Voisitko tehdä vanhemmillesi tämän?

meneekö taiteilijan oikeus työstää kokemaansa muiden mahd. loukkaantumisten edelle? Mitä mieltä olette?



Anyone?

Ei mene edelle, siis.

Ei mene edelle, siis.

mielestäsi automaattisesti väärin? Vrt. esim. Jorma Hynnisen lapset jotka avautuivat siitä miten vaikeaa heillä oli koska isä oli hankala persoonallisuus?

Entä jos vanhempi on ihan narsisti ja kohdellut lasta törkeästi, pitääkö lapsen silti vaieta asiasta ja kertoa korkeintaan ammattiauttajalle?

menipäs vaikeammaksi kuin tuon äkkiarvioni kanssa ajattelin. Ajattelin siis omia vanhempiani, jotka eivät ole tehneet Suuria Vääryyksiä.



Mutta taiteilijan pitäisi varmaan selvittää itselleen, onko hän todellakin taiteilija joka työstää kokemuksistaan sellaista taidetta, jolla on merkitystä jollekin toiselle. Siis että jos kirjoittaa paljastuskirjan kostoksi, niin siinä ehkä menee pari muutakin samalla kuin ne syylliset vanhemmat. Ja parantaako ko. asia kärsineen mieltä vai aiheuttaako pelkkää tuhoa.

Ymmärrän nyt, kun olen itsekin vanhempi, että jokainen vanhempi tekee virheitä. Muutenkin on itsellekin parempi, että antaa anteeksi.

Omat vanhempani ei ainakaan tahallaan tehneet lapsuudestani kamalaa.

Sekä siitä, ovatko vanhempani myöhemmin ymmärtäneet toimineensa väärin ja myöntäneet sen, mahdollisesti jopa pyytäneet anteeksi.



Vai olisivatko he edelleen samoja paskiaisia ja sitä mieltä, ettei heissä ole, eikä koskaan ole ollutkaan mitään vikaa.



Jälkimmäisessä tapauksessa varmaan kirjoittaisin sen kirjan, edellisessä en.

Kaikki tekevät virheitä, jotkut pahojakin, kukaan ei ole täydellinen. Mutta jos omia virheitään ei ikinä myönnä eikä niistä ota opikseen, en katsoisi että olisin tuollaisille vanhemmille mitään velkaa. Sitäkään, että pitäisin suuni kiinni.

menipäs vaikeammaksi kuin tuon äkkiarvioni kanssa ajattelin. Ajattelin siis omia vanhempiani, jotka eivät ole tehneet Suuria Vääryyksiä.

Mutta taiteilijan pitäisi varmaan selvittää itselleen, onko hän todellakin taiteilija joka työstää kokemuksistaan sellaista taidetta, jolla on merkitystä jollekin toiselle. Siis että jos kirjoittaa paljastuskirjan kostoksi, niin siinä ehkä menee pari muutakin samalla kuin ne syylliset vanhemmat. Ja parantaako ko. asia kärsineen mieltä vai aiheuttaako pelkkää tuhoa.

Hyvää pohdintaa. Noita asioita olen itsekin miettinyt. Kosto ei olisi motiivi vaan auttaa kenties joitakin muita saman kokeneita käsittelemään vaikeita asioita. Mutta toki motiivi käsitellä nimenomaan omia kipeitä muistoja ja traumoja on myös hieman itsekäs. Siitä vain yleensä syntyy parempaa taidetta/kirjallisuutta/runoutta tms. Siis henkilökohtaisuudesta.

Sekä siitä, ovatko vanhempani myöhemmin ymmärtäneet toimineensa väärin ja myöntäneet sen, mahdollisesti jopa pyytäneet anteeksi.

Vai olisivatko he edelleen samoja paskiaisia ja sitä mieltä, ettei heissä ole, eikä koskaan ole ollutkaan mitään vikaa.

Jälkimmäisessä tapauksessa varmaan kirjoittaisin sen kirjan, edellisessä en.

Kaikki tekevät virheitä, jotkut pahojakin, kukaan ei ole täydellinen. Mutta jos omia virheitään ei ikinä myönnä eikä niistä ota opikseen, en katsoisi että olisin tuollaisille vanhemmille mitään velkaa. Sitäkään, että pitäisin suuni kiinni.

Ko. vanhemmat ovat juurikin tällaisia eli he eivät ole mielestään tehneet mitään väärää ja lasten kipeät muistot ovat muka keksittyjä, vaikka jokaisella on samanlaisia muistoja. Kiistävät siis kaiken ja kääntävät syytökset arvosteluksi lapsia kohtaan, esim. narsistiksi tai sekopääksi haukkuen. Eivät siedä asioiden minkäänlaista asiallisesti käsittelemistä keskustelemalla, eivät kykene keskusteluun.

Itsellänikin olisi tuota aineistoa, mutta en tekisi noin vanhempien elinaikana. Sen lisäksi että omat välit katkeaisi vanhempiin, katkeaisi todennäköisesti välit puoleen sukuun jotka eivät hyväksyisi moista paljastelua ja lisäksi menisi lapsilta välit isovanhempiin.

Itsellänikin olisi tuota aineistoa, mutta en tekisi noin vanhempien elinaikana. Sen lisäksi että omat välit katkeaisi vanhempiin, katkeaisi todennäköisesti välit puoleen sukuun jotka eivät hyväksyisi moista paljastelua ja lisäksi menisi lapsilta välit isovanhempiin.

Osaan suvusta on jo nyt viileähköt välit. Minusta tuntuu, että ovat aina tienneet, että meidän perheessä oli jotain pielessä.

Lapsenlapsiakin täytyy tosiaan ajatella, mutta ei voi aina elää siten ettei pahoita kenenkään mieltä. Mielestäni lapsillani on myös oikeus tietää rehellisesti, millaisia isovanhemmat ovat olleet meidän lapsuudessamme.

Nythän näitä on tehty useitakin, samanlaisia. Lapsen kokemuksia.



Tavallaan raukkamaista tehdä kuoleman jälkeen, kun eivät pääse enää kertomaan, että kirjoittaja valehtelee.

henkilöistä, viiteryhmästä, ilmiöstä mikä on aiheuttanut tuskaa ja monesta muusta asiasta, kiinnostaako. Ei kaikkia varmasti kiinnosta, mutta itse olen aina tykännyt lukea kipeitäkin lapsuudenkokemuksia esim. kirjoina. Ulkomailla näitä on kirjoitettu paljonkin. Kyllä näille kohderyhmänsä on. Muistan, miten itkin lukiessani Peter Franzénin Tumman veden päällä-kirjaa.



t. ap

jos ovat lapsenlapsilleen mitä parhaimmat isovanhemmat. Olisin mieluusti ollut tietämättä äitini isän, rakkaan pappani, tekosista ja pelottavuudesta. Pappa oli mulle tärkeä ja minä olin papalle todella rakas, jostain syystä äitini kuitenkin katsoi parhaakseen vähän kertoilla asioita omasta lapsuudestaan ja pakko myöntää, että vaikka olenkin päässyt asian yli niin kyllä on silti vähän katkera olo. Ei mun maailman paras pappa voinut olla ilkeä kusipää, ja silti se oli.

Mieti nyt pari kertaa kerrotko lapsillesi vai et.

Mielestäni lapsillani on myös oikeus tietää rehellisesti, millaisia isovanhemmat ovat olleet meidän lapsuudessamme.

Se tietty täytyy sanoa, että äidin paljastus auttoi myöhemmällä iällä tajuamaan miksi äiti on sellainen kun on. Mutta siltikin, en kertoisi jos ei olisi pakottavaa tarvetta.

eikä se ole tehnyt esim. mun välejä pappaani huonoiksi.



Mun vanhemmat eivät ole mitään täydellisiä isovanhempia lapsenlapsilleen.

Sain sitten varmaan tietää vähän turhan nuorena, kun en osannut asioita käsitellä. 14

eikä se ole tehnyt esim. mun välejä pappaani huonoiksi.

Mun vanhemmat eivät ole mitään täydellisiä isovanhempia lapsenlapsilleen.

itsellään on oikeus omaan tarinaansa ja oikeus käsitellä kokemuksiaan haluamallaan tavalla. Tosin tietentahtoen traumojen esille tuominen ja julkisuushakuisuus on julmaa vanhempia kohtaan. Tarinoilla on yleensä niin monta puolta kuin on osallistakin.

pitäisi myös miettiä sitä onko paljastuskirja automaattisesti taidetta?

Ei kaikki mitä ihminen suoltaa ole niin ylevää et sitä pitää kaikin keinoin paljastella.

Suomessa on oikeesti alle 10 todellista taiteilijaa,sellaista jotka sen tittelin ansaitsee eikä törky kirjojen kirjoittajat,vaikkakin kirjoittaisivat totta, kuulu tohon pieneen joukkoon.

pitäisi myös miettiä sitä onko paljastuskirja automaattisesti taidetta?

Ei kaikki mitä ihminen suoltaa ole niin ylevää et sitä pitää kaikin keinoin paljastella.

Suomessa on oikeesti alle 10 todellista taiteilijaa,sellaista jotka sen tittelin ansaitsee eikä törky kirjojen kirjoittajat,vaikkakin kirjoittaisivat totta, kuulu tohon pieneen joukkoon.

Jos tuollaista asiaa käsittelisi luovasti, niin tärkeää olisikin hyvä maku ja repostelun välttäminen. En ajatellut nyt mitään shokkipaljastus-tyyppistä huonolaatuista romaania tässä.

Jos vaikka mutsi vihdoinkin tajuais, mutta eihän se. Se kuittais kaikki valehteluna