Minkäikäisen lapsen veisit sukulaisen hautajaisiin?

Me muistamme isääni kotona lasten kanssa, mutta hautajaiset eivät todellakaan ole paikka jossa riehutaan, kiukutellaan jne.

Kuten sanoin alkaen 3 vuotiaat olivat paikalla ja ymmärsivät mistä on kyse. Isäni tuskin arkussa mietti, missä se 1 v lapsenlapsi oli. Omaisen tuskaa ei voi ymmärtää, jos ei sitä itse ole kokenut.

Terkuin se, joka ei lähde "KOKEILEMAAN"

Lapsenlapset olivat isälleni äärettömän tärkeitä ja läheisiä ja en olisi ikinä voinut kuvitellakaan etten olisi lapsia ottanut hänen viimeiseen juhlaansa mukaan. Eihän se isä tietenkään sitä tiennyt oliko ne lapset siellä vai ei, mutta koimme tärkeäksi että lapset ovat siellä läsnä isäni muistoksi ja toisaalta jättämässä hyvästit vaarille.

Nuorimmaisemme ei ehkä isona vaaria muista, mutta juttelee nyt 2 v hautajaisten jälkeen aika usein vaarista ja siitä kuinka vaari lähti enkeliksi ja kutsuu hautajaisia vaarin enkelijuhliksi. Koetamme pitää muistoa yllä katsomalla valokuvia ja muistelemalla mökillä yhteisiä puuhia vaarin kanssa.

Miksi aina lähtökohta on että lapset riehuu ja kiukuttelee? Kaikki isäni hautajaisissa olleet lapset käyttäytyivät todella kauniisti ja muistotilaisuudessa lasten iloinen leikki ja puuha kevensivät tunnelmaa pelkästään positiivisesti. Samoin hyvän ystäväni musertavan surullisissa hautajaisissa tuli lohdullinen olo kun lapset juoksentelivat muistotilaisuuden juhlatalon pihanurmikolla että elämä jatkuu x:n lapsissa vaikka hän lähtikin.

voi minusta viedä hautajaisiin. Kuolema vain kuuluu elämään ja se on hyvä lapsesta saakka oppia. Riippuu tosin vainajan suhteesta lapseen. Ei ole mitään järkeä viedä lasta jonkun puolitutun hautajaisiin, mutta perheenjäsenien ja läheisten tuttavien hautajaiset ovat asia erikseen. Toki lapselle pitää kertoa lapsen ikään sopivalla tavalla etukäteen mistä hautajaisissa on kyse, mitä tapahtuu missäkin vaiheessa, miten käyttäytyä ja mitä kuolema tarkoittaa. Ei ahdistusta ja surua pidä sulkea pois lapsen elämästä, samalla tavalla ne siihen kuuluu kuin ilo ja riemukin.

Lähtökohta on että onko sinut kutsuttu hautajaisiin lapsinesi? jos näin on niin voit miettiä asiaa.

Kun äitini kuoli niin serkkuni soitti ja kysyi jos hän tulii ja otatisi kolme lastaan äitini hautajaisiin, mutta mies ei halua tulla... Kysyin että miksi ottaisi eiväthän he ole ikinä äitiäni nähneet. Vastaus oli että näkisivät minkälaista hautajaisissa olsi. Ehdotin että jäisivät isänsä kanssa kotiin. Summa summarum; kukaan heistä ei tullut.

Se ei minua haitannut, yli 3 vuotiaasta kun pitopalveluun pitää maksaa 30 eur.

Serkkuni isoisä kuoli noin vuosi äitini jälkeen. Kysyin mitä lapset tykkäsivät. Hän ei ollut ootanut lapsia kun suku on niin suuri niin olivat sopineet ettei kukaan ota lapsia hautajaisiin. Mua naurattaa vieläkin.

valitettavasti kaukaisemmat tulevat kuin joihinkin bileisiin, näkemään pitkästä aikaa tuttuja ja puhumaan omia, siinä ruuan ja kahvittelun ohessa.

Minusta leski ja vainajan lapset ovat ne jotka päättävät minkälainen porukka sinne tulee sen yhden krysanteemioksansa kanssa omia juttujaan paasaamaan. Kunnioittakaa siis surukotia ja kysykää heiltä, älkää täältä!

Joten ehkä sillä asialla ei kannata yrittää päteä. Omassa ja mieheni suvussa on ollut tapana tuoda kaikenikäiset lapset hautajaisiin, eikä vielä kertaakaan ole tullut vastaan tilannetta, jossa lapsi olisi millään tavalla "pilannut" kenenkään tunnelmaa, päin vastoin. Ja aina jos joku on ollut hautajaisissa niin rikki, että on ollut vaikea hoitaa omaa lastaan niin mukana on kuitenkin se puoliso ja muuta sukua joka tukee ja auttaa. Sitähän ne hautajaiset ovat, surraan yhdessä ja tuetaan toisia surun keskellä.

Me muistamme isääni kotona lasten kanssa, mutta hautajaiset eivät todellakaan ole paikka jossa riehutaan, kiukutellaan jne.

Kuten sanoin alkaen 3 vuotiaat olivat paikalla ja ymmärsivät mistä on kyse. Isäni tuskin arkussa mietti, missä se 1 v lapsenlapsi oli. Omaisen tuskaa ei voi ymmärtää, jos ei sitä itse ole kokenut.

Terkuin se, joka ei lähde "KOKEILEMAAN"

Toisissa ketjuissa mietitään, miten saadaan lapsivieraat häädettyä häistä ja toisissa, että milloin lapsi on riittävän "kypsä" hautajaisiin.



Curling-äiti-sukupolvi haluaa piilottaa kuoleman. Tältä näyttää.



Ehkä tämä on mennyttä maailmaa, mutta hautajaiset ovat myös "sukujuhla", jossa kokoontuvat sukulaiset ja ystävät ja tuttavat.



Kaikki hautajaiset, joista jotain muistan ja joissa olen sitten isompana ollut, ovat olleet myös positiivisia juhlia.



Siunaustilaisuuden ja hautaamisen jälkeen ovat hautajaisvieraat kokoontuneet muistotilaisuuteen, jossa on ruokien, kakkujen ja kahvien kanssa on muisteltu vainajaa, mutta sen lisäksi elävät ihmiset ovat lujittaneet ystävyys- ja sukulaisuussuhteitaan.



Ja tässä tilanteessa jaloissa pyörivät lapset jotka mussuttavat kakkua ja ovat lapsia muistuttavat siitä, että ELÄMÄ JATKUU.

miksi kuolemasta pitää tehdä joku mörkö. Normaalia elämän kulkua on kuolla joskus. Ei lasta kannata pumpulissa kasvattaa.

Kyllä kuolema aika monelle on melkoinen mörkö. Kuinka moni OIKEASTI ajattelee, että kuolema on "vain" luonnollinen osa elämää. Aika moni pelkää kuolemaa ja ajatus oman ja läheisten kuolemasta ahdistaa. Sitä ei vaan tajua silloin, kun ei ole oikeasti joutunut pelkäämään itsensä tai läheistensä ennenaikaista kuolemaa. Kyllä minusta on ihan ymmärrettävää, jos monen mielestä kuolema on kamala ja epämiellyttävä, jopa ahdistava asia.

Voisin silti itse viedä lapsen hautajaisiin, tämä ei siis ollut kannanotto siihen.

lapset osallistuvat hautajaisiin aivan samalla lailla kuin häihinkin. Kuolema on luonnollinen osa elämän kiertokulkua ja lapsikin sen ymmärtää kun se selitetään hänelle eikä suljeta pois ja hyssytellä. Toki esim pikkuvauva viedään tarvittaessa ulos jos häiritsee. Viimeksi n vuosi sitten meillä oli isomamman hautajaiset. Kuopuskin oli tuolloin jo 3v, eli jotain asiasta ymmärsi. Etukäteen lapsille puhuttiin että mamma on vanha ja sairas, lähtee pian Jeesuksen ja papan luo. Selitettiin asiaa niin kuin lapsille osaa. Hautajaisia ennen kerrottiin että aikuisia voi itkettää koska on mammaa ikävä, sitä ei pidä pelästyä. Hautajaisissa kaikki lapsenlapsenlapset menivät arkun laskemisen jälkeen haudan reunalle ja heittivät mamman arkulle vaaleanpunaiset ruusut (mamman lempikukka). Kukaan lapsista ei ollut mielestäni yhtään järkyttynyt, asia oli luonnollinen ja tilanne kaunis. Käymme mamman haudalla säännöllisesti, lapset myös. Heitä pohdituttaa kovasti mitä ruumiille tapahtuu haudassa. Olen selittänyt että se on vain kuori joka siellä haudassa on, sielu on lähtenyt taivaan kotiin. 6v jotenkin jo mielestäni ymmärsi kun selitin että sielu on vähän niin kuin ihmisen ajatukset ja mieli.

Minkäikäinen on tarpeeksi vanha jos näin voi ajatella?

Tai sitten ihan pienestä pitäen, ja aina.

Valitse siitä sopiva.

Törkeää sanoa, että pätisin sillä, että olen kokenut isäni kuoleman! Ihan kuin olisi hieno homma menettää läheinen ihminen elämästään. Täällä ei vaan kukaan ole kertonut millaista on olla omien vanhempien tai lapsien hautajaisissa, kuinka rankka kokemus se on ja silloin ei todellakaan jaksa kuunnella lapsien pelleilyä. Meidän lapsi oli muistotilaisuudessa, mutta ei kirkossa, kyllä se riitti yksivuotiaalle. Nyt hautajaisista on 1,6 vuotta ja kuopus on samanikäinen kuin esikoinen isäni kuollessa. En todellakaan ottaisi kumpaakaan samaiseen tilaisuuteen edelleenkään.

Ei tarvitse kuin 5 minuuttia uudessa paikassa, niin riehuminen alkaa.

Kirkollisiin tilaisuuksiin otetaan sellaisia/ikäisiä lapsia, joiden uskoo olevan asiallisesti sen ajan. Surra ja juhlia voi myöhemminkin.

kovin läheinen hänelle, koska lapsi oli niin utelias lähtemään hautajaisiin. Lapsi käyttäytyi hyvin, eikä mitään traumoja tullut.

Läheisen hautajaisiin, veisin vaikka miten pienen, mutta en vauvaa itkemään siunaustilaisuuteen.

Kirkollisiin tilaisuuksiin otetaan sellaisia/ikäisiä lapsia, joiden uskoo olevan asiallisesti sen ajan. Surra ja juhlia voi myöhemminkin.

Kun aina se kuollut ei ole isovanhempi, se voi olla myös oma vanhempi. Eihän pienet niistä hautajaisista mitään muista, sitä varten otetaan valokuvia.

Lähtökohta on että onko sinut kutsuttu hautajaisiin lapsinesi?

Kunnioittakaa siis surukotia ja kysykää heiltä, älkää täältä!