40 vuotiaana LÄÄKIKSEEN?

Olen nyt 38-vuotias ja aloitan lääketieteen opinnot parin viikon päästä. Hain kolme kertaa - kolmannella sisään. Luin muun päivätyön ja perheen ohella ja ehkä sen vuoksi hakukertoja tuli noin monta :) Pääsykoe ei mielestäni ole mikään läpihuutojuttu, mutta jos motivaatiota ja intoa löytyy niin ei muuta kuin pänttäämään!

Mahtava juttu! Mihin lääkikseen olet menossa?

Luulisi, että nelikymppinen ei enää muutenkaan olen biletysiässä eikä haittaa, vaikka ei jaksa hillua opiskelukavereitten mukana muissa riennoissa.



Pääsykokeisiin kannattaa panostaa, jotta valmistuminen ei vielä siirry. On olemassa jotain kansanopistolinjoja nimenomaan joihinkin yliopistoihin valmennukseen.

Itse valmistuin lääkäriksi 25-vuotiaana. Välissä lapset, ja nyt 35-vuotiaana olen valmistumassa erikoislääkäriksi. Siitä sitten oikeastaan vasta alkaa uralla eteneminen ja kehittyminen. Jos olisin tässä vaiheessa (tuoreena erikoislääkärinä) eläkeikää lähestyvä raakki, niin voisi olla aika kurjaa. Lisäksi erikoistuminen (riippuu kyllä erikoisalasta) vaatii usein fyysisesti ja henkisesti todella rankkaa etupäivystämistä vuosia, ja harvasta viisikymppisestä sellaiseen enää on. Mutta tämän voi tietenkin kiertää valitsemalla vaikka terkkalääkärin tai ihotautilääkärin uran.



Mitä tulee hoitajakeskusteluun, niin hoitajat eivät ole mitään "pikkulääkäreitä", vaan edustavat ihan tyystin eri alaa (hoitotiede vs. lääketiede). Lääkäri ei varsinaisesti tarvitse hoitajan taitoja mihinkään ja päinvastoin, mutta ei niistä varmasti haittaakaan ole.

On olemassa jotain kansanopistolinjoja nimenomaan joihinkin yliopistoihin valmennukseen.

Ja nyt sitten yliopistoon pyrkivät voivat ihan samantien unohtaa kansanopistot!!

että vanhana valmistuva ei ehdi uraa lääkärinä luoda, mutta leipätyönä ehtii vaikka terkkarityötä tekemään ihan kivasti, ja rahallisesti varmasti on kannattavaa.



T. lääkäri

Ikä 42v. Kaikki on siitä kiinni oletko valmis tekemään hommia sen eteen. Pääsykokeeseen lukeminen ei ole sitä keveintä hommaa.

Kemisti ja sivuaineena fysiikkaa lukenut ja alan vaihtoa harkitseva ajatteli tehdä samaa. Ajattelin olevani liian vanha, mutta ehkä en sittenkään. 3 laudaturia ja 3 eximiaa vuodelta 2000 tuskin enää avittavat, mutta jos pääsykokeessa kysytään luonnontieteitä tai matematiikkaa, niin selvä peli. Ja onhan tuo toinenkin tutkinto jo.

Hei yksi eriävä mielipide lääkäriltä hoitajista ja avusta. Olen päivystysvaltaisella erikoisalalla, jo erikoislääkäri, ja kyllä muistan saaneeni paljon kullanarvoista apua kokeneilta , mukavilta päivystyksen hoitajilta silloin reilu kymmenen vuotta sitten kun aivan vihreänä koulun penkiltä aloitin lääkärin työt ja päivystämisen. Työpaikkani oli sellainen, jossa tyypillisesti hoitajat olivat ja pysyivät, ja lääkärit vaihtuivat hyvin tiheään. Hoitajilla oli tietoa ja rutiinia erilaisten päivystyspotilaiden hoidosta ja muista käytännöistä, joista meillä tuoreilla lääkäreillä ei ollut hajuakaan. Toki aina oli käytettävissä myös takapäivystäjä, joka tietysti kokeneempi lääkäri, mutta kyllä se hoitajien antama apu oli myös oleellisessa osassa potilaiden toimivaa hoitoa.

Itse valmistuin lääkäriksi 25-vuotiaana. Välissä lapset, ja nyt 35-vuotiaana olen valmistumassa erikoislääkäriksi. Siitä sitten oikeastaan vasta alkaa uralla eteneminen ja kehittyminen. Jos olisin tässä vaiheessa (tuoreena erikoislääkärinä) eläkeikää lähestyvä raakki, niin voisi olla aika kurjaa. Lisäksi erikoistuminen (riippuu kyllä erikoisalasta) vaatii usein fyysisesti ja henkisesti todella rankkaa etupäivystämistä vuosia, ja harvasta viisikymppisestä sellaiseen enää on. Mutta tämän voi tietenkin kiertää valitsemalla vaikka terkkalääkärin tai ihotautilääkärin uran.

Mitä tulee hoitajakeskusteluun, niin hoitajat eivät ole mitään "pikkulääkäreitä", vaan edustavat ihan tyystin eri alaa (hoitotiede vs. lääketiede). Lääkäri ei varsinaisesti tarvitse hoitajan taitoja mihinkään ja päinvastoin, mutta ei niistä varmasti haittaakaan ole.

suppeampaa.

Se on karkeesti sanottu, mutta siinä asian ydin.

Ihan vain kannustuksena muillekin kypsässä iässä oleville: pääsin juuri lääkikseen, ikää 45+. Taustalla yksi akateeminen ura, perhe ja lapsia, jotka kannustavat, vaikka toiselle paikkakunnalle joudunkin viikottain opiskelun vuoksi. Mutta saman verran olisin ollut poissa, jos tekisin aikaisempia hommiani. 

ja aion mennä lääkikseen ens syksynä, eli opiskelen pääsykoetta varten joka päivä kevääseen asti. Ikä ei merkkaa mitään, kukaan sun påotilaasi ei näe sun naamastasi että olet juuri valmistunut 46- vuotiaana! Päinvastoin, ikä lisää luottamusta ja elämänkokemuksesta on hyötyä lääkärin ammatissa! Jos haluat tsemppauskaverin, laita tänne sähköpostilinkki niin voidaan kirjoitella! Minusta elämä on liian lyhyt mielipiteiden kyselemiseen, saat taatusti kotiäideiltä av:sta kamalat haukut kun vielä uskallat haaveilla ja toteuttaa jotain. Mutta oma on elämäsi, itse tiedät omat vahvuutesi. www.mol.fi on muuten ammatinvalintatesti jossa on aika hyviä kysymyksiä pohdintojen tueksi. Minulla tulos vain vahvisti motivaatiota. Carpe diem!

joka jäi armeijasta nuorena eläkkeelle ja opiskeli hammaslääkäriksi

olet valmistautunut opiskelemaan sen 6 vuotta (eli olet 46-v kun valmistut). Jos sulla on rahoitus kunnossa muutamaksi vuodeksi (päivystämään pääset vasta viidennen vuoden jälkeen). Jos jaksat lukea, lukea, lukea. Ammatti on palkitseva, mielenkiintoinen, jatkuvasti kehittyvä, arvostettu ja hyvin palkattu. Työllisyystilanne erittäin hyvä. Olen itse tykännyt kovasti.

eli voin tehdä koko ajan oman alani keikkaa opiskelun ohessa:) Itse olen 44v kun valmistun, ja edessä tod näk työuraa ainakin 20 vuotta. Odottakaan vain miten eläketilanne kehittyy. Voi sekin olla mahdollista että koko eläkejärjestelmä poistuu ennen kuin olen sen ikäinen että sitä maksettaisi. Mielummin teen mielenkiintoista työtä lääkärinä kuin nostelen painavia ihmisiä päivästä toiseen vielä mummona. Vaikka kunnioitan hoitajia suuresti.

Haet sinne ja jos pääset, haet aikuisopintotukea.

Vähän luulen että jos asenne on se että aiot mennä, niin tulet jäämään aika varmasti rannalle.

Lukion fysiikan, kemian ja biologian oppimäärät eli kaikki kurssit niistä.

Itse valmistuin lääkäriksi 25-vuotiaana. Välissä lapset, ja nyt 35-vuotiaana olen valmistumassa erikoislääkäriksi. Siitä sitten oikeastaan vasta alkaa uralla eteneminen ja kehittyminen. Jos olisin tässä vaiheessa (tuoreena erikoislääkärinä) eläkeikää lähestyvä raakki, niin voisi olla aika kurjaa. Lisäksi erikoistuminen (riippuu kyllä erikoisalasta) vaatii usein fyysisesti ja henkisesti todella rankkaa etupäivystämistä vuosia, ja harvasta viisikymppisestä sellaiseen enää on. Mutta tämän voi tietenkin kiertää valitsemalla vaikka terkkalääkärin tai ihotautilääkärin uran.

Mitä tulee hoitajakeskusteluun, niin hoitajat eivät ole mitään "pikkulääkäreitä", vaan edustavat ihan tyystin eri alaa (hoitotiede vs. lääketiede). Lääkäri ei varsinaisesti tarvitse hoitajan taitoja mihinkään ja päinvastoin, mutta ei niistä varmasti haittaakaan ole.

Olen vasta nyt valmistumassa erikoislääkäriksi, kun lähdin erikoistumaan senverran myöhään. Joo, päivystän kyllä, mutta en vielä ainakaan koe sitä kohtuuttoman raskaaksi, itse asiassa pidän siitä.

Ja kyllä minusta muuten myös hoitajien taidoilla on merkitystä, ja tiimityötähän potilaan hoitaminen on, jokaisella oma asiantuntemuksensa.

Erikoisalasta riippuen. Ei se hoitajuus päälle jää... Lääkärin työ on erilaista- sekä sairaanhoitajan että lääkärin työn tavoite on usein sama. Keinoja tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan sekä lääketieteestä että hoitotyöstä.



Käytännön työn kokemus on tärkeää myös lääkärin työssä. Kaikkea ei pysty opiskelemaan kirjoista, tarvitaan kliinistä kokemusta, joka tulee ajan myötä.



Tsemppiä opiskeluun, jos siihen ryhdyt. Terveydenhuoltoalalla tehdään tärkeää työtä, kaikilla portailla.

jos siltä tuntuu. Minä arvostan kaikkia, jotka toteuttavat unelmiaan eli täältä respectiä.