle, että oli todella ankara kasvattaja, samanlainen kuin oma äitinsä hänen lapsuudessaan. Ja että vasta nyt itse vanhempana on ymmärtänyt lasten lasten myötä, että oli väärässä niin monessa. Sai itse lapset hyvin nuorena, ekan jo 18-vuotiaana. Isä oli aina töissä, todella harmoin kotona.
Että Ap mielesi voi muuttua, kun joskus tulet mummoksi. Lapset on lapsia, ei heltä voi vaatia samoja asioita, kuin aikuisilta ihmisiltä. Ja se, että joutuu ruumiillisesti lapsia kurittamaan, se kertoo vain siitä että sinulla ei ole auktoriteettia (ja lapselta ansaittua kunnioitusta) siihen, että pärjäisit ilman kuritusta.
Sitten kun olen mummu, voin hoitaa lastenlapsia, mutta tietyin ehdoin: - En mene kenenkään kotiin, vaan lapset tulevat minun luokseni. - En leiki lasten kanssa, leikkiminen on lasten juttu. - Lapsilla on vapaus leikkiä lähes miten heitä huvittaa. - Ruuanlaittoon ja siivoukseen on osallistuttava käskettäessä. En suostu tekemään sellaisia asioita yksinäni. - Jos kiellän tai käsken jotain, on toteltava. Muuten tulee tukkapöllyä, luunappia tai piiskaa. Minulla on viisi lasta, En kurita heitä ruumiillisesti ja leikinkin heidän kanssaan joskus pitkin hampain. Mutta seuraavan sukupolvan kanssa en enää aio pelleillä, vaan elän niin kuin itse haluan. Jos miniöille ei kelpaa (suurin osa lapsistani on poikia), niin saavat sitten olla ilman.
niin jatkan tuota listaa
- meillä syödään sitä, mitä on tarjolla. Tai ollaan syömättä. Jos tarvitsee lepoa lapsistaan niin hyväksyy sen, että lapset saavat mummolassa karkkia ja jäätelöä, vaikka ne olisivat kotona kiellettyjä.
- kun lastenlasten vanhemmat ovat luonani, he ovat vastuussa lapsistaan, en minä. Eli perse pois sohvalta ja siivoamaan NicoYampan kaatama mehu
- olen epätasapuolinen isoäiti: kaikki lastenlapset eivät saa samoja asioita. Jos yhden kanssa on käyty metsäretkellä, ei muilla ole oikeutta vaatia samaa.
pois, isken ovet lukkoon ja sälekaihtimet kiinni ja makaan vain ketarat levällään ja lepään.
Lapsenlapsia on turha yrittää vääntää muutamaan vuoteen minun hoidettavaksi.
Sanokoot miniät turvaverkoista mitä haluaa. Minä olen omani hoitanut, hoitakoot he sitten omansa.
On kai se nyt naisen elämässä muutakin kuin hoitaa ensin omia lapsia, sitten omia vanhempia ja sen jälkeen lapsenlapsia.
Aion olla itsekäs paskiainen. Siellä haukkukoot jos haluaa. Ei ne kuitenkaan käy minua vanhainkodissa katsomassa, vaikka uhrautuisin kuinka ja hoitaisin lapsenlapset kaiken muun lisäksi.
mutta jos mummo, oli se sitten oma äitini tai miehen äiti, alkaisi lyödä mun lapsiani niin ikävä kyllä se ihmissuhde loppuisi sitten siihen. Mieluummin ilman mummoa kuin väkivaltaisen mummon kanssa.
Vaikka kyseessä olisi omat vanhempani niin tasan tarkkaan loppuisi yhteydenpito jos saisin kuulla että lasta on lyöty.
Tuo "saa leikkiä miten haluaa" kuulostaa omituiselta. Siis jos lapset vaikka hakkaavat toisiaan mustelmille niin mummu vain myhäilee jossain? Tai jos leikki on muutoin vaarallista?
Joo, onneksi tiedän että et ole äitini tai anoppini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äidit auttaneet ollenkaan? Ihan katkerilta kuulostatte...?
olen NIIN kiitollinen omasta äidistäni, joka rakastaa lapsenlapsiaan ja oikeasti HALUAA olla heidän kanssaan. Äidilleni lapsenhoito ei ole mitään pakkopullaa, jolle hän sanelisi kilometrien pitoisen ehtolistan, vaan hän aidosti rakastaa lapsenlapsiaan ja on lasten kanssa lasten ehdoilla, ei omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen NIIN kiitollinen omasta äidistäni, joka rakastaa lapsenlapsiaan ja oikeasti HALUAA olla heidän kanssaan. Äidilleni lapsenhoito ei ole mitään pakkopullaa, jolle hän sanelisi kilometrien pitoisen ehtolistan, vaan hän aidosti rakastaa lapsenlapsiaan ja on lasten kanssa lasten ehdoilla, ei omillaan.
jonka mukaan pitää toimia, vaikka nimenomaan hän on niitä lapsia meille lykkäämässä, en minä vaatimassa.
Listalle annan piutpaut. Tämä on minun kotini, täällä määrään minä. Turha vaatia, että illalla luetaan tietty satu, hankitaan vuoteen vierelle tietty yövalo, jätetään ovi 12 cm raolleen, sammutetaan valo eteisestä, ei katsota tv:tä kun lapset menneet nukkumaan ja käydään yöllä 3 kertaa tarkistamassa, että lapset nukkuvat peitteen alla.
mutta jos mummo, oli se sitten oma äitini tai miehen äiti, alkaisi lyödä mun lapsiani niin ikävä kyllä se ihmissuhde loppuisi sitten siihen. Mieluummin ilman mummoa kuin väkivaltaisen mummon kanssa.
Vaikka kyseessä olisi omat vanhempani niin tasan tarkkaan loppuisi yhteydenpito jos saisin kuulla että lasta on lyöty. Tuo "saa leikkiä miten haluaa" kuulostaa omituiselta. Siis jos lapset vaikka hakkaavat toisiaan mustelmille niin mummu vain myhäilee jossain? Tai jos leikki on muutoin vaarallista? Joo, onneksi tiedän että et ole äitini tai anoppini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää olla työorja tyttärilleen ja miniöilleen vielä siinäkin vaiheessa kun jää elälleelle.
Miksi papat saa nauttia elämästään, mutta mummojen pitää kykkiä kotona hoitamassa lapsenlapsia ja auttamassa ja tunkemassa rahaa aikuisille tytöilleen.
Vaadin mummojen vapautusliikettä.
olen NIIN kiitollinen omasta äidistäni, joka rakastaa lapsenlapsiaan ja oikeasti HALUAA olla heidän kanssaan. Äidilleni lapsenhoito ei ole mitään pakkopullaa, jolle hän sanelisi kilometrien pitoisen ehtolistan, vaan hän aidosti rakastaa lapsenlapsiaan ja on lasten kanssa lasten ehdoilla, ei omillaan.
Sitten kun olen mummu, voin hoitaa lastenlapsia, mutta tietyin ehdoin: - En mene kenenkään kotiin, vaan lapset tulevat minun luokseni. - En leiki lasten kanssa, leikkiminen on lasten juttu. - Lapsilla on vapaus leikkiä lähes miten heitä huvittaa. - Ruuanlaittoon ja siivoukseen on osallistuttava käskettäessä. En suostu tekemään sellaisia asioita yksinäni. - Jos kiellän tai käsken jotain, on toteltava. Muuten tulee tukkapöllyä, luunappia tai piiskaa. Minulla on viisi lasta, En kurita heitä ruumiillisesti ja leikinkin heidän kanssaan joskus pitkin hampain. Mutta seuraavan sukupolvan kanssa en enää aio pelleillä, vaan elän niin kuin itse haluan. Jos miniöille ei kelpaa (suurin osa lapsistani on poikia), niin saavat sitten olla ilman.
niin jatkan tuota listaa
- meillä syödään sitä, mitä on tarjolla. Tai ollaan syömättä. Jos tarvitsee lepoa lapsistaan niin hyväksyy sen, että lapset saavat mummolassa karkkia ja jäätelöä, vaikka ne olisivat kotona kiellettyjä.
- kun lastenlasten vanhemmat ovat luonani, he ovat vastuussa lapsistaan, en minä. Eli perse pois sohvalta ja siivoamaan NicoYampan kaatama mehu
- olen epätasapuolinen isoäiti: kaikki lastenlapset eivät saa samoja asioita. Jos yhden kanssa on käyty metsäretkellä, ei muilla ole oikeutta vaatia samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummolassa oleskelevaa lastenlasta ei pidetä väkisin hereillä vaan hän saa nukkua normaalit päiväunet, vaikka lapsen äiti niin vaatisi rauhallisemman illan (= lapsi jo seiskalta nukkumaan) toivossa.
En ole tajunnutkaan ettei se ole normaalia.
Minä haluan isovanhempana olla kuin äitini, sillä erolla että kunnioitan vanhempien näkemyksiä. Vaikka sitä naurettavaa listaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aio kytätä lapsenlapsia hysteerisesti. Kolhut kuuluvat lapsuuteen ja niitä saa tulla. Sohvilla ja sängyillä saa hyppiä, autotallin katolla ja puissa saa kiipeillä, tapallakin saa, kunhan vahvampi ei jatkuvasti kurmota heikompaa. Saa nikkaroida, saa maalata, saa tehdä "tieteellisiä kokeita". Mutta sitte kun mummu sanoo että nyt riitti sotkuntekeminen ja alkaa siivous, niin silloin ei saa vinkua ettei jaksa. Tai tosiaan tulee luunappia.
Meillä ei totella myöskään mitään lasten aikatauluja, vaan nukutaan ja syödään silloin kun mummia huvittaa, ja sitä mitä mummia huvittaa.
ap
vaan siinä, etten rupea tosiaankaan työorjaksi, enkä tee asioita mistä en itse pidä. Vaadin että minua totellaan ilman että minun pitäisi jotenkin mielistelemällä se ansaita. Enkä tanssi kenenkään toisen (= niitten lastenlasten vanhempien) pillin mukaan, vaan elän niin kuin itse pidän parhaana.
matkustella ja levätä vapaapäivinä ja napsia rusinat pullista eli nauttia lapsenlapsista ilman työleiriä heidän kanssaa.
Olen seurannut muutamaa tuttua mummoa ja kyllä he aika väsyneitä ovat kun lapsenlapset raahataan aina perjantaisin hoitoon. Kun talviloma alkaa, on lapsenlapset jo hoidossa klo 16 perjantaina.
Kieltää ei uskalla, koska miniät vetää herneet nenään ja uhkaa, että mummo ei saa tavata lapsenlapsiaan enää. Tai toinen hyvä uhkaus on, että jos ei saa parisuhdelomaa, lähtee miniä käpsimään ja vie lapset mennessään ja ei saa mummi ikinä enää tavata lapsenlapsiaan.
Pakkohan mummien on hoitaa kun eivät muuta voi.
En ole tajunnutkaan ettei se ole normaalia.
Minä haluan isovanhempana olla kuin äitini, sillä erolla että kunnioitan vanhempien näkemyksiä. Vaikka sitä naurettavaa listaa.
Kieltää ei uskalla, koska miniät vetää herneet nenään ja uhkaa, että mummo ei saa tavata lapsenlapsiaan enää. Tai toinen hyvä uhkaus on, että jos ei saa parisuhdelomaa, lähtee miniä käpsimään ja vie lapset mennessään ja ei saa mummi ikinä enää tavata lapsenlapsiaan.Pakkohan mummien on hoitaa kun eivät muuta voi.
Mihin mummo niitä lapsenlapsiaan tarvitsee? Jos niitä ei näe niin sitten niitä ei näe. Miniähän siinä menettää lapsenvahdin ja tietysti ne lapset mumusuhteen. Mutta mummu vaan saa. Nimittäin vapaa-aikaa ja omia harrastuksia.
Eli miniä A tuo hoitoon 2 lasta, joiden aikataulu on tiukka. Herätys klo 8.00, aamupala, piirtämistä, ulkoilu, lounas, päiväunet, välipala, askartelu jne. Ruuassa ei saa olla valkoisia vehnäjauhoja, sokeria tai elintarvikeväriä. Televisiota saa katsoa max 1h/pv
Ja miniä B tuo lapsensa samaan aikaan. Valitettavasti heillä aikataulu on sellainen, että lapset saavat nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, aamupala syödään television ääressä (se onkin sitten ainoa aika, jolloin televisiota saa kukaan perheessä katsoa), sitten sisäleikkejä tai shoppailua, välipala, ulos, sisään laittamaan lounasta (joka siis vasta myöhään iltapäivällä) ja sen jälkeen päiväunet jne.
Siinä isoäiti yrittää saada kahden perheen lasten päivärytmit sellaisiksi, että molemmat äidit ovat tyytyväisiä. Omaa järkeähän ei saakäyttää.
En aio kytätä lapsenlapsia hysteerisesti. Kolhut kuuluvat lapsuuteen ja niitä saa tulla. Sohvilla ja sängyillä saa hyppiä, autotallin katolla ja puissa saa kiipeillä, tapallakin saa, kunhan vahvampi ei jatkuvasti kurmota heikompaa. Saa nikkaroida, saa maalata, saa tehdä "tieteellisiä kokeita". Mutta sitte kun mummu sanoo että nyt riitti sotkuntekeminen ja alkaa siivous, niin silloin ei saa vinkua ettei jaksa. Tai tosiaan tulee luunappia. Meillä ei totella myöskään mitään lasten aikatauluja, vaan nukutaan ja syödään silloin kun mummia huvittaa, ja sitä mitä mummia huvittaa. ap
Minä saattaisin lisätä keinovalikoimaan vielä risuja kintuille, risut pitää tietenkin käydä hakemassa itse.
(ja te väkivallan kammoojat: on kaksi eri asiaa uhata ja tehdä; uhkaus on kolmen muun konstin ohessa tärkein kasvatuskeino)
mutta jos mummo, oli se sitten oma äitini tai miehen äiti, alkaisi lyödä mun lapsiani niin ikävä kyllä se ihmissuhde loppuisi sitten siihen. Mieluummin ilman mummoa kuin väkivaltaisen mummon kanssa.