Minkäikäisen lapsen veisit sukulaisen hautajaisiin?

Viimeksi koko porukka vauvasta kymmenvuotiaaseen oli mieheni kaksoisveljen hautajaisissa. Oikeastiko mielestänne olisi pitänyt jättää kotiin? Ensi viikolla nyt kolme vuotta vanhempi porukka tulee mukaan isoenonsa hautajaisiin. Ollaan juteltu että edesmenneet rakkaat ovat nyt taivaassa mutta heidän maanpäällinen ruumiinsa haudataan maahan ja ihmiset surevat koska heillä on ikävä. Ei ole jäänyt mitään traumoja. Sukumme hautajaisissa ei tosin pidetä arkkua auki.

Viimeksi koko porukka vauvasta kymmenvuotiaaseen oli mieheni kaksoisveljen hautajaisissa. Oikeastiko mielestänne olisi pitänyt jättää kotiin? Ensi viikolla nyt kolme vuotta vanhempi porukka tulee mukaan isoenonsa hautajaisiin. Ollaan juteltu että edesmenneet rakkaat ovat nyt taivaassa mutta heidän maanpäällinen ruumiinsa haudataan maahan ja ihmiset surevat koska heillä on ikävä. Ei ole jäänyt mitään traumoja. Sukumme hautajaisissa ei tosin pidetä arkkua auki.

Tilaisuus oli todella rankka minulle, ja jos siinä olisi poika kitissyt vieressä, en olisi kestänyt hetkeäkään. Mukana oli veljieni alkaen 3v vuotiaita, jotka ymmärsivät mistä oli kyse, itkivät ja olivat rauhallisia.Se oli ok.



Hautajaiset eivät ole "KOKEILUN PAIKKA" josko lapsi jaksaisi jne.

Kun lapset kerran niissä niin järkyttyy :O

Suruprosessi kuuluu myös lapselle ja hautajaiset ovat osa sitä kuten kuolema on osa elämää. Ei lasta voi eristää todellisuudesta. Olen ollut monissa hautajaisissa monen ikäisenä eivätkä ne minua ole järkyttäneet sen enempää kuin kuolema itsessään. Olen myös lapsiani vienyt hautajaisiin eivätkä he siellä ole järkyttyneet. Lapseni ovat olleet myös sairaalassa kuollutta katsomassa eivätkä ole järkyttyneet. Toki asiasta pitää yhdessä puhua.

Vain yksiin hautajaisiin en ole lasta vienyt, nämä olivat kaverin hautajaiset eikä lapsi tätä kaveria oikeastaan tuntenut.

Lapsen kuuluu nähdä miten aikuiset surevat. En osaa kuvitella, millaisia teidän suvun hautajaiset ovat kun noin järkyttävät ja ahdistavat lasta, onneksi en kuulu sukuusi.

En veisi siis alle kouluikäistä, ellei vainaja olisi hänen vanhempansa tai sisaruksensa. En ole mitään mieltä viedä vauvaa itkemään siunaustilaisuuteen, eikä sitä vanhempia, mutta vielä pieniä lapsia menemään hämilleen ja hätääntymään itkevistä ja surevista aikuisista. Pienille lapsille hautajaiset ovat ahdistavia ja hämmentäviä tilaisuuksia.

Hautajaisten tarkoitus on kollektiivisessa suremisessa itkuineen ja muisteluineen. Alle kouluikäisen lapsen ei tule tällaista järkyttävää tilaisuutta varta vasten kokea, ellei se tule edellämainittujen lähisukulaisten kuoleman kautta jokapäiväisessä perhe-elämässä muutenkin esiin.

Tämä siis oma mielipiteeni, jonka olen perustanut omiin kokemuksiini lapsena, sekä myöhemmin aikuisena monissa hautajaisissa mukana olleena.

Ehkä viestissäni tuli tuo lapsen järkyttyminen esiin voimakkaampana kuinn sen tarkoitin, sen myönnän. Mutta tutkimusten mukaan alle 6-vuotias ei kykene käsittämään kuolemaa, abstrakti ajattelu ei vain ole vielä niin kehittynyt. Olen ollut hautajaisissa, joissa pikkulapsi on esimerkiksi toistuvasti, aina vain ahdistuneemmalla äänellä kysellyt, miksei vaari nouse jo arkusta, kun mummi ja muut häntä niin itkevät. Ja lapselle on aina vain yritetty selittää.

Ehkä sinun suvussasi ei ole ollut tapana itkeä hautajaisissa. Sitä taas minä pitäisin outona, en lapsen hätäännystä läheisten hädästä (itkusta).

Mutta joka paikassa kyllä myös korostetaan sitä, että lapsen kanssa pitää jutella kuolemasta ja tuoda siihen konkretiaa ja myös sitä, että kuolemaan liittyvät rituaalit ovat lapselle tärkeitä tapahtumia kuoleman ymmärtämisessä. En ole mistään löytänyt sellaista tietoa että lkasta ei pitäisi ottaa hautajaisiin ja aika paljon kahlasin kaikenlaista isäni kuoltua. Kyllä meillä 4-vuotiaskin tajusi hyvin, että vaari on arkussa eikä enää herää. Toki olimme jutelleet paljon kuolemasta jo sitä ennen ja löysimme myös ihanan kirjan "Vaari ei tule enää takaisin" (olisikohan ollut Timo Parvelan kirja).

Ylipäänsä lapsia tuntuu tuossa 4-5 vuotiaana kiinnostavan ja askarruttavan kuoleminen ja se mitä se tarkoittaa kovasti.

Tässä artikkelissa on minusta aika hyvin käsitelty asiaa.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/perheen_kriisit_ja_muuto…

Tilaisuus oli todella rankka minulle, ja jos siinä olisi poika kitissyt vieressä, en olisi kestänyt hetkeäkään. Mukana oli veljieni alkaen 3v vuotiaita, jotka ymmärsivät mistä oli kyse, itkivät ja olivat rauhallisia.Se oli ok.

Hautajaiset eivät ole "KOKEILUN PAIKKA" josko lapsi jaksaisi jne.

Hautajaisissa oli 3 lasta, 7v ja 2x9v. Oman isäni hautajaisista muistan, että ei siellä ollut muita lapsia kuin me, minä 17v ja veljeni 15v ja muistan kuinka useampikin sanoi, ettei se olisi ollut lapsille hyvä ja minusta se tuntui silloin ihan oikealta. Ja niin myös äidistäni. Itse kävin 5-10v tosi monet hautajaiset ja kyllä niistä jonkin moinentrauma jäi. Minusta siis lapset voi jättää pois hautajaisista.

tosin sylivauvan kanssa harkitsisin.Voi häiritä itkullaan. Juuri näki meidän viisivuotias pappansa kuolleena, kun kävimme sairaalassa jättämässä hyvästit. Olisi ollut outoa jättää lapset pois tästä. On nähnyt myös kolmevuotiaana mummini kirkossa arkussa. Kyllähän se on täräyttävä näky vanhemmallekin, mutta kuuluu elämänkulkuun.Ei traumoja, juteltu on näkemästään.

Miksi kuollut pitäisi käydä hyvästelemässä,? Minä en halunnut nähdä omaa äitiäni kuolleena. Ja jos olisin halunnut, niin en olisi ainakaan lapsiani mukaan ottanut. Myöskään alle kouluikäistä en ottaisi hautajaisiin, paitsi ihan pienet, jotka eivät mitään vielä ymmärrä.

Ja itse olen ollut pienenä lukemattomissa hautajaissa, eikä itselle ole jäännyt mitään traumaa.



Itse en ole koskaan ollut hautajaissa joissa olisi ollut maailmanlopun fiilis, vaan aikuiset ovat tyynesti nyyhkyttäneet ja ovat sanoissa takellelleet. En usko, että lapsi voisi tästä traumatisoitua. Ja olen ollut kahdesti hautajaisisa, jossa on haudattu nuoria alle 20 v.

Tilaisuus oli todella rankka minulle, ja jos siinä olisi poika kitissyt vieressä, en olisi kestänyt hetkeäkään. Mukana oli veljieni alkaen 3v vuotiaita, jotka ymmärsivät mistä oli kyse, itkivät ja olivat rauhallisia.Se oli ok.

Hautajaiset eivät ole "KOKEILUN PAIKKA" josko lapsi jaksaisi jne.

Jos paikalla olisi kaikki lapsenlapseni. Elämä jatkuu ja niin sen kuuluukin olla. Itse haluan kuulla pienten lasten naurun ja jalkojen tömistelyn sekä mieheni että minun hautajaisissani. Hautajaiset eivät ole vain surua ja murhetta vaan ennenkaikkea kunnianosoitus elettyä elämää kohtaan. Elämä on katoava ja siksi niin kaunis. Lasten nauru, leikin temmellys eikä uhmakohtauksetole pyhäinhäväistys vaan osoitus elämän jatkuvuudesta.

Ymmärrän toki jos aivan pientä lasta ei pysty oman surun vuoksi hoitamaan hautajaisissa eikä puolisostakaan ole hoitamaan. Toivoisin kuitenkin, että elämä otetaan vastaan kaikkien kanssa sellaisena kuin se on. Se on sekä kuolemaa että pienten lasten itkua ja uhmailua eikä mikään häpäise hautajaisia pahemmin kuin itse elämän kiertokulun kieltäminen.

jotka olivat silloin 5v, 3½v ja 1v 9kk.

Oman pappani kuolleena muistotilaisuudessa. Se on yksi kauneimmista muistoistani ja vaikuttanut paljon käsitykseeni kuolemasta. Pappa oli niin kaunis ja rauhallinen. Leikin hippaa veljeni kanssa ja ihmettelin miksi kaikki itkivät, vaikka papalla näytti olevan kaikki niin hyvin.

Ehkä viestissäni tuli tuo lapsen järkyttyminen esiin voimakkaampana kuinn sen tarkoitin, sen myönnän. Mutta tutkimusten mukaan alle 6-vuotias ei kykene käsittämään kuolemaa, abstrakti ajattelu ei vain ole vielä niin kehittynyt. Olen ollut hautajaisissa, joissa pikkulapsi on esimerkiksi toistuvasti, aina vain ahdistuneemmalla äänellä kysellyt, miksei vaari nouse jo arkusta, kun mummi ja muut häntä niin itkevät. Ja lapselle on aina vain yritetty selittää.

Ehkä sinun suvussasi ei ole ollut tapana itkeä hautajaisissa. Sitä taas minä pitäisin outona, en lapsen hätäännystä läheisten hädästä (itkusta).

Tietysti (pientä) lasta pitää valmistella hautajaisiin (eikä kertoa vasta kirkossa), aiheesta on tehty lukemattomia kirjoja ja nettisivujakin löytyy ihan helposti. Ei kuolemaa ja hautajaisia voi sivuuttaa lapsen elämästä siksi ettei lapsi ymmärrä mitä kuolema on. Pitää selittää uudestaan ja uudestaan.

Ei hautajaisista saa tehdä lapselle mitään pelottavaa asiaa. Niistä pitää keskustella lapsen kehitystason mukaan ja viedä lapsi hautajaisiin.

Itse ihmettelin eräissä hautajissa kun kaikki alle 30 vee loistivat poissaolollaan, uskomatonta. Ei mitään kunnioitusta vainajaa kohtaan.

Tilaisuus oli todella rankka minulle, ja jos siinä olisi poika kitissyt vieressä, en olisi kestänyt hetkeäkään. Mukana oli veljieni alkaen 3v vuotiaita, jotka ymmärsivät mistä oli kyse, itkivät ja olivat rauhallisia.Se oli ok.

Hautajaiset eivät ole "KOKEILUN PAIKKA" josko lapsi jaksaisi jne.

Jos paikalla olisi kaikki lapsenlapseni. Elämä jatkuu ja niin sen kuuluukin olla. Itse haluan kuulla pienten lasten naurun ja jalkojen tömistelyn sekä mieheni että minun hautajaisissani. Hautajaiset eivät ole vain surua ja murhetta vaan ennenkaikkea kunnianosoitus elettyä elämää kohtaan. Elämä on katoava ja siksi niin kaunis. Lasten nauru, leikin temmellys eikä uhmakohtauksetole pyhäinhäväistys vaan osoitus elämän jatkuvuudesta.

Ymmärrän toki jos aivan pientä lasta ei pysty oman surun vuoksi hoitamaan hautajaisissa eikä puolisostakaan ole hoitamaan. Toivoisin kuitenkin, että elämä otetaan vastaan kaikkien kanssa sellaisena kuin se on. Se on sekä kuolemaa että pienten lasten itkua ja uhmailua eikä mikään häpäise hautajaisia pahemmin kuin itse elämän kiertokulun kieltäminen.

Meidän lapset ovat olleet omien sukulaistensa hautajaisissa ihan iästä riippumatta (4 kk, 3 v., 5 v.). Toisaalta olen muutaman kerran ollut oikeasti minulle kaukaisemman ihmisen hautajaisissa ja näihin en olisi missään nimessä omia lapsiani tuonut, kun he eivät olleet ikinä tavanneet vainajaa.

tahansa,tai no riippuu siitä lapsesta

Me muistamme isääni kotona lasten kanssa, mutta hautajaiset eivät todellakaan ole paikka jossa riehutaan, kiukutellaan jne.



Kuten sanoin alkaen 3 vuotiaat olivat paikalla ja ymmärsivät mistä on kyse. Isäni tuskin arkussa mietti, missä se 1 v lapsenlapsi oli. Omaisen tuskaa ei voi ymmärtää, jos ei sitä itse ole kokenut.

Terkuin se, joka ei lähde "KOKEILEMAAN"

tosin käytännön asioita on otettava huomioon, kuten kaikissa muissakin menoissa. Meidän kaksospojat olivat juuri 2 vuotta täytettyään isomummunsa hautajaisissa. Kirkkoon otettiin varuiksi mukaan pientä syötävää ja kirjat ja muistotilaisuudessa mukana oli sukulainen mukana hoitajana. Olivat sivuhuoneessa leikkimässä kun oli puheita ja laulettiin virsiä ja luettiin adressit.

Kyllä mun mieltä lämmittäisi jos mun hautajisiin tulisi paikalle kaikki jotka mä muistan riippumatta siitä muistaako ne mua. Vai ketä varten ne hautajaiset järjestetään?

Miksi ottaakaan lasta, joka ei ede muista vainajaa?

Molemmat lapseni otin mukaan keväällä kuolleen ukkini hautajaisiin. Hän oli ordodoksi ja arkku oli auki. Tilaisuus oli kaunis ja kumpikin lapsistani näki arkussa olleen ukkini (en vienyt heitä kyllä hyvästelemään) mutta näkivät minun suutelevan ikonia. Mitään traumoja tms ei heille jäänyt. Kerroin heille kyllä ennakkoon itkevistä ihmisistä, arkusta jne. Tilaisuus oli kaunis ja uskon, että lapsille jäi siitä kaunis muisto.